Mikään ei riitä?

[Sattia]

Surullinen ilmiö tuo kun varatut naiset ja miehet baareilee ja etsii jotain mitä ikinä se onkaan. Jokainen kertoo että omassa suhteessa ei mene hyvin, usein seksi ja hellyys puuttuu mutta ei niitä voi saada täysipainoisesti vieraista suhteistakaan. Ei edes yhdenillan.

Oma mieheni petti. Kertonut kuulemma että omassa liitossa on paha olla kun ei saa hellyyttä ja tunnetta ja seksikin on muuttunut rutiiniksi. Seksi oli rutiinia ja hellyyskin kai sitten puuttui. Nyt ollaan erossa ja kuulen vain juttuja miten puutteelliseksi mieheni on kaiken kokenut. Ei minullakaan ollut parasta olla mutta jollaina tapaa se on vain vaikeaa myöntää.

Nyt kun itse olen eron jälkeen käynyt enemmän ulkona minusta on outoa katsoa että niin moni siellä etsii jotain muuta kuin omaa puolisoa tai ratkaisua omiin ongelmiin.

 

[Sivupersoona]

Surullistahan tuo on, miksi sitä jotakin parempaa kokoajan haetaan. Senkin ajan voisi käyttää hyvien ominaisuuksien hakemiseen omasta puolisosta. Kun sen molemmat tekevät, niin kyllä ne myös löytyvät.

 

[Tiedetään]

Ihmisluonto vaan tuppaa olemaan sellainen joidenkin kohdalla. Itselläni on eroprosessi meneillään, muttei pettämisen vuoksi. Silti en voisi kuvitellakaan iskeväni baarista jotain yhden illan hoitoa ihan huvin ja kokeilun vuoksi tai näyttämisen halusta. Aika moni ukko varmaan lähtisi matkaan ja antaisi, mutta miksi haluaisin ottaa sellaisilta naistenkaatajilta mitään?

Joillekin vieraissa käyminen on ratkaisu omiin ongelmiin, mutta tosiasiassa pettäminen tuo vain lisää harmia.

 

[Sivupersoona]

Yritetäänkö niitä ongelmia ratkoa puolison kesken, vai jääkö ne käsittelemättä?

Eikö nykyään osata enää oikein antaa periksi toisen mielipiteelle?
Ei minulle tee mitään vaikeuksia kuunnella vaimoa, jos hän sanoo ettei hän tykkää, jos teen noin, niin ei se minulle ole vaikeaa kuunnella häntä.

 

[Leena]

Samaa olen ajatellut minäkin Sivupersoona, että antaako liian monet nykyään vaan liian helposti periksi, ei jakseta pureutua ongelmiin eikä sovita niitä riitoja...sitä vaan lähdetään suhteesta...joko petetään erotaan? Kun nykyään saa sen kuvan että jos menee sukset ristiin niin heti jätetään toinen.

Mukavaa on huomata esim täällä palstalla ne harvat jutut kun jotkut todella haluavat sopia erimielisyyksiä tai ongelmia ja korjata oman suhteensa...mutta ikävää kun sitäkin useammat käsittelevät vieraissa hyppäämistä ja eroja.

 

[Helpotuksen huokaus]

Surullinen ilmiö tuo kun varatut naiset ja miehet baareilee ja etsii jotain mitä ikinä se onkaan. Minusta on outoa katsoa että niin moni siellä etsii jotain muuta kuin omaa puolisoa tai ratkaisua omiin ongelmiin

Tällä planeetalla on siis joku toinenkin täysjärkinen itseni lisäksi. Tai no itsestäni en mene takuuseen muilta osin kuin siitä että en petä kumppaniani, kuka se sitten tulee olemaankaan.
Jos ei suhteessa jossain vaiheessa mene hyvin, selvitämme asiat tai eroamme.

 

[Sivupersoona]

Auttaisikohan se asiaa, jos perustettaisiin parisuhdeajokortti?
Kai tuo olisi yhtätärkeä, kun esimerkiksi ATK-ajokorttikin.
Eritoten siinä perehdyttäisiin parisuhteen ongelmatilanteiden ratkaisuun.

Sopivalla tavalla kun mukana olisi huumoria ja erotiikkaa, niin kyllä opiskelijoita riittäisi. Vaikka olisi pieni mukaanpääsymaksu.

Samalla tuo menisi nyt lama-ajan elvytyksenä ja mielekkäänä tekemisenä.

Löytyisikö tästä maasta vetäjiä?

 

[jopa2]

Minä olen kyllä sitä mieltä, että nykyään erotaan niin paljon kun eroaminen on käytännössä helpompaa ja yhteiskunnallisesti vähemmän tuomittavaa.

Eronnut ei ole mikään outo lintu, eikä eronneen lapset outoja ilmestyksiä koulussa. Enää ei oikeudessa haeta syyllistä osapuolta. Samoin puolisot ovat nykyään taloudellisesti riippumattomia toisistaan. Tosin monet parit edelleen roikkuvat yhdessä taloudellisista syistä (joita ääneen kutsutaan "lasten vuoksi yhdessäpysymiseksi", mikä sekään ei olisi mikään syy).

Kyllä se ero lasten kannalta olisi monesti ihan fiksua. Serkkuni sanoi aikuisena äidilleen, että olisit eronnut kun hän joutui ainaista riitelyä seuraamaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Minun äitini oli 70-luvulla pari kertaa eroamassa muttei rohkeus pikkukaupungissa kuitenkaan riittänyt. Uskon, että minustakin olisi kasvanut erilainen nainen, jos isä olisi ollut toisenlainen, tyttölapset hyväksyvä ja kehunut edes joskus, koskettanut joskus muutenkin kuin remmin kanssa. Kun kokeista tuli ysi, isä sanoi että olipa helpot kokeet, kaikki muut sai varmaan kympin. Uskon että äidinkin elämä olisi ollut paljon parempi, edelleen he ovat yhdessä ja isällä on toinen nainen ollut vuosia.

Kyllä se erokin on paikallaan, eikä kukaan toinen voi sanoa että joku on eronnut liian helposti. Kukaan ei tiedä toisten elämästä niin paljon.

 

[Sivupersoona]

Mutta miten erot voitaisiin ennaltaehkäistä, jotta ei jouduttaisi edellä esitettyyn tilanteeseen?

 

[Varjotar]

Parisuhteen toimivuuden ylläpitoon vaaditaan molemmilta osapuolilta kompromisseja, jatkuvaa yrittämistä, vaihtelua, ideoita, kemioiden kohtaamista ja uhrauksia.
Ikinä en kyllä lohtua lähtis muualta ettimään.. Minä olen sen verran vahva persoona, että pärjään kyllä.

 

[rakkaus ei riitä]

Se klisee, että rakkaus on tahdon asia, unohtuu monesti. Uskotaan, että kun mennään yhteen ja perustetaan perhe, niin se parisuhde hoituu jotenkin itsestään. Ystävyyssuhteisiin ja työhön monet panostavat, mutta puolisosta ja kodista tulee helposti paikka, jossa vaan ollaan ja sitten ihmetellään kun ei olekaan enää kivaa ja kaikki muuttuu tylsäksi.

Parisuhde on kuitenkin se suhde joka on ihmisen tärkein suhde ja joka vaatisi suurimman panostuksen. Rakkaus ei yksin riitä, sitä pitäisi osata vaalia ja pitää se elossa.

 

[maatuskainen]

Sanoin joskus miehelleni (nyt jo ex), että miksi emme enää juttele siten niin kuin ennen juttelimme. Saatoimme nimittäin mennä vuoteeseen, valot pois ja pimeässä toisiamme näkemättä juttelimme niitä näitä menneisyydestämme, vanhemmistamme, ystävistämme, tulevaisuudesta, haaveista jne. Mieheni vastaus oli, että ei hän jaksa jutella, kun hän haluaa nukkua. Nukkumisen tarvekin on ihan tärkeä asia, mutta ei pidä ihmetellä, jos läheisyys väliltä katoaa, kun ei enää tiedäkään, mitä toisen ajatusmaailmassa liikkuu. Meillekin kävi klassisesti eli "kasvoimme erilleen". Syynä oli varmasti juuri se, että kaikkeen muuhun meni aika, mutta parisuhteen hoitoon ei enää aikaa riittänyt. Tietty lastenkin etu on tärkeää, mutta pitäisihän sitä hoitaa parisuhdettakin. Olisi joskus pitänyt vaikka ottaa hoitaja lapsille, että oltaisi päästy ihan kaksistaan tekemään asioita yhdessä. Tuntuu siltä, että siinä vaiheessa, kun ei enää naureta ikinä yhdessä, niin parisuhde on jo matkalla alamäkeen kovaa vauhtia.

 

[Mies 50]

Tässä yhtenä iltana kerkustelivat rakkaudesta, parisuhteen raakaudesta. Mikähän oli entinen piispa tai pastori joka kertoi että rakkautta on parisuhteessakin kolmea laatua. Niille oli joku nimikin, en muista. Mutta ensimmäinen oli intohimoinen, joka esiintyy useimmissa suhteissa alkuaikoina. Toinen oli sellainen antava, toisesta huoltapitävä joka on enemmän yrittävä, rakkautta elämään yleensä. Sitä kautta myös suhteen säilyttämiseen. Ja kolmas sitten se joka sohlaa tuossa välissä, koittaa vähän jokaista ajallaan.
Ymmärtääkseni "oikein" kulkeva suhde muuttuu ajallaan siitä intohimoisesta säilyttävään suuntaan, näin ymmärsin.
Nyt vaan tuntuu siltä että liikkeellä on tautia jossa ihmiset etsivät aina sitä intohimoa, luontaisesti tulevaa intohimoa. Sen jälkeen ollaankin sitten jo eroamassa, ei viitsitä tai osata rakentaa suhdetta siitä eteenpäin.

 

[Paluumuuttaja]

Baari-ilta takana ja suru puserossa. Paljon väkeä, molemmalla sukupuolella siipat kotona tai muualla mutta seuraa olivat vailla. Tässä kaupungissa on tänä viikonloppuna tavallisuudesta poikkeava tapahtuma, joka kaitse ajoi ihmisiä ulos? Yritin aloittaa keskustelua ja vastata siihen mutta kun aloin miettiä syntyjä syviä puhe tyssäsi. Kukaan ei ollu valmis vastaamaan siihen mitä hakee ravintolasta. Kukaan ei myönrtänyt hakevansa seuraa vaikka käytös osoitti muuta. Eikä muutenkaan puhumaan niinsanottuja syvempiä joiden en todellakaan odottanut johtavan mihinkään!!! Pinta-liitoa.

 

[Bitter Sweet]

Aika raju yleistys, että kaikki parisuhteessa elävät baareissa kävijät etsivät itselleen potentiaalista pettämisseuraa. Kun minä menen joskus baariin yksin, menen sinne kuuntelemaan musiikkia, kuluttamaan aikaa, tanssimaan, tapaamaan ystäviä tai vaan olemaan ihan itsekseni väkijoukossa. Jos minua tulee jututtamaan ihan mukavan oloinen ihminen, on se sitten mies tai nainen, niin varmaan juttelen, jos aihe minua kiinnostaa.

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään pettää miestäni baareissa tai ylipäätään missään muuallakaan. Käynhän baareissa myös ystävieni ja mieheni kanssa. Tuo iänikuinen jankkaus baareissa kävijöitten löyhästä moraalista on mielestäni aikansa elänyttä amatöörien jupinaa. Sellaisten, jotka eivät baareissa itse paljon käy, käyvät harvoin tai ei ollenkaan. Jos teidän kumppaninne pettää käytyään kerran vuodessa baarissa, ei kantsi yleistää sitä koskemaan kaikkia ihmisiä. Käykää enemmän baareissa niin näette millaista se todellisuudessa enemmistöllä on. Ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten välillä. Kaikki eivät ole pintaliitäjiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat kenties rentoutua.

 

[baarikärpäsen morsmaikku]

Kyllä minun mieheni juoksi baareissa kuukausi kaupalla vain löytääkseen minulle seuraajan. Ehdokkaita oli tietenkin tarjolla vaikka kuinka, ja niillä piti sitten minulle retostella että "olisi mulla ollut tilaisuus sua pettää monta kertaa". Teki sen kuulemma tarkoituksella satuttaakseen minua. Baarijuoksut loppuivat sitten sihen, kun totesi, ettei löytynyt parempaa. Minä kelpasin. Arvakaa vain kelpaako hän enää minulle.

 

[hkdeidi]

Surullinen ilmiö tuo kun varatut naiset ja miehet baareilee ja etsii jotain mitä ikinä se onkaan. Jokainen kertoo että omassa suhteessa ei mene hyvin, usein seksi ja hellyys puuttuu mutta ei niitä voi saada täysipainoisesti vieraista suhteistakaan. Ei edes yhdenillan.

Oma mieheni petti. Kertonut kuulemma että omassa liitossa on paha olla kun ei saa hellyyttä ja tunnetta ja seksikin on muuttunut rutiiniksi. Seksi oli rutiinia ja hellyyskin kai sitten puuttui. Nyt ollaan erossa ja kuulen vain juttuja miten puutteelliseksi mieheni on kaiken kokenut. Ei minullakaan ollut parasta olla mutta jollaina tapaa se on vain vaikeaa myöntää.

Nyt kun itse olen eron jälkeen käynyt enemmän ulkona minusta on outoa katsoa että niin moni siellä etsii jotain muuta kuin omaa puolisoa tai ratkaisua omiin ongelmiin.

Ongelma on siinä ettei toisen eteen haluta tehdä enää mitään. Suutelukin on monelle vaikeaa useamman vuoden suhteen jälkeen, saati se että kysytään mitä toinen vaikkapa erotiikan puolella haluaa, ja tehdä juttuja joista toinen saa kiksejä. En tarkoita nyt mitään sairasta, tai esim. nielemistä tai anaaliseksiä jos se tuntuu etovalta. Itse nuolen kyllä naiseni paikat, vaikkei se maku mitään mansikkakakkua olekaan. Pieniä uhrauksia niin suhde voi paljon paremmin. Suhteen alussa moni suostui hurjiinkin juttuihin mutta sille tavikseksi muuttuneelle kumppanille ei enää annettaisi mitään. 1/2 h hauskaa kumppanille vaikka joka toinen päivä ei takuulla ole liikaa kenellekään, jos on niin vaihtakaa. Todennäköisesti muutaman vuoden päästä olette samassa tilanteessa.

 

[hjnainen]

Hohhoijaa, katkeruuden tilitystä. Pettäminen on väärin -jep! Mutta älkää viitsikö yleistää ettei nykyään missään parisuhteessa jakseta muka yrittää. Entä kun ei huvita enää riidelläkään eikä enää jutella, ei mitään vaikka YRITETTY on? Joskus on parempi luovuttaa ja etsiä tyydyttävämpi (siis ei vain seksuaalisesti) parisuhde. Jokainen täällä tekee omat ratkaisunsa.