Toggle sidebar

Mikä tahansa irtiotto arjesta virkistäisi ihan suunnattomasti!

Vastaa
[QUOTE="vieras";24449042]Ei varmaan jostain syystä kelpaa tämäkään vinkki (on liian kallis tai jotain) mutta mä sinuna kokeilisin satulatuolia. Mut onhan se tosiaan kauheen kallis hankinta juu.[/QUOTE]

Ja mulla on tosiaan kokemusta jalkasäryistä, kun pitkä kipsisaapas oli ensin monta viikkoa, (jalka leikattu kahteen otteeseen) sitten lyhempi kipsi kans monta viikkoa (kun alkoi jo polvi jäykistyä sen kipsisaappaan kanssa) sit sellanen ortoosi monta kuukautta, kun ei alkanut jalka luutua leikkauksista ja muista huolimatta. Olin vuoden sairaslomalla. Että revi siitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja BootyPeppi:
Aika laajasti olen nyt katsonut mutta kuitenkin kaikkein eniten koskettaa Auschwitz, varsinkin nyt kun siellä kävin.
Click to expand...

Nuo tapahtmat saa ihan eri mittasuhteet kun käy itse paikalla. Mun pää ei kestä niitä. Muutamia museoita käynyt läpi ja siinä vaiheessa kun näytetään lapsia niin mulla sietokyky loppuu. Mua ei saisi kirveelläkään vierailemaan keskitysleirille. Mä en varmaan sen vierailun jälkeen nukkuisi yhtään kunnon yötä.
 
[QUOTE="vieras";24449042]Ei varmaan jostain syystä kelpaa tämäkään vinkki (on liian kallis tai jotain) mutta mä sinuna kokeilisin satulatuolia. Mut onhan se tosiaan kauheen kallis hankinta juu.[/QUOTE]

Pitääpäs kysyä kaverilta lainaan alkuun. Se tosiaan voisi rentouttaa tuota selkää. Jos on hyvä, voisin hyvinkin hankkia sellaisen itselleni. Ne vaan on ihan pirun rumia hökötyksiä:D
 
[QUOTE="vieras";24449105]Ja mulla on tosiaan kokemusta jalkasäryistä, kun pitkä kipsisaapas oli ensin monta viikkoa, (jalka leikattu kahteen otteeseen) sitten lyhempi kipsi kans monta viikkoa (kun alkoi jo polvi jäykistyä sen kipsisaappaan kanssa) sit sellanen ortoosi monta kuukautta, kun ei alkanut jalka luutua leikkauksista ja muista huolimatta. Olin vuoden sairaslomalla. Että revi siitä.[/QUOTE]

Voi kamalaa, onpa ollut sattumuksia sulla! :hug: Toivottavasti olet nyt kunnossa. Omalla kohdalla ei auta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.
 
Miksi tämäkin aloitus muuten otetaan niin kamalan negatiivisena?

Ihmiset on erilaisia, ja mä nyt satun olemaan luonteeltani touhukas ja toimelias. Tykkään puuhata kaikenlaista. Ottaahan se koville, että tosiaan ei pääse liikkumaan normaalisti, ja sitten kuitenkaan paikallaaonolokaan ei onnistu. Tietty tykkään lueskella ja kirjoittaakin, mutta ei niitäkään tosiaan tässä tilanteessa voi määräänsä enempää tässä tilanteessa tehdä.

Mulle sanotaan, ettei saisi ruikuttaa, koska en ole ainoa, jolla on tällainen tilanne (joskus ollut). En minä niin kuvittelekaan! Mutta sen sijaan että ilkeilisi, olisi kiva saada kannustavia kommentteja. Uskotteko, se auttaisi minuakin suhtautumaan positiivisesti.

Niin kuin sanottu, mä vuodatan turhautumiseni mieluummin tänne kuin vaikka rähjään lapselleni silkkaa pahaa mieltäni. Luonteeltani olen aina ollut sellainen, etten osaa padota tunteita sisälleni.Tiedän kyllä, ettei tämä vaiva ole kuolemaksi ja varmasti jalkani tulee olemaan vielä kunnossa, mutta juuri NYT tämä asia painaa mieltäni. Miksi siitä ei saa kirjoittaa? Kenenkään ei ole pakko lukea eikä kommentoida yhtään mitään jos ei jaksa.

Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille!

Huomenna kotityöputken katkaisee leffareissu, ja ensi viikolla aion kyllä ostaa kutomistarvikkeita - ja samalla käyn taidemuseossa. Ehkä niistä kokemuksista syntyy runokin. Vaikka blogiin :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Miksi tämäkin aloitus muuten otetaan niin kamalan negatiivisena?
Click to expand...
Ehkä siksi, että aloitus oli vähän sellainen valitusvirsi. Minkä tietty ymmärrän, koska et ole tyytyväinen olotilaasi. Olethan silti saanut positiivisiakin vastauksia ja ehdotuksia paljon :) Lohduttaudu ensi hätään vaikka sillä, että huomenna on päivä uusi.
 
Ala opiskelemaan/lukemaan jonkin alan kirjallisuutta, mikä kiinnostaa. Siihen saa aikaa kulumaan yllättäviäkin tuntimääriä päivässä. Minäkin vietin äsken kuusituntisen kansantalouden parissa ihan huomaamatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rieputarallaa:
Miksi tämäkin aloitus muuten otetaan niin kamalan negatiivisena?

Ihmiset on erilaisia, ja mä nyt satun olemaan luonteeltani touhukas ja toimelias. Tykkään puuhata kaikenlaista. Ottaahan se koville, että tosiaan ei pääse liikkumaan normaalisti, ja sitten kuitenkaan paikallaaonolokaan ei onnistu. Tietty tykkään lueskella ja kirjoittaakin, mutta ei niitäkään tosiaan tässä tilanteessa voi määräänsä enempää tässä tilanteessa tehdä.

Mulle sanotaan, ettei saisi ruikuttaa, koska en ole ainoa, jolla on tällainen tilanne (joskus ollut). En minä niin kuvittelekaan! Mutta sen sijaan että ilkeilisi, olisi kiva saada kannustavia kommentteja. Uskotteko, se auttaisi minuakin suhtautumaan positiivisesti.

Niin kuin sanottu, mä vuodatan turhautumiseni mieluummin tänne kuin vaikka rähjään lapselleni silkkaa pahaa mieltäni. Luonteeltani olen aina ollut sellainen, etten osaa padota tunteita sisälleni.Tiedän kyllä, ettei tämä vaiva ole kuolemaksi ja varmasti jalkani tulee olemaan vielä kunnossa, mutta juuri NYT tämä asia painaa mieltäni. Miksi siitä ei saa kirjoittaa? Kenenkään ei ole pakko lukea eikä kommentoida yhtään mitään jos ei jaksa.

Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille!

Huomenna kotityöputken katkaisee leffareissu, ja ensi viikolla aion kyllä ostaa kutomistarvikkeita - ja samalla käyn taidemuseossa. Ehkä niistä kokemuksista syntyy runokin. Vaikka blogiin :).
Click to expand...

Missä asennossa sä muuten hengaat netissä? Se ei näköjään tuota tuskaa ollenkaan...
 
Olen kai kamala vaimo ja äiti :D mutta minä otan pieniä irtiottoja arjesta. Keväällä olin siskon kanssa Kuusamossa kokonaisen viikonlopun, mökillä lammen rannalla.. aaah. Ok, oli siellä silloin koiranäyttelytkin. Ja joulukuussa menen viikonlopuksi helsinkiin, taas siskon kanssa. Ok, siellä on silloin koiranäyttelyt ;) Mutta, ilman koiria, lapsia jne menen syksyllä tahkolle, mökki viikonloppu. Luvassa on keilausta, hemmottelua.. ystävä porukan kanssa (5 naista) :)
 
Minulla viime vuonna oli pakkopysähdystä 2 x 10 viikkoa. Ekat 10 oli ihan totaalista paikallaanoloa, aluksi vessareissukin oli ponnistus ja avot kun pääsi ihmisten ilmoille, olin onnessani kun minut lykättiin rullatuolilla Prisman kyljessä olevaan apteekkiin ostamaan sidostarpeita! Sairaalan ihana fysioterapeutti oli muutakin, hän oli lämmin itseoppinut päähoitaja, hän tutkaili vaivihkaa millaisia ihmisiä hän opettaa liikkumaan keppien kanssa ja samalla antoi hyviä neuvoja, miten tylsyys tapetaan tai ainakin tainnutetaan, millaisia vinkkejä erilaiset ihmiset tarvitsevat. Varmaan minuutissa hän huomasi minut tavattuaan, että tässä on tapaus, joka on pesunkestävä sohvaperuna, tälle riittää, kun antaa neuvoja miten jalka saadaan mukavasti noin kahteen asentoon ja että kaukosäädin ei saa olla liian kaukana.

Ei vainkaan, jopa laiskalle p_lle tuli välillä tylsää ja kaipasin huomiota, mutta en todellakaan aina niiltä, joilta sitä tuli. Olin kiukkuinen ja itsekäs, vaikka omasta mielestäni pääni päällä kiikkui mitä kaunein :saint: .

Ai niitä vinkkejä, mitä jos ap menisit lounaalle, pikkuisen paremmalle, siis että on liinat pöydällä ja lautasen tuo tarjoilija nenäsi eteen, eikä sinun tarvitse taiteilla tarjotinta itse. Muuten suosittelisin Vesilinnaa kauniiden maisemien vuoksi, mutta siellä lounasaikaankin pitää itse kantaa tarjotin =) Mene jonnekin nauttimaan kauniista ruoasta, plussaa vielä, jos se on hyvää!
 
Kerran kun olin itse hieman hankala, kaverini laittoi minulle s-postissa muistutuksena fraasin "If you're not part of the solution, you're part of the problem." Se oli tarkoitettu lempeästi ajattelemaan, että ei viittis aina lyttää kaverin ehdotuksia, vaan vois koettaa miettiä miten niitä vois hyödyntää, vaikkei kaikki ihan sopiskaan suoraan.

Oisko joku suuri vauvanhyppykiikun tyyppinen ap:lle sopiva verme?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kerran kun olin itse hieman hankala, kaverini laittoi minulle s-postissa muistutuksena fraasin "If you're not part of the solution, you're part of the problem." Se oli tarkoitettu lempeästi ajattelemaan, että ei viittis aina lyttää kaverin ehdotuksia, vaan vois koettaa miettiä miten niitä vois hyödyntää, vaikkei kaikki ihan sopiskaan suoraan.

Oisko joku suuri vauvanhyppykiikun tyyppinen ap:lle sopiva verme?
Click to expand...

Loistava kommentti!
 

Similar threads

V
En jaksa enää omia lapsiani
Viestiä
15
Luettu
7K
Aihe vapaa
joku muu
J
O
Mikä on normaalia, mistä te riitelette??
Viestiä
6
Luettu
848
Aihe vapaa
hiiooop
H
P
Koko ajan tappelevat tenavat
Viestiä
3
Luettu
950
Aihe vapaa
vierailijakin
V
T
Tekisi mieli miettiä eroa ihan tosissaan vai kannattaako katsoa vielä?
Viestiä
8
Luettu
1K
Aihe vapaa
rauhotutaanpas
R
M
Kirjoitin sitten kirjeen miehelleni. :/
Viestiä
17
Luettu
373
Aihe vapaa
Huspati Huta
H

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa