Mikä tahansa irtiotto arjesta virkistäisi ihan suunnattomasti!

kauanko sä oot ollu sairauslomalla?

mä olen ollut nyt 3v. maitopurkkikin tippuu kädestä, perunoita en pysty kaatamaan kattilasta, kaupassa en voi käydä itsekseni kun pikkuostoksilla, öisin en pysty nukkumaan kunnolla säryn vuoksi,leipoa en yhdellä kädellä pysty, saati että kutoisin tai virkkaisin. käteni on leikattu väärin, odotan kolmanteen leikkaukseen aikaa.

kaikki on niin suhteellista.
 
Jos itse olisin väliaikaisesti jalkarajoitteinen niin pyytäisin ystäviä käymään meillä kahvittelemassa ja rupattelemassa. Olisin kerrankin tarpeekseni netissä, kirjoitteisin vinon pinon kirjeitä, lukisin kirjoja ja nurkkiin kerääntyneitä lehtiä. Opettelisin tekemään käsitöitä jne. Ai niin, ja chattailisin.
 
Mulle auttoi kuukauden loma <3. Ei siivousta, ei ruuan tekoa, ei vastuuta arjen pyörityksestä. Seuraava irtiotto, parin vuoden päästä, tarkoittaa vähintään 3kk lomaa!
 
Tällä palstalla saa harvoin luvallisesti valittaa. Aina löytyy joku, joka tulee lyttäämään. Yhden lapsen äidit, eivät saa valittaa, koska hehän pääsevät helpommalla kuin he, joilla lapsia on enemmän. Toisaalta ei se sen oikeutetumpaa ole useampilapsisille, sillä itsehän he ovat lapsensa tehneet.. turha valittaa. Työnsä raskautta ei saa valittaa, etenkään, jos se ei ole fyysistä ponnistelua vaativaa työtä.. siihen ei saa hetkellisesti väsyä, etenkään opettajat, koska heillä on pitkä palkallinen kesäloma, tai vaikkapa lääkärit, koska heillä jonkun mittapuun mukaan on kohtalaisen hyvät ansiot. Ja sitäpaitsi itsehän ovat työnsä valinneet.

Miehestään ei saa valittaa, sillä aina on mahdollista jättää se sika, tai toisaalta, ehkei mies olekaan se sika, vaan valittaja on se huonoitsetuntoinen ja säälittävä takertuja tai pirttihirmu.

Rahahuolista ei saa valittaa, ainahan voi mennä töihin. Voi, kuulemma, voi, jos vain kyllin haluaa.
Toisaalta ei saa tuntea huonoa oloa siitä, että joutuu menemään töihin, koska aina voi jäädä kotiin, jos vaan haluaa.
Ja toisaalta, mitä minäkään tästä palstasta valitan, koska ainahan voin painaa punaista raksia yläkulmassa.


Ajattelen kyllä, että onnellisuus on monessa suhteessa omasta asenteesta kiinni, kaikkiin asioihin ei voi elämässään vaikuttaa, mutta siihen, miten niiden kanssa elää voi.
Enkä itse pidä kroonisesta valittamisesta, mutta olisi se kamalaa jos ei koskaan saisi yhtään nurista. Jos olisi aina vaan oltava reipas. Minä en ainkaan kokoaikaisesti jaksa olla reipas tyttö.
 
Jos nyt tehdään asiaa kukkaruukusta, niin millainen se elokuva oli poikasi mielestä? Mulla samanikäinen ja vähän mietin, että onko leffa liian rankka ohjuksineen sun muineen.

Välillä tuli kainaloon, ilmeisesti hiukan pelotti. Ei kuitenkaan sanonut siitä mitään. Kovasti on riittänyt juttua leffasta, että eiköhän tuo ihan tykännyt.
 
Ajattelen kyllä, että onnellisuus on monessa suhteessa omasta asenteesta kiinni, kaikkiin asioihin ei voi elämässään vaikuttaa, mutta siihen, miten niiden kanssa elää voi.
Enkä itse pidä kroonisesta valittamisesta, mutta olisi se kamalaa jos ei koskaan saisi yhtään nurista. Jos olisi aina vaan oltava reipas. Minä en ainkaan kokoaikaisesti jaksa olla reipas tyttö.

Koko viestisi oli äärimmäisen totta, mutta etenkin tämä loppuosa on JUST sitä, mistä tässä mun ruikutuksessa on kyse.
 

Yhteistyössä