Mikä avuksi kun vauva 11kk KOKO AJAN kiipeää pöydälle syöttötuolista?

Mä en liiottele yhtään jos sanon, että tää neiti istuu korkeintaan puoli sekunttia :headwall: Aina laitan takas istumaan ja samantien se ampasee pystyyn ja vänkää pöytää kohti. Koko ajan joutuu pitämään toisella kädellä kiinni, ettei nouse pystyyn enkä mä vaan jaksa tätä ainaista taistelua. Millähän konstilla tuon sais ymmärtämään, ettei siinä kiipeillä?

 

Osta valjaat. Ongelma ratkaistu.

 

Valjaat lapselle tai sitten opetat istumaan oikealla tuolilla. Yksi tuttavani opetti omansa jo tosi aikaisin tavalliseen tuoliin.

 

Rasvatkaa pöydänjalat.

 

Osta valjaat. Ongelma ratkaistu.

Meidän esikoisella oli ne mutta silti se koko ruokailuaika meni siihen, että se yritti pystyyn ja parku sitä, ettei pääse. Lopulta alko heittelehtimään syöttötuolissa sivusta sivulle ja raivoamaan. MOnesti kopsautti pään melko rajustikin joko pöytään tai sit syöttiksen selkänojassa olevaan tappiin (perinteinen syöttötuoli) kun heittäytyi raivoamaan

 

[QUOTE="a p";22549483]Meidän esikoisella oli ne mutta silti se koko ruokailuaika meni siihen, että se yritti pystyyn ja parku sitä, ettei pääse. Lopulta alko heittelehtimään syöttötuolissa sivusta sivulle ja raivoamaan. MOnesti kopsautti pään melko rajustikin joko pöytään tai sit syöttiksen selkänojassa olevaan tappiin (perinteinen syöttötuoli) kun heittäytyi raivoamaan [/QUOTE]
VALJAAT ja pehmusteet niihin tappeihin. Meilläkin oli. Tehtiin pätkästä lötköpötköä, nippusiteellä kiinni ja jesaria päälle. Kyllä se riuhtominen loppuu kun huomaa, ettei pääse irti. Niin ja sen tuolin pitää myös olla kiinni pöydässä, ettei laps työnnä tuolia tai pöytää nurin! Uskomattomat voimat niillä...

 

[QUOTE="vieras";22549496]VALJAAT ja pehmusteet niihin tappeihin. Meilläkin oli. Tehtiin pätkästä lötköpötköä, nippusiteellä kiinni ja jesaria päälle. Kyllä se riuhtominen loppuu kun huomaa, ettei pääse irti. Niin ja sen tuolin pitää myös olla kiinni pöydässä, ettei laps työnnä tuolia tai pöytää nurin! Uskomattomat voimat niillä...[/QUOTE]


Voimaa on todellaki Miks ihmeessä meillä pitää olla näin jääräpäisiä lapsia :kieh: Vain yks on perustyytyväinen, rauhallinen ja muut sit tämmösiä tuittuja.

Mä vaan mietin, että teenköhän ison virheen jos suosiolla syötän lasta LATTIALLA? :ashamed: Muutaman kerran oon niin tehny ja silleen homma sujuis niin paljo nätimmin....

 

sitä trip trap mallisesta tuolista ei karkuun pääsee, niitä saa halpisversioinakin sittareista yms

 

Valjaat on mun mielestä askel huonompaan suuntaan ja aika alistavaa lasta kohtaan.

Ota turvakaari pois jos sellanen mahdollisuus on. (tripptrapp tuoleissa esim) Anna istua tavallisella tuolille. Tai syötä vaikka lattialla tai sylissä toistaiseksi. Mutta älä laita valjaisiin.

 

Valjaat on mun mielestä askel huonompaan suuntaan ja aika alistavaa lasta kohtaan.

Voihan sen asian tietenkin noinkin nähdä. Mutta vaikuttaa nuo valjaat kyllä turvallisuuteenkin tuossa tilanteessa. Kukin tyylillään.

 

Valjaat on mun mielestä askel huonompaan suuntaan ja aika alistavaa lasta kohtaan.

Ota turvakaari pois jos sellanen mahdollisuus on. (tripptrapp tuoleissa esim) Anna istua tavallisella tuolille. Tai syötä vaikka lattialla tai sylissä toistaiseksi. Mutta älä laita valjaisiin.

Mustaki ne valjaat tuntuu pahalta Sylissä syöttäminen ei auta, siinäki lapsi rimpuilee koko ajan ja yrittää päästä pöydän päälle. Jos siirryn kauemmas pöydästä, vaikkapa keskelle lattiaa niin rimpuilee siinäki. Jos meen ite lattialle istumaan niin, että lapsi istuu siinä lattialle kans niin homma sujuu suht hyvin. Se siis kiipeilee siinä mun jalkojen päällä sillä aikaa ku syötän. Tää on ikiliikkuja, imetyksenkin aikana liikkuu koko ajan ja vänkää ittensä mahalleen ja koko imetyksen ajan keikkuu, hytkyy ja vatkaa pyllyä kattoa kohti joten ei sinänsä ihme, ettei ruokailutilanteessakaan oo rauhassa :/

 

Mä olen siirtäny syöttiksen pois pöydän äärestä. Istutaan vaikka si keskellä lattiaa sen syöttiksen kanssa. Jos nousee ylös ni oon sanonu jotta ei ja istu, laittanu si istumaan, jos vänkää vastaan niin lattialle hetkeks ja sit uudestaan neiti täytti juuri vuoden ja alkaa nousemaan sitten nyt ylös syöttiksessä kun ei enää ruoka maistu ja haluaa lattialle. Juu ja mulla on enemmänkin lapsia kuin tuo junnu

 

[QUOTE="wink";22549525]sitä trip trap mallisesta tuolista ei karkuun pääsee, niitä saa halpisversioinakin sittareista yms[/QUOTE]

Kaverilla on joku emma (?) merkkinen ja siitä ainaki pääsee. Trip trappia ei olla kokeiltu.

 

hmmm... muista, ap, että ninaTT on ...hörhö.

Onko pointtina esittä älapselle, että ruoka-aikana kaikki istuvat pöydässä ja syövät, vaiko että meidän huushollissa saa syödä koska lystää ja missä huvittaa?
Älä nainen sahaa omaa oksaasi. Ennen kaikkea ÄLÄ KÄÄNNÄ KELKKAASI. Se kestää viikkoja että lapsi antaa periksi, mutta periksi sen on annettava jos sinä aiot myöhemminkin määrätä teidän perheessä. Tietenkään lasta ei saa satuttaa, ja sinun on vahdittava ettei lapsi satuta itseään. Olet siis haukkana vieressa ja jos lapsi yritää lyödä päänsä pöytään, sinä laitat käden väliin.
Pysy rauhallisena (vaikka se ON vaikeaa) ja hoet mantraa: nyt on ruoka-aika, nyt syödään, meillä syödään pöydän ääressä. Lopulta saat lapsen uskomaan.

Hei: olethan saanut miehesikin koulutettua, pieni lapsi on vain vaikeampi lahjoa.

 

[QUOTE="vieras";22549546]Voihan sen asian tietenkin noinkin nähdä. Mutta vaikuttaa nuo valjaat kyllä turvallisuuteenkin tuossa tilanteessa. Kukin tyylillään.[/QUOTE]

Jos lapsi voi syödä vallan turvallisesti vaikka lattialla niin valjaille ei ole mitään tarvetta.

 

[QUOTE="a p";22549553]Kaverilla on joku emma (?) merkkinen ja siitä ainaki pääsee. Trip trappia ei olla kokeiltu.[/QUOTE]

Emma on aivan huono! Ei kestä! Älä missään nimessä osta! Siis mun mielestä tuolin kuuluu kestää kaksi lasta. Meillä on ruuvailtu ja korjailtu ja fiksailtu ja ensi kesänä se poltetaan kokossa. Viisi vuotta vanha tuoli.


Pph sanoi, että semmoisesta kankaisesta kun kiinnitetään pöytään (matkasyöttötuoli?) ei pääse ylös itse. Luulis ammattilaisen tietävän...

 

Mä olen aina luullut, että tuo on normaalia. Tai ei meidän lapsi ihan noin paha ollut, mutta ei mulla tullut mieleenkään, että jotkut lapset pysyisivät siinä syöttötuolissa eivätkä yrittäisi koko ajan kiipeillä.

Valjaat tai sitten syötä vaikka siellä lattialla. Kai se jossain vaiheessa oppii istumaan tuolillakin. Vaikka mä kyllä kokeilisin NinaTT:nkin ohjetta. Meillä lapsi oli kyllä jo jokusen kuukauden isompi, kun kerran jouduin syöttötuolin puutteessa laittamaan istumaan tavalliselle tuolille ja siinähän lapsi hämmentyneenä jökötti istumassa yllättävän kauan. Ei tosin kestänyt tämäkään montaa kertaa. Tai sitten annat kaikkien hyvien tapojen vastaisesti lapselle jotain mielenkiintoista tekemistä syöttötuoliin. Vaikka mukin josta saa kaataa vettä toiseen tai leivotte tai jotain. (Meillä lapsi pysyi syöttötuolissa lähinnä vain, koska söi itse ja ruoan tutkiminen ja levittely oli mielenkiitoista.)

 

Sehän se on kun en tiedä mikä tässä ois luontevinta tehdä: vaatia vauvaa istumaan kunnolla pöydän äärellä jolloin syömistilanne on kaikkea muuta kuin mukava (käytännössä lapsi huutaa koko ajan) mutta jolloin pikkuhiljaa vauva tajuaa,että tässä kuuluu istua, VAI syöttää lapsi lattialla jossa se on tyytyväinen eikä syömisestä tarvitse tapella. Tuossa tilanteessa vauva saa tahtonsa läpi mutta ymmärtääkö se sen vielä tuon ikäisenä? Ja ymmärtääkö kukaan edes mitä tarkotan? Onko siis luonnotonta vaatia tuon ikäistä istumaan nätisti? Vai osaako tuon ikäinen ajatella, että on saanu jotain periksi jos "alistun" syöttämään lattialla?

 

[QUOTE="a p";22549548]Mustaki ne valjaat tuntuu pahalta Sylissä syöttäminen ei auta, siinäki lapsi rimpuilee koko ajan ja yrittää päästä pöydän päälle. Jos siirryn kauemmas pöydästä, vaikkapa keskelle lattiaa niin rimpuilee siinäki. Jos meen ite lattialle istumaan niin, että lapsi istuu siinä lattialle kans niin homma sujuu suht hyvin. Se siis kiipeilee siinä mun jalkojen päällä sillä aikaa ku syötän. Tää on ikiliikkuja, imetyksenkin aikana liikkuu koko ajan ja vänkää ittensä mahalleen ja koko imetyksen ajan keikkuu, hytkyy ja vatkaa pyllyä kattoa kohti joten ei sinänsä ihme, ettei ruokailutilanteessakaan oo rauhassa :/[/QUOTE]

Meillä oli muuten lapsi ihan samanlainen: Liikkeessä siis koko ajan, enkä varmaan siksi osannut kuvitellakaan, että jotkut lapset istuvat siinä syöttötuolissa. Lapsi ei ollut hetkeäkään paikallaan hereillä ollessaan eikä usein nukkuessaankaan, jotensiksi mulle ei varmaan tullut mieleenkään tehdä pöydässä istumisesta paikallaan tahtojen taistelua. Tuolle lapselle paikallaan oleminen oli (ja on) vaan niin epäluontaista, että olisi tuntunut mahdottomalta vaatia lapselta sitä vielä tuossa iässä, kun eihän se edes tajunnut mitä on paikallaan. Kun ei vielä koskaan ollut sellaista tehnyt

 

Valjaat on mun mielestä askel huonompaan suuntaan ja aika alistavaa lasta kohtaan.

Ota turvakaari pois jos sellanen mahdollisuus on. (tripptrapp tuoleissa esim) Anna istua tavallisella tuolille. Tai syötä vaikka lattialla tai sylissä toistaiseksi. Mutta älä laita valjaisiin.

Minusta on alistavaa estää lasta kiipeämästä ikkunasta ulos asfalttiin putoamaan. Mites sit tehtäis?

 

[QUOTE="a p";22549612]Sehän se on kun en tiedä mikä tässä ois luontevinta tehdä: vaatia vauvaa istumaan kunnolla pöydän äärellä jolloin syömistilanne on kaikkea muuta kuin mukava (käytännössä lapsi huutaa koko ajan) mutta jolloin pikkuhiljaa vauva tajuaa,että tässä kuuluu istua, VAI syöttää lapsi lattialla jossa se on tyytyväinen eikä syömisestä tarvitse tapella. Tuossa tilanteessa vauva saa tahtonsa läpi mutta ymmärtääkö se sen vielä tuon ikäisenä? Ja ymmärtääkö kukaan edes mitä tarkotan? Onko siis luonnotonta vaatia tuon ikäistä istumaan nätisti? Vai osaako tuon ikäinen ajatella, että on saanu jotain periksi jos "alistun" syöttämään lattialla?[/QUOTE]

Toisin kuin palstalla annetaan ymmärtää, on lapsi myös ihminen. Jos alistat lasta omaan tahtoosi tuottamalla hänelle kipua ja/tai suunnatonta pahaa mieltä opetat hänelle, että toisia saa kohdella huonosti, että jos joku ei toimi hänen mielensä mukaan, saa hänet pakottaa jopa fyysisin voimakeinoin tottelemaan. Ei varmaan hyvä oppitunti.

Antamalla hänen syödä paikassa, joka on hänelle mukava ja mieluisa, opetat, että toisia kohdellaan kunnioittavasti ja pyritään tukemaan, vaikkei aina itse ymmärtäisi toisen haluja tai tarpeita.

Ja mielestäni 11kk vauva on tosiaan niin pieni, ettei ymmärrä hölkäsenpöläystäkään "pöytätavoista". Tottakai lasta pitää ohjata kokoajan käyttäytymään niin hyvin kun hän suinkin osaa, mutta tässä tapauksessa hän ei ilmeisesti parempaan kykene.

Sormiruokailu samaan aikaan kun muukin perhe syö voi olla toimiva tapa ikiliikkujalle saada ravintonsa. Kun kaikki muutkin istuvat ja hänellä on käsille tekemistä, voi paikallaan istuminen onnistua. Mä otin aina heti pois jos/kun lapsi alkoi tuolista pois pyrkimään. Sai jopa tulla takaisin heti jos halusi. Mutta mun tyttö on aina ollut aika rauhallinen, että en tiedä miten sinun tapauksessasi toimisi, jaksatko nostaa ylös ja alas sen miljoona kertaa

 

[QUOTE="a p";22549612]Sehän se on kun en tiedä mikä tässä ois luontevinta tehdä: vaatia vauvaa istumaan kunnolla pöydän äärellä jolloin syömistilanne on kaikkea muuta kuin mukava (käytännössä lapsi huutaa koko ajan) mutta jolloin pikkuhiljaa vauva tajuaa,että tässä kuuluu istua, VAI syöttää lapsi lattialla jossa se on tyytyväinen eikä syömisestä tarvitse tapella. Tuossa tilanteessa vauva saa tahtonsa läpi mutta ymmärtääkö se sen vielä tuon ikäisenä? Ja ymmärtääkö kukaan edes mitä tarkotan? Onko siis luonnotonta vaatia tuon ikäistä istumaan nätisti? Vai osaako tuon ikäinen ajatella, että on saanu jotain periksi jos "alistun" syöttämään lattialla?[/QUOTE]

Minä olen varmaan kaikkien kasvatuseksperttien mukaan tehnyt väärin, mutta en siis ole alkanut tappelemaan tuossa vaiheessa ikiliikkujan kanssa siitä, että pitää pysyä paikallaan. Kun ei se sellaista tajunnut, ihan vieras juttu.

Mutta on se silti alkanut pysymään vähän paremmin pöydässä nyt kahden ikävuoden lähestyessä, malttaa sentään jo syödä ennen kuin lähtee. Lapsi tuntui vasta noin puolitoistavuotiaana ekoja kertoja tajuavan, kun käski odottamaan ja tajusi pysyä pari sekuntia paikallaan. Samoihin aikoihin alkoi keskittymään vähän leikkeihinsä eikä vaan riehunut ympäriinsä koko ajan.

Eli minä tekisin niin kuin nyt toimii parhaiten ja hiljalleen opettaisin lapselle miten kuuluu toimia. Lapsesihan on jestas sentään vasta vauva! Kyllä hän ehtii oppimaan vielä käytöstavat vaikka vähän aikaa söisi lattialla tai puun latvassa.

 

Minusta on alistavaa estää lasta kiipeämästä ikkunasta ulos asfalttiin putoamaan. Mites sit tehtäis?

Miksi lapsesi on itsetuhoinen?

 

Mä kanssa ehdottaisin tuota sormiruokaa, että on käsille jotain tekemistä, ja syliä. En ymmärrä valjaita enkä oikein välttämättä koko syöttötuoliakjaan niin kamalasti. Meillä on nostettu lapset pois syöttötuolista jos eivät siinä viihdy. Nuorempi oli 11-12kk kun alkoi istumaan aikuisten tuolilla. Onko siellä pöydällä sitten jotain erikoista, mitä lapsi haluaa? Tai menee sieltä hakemaan? Sekin tietenkin voi auttaa, jos kaiken ylimääräisen virikkeen riisuu pois sieltä kiusaamasta.

 

Meillä oli muuten lapsi ihan samanlainen: Liikkeessä siis koko ajan, enkä varmaan siksi osannut kuvitellakaan, että jotkut lapset istuvat siinä syöttötuolissa. Lapsi ei ollut hetkeäkään paikallaan hereillä ollessaan eikä usein nukkuessaankaan, jotensiksi mulle ei varmaan tullut mieleenkään tehdä pöydässä istumisesta paikallaan tahtojen taistelua. Tuolle lapselle paikallaan oleminen oli (ja on) vaan niin epäluontaista, että olisi tuntunut mahdottomalta vaatia lapselta sitä vielä tuossa iässä, kun eihän se edes tajunnut mitä on paikallaan. Kun ei vielä koskaan ollut sellaista tehnyt

Meillä on kahta sorttia näissä lapsissa. On niitä jotka liikkuu koko ajan kuten tää (esikoinen oli samanlainen) ja sit taas toinen ja kolmas oli semmosia jotka koskaan ei edes yrittäny nousta syöttötuolissa pystyyn :O Kun näiden ikiliikkujien kanssa esim. pukemiset oli tahtojen taisteluja niin kolmas oli semmonen, että suorastaan rakasti kun sitä puettiin, makas aivan rauhassa vaan :O Jos sulla siis ensimmäinen lapsi on ollu tuommen joka ei koskaan oo rauhassa niin ei ihme, ettet oo osannu kuvitella mitään muuta