S
sanna
Vieras
ja kuinka usein niitä kohtauksia tulee ja millaisessa tilanteessa? onko kenelläkään kokemusta? voiko paniikkihäiriöstä parantua?
S
sanna
Vieras
M
monet asiat
Vieras
Lapsen synytymä, läheisen kuolema, äkilliset järkyttävät tapahtumat, pitkään jatkunut stressi. Syitä on monia. Minulla tuli lopulta päivittäin jos vain poistuin kotoa. Yleensä siihen liittyi muut ihmiset. VOI PARANTUA. Pitkään tein työtä paranemisen eteen, terapiaa, itsesuggestiota, lääkitystä. Pitkään tarkoitti minun tapauksessani usieta vuosia eikä kohtauksia enää tule eikä pelkoa niistä. Luotan elämääni ja itseeni, tunnen paremmin itseni ja annan myöskin arvoa itselleni. Jos ajatuksia pelosta tulee käsittelen ne heti eikä ne sen jälkeen enää vaivaa.
J
jou
Vieras
ja nyt ootan vauvaa ja ahdistaa kovasti ja meinaa paniikki iskeä vaikka lääkitys on 
voi parantua.. itse olen kohta 3v sairastanut,,
voi parantua.. itse olen kohta 3v sairastanut,,
P
pauliina76
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja säkkipimee:
mullakin voi pian aiheuttaa ja tämä yksinäisyys, jota en kestä..
V
vieras
Vieras
On myös suvussa kulkeva juttu eli voi periytyä.. Joku tutkimus oli joskus että serotoniin puute olis yksi osasyy.. Saman on sanottu aiheuttavan mm. migreeniä, joka selittäisi tavallaan sitä että mun äidillä ja siskolla on paniikkihäiriö ja mulla taas migreeni.
Traumaattiset kokemukset vaikuttaa myös.
Traumaattiset kokemukset vaikuttaa myös.
S
sanna
Vieras
O
oscu
Vieras
Sairastuin paniikkihäiriöön vuosituhannen alussa. Mitään syytä en ole sairastumiselle keksinyt, veikkauksia on uuden koulun aloittaminen ja muutto vieraalle paikkakunnalle. Kuulemma suuret muutokset elämässä voivat sen puhkaista.
Mä sain kohtauksia pääasiassa kotona en koskaan ihmisten ilmoilla. Olo meni jossain vaiheessa niin huonoksi, että kävin muutaman kerran juttelemassa psykologi/psykiatrin kanssa. Kun pelkkä puhuminen ei enää auttanut, aloitin lääkityksen. Lääkkeitä söin vajaan vuoden.
Sen jälkeen olen selvinnyt ilman lääkkeitä ja oppinut hallitsemaan kohtauksia. Kohtauksia ei siis ole tullut enää ollenkaan. Monesti on ollut lähellä, mutta olen oppinut suhtautumaan asiaan ja viemään ajatukset muualle juuri sinä hetkenä.
Paranemismahdollisuudet ovat mielestäni hyvät.
Mä sain kohtauksia pääasiassa kotona en koskaan ihmisten ilmoilla. Olo meni jossain vaiheessa niin huonoksi, että kävin muutaman kerran juttelemassa psykologi/psykiatrin kanssa. Kun pelkkä puhuminen ei enää auttanut, aloitin lääkityksen. Lääkkeitä söin vajaan vuoden.
Sen jälkeen olen selvinnyt ilman lääkkeitä ja oppinut hallitsemaan kohtauksia. Kohtauksia ei siis ole tullut enää ollenkaan. Monesti on ollut lähellä, mutta olen oppinut suhtautumaan asiaan ja viemään ajatukset muualle juuri sinä hetkenä.
Paranemismahdollisuudet ovat mielestäni hyvät.
