Mä olen ollut siinä luulossa että noita voi tehdä kotimaassakin...
Voi voi, mutta ei lasten kanssa. Ja ulkomailla on paremmat ilmat ja huokeemmat hinnat.
Voi voi, mutta ei lasten kanssa. Ja ulkomailla on paremmat ilmat ja huokeemmat hinnat.
Ei mikään. Mikäs sen mukavampaa, kuin reissu ilman lapsia.
Muistan omastakin lapsuudesta, kuinka kivaa oli, kun äiti tai äiti ja isä yhdessä lähtivät matkalle ja me lapset saatiin olla jonkun siistin hoitajan kanssa kotona.
Pisimmillään ovat olleet useamman viikon, eikä ehtinyt varsinaisesti ikävä tulla, vaikka olikin mukava saada ruskettuneet ja rennot vanhemmat takaisin kotiin tuliaisten ja kuvameren kanssa.
Muistan omastakin lapsuudesta, kuinka kivaa oli, kun äiti tai äiti ja isä yhdessä lähtivät matkalle ja me lapset saatiin olla jonkun siistin hoitajan kanssa kotona.
Pisimmillään ovat olleet useamman viikon, eikä ehtinyt varsinaisesti ikävä tulla, vaikka olikin mukava saada ruskettuneet ja rennot vanhemmat takaisin kotiin tuliaisten ja kuvameren kanssa.
H
hämmästelijä
Vieras
Tässä olen huomannut arvolatauksen, jota jaetaan perintönä jälkipolvelle. Mieheni ja minun vanhemmat edustavat päinvastaisia arvoja ja se aiheuttaa suurta hämmennystä mielessäni. Omat vanhempani ovat harrastaneet lapsettomia ulkomaan reissuja ja ilomielin haluavat nyt suoda saman riemun minulle äitinä. Tar joaa auliisti hoitoapua. Kun taas mieheni vanhemmat ovat hirveän jäyhiä ja periaatteellisia näpäyttäjiä: "Tehän ette tee kun emme mekään koskaan ole saaneet tehdä sellaista..." Ikäänkuin jaetaan eteenpäin tietynlaista kostonperintöä. Lapsen ei sallita elää oman itsensä yli, liian mukavasti. En pysty ymmärtämään. Oman sukuni perhekulttuuri on ollut ihan erilainen, vapaa ja avoin.
Sama asenne koskee omaisuusperintöä tms. Omat vanhempani eivät ole huomattavan varakkaita, mutta heiltä on tulossa perintöä. Miehen vanhemmat ovat jo mieheni lapsuudessa tehneet selväksi, ettei mitään heru. Piste. En voi mitään, mutta minusta tuollainen asenne antaa ihmisestä todella nihilistisen kuvan.
Sama asenne koskee omaisuusperintöä tms. Omat vanhempani eivät ole huomattavan varakkaita, mutta heiltä on tulossa perintöä. Miehen vanhemmat ovat jo mieheni lapsuudessa tehneet selväksi, ettei mitään heru. Piste. En voi mitään, mutta minusta tuollainen asenne antaa ihmisestä todella nihilistisen kuvan.
H
hämmästeleväisempi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hämmästelijä;30029150:
No mikäs sun ongelmasi sitten on? Saat vanhemmiltasi lastenhoitoapua ja perintöjäkin...
H
hämmästelijä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hämmästeleväisempi;30029173:
Se, että miehen vanhempien kohtaaminen aiheuttaa joka kerta hyvin latistavat fiilikset. Mistään ei voi heille puhua, etteivätkö löytäisi jotain arvostelun aihetta. Vanhempani eivät osaa ajatella samalla tavalla byrokraattisesti ja nuivan vastikkeellisesti. Olisihan se mukavaa saada hoitoapua samalla tavalla miehenkin puolelta, mutta sellaista on turha odottaa.
H
hämmästelijä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hämmästelijä;30029566:
Ei voi kuvitellakaan, että tuon tyylisiin isovanhempiin syntyisi lapsilla koskaan kovin läheistä suhdetta. Omien vanhempieni kanssa lapset ovat todella läheiset. Kaikki isovanhemmat eivät varmaan haluakaan millään tavalla kiintyä lapsenlapsiinsa.
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30028748:
Kiitos. Mutta tässä ketjussa oikeastaan suurin osa on puhunut aiheen vierestä ja missannut sen yhden isoimman tekijän, eli mitä jos perheellä ei ole koko 18 vuoden aikana (mitä yksi lapsi nyt ainakin elelee kotona) mahdollisuutta kuin vaikka 1 reissuun. Eli tehdäänkö se ainokainen reissu sit lasten kanssa vai ei.
En ymmärrä mitä tässä ketjussa tekee sinkut jotka ei edes halua lapsia tai semmoiset joilla on rahaa matkustaa ulkomaille sekä lasten että vain puolison kanssa. Tottakai jokainen palstalainen haluaa matkustaa yksin tai kaksin ilman lapsia jos rahaa riittää, myös minä. Mut nyt ap:lla on kyse myös resursseista.
Mutta ap saisi tulla pitkästä aikaa kommentoimaan, eli onko heidän lapsilla mitään mahista päästä koskaan reissuun ja meinaako he tehdä perhereissun joskus vuosien päästä.
P
Peyote
Vieras
Ei mulla ainakaan oo yhtäön huono omatunto matkustaa välillä ilman pentuja. Kun mennään niiden kaa, kyseessä on niiden loma ja niiden matka, ei niinkään meidän vanhempien. Ihan kiva niittenkin kaa on, mutta kahdestaan voi olla paljon vähemmällä suunnittelulla, ei tarvi koko aika huolehtia miten muksut voi, onko ne polttaneet ihonsa, onko nälkä, onko paha mieli, tuliko masu kipeeksi, onko pää kipee, onko hattu hyvin, huh.
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30028790:Haluan vielä kysyä echolta, säpäleeltä ja muilta hyperventilointimutseilta, että mikä se on se asia mitä lapset oppivat etelän turistirysässä, joka vilisee suomalaisia juntteja?
Oppivatko ne rakastamaan tauskia, vai syömään lihapullia ja perunamuussia?
Mun tekisi kyllä mieleni alkaa nimittelylinjalle mutta enpä viitsi.
Siis etelänloma=Tauski, lihapullat ja muusi? Sut olisi oikeasti pitänyt lapsena viedä edes johonkin niin ymmärtäisit että se on paljon muutakin.
Lentokone.
Palmut, erilainen luonto, kenties eksoottiset eläimet, merenelävät, vuoret jne.
Vieraaseen kulttuuriin ja kenties rotuun kuuluvat ihmiset ja heidän tapansa.
Erilainen ruoka, vaikka yhden sukulaislapsen kanssa jouduttiin turvautumaan etelässä Mäkkäriin...
Isompia koululaisia kiinnostaa varmasti historia.
Lämpö, ei tartte odottaa Suomen piiiiitkää ja nytkin lämmintä kesää.
Yleensä isommat uimarannat, on ollut kiva snorklata korallien ja värikkäiden kalojen seassa.
Monissa kohteissa ne meri-observatorio-systeemit.
Viimeksi muokattu:
En mä kyllä aloituksesta löytänyt mitään viitettä siihen onko varaa matkustaa. Ap kysyi mitä ollaan mieltä että pienten lasten vanhemmat lähtee kaksin reissuun
Y
yksin matkaava
Vieras
Silmäilen kyllä sivusta ja mietin mitä viitsii sanoa.
Lapseni ovat päässeet reissuun useinkin, kotimaassa! Jo tänä kesänä tehty reissuja. Huvipuistoja ja sen sellaista. Joka ikinen kesä on reissattu, joten reissaamisesta sinänsä eivät ole jääneet paitsi. Tiedän vain sen, että meidän perheelle ulkomaille lähtö koko perheenä olisi ylivoimainen rasite kun lapset ovat meillä väsyneet jo parin päivän reissuillakin. Heidän kiintiönsä täyttyy nopeasti ja kaipaavat taas kotiin. Vielä ei ole tullut kypsyyttä ja tilannetta, että voisi ajatella lasten nauttivan ulkomaanmatkailusta. Luithan aiemmin, että perheessämme on kaksi erityislasta?
Mutta se, että on erityislapsia, ei tarkoita, että he olisivat mitään vaikeasti hoidettavia tapauksia ja rasitteita kellekään! Kyse on vain huonosti muutoksiin sopeutumisesta ja sen aiheuttamasta oireilusta. Mummilassa he ovat tottuneet olemaan pitempäänkin ja kaikin puolin lämpimät välit molemminpuolin. Missään en siis näe ongelmaa. Miehen vanhemmat suhtautuvat kyllä arvostelevammin, mutta se on heidän ongelmansa. En ole heiltä uskaltanut mitään apua pyytääkään, koska ovat tehneet kantansa selviksi.
S
säpäle harmaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30028790:Haluan vielä kysyä echolta, säpäleeltä ja muilta hyperventilointimutseilta, että mikä se on se asia mitä lapset oppivat etelän turistirysässä, joka vilisee suomalaisia juntteja?
Oppivatko ne rakastamaan tauskia, vai syömään lihapullia ja perunamuussia?
Minä en ole ainakaan puhunut etelän turistirysistä, vaan ihan kaikesta matkailusta. Jotenkin hassua, että ajattelet, että lapsille näissä rysämatkoissa ei ole mitään, mutta aikuisille nämä matkat ovat kuitenkin niin tärkeitä, ettei sinne haluta lapsia pilaamaan niitä vapauden elämyksiä.
S
säpäle harmaana
Vieras
Ja tässä keskustelussa näköjään unohdetaan sekin, että lapset eivät ole ikuisesti vaippaikäisiä ja taaperoita. Pitkät illalliset, drinkit, altaalla makoilut, myöhään nukkumiset ja sen sellaiset onnistuvat ihan hyvin kouluikäisten kanssa.
1
1xäiti
Vieras
Me ei tarvita lomaa kahdestaan miehen kanssa. Ollaan järjestetty tämä lapsiperhe-elämä sellaiseksi että tästä ei tarvitse lomaa. Koska tämä on meidän elämää. Olemme lapsen jälkeen pitänyt huolta siitä että elämme edelleen sitä omaa elämäämme myös, ei elämää vain lapselle: kyllä, se on viininjuontia lapsen nukkuessa pikkuhiprakkaan, kiihkeää seksiä arkenakin ja omia harrastuksia ja menoja. Ja kyllä, lapsi katsoo tvtä vapaa-aamuina ja me nukutaan vähän pidempään.
Mutta koska niin monet tuntuu tekevän lapensaannista jonkun vuosikausiksi maailmanpysäyttävän ankean asian, ei ihme että tarvitaan lomaa. Itse kuitenkin ajattelen et me ollaan tosi itsekkäitä ja myös aikuisorientoituneita ihmisiä, mutta ikinä en lasta ulkomaanreissuksi kotiin jättäisi. Talvella pakkaamme 4vn mukaan ja lähdemme ihanalle lomalle jossa jokaiselle jotakin: vanhemmille vaikka se hotellihuoneen parveke suoraan valtamerelle, ku muutaman lasin viiniä nautimme lapsen nukkuessa. Lapselle tietty uima-allas. Sitten niitä yhteisiä juttuja: metsäpatikointia, rantaa, hyvin syömistä
Ei tarvitse elää lapsilleen, kyllä siinä itse voi elää samalla ihan tyydyttävää elämää, josta lomaa ei tarvitse. Ja ehkä kannattaa harkita sitä omaa lapsilukuakin.
Mutta koska niin monet tuntuu tekevän lapensaannista jonkun vuosikausiksi maailmanpysäyttävän ankean asian, ei ihme että tarvitaan lomaa. Itse kuitenkin ajattelen et me ollaan tosi itsekkäitä ja myös aikuisorientoituneita ihmisiä, mutta ikinä en lasta ulkomaanreissuksi kotiin jättäisi. Talvella pakkaamme 4vn mukaan ja lähdemme ihanalle lomalle jossa jokaiselle jotakin: vanhemmille vaikka se hotellihuoneen parveke suoraan valtamerelle, ku muutaman lasin viiniä nautimme lapsen nukkuessa. Lapselle tietty uima-allas. Sitten niitä yhteisiä juttuja: metsäpatikointia, rantaa, hyvin syömistä
Ei tarvitse elää lapsilleen, kyllä siinä itse voi elää samalla ihan tyydyttävää elämää, josta lomaa ei tarvitse. Ja ehkä kannattaa harkita sitä omaa lapsilukuakin.
No joo, sori kun mä puolestani olen lukenut huonosti enkä bongannut sun viestejäsi seassa. :ashamed: Motkotukseni koski terveiden lasten vanhempia.
Eli teillä on erityislapsi ja erityispiirteinen lapsi. No, sä varmasti parhaiten tunnet heidät ja tiedät miten jaksaisivat vaikkapa viikon reissun ja tykkäisivätkö niin monesta muutoksesta joita ulkomaanmatka toisi.
Tosin etelässä käy erityislapsia perheineen ja sen loman voi pyrkiä rakentamaan niin helpoksi kuin mahdollista, joku löhöloma turistirysässä ilman isompia retkiä voisi olla semmoinen, tai sitten jokaisen lapsen mielenkiinnon kohteita mukaillen.
Hmmm, riippuu kyllä nyt paljon erityislapsesta ja siitä erityisyyden luonteesta että kannattaako heidät ottaa mukaan. Kun me ei tiedetä niin vaikeaa sanoa.
Itse ulkomaanmatkaa ei kannata pelätä, jos ottaa jonkun turvallisen kohteen. Ehkä eniten vaivaa menee lentokenttäselvityksiin, odotteluun ja siirtymisiin. Sitten kun pääsee hotelliin niin voi perheen kanssa huilata, käydä rannalla, kävelyllä, mitä vain.
Mitä ihmeen väliä sillä on kun aikuiset lähtevät lomailemaan, onko heillä varaa lomailla kerran 18 vuodessa vai kymmenen kertaa????
Jos lapset ei tule mukaan niin ne ei tule mukaan. Vaikea yhtälö käsittää?
S
säpäle harmaana
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30029837:
Taitaa niille lapsille olla vähän väliä pääseekö 18 vuoden aikana matkalle kerran vai ei yhtään kertaa. Sillähän ei sitten taas ole yhtä paljon väliä pääseekö 17 vai 18 kertaa.
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30029837:
:headwall:
No on siinä itsekkäät vanhemmat jos lomailevat 10 kertaa 18 vuoden aikana mutta mieleen ei juolahda että tykkäisikö se Nico-Severiinakin merenrannasta, lentokoneesta, erilaisista eläimistä ja ihmisistä....
Y
yksin matkaava
Vieras
No joo, sori kun mä puolestani olen lukenut huonosti enkä bongannut sun viestejäsi seassa. :ashamed: Motkotukseni koski terveiden lasten vanhempia.
Eli teillä on erityislapsi ja erityispiirteinen lapsi. No, sä varmasti parhaiten tunnet heidät ja tiedät miten jaksaisivat vaikkapa viikon reissun ja tykkäisivätkö niin monesta muutoksesta joita ulkomaanmatka toisi.
Tosin etelässä käy erityislapsia perheineen ja sen loman voi pyrkiä rakentamaan niin helpoksi kuin mahdollista, joku löhöloma turistirysässä ilman isompia retkiä voisi olla semmoinen, tai sitten jokaisen lapsen mielenkiinnon kohteita mukaillen.
Hmmm, riippuu kyllä nyt paljon erityislapsesta ja siitä erityisyyden luonteesta että kannattaako heidät ottaa mukaan. Kun me ei tiedetä niin vaikeaa sanoa.
Itse ulkomaanmatkaa ei kannata pelätä, jos ottaa jonkun turvallisen kohteen. Ehkä eniten vaivaa menee lentokenttäselvityksiin, odotteluun ja siirtymisiin. Sitten kun pääsee hotelliin niin voi perheen kanssa huilata, käydä rannalla, kävelyllä, mitä vain.
Lapseni ovat kyllä sillä tavalla terveitä. Riippuu mistä vinkkelistä katsoo... Kyse on vain neurologisista poikkeavuuksista, jotka saavat kokemaan tiuhaan muuttuvat tilanteet ja kovan hälinän hieman väsyttävämmin kuin monet muut lapset kokevat. Yksityisyydentarve on hyvin voimakas jne. Mutta jos puhutaan erityislapsista, joilla vaikkapa fyysinen vamma niin voi olla jopa ihan iisiä matkustaa jos muuten nauttii vilskeestä! Riippuu mitä laatua se erityisyys on...
Suoraan sanottuna en itse edes osaisi innostua lainkaan rantalöhöilystä ja turistirysistä! Se on hyvin merkittävä motiivi omakohtaisesti ulkomaanmatkassa päästä juuri sellaisiin paikkoihin, jotka ovat kaukana turistirysistä. Ei olisi mitään mieltä matkassa jos sen joutuisi viettämään sitten sellaisella tavalla ja sellaisessa paikassa, joka tuntuisi teeskentelyltä. Ei tuntuisi rahan arvoiselta lainkaan. Kukin varmasti haluaa käyttää rahansa kuitenkin sellaisiin asioihin, jotka edes vähän sykähdyttävät omaa sisintä.
Alkuperäinen kirjoittaja nisäkäs;30029866:
No ehkä sä joskus pääset hyvällä porukalla huippulomalle, josta saat jotain irtikin (muuta kun krapulan ja nolot muistot) Tule sitten keskustelemaan lisää aiheesta
Kauniita unia, loman kuvia kaikille :heart:
Kyllä lapsesta täytyy tulla kouluampuja, jos vanhemmat käy matkalla 10 kertaa 18 vuodessa.
Ihan hirveetä, byäääää. :'(