R
raskaana?
Vieras
Siinäpä se kysymys siis. Juu, ja tiedän, on ollut monesti aiemminkin, mutta eilen kun plussasin ja tajusin että ikäeroksi tulee 1,5 v. niin hieman hirvittää. Kertokaapa siis kokemuksia, pliis.
V
vieras
Vieras
Meillä on kahden nuorimmaisen ikäero n. 1,5v. Kyllähän se aluksi (odotusaikana lähinnä ) hiukan hirvitti, mutta hyvin on kaikki sujunut
Nyt noi nuorimmat ovat myös toistensa parhaat kaverit
Nyt noi nuorimmat ovat myös toistensa parhaat kaverit
P
pieni
Vieras
mitä pienenpi sen parempi, ei pääse totuus unohtumaan! ja mitä vanhemmaksi kasvavat sen helpommaksi muuttuu, on kaveria joka kelpaa leikkiin. onnea!
onnea!
A
ap
Vieras
V
Viblsp
Vieras
Meillä esikoisen ja toisen ikäero 2v 1kk ja se oli hyvä. Toisen ja kaksosten ikäero 1v 5kk ja se oli jo hiukan hankalaa. Toinen oli niin pieni ja sitten tuli kaksi vauvaa viemään pienimmän paikan. Paljon sai toinenkin hellyyttä ja yritettiin tietoisesti ajatella sitä, ettei pidetä vauvojen pienuuden takia toista "isona tyttönä". Nyt tyttö on 2v 4kk ja vauvat 11kk ja tyttö on mitä ihanin isosisko vauvoille. :heart:
Toisen ja kaksosten ikäero 1v 5kk ja se oli jo hiukan hankalaa. Toinen oli niin pieni ja sitten tuli kaksi vauvaa viemään pienimmän paikan. Paljon sai toinenkin hellyyttä ja yritettiin tietoisesti ajatella sitä, ettei pidetä vauvojen pienuuden takia toista "isona tyttönä". Nyt tyttö on 2v 4kk ja vauvat 11kk ja tyttö on mitä ihanin isosisko vauvoille. :heart:
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:Meillä esikoisen ja toisen ikäero 2v 1kk ja se oli hyvä.
Juuri nimeenomaan tuo, että esikoinen on niin pieni vielä silloin, hirvittää. Eli kun tuntuu, että vähän liian aikaisin "riistämme" häneltä sen pienimmän paikan. Itse olin alunperin ajatellut 2 v ikäeron olevan passeli... Mies on kuitenkin mielissään tästä ja sanoo että puoli vuotta sinne tai tänne. Mutta mua just tuo "isona tyttönä" pito huolettaa, vaikka sitä yrittäis välttääkin. Onnistunko siinä?
meillä on 1,5v ikäeroa lapsilla,ihan hyvin on mennyt,alku oli aika vaikeaa mutta nyt välillä leikkivät yhdessä.
V
Viblsp
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:Meillä esikoisen ja toisen ikäero 2v 1kk ja se oli hyvä.
Juuri nimeenomaan tuo, että esikoinen on niin pieni vielä silloin, hirvittää. Eli kun tuntuu, että vähän liian aikaisin "riistämme" häneltä sen pienimmän paikan. Itse olin alunperin ajatellut 2 v ikäeron olevan passeli... Mies on kuitenkin mielissään tästä ja sanoo että puoli vuotta sinne tai tänne. Mutta mua just tuo "isona tyttönä" pito huolettaa, vaikka sitä yrittäis välttääkin. Onnistunko siinä?
Meillä toinen oli vielä "vauva" mielestäni. Imetyksen lopetin tytön ollessa 1v 2kk. Piti lopettaa ajoissa, että ehtii ns. unohtaa rinnan kaksosten synnyttyä. Siitäkin tuli huono omatunto. Paljon tuli surtua tytön puolesta, kun ei enää olisi perheen vauva. Ihan hyvin se silti meni. Onneksi vauvat nukkuivat aluksi paljon, sai tyttö tottua vauvojen tuloon rauhassa ja nauttia paljon sylistä yms. Nyt kun vauvat ovat kohta taaperoita, on toisaalta hankalampaa, koska vievät enemmän aikaa (joku ihme kausi menossa) mutta koen, että isommat saavat silti paljon huomiota ja hellyyttä. Mutta niin, tytön suhtautuminen kaksosiin on nyt helposti nähtävissä; tykkää todella paljon.
Kyllä se hyvin menee. Jos mustasukkaisuutta alkaa esiintyä, ei muuta kuin jotain erityisen kivaa tekemistä isomman kanssa ja mahdollisimman paljon huomiota.
I
IhanaValo
Vieras
Tuosta "isona pitämisestä"..
Meijän lapsilla on ikäeroa 2v.7kk ja silti tuo esikko tuntuu/haluaa olla vielä pieni, tulee syliin "vauva-asentoon" ja passuuttaa välillä vaikka osais itsekin..eikä siinä mitään, mielelläänhän noita halii =)
Meille siis en osais aatella pienempää ikäeroa, mutta tunnen parikin kellä on pieni ikäero, ja hyvin on mennyt. Muistaa vaan ottaa aikaa sen isommankin kans, pitää sylissä ja leikkiä välillä niin ettei vauva ole koko aikaa siinä, että keskittyy vaan siihen isompaan lapseen. Näin ainakin meillä tehdään.
Onnea plussasta! :flower:
Meijän lapsilla on ikäeroa 2v.7kk ja silti tuo esikko tuntuu/haluaa olla vielä pieni, tulee syliin "vauva-asentoon" ja passuuttaa välillä vaikka osais itsekin..eikä siinä mitään, mielelläänhän noita halii =)
Meille siis en osais aatella pienempää ikäeroa, mutta tunnen parikin kellä on pieni ikäero, ja hyvin on mennyt. Muistaa vaan ottaa aikaa sen isommankin kans, pitää sylissä ja leikkiä välillä niin ettei vauva ole koko aikaa siinä, että keskittyy vaan siihen isompaan lapseen. Näin ainakin meillä tehdään.
Onnea plussasta! :flower:
Meillä tytöilä ikäeroa 2v2kk.Oikein hyvin on mennyt alusta alkaen.Nyt ovat kuin paita ja peppu(ikää tytöillä 1v9kk ja 3v11kk).Pienempi ihailee esikoista ja hänen tekemisiään ja yrittää parhaansa mukaan tehdä perässä. =)
elan ja tokan v'li on 5v5kk ja se oli oikein loistava, tokan ja kolmannen väli 1v1kk ja se ehdottomasti aivan liian pieni, olen totaalisen kuollut väsymykseen, kuopus nyt reilun vuoden.
Kaikessa on miinus ja pluspuolensa.
Mä olen tyytyväinen, et kaks ekaa tuli tehtyä parin vuoden välein, vaikka alku oli raskasta. Leikkivät nyt paljon ja opettavat toisiaan elämälle...
Kuopus syntyi, kun isommat olivat 6 ja 4, ja hyvä on tämäkin. Eivät ole mustasukkaisia, pitävät vauvaa ihanana leluna melkein, pussailevat ja rakastavat.
Mä olen tyytyväinen, et kaks ekaa tuli tehtyä parin vuoden välein, vaikka alku oli raskasta. Leikkivät nyt paljon ja opettavat toisiaan elämälle...
Kuopus syntyi, kun isommat olivat 6 ja 4, ja hyvä on tämäkin. Eivät ole mustasukkaisia, pitävät vauvaa ihanana leluna melkein, pussailevat ja rakastavat.
Mä olisin halunnut pienen ikäeron, mutta aina asiat ei mene niinkuin suunnittelee. Nyt ikäeroa tulee 5v. ja likalla on vuosiluvuissa katsottuna sama ikäero isänsä puoleiseen veljeen.
N
näin
Vieras
meillä 5 vuotta on todettu hyväksi nyt kun vauva 8 kk, touhuavat jo paljon yhdessä. 5 veestä on ollut paljon apua koko vauva-ajan, käy hakemassa vaipan jos pyytää yms. eikä ole isommalla ollut ainakaan pahempia sopeutumisvaikeuksia. yhtä helppoa on ollut kuopuksen vauva-aika kuin esikoisenkin ku silloin ei ollut vielä toista lasta
nyt kun vauva 8 kk, touhuavat jo paljon yhdessä. 5 veestä on ollut paljon apua koko vauva-ajan, käy hakemassa vaipan jos pyytää yms. eikä ole isommalla ollut ainakaan pahempia sopeutumisvaikeuksia. yhtä helppoa on ollut kuopuksen vauva-aika kuin esikoisenkin ku silloin ei ollut vielä toista lasta 
Kahdella ensimmäisellä harkittu 3 vuoden ikäero ja 2. ja 3. ikäeroa (ei niin suunnitellusti) 1v 10kk ja tää pienempi ikäero on ollu melkein toimivampi. Toki riitelevätkin enemmän, mutta seuraa heistä toisilleen on. Nyt kun neljäs syntyy, isommat on jo tosi isoja eli eletään taas varmaan ihan erilainen vauva-aika =)
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:Meillä esikoisen ja toisen ikäero 2v 1kk ja se oli hyvä.
Juuri nimeenomaan tuo, että esikoinen on niin pieni vielä silloin, hirvittää. Eli kun tuntuu, että vähän liian aikaisin "riistämme" häneltä sen pienimmän paikan. Itse olin alunperin ajatellut 2 v ikäeron olevan passeli... Mies on kuitenkin mielissään tästä ja sanoo että puoli vuotta sinne tai tänne. Mutta mua just tuo "isona tyttönä" pito huolettaa, vaikka sitä yrittäis välttääkin. Onnistunko siinä?
Meillä toinen oli vielä "vauva" mielestäni. Imetyksen lopetin tytön ollessa 1v 2kk. Piti lopettaa ajoissa, että ehtii ns. unohtaa rinnan kaksosten synnyttyä. Siitäkin tuli huono omatunto. Paljon tuli surtua tytön puolesta, kun ei enää olisi perheen vauva. Ihan hyvin se silti meni. Onneksi vauvat nukkuivat aluksi paljon, sai tyttö tottua vauvojen tuloon rauhassa ja nauttia paljon sylistä yms. Nyt kun vauvat ovat kohta taaperoita, on toisaalta hankalampaa, koska vievät enemmän aikaa (joku ihme kausi menossa) mutta koen, että isommat saavat silti paljon huomiota ja hellyyttä. Mutta niin, tytön suhtautuminen kaksosiin on nyt helposti nähtävissä; tykkää todella paljon.
Kyllä se hyvin menee. Jos mustasukkaisuutta alkaa esiintyä, ei muuta kuin jotain erityisen kivaa tekemistä isomman kanssa ja mahdollisimman paljon huomiota.
Tuo imetys mua kanssa mietityttää ja valmiiksi jo tosiaan huono omatunto, vaikka mitään muutoksia ei edes ole tehty... Imetän siis vielä 4 kertaa pvssä, mutta tandemia en halua. Voihan olla etten jokatapauksessa olisi imettänyt sen erilaisemmin kuin nytkään, mutta kun olin jo valmiiksi haikea että kohta ehkä täytyy vähentää/lopettaa, niin nytpä vasta olenkin
Ja sitten juuri tuo, kun eihän sitä uudesta tulokkaasta tiedä, millainen vauva-aika on. Jos vain on lähellekkään kuin esikoinen, niin tuskin ongelmaa, esikoinen kun on niin "helppo" tapaus ollut. Siis nukkuu hyvin ja on aurinkoinen, ei turhia kitinöitä tms. Mutta jos siis tulokas onkin vaativampi, niin sitten kahta enemmän huolettaa että miten jaksaa/muistaa huolehtia että esikoinenkin varmasti saa osansa vaikkei niin ole vaatimassakaan. Mutta voihan siis olla että tilanne sitten muuttuu. Ja toisaalta onneksi ainakin vielä myös isä on aina kelvannut (lähestulkoon) yhtä hyvin kuin äiti, toivottavasti myös jatkossa.
Ja molemmat isovanhemmat ovat lähellä, joten siinä mielessä varmaan apujakin sitten löytyy. Eli varmaan nyt huolehdin turhasta ja monilla varmaan asiat ovat paljon haastavampiakin. Mutta tälläinen murehtija ja huolehtija kun kuitenkin olen.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Kyllä, tuo on niin totta että asiat ei aina mene niinkuin suunnittelee. Siksi välillä ahdistaa/huvittaa/ärsyttää lapsettomien (siis omasta halustaan) kommentit, että miksi sekin tuli silloin ja silloin raskaaksi, eikö olisi kannattanut miettiä sitä ja tätä. Sehän helppoa olisikin että voisi itse päättää lastensa syntymäpäivät etukäteen
A
ap
Vieras
Kiitos kokemuksista! Varmasti tosiaan omat hyvät ja huonot puolensa sekä pienessä että isossa ikäerossa.
Itselläni on 6,5 vuotta nuorempi pikkuveli ja omasta mielestäni se oli hieman liian iso ikäero, emme missään vaiheessa tulleet kovin läheisiksi. Siis kovasti rakastan veljeäni, ei siitä ole kyse, mutta emme sillälailla olleet paita&peppu koskaan. Tässä yksi syy, miksi halusin omat lapseni pienemmällä ikäerolla, mutta siis alkuperäinen ajatus ettei alle 2 v ikäeroa... Kertokaa siis vain lisää kokemuksia, sekä hyviä että huonoja!
Itselläni on 6,5 vuotta nuorempi pikkuveli ja omasta mielestäni se oli hieman liian iso ikäero, emme missään vaiheessa tulleet kovin läheisiksi. Siis kovasti rakastan veljeäni, ei siitä ole kyse, mutta emme sillälailla olleet paita&peppu koskaan. Tässä yksi syy, miksi halusin omat lapseni pienemmällä ikäerolla, mutta siis alkuperäinen ajatus ettei alle 2 v ikäeroa... Kertokaa siis vain lisää kokemuksia, sekä hyviä että huonoja!