Tuntuu, että tällä palstalla tuo kouluttautuneisuus on aikamoinen ärsytyksen aihe. Missään keskustelussa ei saisi mainita koulutustaan. Ärsyttääkö se fakta, että koulututuilla on usein enemmän valinnanvaraa kuin kouluttamattomilla, ainakin periaatteessa? Onko teillä itsellänne jäänyt koulutus hankkimatta, tai muuten mennyt elämä jotenkin ohi, kun se niin kovin raivostuttaa?
MIksi lähihoitaja, asentaja, siivooja tai vammaisten ohjaaja saa olla työstään ylpeä, puhua siitä ja kertoa, miten raskasta se on, kehua itseään päteväksi työssään, sanoa haluvansa tehdä vain koulutustaan vastaavia töitä ja vaatia lisää palkkaa, mutta valtiotieteiden maisteri tai biologi ei?
Jos vammaisten hoitaja jää työttömäksi ja hänelle tarjotaan siivoustyötä, niin sehän on kamala vääryys eikä siihen pidä suostua, sillä hänen osaamistaan tarvitaan varmasti jossain muualla, kunhan hetken odottelee ja onpas nyt kamalaa.
Ekonomin taas pitäisi kiljuen ottaa siivoojan paikka vastaan, sillä eihän tuollaisille maistereille mitään löydy muutenkaan koskaan ja hän on tehnyt muutenkin jo suurta vääryyttä yhteiskuntaa kohtaan opiskelemalla viisi vuotta ja nyt pitäisi vielä oman alan töitä löytyä, pyh. On ne vaan ylpeetä prukkaa nuo koulutetut.
Ja mistä ihmeestä kumpuaa tuo, että esim. akateemiset on ylpeitä nirppanokkia, jotka eivät arvosta yhtään ketään ja kylpevät vain omassa erinomaisuudessaan? Olen liikkunut monenlaisissa piireissä ja enpä ole törmännyt tuollaiseen (toki tämä vain mun kokemus).
Useammin mä olen törmännyt siiihen, että jos itse maisterina olen vaikka samoissa illanistujaisissa raksatyöntekijöiden tai tarjoilijoiden kanssa, niin he itse alkavat alentaa itseään ja sulkevat ikään kuin porukasta pois, kun selviää, minkä koulutustason kanssa he istuvat samassa pöydässä. Usein tähän liittyy myös se, että mitään, mitä sanon, ei oteta vakavasti (oli puhe sitten kukkien kastelusta tai jääkiekosta), kun "eihän me tuollasta maisterien puhetta ymmärretä".
.
