Mikä teitä oikein ärsyttää korkeakoulutetuissa?

[Phoebsi]

Ylimielisyys ihmisissä ärsyttää, ei se, miten he ovat kouluttautuneet tai ovatko ollenkaan. Olen onnistunut elämään laput silmillä, kun en ole huomannut tällaista vastakkainasettelua oikeastaan kuin muutaman kerran todellisessa elämässä - kaksplussalla ja netissä sitäkin useammin sitten. Ehkä se piilee ihmisissä eikä aina tule esille muualla kuin täällä, kun nimettömänä ja kasvottomana voi sanoa sen, mitä todella ajattelee.

Itse "arvotan" ihmiset sen perusteella, miten he kohtelevat muita. Kieltämättä ennakkoasenteita on, mutta ne liittyy enemmän ulkoiseen olemukseen, ja jos jotain olen oppinut niin sen, että ulkoisen olemuksen perusteella ei voi päätellä henkilön koulutustaustaa.

Nyt kyllä tuntuu, että netissä on ollut valloillaan matalammin koulutettujen lynkkaaminen. Johtuuko kenties vaalituloksesta vai mistä, kun kaikkialla kuohuu?

 

["ulla"]

eiköhän täällä palstoilla tyhmyys tiivisty. Tai antakaa mun edes uskoa, ettei tämä oikeasti ole minkäänlainen läpileikkaus ihmisistä. Täällä ihmiset nauttii siitä, kun saavat jotakin erilailla ajattelevaa porukalla mollata, oli sitten duunari tai korkeakoulutettu. Niin että ei ole vaalituloksella tämän kanssa mitään tekemistä.

 

["vieras"]

Tuosta pääsykokeiden poistamisesta... Mä olen sitämieltä että se olisi hyvä ratkaisu että poistettaisiin pääsykokeet kokonaan ja otettaisiin Suomessakin käyttöön "amurikan malli" eli kaikki pääsee yliopistoon/korkeakouluun opiskelemaan, mutta jos sielä ei pärjää niin armotta ulos. Mun mielestä tuo systeemi olisi paljon parempi, kuin se että nykyään pääset mihinkä tahansa sisälle jos sulla on tarpeeksi hyvä ulkoaoppimiskyky, tuolla järjestelmällä opiskelijoina olisi vain ne jotka OIKEASTI soveltuvat alalle.

Höpö höpö. Tuollainen ei kuulu Suomeen, joka on yksi maailman oikeudenmukaisimmista ja tasa-arvoisimmista maista.

 

["vieras"]

Minä kun sain lisurin tehtyä ja riemuissani siitä kerroin täällä, niin yhtäkään onnittelua ei tullut - veetuilua vaan.

 

[Kas]

Ammattia ei voi sanoa ääneen useinkaan, koska olen johtamis- ja esimiestehtävissä kunnallisella puolella. Todella ärsyttävää lähteä kuuntelmemaan puolitutun kommentteja siitä (varsinkin nousuhumalassa), miten palveluita tulisi myöntää, politikot sitä ja tätä ja kaikki on suurta kusetusta. Sitten kun ei kerro työstään, katotaan kieroon, mutta olen mielummin "ammatiton", kun kuuntelen vapaa-ajalla työjuttuja.

Ja koulutuksen kertominen ei auta, pääaine ei kaikille paljon mitään kerro....

Ja kyllä, olen huomannut johtajuuden aiheuttavan enemmän negatiivisia reaktioita (minun kokemana) sellaisilta henkilöiltä, joilla on matala koulutus. Herrapelko ja sitä rataa.

 

["jahas"]

[QUOTE="vieras";23639581]Minä kun sain lisurin tehtyä ja riemuissani siitä kerroin täällä, niin yhtäkään onnittelua ei tullut - veetuilua vaan.[/QUOTE]

Onnittelu! :flower:

 

[Istafra]

Ei yhtään mikään.

 

[a vs a]

No se on hyvä että sinä tunnet minut näin hyvin palstakirjoittelun perusteella

*muoks* Pakko jakaa hupaisa kuriositeetti jos oikeasti noin sanaan tartuit. Se on tarttunut ystävältäni jonka äiti kutsuu häntä "titteliltään" akateemikoksi koska ei ikinä muista mitä tytär on opiskellut (etnomusikologia pääaineena).

Eli anteeksi, pahoitteluni asiavirheestä, mietin sanani tarkemmin jatkossa.

Eihän se minun vikani ole jos sinun ja tuttavapiirisi yleissivistykseen ei kyseinen sana kuulu. Sen paremmin ketään tuntematta syön hatullisen paskaa jos tosiaan jonkun kaksplussalaisen äitikavereihin kuuluu yksikin akateemikko - heitä kun on elossa kourallinen ja suurin osa lienee iältään jossain kuudenkympin ja kuoleman välissä.

Yhtä kornilta ja naurettavalta kuulostaa kuin yhtäläisyysmerkki ekonomin ja merkonomin tai kauppatieteilijän ja kauppaneuvoksen välillä.

 

["Vieras"]

En koskaan tuo esille, että väikkäri on viittä vaille valmis ja tilaisuus vielä tänä vuonna. Kaverit tietää, ei se tuttaville kuulukaan. Paljon mukavampi on porukoissa jutella niitä näitä, eikä koulutus/työjuttuja.

 

[nikitön]

En mielelläni kerro tulevaa ammattiani. Se saa aikaan "ai-jaa"-reaktion ja pois vetäytymisen. Aivan kuin musta samalla hetkellä kun kerron ammattini, tulisi välittömästi itseään täynnä oleva kusipää, vaikka juuri on ollut mukava juttutuokio meneillään ja on viihdytty tosi hyvin toistemme seurassa. Sen "jäätymisen" huomaa aivan selvästi. Ennakkoluulot.. Tietysti vikaa on meissä koulutuksen hankkineissakin, joillakin menee tosiaan pissa päähän. Mutta kyllä maar näitä löytyy duunaritasoltakin..

 

["ulla"]

Hih, taas tätä eliittikeskustelua onko joku akateemikko vai akateeminen. Minä tituleeraan itseäni ihan hyvällä itseironialla akateemikoksi (vaikka olen vain akateeminen) - ja olen saanut siitä halveksunnat päälleni täällä kaksplussan älyllisillä ketjuilla Mutta uskallan myös väittää olevani duunari, vaikka siitähän arvon proletariaatti voisi kyllä myös suomia minua: mikäs duunari se FM on. Eli: te olette tosi naurettavia a vs a, jotka yleensä kuvittelette, että tämmöisillä termeillä on yhtään mitään väliä! Ihmisiä kaikki - valitettavasti

 

[a vs a]

[QUOTE="ulla";23639796]Hih, taas tätä eliittikeskustelua onko joku akateemikko vai akateeminen. Minä tituleeraan itseäni ihan hyvällä itseironialla akateemikoksi (vaikka olen vain akateeminen) - ja olen saanut siitä halveksunnat päälleni täällä kaksplussan älyllisillä ketjuilla Mutta uskallan myös väittää olevani duunari, vaikka siitähän arvon proletariaatti voisi kyllä myös suomia minua: mikäs duunari se FM on. Eli: te olette tosi naurettavia a vs a, jotka yleensä kuvittelette, että tämmöisillä termeillä on yhtään mitään väliä! Ihmisiä kaikki - valitettavasti[/QUOTE]

Sinusta siis presidentin myöntämillä arvonimillä ei ole mitään merkitystä? Onko sekin ok, jos tavallinen markettikauppias kutsuu itseään kauppaneuvokseksi? Tai jos kapiainen päättää olla armeijan ylikomentaja?

Toki sitä voi itseään tituleerata miksi haluaa, mutta junttia ja naurettavaa se on.

 

[fruity]

Mä oon sairaanhoitaja, se ei herätä kanssaihmisissä mitään erikoista, mut jos jossain yhteydessä joudun mainitsemaan, että mun mies on lääkäri, asenne myös muhun muuttuu ihan selvästi.
Se on ikävää. Niinpä mä en sitä järin viitti huudellakaan, sanon vain jotain ympäripyöreää alasta vastaukseksi yleensä.
Mun "vanhat" tutut ja ystävät suhtautuu ihan hyvin, mutta on jopa käyny niin, että meille ei "uskalleta" tulla vaikkapa iltaa istumaan, kun olen miehen ammatin paljastanu.
Ja tosiaan mun mies on ihan tavallinen ihminen, ihan samoine paheineen kun muutkin ihmiset!

 

[Nalkuttava Talonmies]

Sinusta siis presidentin myöntämillä arvonimillä ei ole mitään merkitystä? Onko sekin ok, jos tavallinen markettikauppias kutsuu itseään kauppaneuvokseksi? Tai jos kapiainen päättää olla armeijan ylikomentaja?

Toki sitä voi itseään tituleerata miksi haluaa, mutta junttia ja naurettavaa se on.

Oletko tosikko? Minä en taida auktoritäärejä enemmin kunnioittaa, koska asia ei ole minulle pyhä. Toki erotan huumorilla näiden termien käytön ja sen että arvonimeä vilpillisesti käytetään tosimielellä. Olkoon se sitten junttia.

 

[Mietipä vaikka]

[QUOTE="viera";23637074]Mitäs touhuat/teet- ja miten niin se liittyy koutuksen kysymiseen?

Mulla on tapana sanoa että teen talouspuolen hommia, kirjanpitoa ja sen sellaista. Multa ei ole ikinä udeltu koulutusta enkä sitä myöskään mainosta. Enkä itsekään ole koskaan keneltäkään kysellyt koulutustaustaa sen enempää kuin kuullut sitä kenenkään muunkaan kysyvän.

Mä olen aina ihmetellyt mistä ihmeestä kaksi ventovierasta ihmistä saavat viidessä minuutissa selville toistensa koulutuksen. Kyllä tuollainen liittyy paljon enemmän siihen että oma itsetunto on muodostunut sen koulutuksen kautta eikä muun elämän ympäriltä.[/QUOTE]

No yllättävää kyllä, on olemassa monenlaisia töitä, joista suoraan ilmenee koulutus. Jos sanoo olevansa juristi tai lääkäri, niin paljonko siinä nyt tarvitsee koulutusta arvailla?

Juu ei ole itsetunto muodostunut koulutuksen kautta.

 

["ulla"]

On meitä niin erilaisia. Kutsun edelleen itseäni "akateemikoksi" ihan piruillaankin, koska suurin osa ihmisistä ei tosiaankaan tiedä mikä se on (enkä minäkään). Ja jos joku roskakuski kutsuu itseään jäteneuvokseksi niin hilpeästi vastaan hänen itseironiaansa - tai ammattiylpeyteen, ihan miten vaan. Kyllä ei oo yhtään ihme, jos teitä "koulutettuja" katsotaan vinoon, kun ootte noin tosikkoja!!

 

["poikia3"]

No, minäpä voin kertoa, että en alkaisi esim netissä kirjeenvaihtoon tai ajatustenvaihtoon kouluttamattoman miehen kanssa. Tiedätkö miksi? Koska hän mitä todennaköisimmin ei ole kiinnostunut asioista, joista minä olen. Hän ei osaa hyvää äidinkieltä, jota pidän tärkeänä. Hän ei ole yhteiskunnallisesti, kultturisesti tai oma substanssinsa puitteissa niin valveutunut, että pääsisimme mihinkään aiheesen kovin syvälle. Voisimme tietysti heittää jotakin pikkuhärskiä läppää, puhua Martinasta ja Eskosta tai BB:sta. Ei kiinnosta.

Sen sijaan useimmilla akateemisilla ihmisillä on kriittisen argumentaation taito, asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja mielipiteet osataan perustella. Kieli on sujuvaa ja kivaa lukea, ja ajatusten vaihto on hedelmällistä.

Osoittakaa mulle yksi vain peruskoulun käynyt mies, josta saa vastaavaa seuraa ja joka on joutunut elämässään haastamaan älyään sen verran, että osaa valjastaa sen käyttöönsä? NÄMÄ ominaisuudet ovat tärekitä, ei niinkään se, mikä on miehen toimenkuva työelämässä.

Mä voisin osoittaa sulle yhden vain kansakoulun käyneen miehen, joka on kaikkea tuota. Mieheni veli, ei tosiaan ole käynyt edes lukiota, silti on yhden isohkon yrityksen tietohallintojohtaja. On erittäin sivistynyt, seuraa aikaansa, ja keskustelee sujuvasti niin taiteesta, maailman politiikasta kuin tietotekniikastakin myös vierailla kielillä. Todellakin kannattaa avata silmiään ja miettiä uudestaan, koulutus ei ole ainoa avain sivistykseen!

 

[Chala harmaana]

Eihän se minun vikani ole jos sinun ja tuttavapiirisi yleissivistykseen ei kyseinen sana kuulu. Sen paremmin ketään tuntematta syön hatullisen paskaa jos tosiaan jonkun kaksplussalaisen äitikavereihin kuuluu yksikin akateemikko - heitä kun on elossa kourallinen ja suurin osa lienee iältään jossain kuudenkympin ja kuoleman välissä.

Yhtä kornilta ja naurettavalta kuulostaa kuin yhtäläisyysmerkki ekonomin ja merkonomin tai kauppatieteilijän ja kauppaneuvoksen välillä.

Ollaanpas siellä keppi perseessä. Ihan ajattelematta kirjoitin, en tosiaan väitä tuntevani yhtäkään akateemikkoa sanan todellisessa merkityksessä, vaan myönnän kyllä rehellisesti käyttäneeni väärää sanaa kun ollaan sen verran paljon vitsiä ystäväni kanssa tästä heitetty ja se on päässyt tarttumaan Et ihan tainnut tajuta mitä yritin selittää?

Oliko tämä sulle jotenkin henkilökohtaisesti kovinkin loukkaavaa vai mistä moinen suunnaton suuttumus? Älä ota niin vakavasti, lupaan kyllä jatkossa katsoa moneen kertaan viestini läpi ettei tule kirjoitus- eikä asiavirheitä Okei?

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";23640160]Mä voisin osoittaa sulle yhden vain kansakoulun käyneen miehen, joka on kaikkea tuota. Mieheni veli, ei tosiaan ole käynyt edes lukiota, silti on yhden isohkon yrityksen tietohallintojohtaja. On erittäin sivistynyt, seuraa aikaansa, ja keskustelee sujuvasti niin taiteesta, maailman politiikasta kuin tietotekniikastakin myös vierailla kielillä. Todellakin kannattaa avata silmiään ja miettiä uudestaan, koulutus ei ole ainoa avain sivistykseen![/QUOTE]

Liikemies Toivo Sukarilla kuusi (6) luokkaa kansakoulua.

 

["jahas"]

Eihän se minun vikani ole jos sinun ja tuttavapiirisi yleissivistykseen ei kyseinen sana kuulu. Sen paremmin ketään tuntematta syön hatullisen paskaa jos tosiaan jonkun kaksplussalaisen äitikavereihin kuuluu yksikin akateemikko - heitä kun on elossa kourallinen ja suurin osa lienee iältään jossain kuudenkympin ja kuoleman välissä.

Yhtä kornilta ja naurettavalta kuulostaa kuin yhtäläisyysmerkki ekonomin ja merkonomin tai kauppatieteilijän ja kauppaneuvoksen välillä.

Nonniin - pitikö pistää tuo äiti-etuliite siihen kaverereihin-sanaan? Sattumoisin kahdesta tuntemastani elossa olevasta akateemikosta toinen on nainen, mutta lapseton sellainen. Ei siis taida käydä äitikaverista?

Mutta syö nyt edes ropposellinen mämmiä, kun kuitenkaan et odottanut, että kukaan täällä yhtään akateemikkoa tuntisi...

 

[fifiia]

Ja kyllä, olen huomannut johtajuuden aiheuttavan enemmän negatiivisia reaktioita (minun kokemana) sellaisilta henkilöiltä, joilla on matala koulutus. Herrapelko ja sitä rataa.

Minusta päättäjien ja myös korkeammin koulutettujen pitäisi osata kertoa asiat käytännön läheisemmin. Perustella, perustella ja vielä kerran perustella miksi asiat toimii tietyllä tavalla. Osalta ihmisiä tuntuu kokonaan puuttuvan käsitys miten yhteisöt tai yhteiskunta toimii. Aikuista ihmistä ei kuitenkaan motivoi opettaminen ylhäältäpäin, vaan uusi tieto/sivistys pitää pystyä rakentamaan jo olemassa olevista lähtökohdista ja sen päälle ja rinnalle.

Nykyajassa on se mielenkiintoinen ristiriita että sammalla kun johtajuus ja valta-asema aiheuttaa negatiivisia reaktioita kaivataan auktoriteetteja, jotka sanovat mitä pitää tehdä että minun ei vain tarvitse ottaa vastuuta itsestäni ja omasta elämästäni. Valta ja vastuu kulkee kuitenkin käsi kädessä tai ainakin niiden pitäisi niin tehdä. Jos haluan valtaa päätöksistä koskee ne omaa elämääni tai jotakin muuta niistä on pystyttävä kantamaan myös vastuu.

 

[Karvapallo]

mäpä oon huomannu, että yliopistossa opiskelijat inhoo ammattikorkeakoulussa opiskelevia. Varsinkin sosiaalipuolen tyypit.

 

[Suzyanne]

Minua korkeasti koulutetut eivät ärsytä, elleivät ala väheksyä vähemmin kouluttautuneita.

 

["heh"]

Täh? Ei yliopisto sovi kaikille. Surullista, että yleistät meillä olevan alentuva asenne duunareita kohtaan.

No, minäpä voin kertoa, että en alkaisi esim netissä kirjeenvaihtoon tai ajatustenvaihtoon kouluttamattoman miehen kanssa. Tiedätkö miksi? Koska hän mitä todennaköisimmin ei ole kiinnostunut asioista, joista minä olen. Hän ei osaa hyvää äidinkieltä, jota pidän tärkeänä. Hän ei ole yhteiskunnallisesti, kultturisesti tai oma substanssinsa puitteissa niin valveutunut, että pääsisimme mihinkään aiheesen kovin syvälle. Voisimme tietysti heittää jotakin pikkuhärskiä läppää, puhua Martinasta ja Eskosta tai BB:sta. Ei kiinnosta.

Sen sijaan useimmilla akateemisilla ihmisillä on kriittisen argumentaation taito, asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja mielipiteet osataan perustella. Kieli on sujuvaa ja kivaa lukea, ja ajatusten vaihto on hedelmällistä.

Osoittakaa mulle yksi vain peruskoulun käynyt mies, josta saa vastaavaa seuraa ja joka on joutunut elämässään haastamaan älyään sen verran, että osaa valjastaa sen käyttöönsä? NÄMÄ ominaisuudet ovat tärekitä, ei niinkään se, mikä on miehen toimenkuva työelämässä.

Mulla on vain amk-koulutus, mutta mun mies oli ihan peruskoulupohjalta kun mentiin yhteen. Toisen asteen koulutuksen hankki lähempänä nelikymppisiään, siihen asti tehnyt kaikenlaisia töitä, asunut pariin otteeseen ulkomailla ja sellaista.

Vaikka mitään koulutusta ei ole ollut niin äidinkielellisesti pitäisin lahjakkaana. Tuntee todella hyvin niin suomalaista kuin ulkomaistakin kirjallisuutta, on lukenut todella paljon enemmän kuin minä vaikka itse omien opiskelijakavereideni seurassa olin lukutoukka. On myös sisäistänyt ja muistaa hyvin lukemiaan asioita, monesti on tullut korkeammin kouluetttujen kanssa väittelyjä eri kirjoista, uskonnoista, politiikasta, historiasta ja milloin mistäkin, lopputuloksena ovat saaneet myöntää miehen sittenkin tuntevan nuo asiat paremmin.

On kiinnostunut politiikasta ja uskonnoista sekä maailman tapahtumista yleensäkin. Tuntee paljon ulkomaisia vaikuttajia joista en itse ole koskaan kuullutkaan. Hän myös pohtii paljon asioita ja omaa näkemyksiä ja mielipiteitä eikä pelkää muuttaa niitä jos saa uusia näkökantoja asioihin. Hän tuntee hyvin erilaisia ihmisiä ja hänen maailmankuvansa on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Kielellinen ilmaisu on loistavaa, niin kirjallinen kuin suullinenkin. On suurinpiirtein aina porukassa kuin porukassa se joka saa hoitaa kaikki muisto- ja huomioimiskirjoitukset, juuri siksi että hänen kielensä on niin värikästä ja sujuvaa. On harrastanut pienimuotoisissa piireissä näyttelemistä ja runonlausuntaa ja luonnollisesti siis käy usein teatterissa.

Martinan ja Eskon nimet on tainnut kuulla multa, muuten ei heistä tiedäkään sen enempää ja bb:ta taisi katsoa joskus pari kertaa. Eli niistä aiheista et kyllä kovin kummoista juttua aikaan saisi.

Mutta siis koulutustaso on mikä on ja jos hän sen perusteella on joidenkin mielestä juntti kenen kanssa ei voi mistään keskustella niin ei sitten.

 

[PerusDI]

[QUOTE="Eee";23636820]Vastauksena ap:n kysymykseen, mulla ei ole mitään akateemisia vastaan, kun olen itsekin. Ei mulla sen puoleen ole mitään koulutautumattomiakaan ihmisiä vastaan.

Olen huomannut, että kun esittäytyy uusille ihmisille, niin helpommalla pääsee, kun yrittää saada sen oman koulutuksensa tai työnkuvansa kuulostamaan mahdollisimman tavikselta. Yleensä pyrin välttämään oman koulutukseni/ammattini mainisemista, mutta kun sitä kysytään, niin tietenkin vastaan. Reaktiot ovat tosi erilaisia riippuen siitä, sanonko:
- olevani jatko-opiskelija yliopistolla (jotkut ei tiedä, mitä jatko-opiskelu tarkoittaa, jolloin saattaa päästä aika helpolla, kun kuulostaa vaan siltä, että opiskelen yliopistossa)
- tekeväni väitöskirjaa
- olevani diplomi-insinööri (todella huono vaihtoehto, jos keskustelee miehen kanssa. Silloin tulee heti kamala tentti siitä, mitä muka osaan tekniikasta, kun en näytä yhtään siltä jne.)
- opettavani yliopistolla
- työskenteleväni opettajana (loistava vaihtoehto, jos keskustelukumppani ei esitä jatkokysymyksiä!)

Kaikki em. on kokeiltu, kun jokainen niistä on totta. Helpoimmalla pääsen, kun kerron mahdollisimman vähän. Paras strategia on kääntää keskustelu vastapuolen elämään ja asioihin ja yrittää puhua mahdollisiman vähän omasta tilanteestaan.[/QUOTE]

Kiitos näistä neuvoista! Koitanpa itsekin hyödyntää noita vinkkejä - olen nimittäin juuri samanlaisessa tilanteessa. Tuo on muuten oikeasti aika huvittavaa, kuinka pihalla jopa yliopiston käyneet ihmiset ovat jatko-opinnoista.

Tässä yleisimpiä jatko-opintoihin liittyviä virhekäsityksiä:

- ei ymmärretä sitä, että tekniikan tohtori on tutkinto siinä missä AMK-insinööri tai DI
- luullaan, että DI on ylin tekniikan alan tutkinto, vaikka se on tosiasiassa vasta kolmanneksi ylin tohtorin ja lisensiaatin jälkeen
- luullaan, että väitöskirjan voi tehdä vasta >40 v iässä. Käytännössä professoriksi pyrkivien tulee väitellä mieluiten noin 25-35 -vuotiaana
- luullaan, että väitöskirjan tekeminen kestää vain 1-2 v, vaikka todellisuudessa siihen menee ripeimmilläkin se 2-5 v
- ei ymmärretä sitä, että tohtori voi tehdä hommia teollisuudessa siinä missä DI
- pidetään DI:tä jotenkin käytännönläheisempänä kuin tohtoria. Samalla logiikalla ylioppilas on osaa käytännön paremmin kuin maisteri!
- ei tajuta sitä, että väitöskirjan tekeminen yliopistolla on palkallista työtä ja sitä tehdään oletusarvoisesti täysipäiväisesti
- luullaan, että jatko-opiskelu on pelkkää luennoilla istumista. Tosiasiassa pakko ei ole istua yhdelläkään luennolla.