Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii, ajatuksena?

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="Huhhuh";30029991]Onneksi ei ole piireissä mammakamuja, jotka heristelevät sormea aivan täydellisistä aikuismatkoistamme ja sitä myöten surkeasta vanhemmuudestamme! Nousee karvat pystyyn kun vain ajattelenkin kaikkia lähiökerhoja ja pelkkien symbioottisten perhematkakuulumistenne vaihtoja. "Meidän Macarena-Petrina 1v ja Marco-Josefiina 3v tässä kuvassa uimassa hotellin lastenaltaassa... M-P maistoi ekaa kertaa turkkilaista vauvanruokaa!.. M-P ratsastaa norsulla ja M-J kirahvilla!... Jäi nähtävyydet näkemättä enkä nukkunut silmäystäkään. Syömisistä puhumattakaan, mutta pääasia, että mussujen parhaat hetket on ikuistettu <3"

Parhaiten nautin pitkästä matkasta jonkun toisen äiti-ihmisen kanssa, joka osaa arvostaa myös oman vapauden riemuja! Kaikki eivät osaa ikävöidä heti vielä viikonkaan päästä lapsiaan ja silti olemme ihan täyspäisiä vanhempia, jotka rakastavat lapsiaan. Voimme olla näet varmoja, ettei lapsemme kärsi mitenkään hyvässä hoidossa! En ymmärrä siten ollenkaan sädekehä kiiltää-itkemistä, että "tulisi niin ikävä Macarenaa, etten voisi olla päivääkään rennosti"... Vaikea ymmärtää tuollaista, mutta ai niin, minultahan puuttuukin kokonaan äidinvaistot! Olen varmaan hullu psykopaatti, jonka lapsesta kasvaa isona kouluampuja!

...Pakko kuitenkin tuottaa pettymys, olen lähipiirinkin mielipiteen mukaan äärimmäisen hyvä äiti. Onneksi tunnen järkevästi ajattelevia ihmisiä, joiden seura on todellista mannaa sielulle. Kenenkään muksu ei ole kasvanut kieroon millään tapaa äitien ja isien reissailujen aikana. Kierompaan ovat kasvaneet symbioottisten perheiden ylemmyydentuntoiset lapset, jotka vanhempansa ovat kietoneet pikkurillinsä ympärille. Niille lapsille annetaan yleensä kaikki maan ja taivaan väliltä. Lapset ovat projekteja, jonka ympärillä oma mieli koko ajan askartelee. Oma minuus on lapsen myötä kuihtunut. Olen varmaan liian kummallinen haahu olemaan tavismittapuun mukainen äiti![/QUOTE]

Olen jättänyt edelliset 6 sivua lukematta, mutta en kyllä tajua sun ajatuskuvioita.
Sillä vaikka itse en matkusta ilman lapsiani (7-17v lapset kyllä antavat nukkua, ja esim 15v rakastaa taidemuseoita,ainakin Suomessa), niin en ajattele ilman lapsia matkustavista mitään sen kummempaa. Omat lapseni pettyisivät jos eivät pääsisi ihanaan reisuun mukaan, sinun nähtävästi ei, that`s it.
Ja p.s. en ota lapsia mukaan siksi että ikävöisin heitä, vaan koska aidossti nautin heidän seurastaan.

 

[Vierasmiess]

Niin tai sitten palstamammat eivät osaa rentoutua missään muualla kuin viikon mittaisella lomalla ja lapsetkaan eivät koskaan kasva isommiksi vaan ovat ikuisesti imetettäviä ja vaipatettavia ja tottakai heräävät kuudelta aamulla ja tarvitsevat aikuisen pitämään uima-altaalla kädestä kiinni.

En pitäisi kohtuuttomana jos lomailee miehen kanssa / ystävien kanssa esim. 1vko per 2-3 vuotta.

Palstamammalle tämäkin on liikaa KOSKA senkin ajan olisi voinut lisätä lapsiaikaan ja näin olla Parempi Ihminen.

 

[Echo]

Jaahas, tää ketju ei ole eilisen jälkeen edennyt vaan puhutaan vähän aiheen ohi. :headwall:
Joku vetää tähän mukaan 1 ja 3-vuotiaat lapset, ja suurin osa jauhaa sitä miten kiva on mennä miehen kanssa kahdestaan. Juu niin on, mä voisin miehen kanssa mennä vaikka Antarktikselle kahdestaan, mutta kun se ei ole tämän ketjun pointti.

Pointti on se, että ap:lla on 2 rajoittavaa tekijää.

1) erityislapsi + erityispiirteinen lapsi, jotka voivat väsyä matkalla ja ovat ehkä myös tavallista väsyttävämpää matkaseuraa vanhemmilleen, iästä huolimatta
->voisiko myös olla niin että tämmöisten lasten vanhemmille se viikko kahdestaan vasta auttaisi rentoutumaan, eikä lyhempi aika?
b) rahatilanne, joka estää ilmeisesti, ehkä, mahdollisesti, molemmat lomavaihtoehdot lähivuosina eli sekä perheloman että parisuhdeloman. Eli pitää valita lähteäkö nyt miehen kanssa vai säästäisikö rahaa (tää on mun idea) jotta koko poppoo pääsisi matkaan 4-5 vuoden sisään (btw lapset menee alennuksella).

Jospa jatkettaisiin näistä jutuista?

 

["viola"]

Niin tai sitten palstamammat eivät osaa rentoutua missään muualla kuin viikon mittaisella lomalla ja lapsetkaan eivät koskaan kasva isommiksi vaan ovat ikuisesti imetettäviä ja vaipatettavia ja tottakai heräävät kuudelta aamulla ja tarvitsevat aikuisen pitämään uima-altaalla kädestä kiinni.

Miksiköhän pikkulapsiperheissä tulee niin paljon eroja? Ööööööö.....

Kannattaisikohan niinäkin vuosina välillä höllätä siitä äitiydestä ja keskittyä vaikka ihan vain muutamaksi päiväksi olemaan vain vaimo?

 

[säpäle harmaana]

En pitäisi kohtuuttomana jos lomailee miehen kanssa / ystävien kanssa esim. 1vko per 2-3 vuotta.

Palstamammalle tämäkin on liikaa KOSKA senkin ajan olisi voinut lisätä lapsiaikaan ja näin olla Parempi Ihminen.

Ystävien kanssa tai vaikka yksin on ihan eri asia, koska lasta ei tarvitse jättää hoitoon. 2-3 vuoden väli on mielestäni ihan ok, jos lapset ovat jo isompia. Pikkulapsiaikana ei ole mikään pakko tehdä pitkiä matkoja, kun lyhyempiäkin on tarjolla vaikka millä mitalla.

Mutta kun palstamammalle se on joko tai. Joko 1-2 viikon loma Kanarialla, tai marttyyriksi heittäytyminen ("olen kotona kunnes nuorin lapsista on 30-vuotias").

 

[Happygirl-91]

En pitäisi kohtuuttomana jos lomailee miehen kanssa / ystävien kanssa esim. 1vko per 2-3 vuotta.

Palstamammalle tämäkin on liikaa KOSKA senkin ajan olisi voinut lisätä lapsiaikaan ja näin olla Parempi Ihminen.

Haista jo kukkanen. Sinäkö tiedät enemmän kun lukuisat ja lukuisat alan asiantuntijat minkä ajan lapsi kestää hyvin erossa vanhemmistaan? Kerro toki lisää - mitä muuta maallikkona koet tietäväsi paremmin noin mutulla?

Mä ehkä mielummin luotan siihen ohjeistukseen, että 1v. ja yksi yö eroaikaa, 2v. ja 2 yötä eroaikaa ja niin edespäin. Vaikka meidän kaikkitietävä "vierasmiess" muuta tietää

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="viola";30030597]Miksiköhän pikkulapsiperheissä tulee niin paljon eroja? Ööööööö.....

Kannattaisikohan niinäkin vuosina välillä höllätä siitä äitiydestä ja keskittyä vaikka ihan vain muutamaksi päiväksi olemaan vain vaimo?[/QUOTE]

Niin, muutama päivä onkin ihan eri asia, kuin 1-2 viikkoa. Kannattaisikohan lukea mitä tässä on sanottu ja ottaa ne mustavalkoiset lasit pois päästä.

 

[viera.s]

Jaahas, tää ketju ei ole eilisen jälkeen edennyt vaan puhutaan vähän aiheen ohi. :headwall:
Joku vetää tähän mukaan 1 ja 3-vuotiaat lapset, ja suurin osa jauhaa sitä miten kiva on mennä miehen kanssa kahdestaan. Juu niin on, mä voisin miehen kanssa mennä vaikka Antarktikselle kahdestaan, mutta kun se ei ole tämän ketjun pointti.

Pointti on se, että ap:lla on 2 rajoittavaa tekijää.

1) erityislapsi + erityispiirteinen lapsi, jotka voivat väsyä matkalla ja ovat ehkä myös tavallista väsyttävämpää matkaseuraa vanhemmilleen, iästä huolimatta
->voisiko myös olla niin että tämmöisten lasten vanhemmille se viikko kahdestaan vasta auttaisi rentoutumaan, eikä lyhempi aika?
b) rahatilanne, joka estää ilmeisesti, ehkä, mahdollisesti, molemmat lomavaihtoehdot lähivuosina eli sekä perheloman että parisuhdeloman. Eli pitää valita lähteäkö nyt miehen kanssa vai säästäisikö rahaa (tää on mun idea) jotta koko poppoo pääsisi matkaan 4-5 vuoden sisään (btw lapset menee alennuksella).

Jospa jatkettaisiin näistä jutuista?

Keskustelijat päättää, mistä haluaa keskustella, ei sitä voi edes aloittaja rajoittaa eikä varsinkaan yksittäinen keskusteluun osallistuja.

Tiukasti vain aloittajan tilanteeseen liittyvä keskustelu ei ole kovin hedelmällistä, koska aloittajan tapauksessa on sellaisia erityispiirteitä, ettei yleinen keskustelu ole mahdollista. Emmehän me tiedä, mikä on hänen lapsilleen paras ratkaisu, koska lasten erityisyys vaikuttanee paljon asiaan.

Tosin sen verran voisin aloittajan tilannetta vielä kommentoida, ettei kotimaanmatkailun rankkuus välttämättä tarkoita että ulkomaan lomamatka olisi rankempi tai edes yhtä rankka kokemus. Parin päivän lomareissut Suomessa kun yleensä tungetaan täyteen ohjelmaa, viikon tai kahden reissussa ulkomailla on yleensä rennompia päiviä myös, ei pelkkää nähtävyydestä toiseen juoksemista.

 

[Vierasmiess]

Haista jo kukkanen. Sinäkö tiedät enemmän kun lukuisat ja lukuisat alan asiantuntijat minkä ajan lapsi kestää hyvin erossa vanhemmistaan? Kerro toki lisää - mitä muuta maallikkona koet tietäväsi paremmin noin mutulla?

Mä ehkä mielummin luotan siihen ohjeistukseen, että 1v. ja yksi yö eroaikaa, 2v. ja 2 yötä eroaikaa ja niin edespäin. Vaikka meidän kaikkitietävä "vierasmiess" muuta tietää

Meeppä sinä lapsi kotiin kasvaan ja karvottuun ennenkuin huutelet vanhemmillesi.

Millä tavalla lapset hajoavat käsiin jos ovat hoidossa esim. isovanhemmilla jossa ovat muutenkin ehkä usein?
Ei kai tässä vain siitä ole puhuttu, että sylivauvaa jätetään viikoksi yksin?

 

[Vierasmiess]

[QUOTE="viola";30030597]Miksiköhän pikkulapsiperheissä tulee niin paljon eroja? Ööööööö.....

Kannattaisikohan niinäkin vuosina välillä höllätä siitä äitiydestä ja keskittyä vaikka ihan vain muutamaksi päiväksi olemaan vain vaimo?[/QUOTE]

Tää on ihan totta.
Jos palstamamman mies ehdottaisi, että olispa kivaa lomailla kaksin viikko että voitais hoonata sun röörit kunnolla auki niin mamman vastaus on että "vain kuolleen ruumini yli, lapsia en jätä mutta sinut sikamiehen kyllä"!

 

[vieras...]

Me reissattiin nuorena kahdestaan ja kaveriporukalla ihan tarpeeksi ns. aikuisten matkoja. On kierretty reppu selässä pitkin Thaimaata, nähty Mouling Rougen esitykset ja Rion Kristus-patsas. Nyt kun on kaksi pientä lasta tuntuisi erittäin oudolle, että "pitää päästä" maailmalle kahdestaan. Ei se nyt mitään syntiä tälläkään hetkellä ole, mutta ei tunnu tarvetta sellaiselle. Nyt on mukava nähdä lasten iloiset ilmeet jossain turkkilaisessa vesipuistossa tai Euro Disneyn huvipuistossa. Me saadaan tässä elämänvaiheessa noista paljon enemmän kokemuksia ja onnistuneen loman fiiliksiä, kuin että lähdettäisiin vaikka kahdestaan Pariisiin syömään juustoja ja juomaan viiniä.

Ja kyllähän me tiedetään ettei lapset ikuisesti jaksa meidän mukana reissata. Tulee vielä taas se aika kun suunnitellaan vaikka Dubain reissua kaveripariskunnan kanssa. Nyt sellainen ei kiinnosta.

 

[Peyote]

Lasten kanssa lomaillessa on oikeesti se ikävä juttu, ettei sit oikeen voi olla mitään pupuiluhetkiä. Vaikka ois huoneistohotelli, niin ei se oo oikein kiva kun lapset on jossain oven takana. Kaipa se onnistuu mut vähän nihkeesti.

 

[Data]

Lasten kanssa lomaillessa on oikeesti se ikävä juttu, ettei sit oikeen voi olla mitään pupuiluhetkiä. Vaikka ois huoneistohotelli, niin ei se oo oikein kiva kun lapset on jossain oven takana. Kaipa se onnistuu mut vähän nihkeesti.

Riippuu lasten iästä.

 

[Peyote]

Riippuu lasten iästä.

No ei mulla ole mukava olla puputtamassa vaikka on isotkin lapset jos ne on heti seuraavassa huoneessa.

 

["jep"]

Olen jättänyt edelliset 6 sivua lukematta, mutta en kyllä tajua sun ajatuskuvioita.
Sillä vaikka itse en matkusta ilman lapsiani (7-17v lapset kyllä antavat nukkua, ja esim 15v rakastaa taidemuseoita,ainakin Suomessa), niin en ajattele ilman lapsia matkustavista mitään sen kummempaa. Omat lapseni pettyisivät jos eivät pääsisi ihanaan reisuun mukaan, sinun nähtävästi ei, that`s it.
Ja p.s. en ota lapsia mukaan siksi että ikävöisin heitä, vaan koska aidossti nautin heidän seurastaan.

Mitä paskaa. Kai nyt kruunusi kiiltää?

Jos haluaa oman puolison kanssa olla kahden muutaman päivän niin A) se ei ole lapsille pettymys ellei siitä äiti/isi tee lapselle pettymystä ja b ) jos haluaa olla hetken miehensä kanssa lomalla ei tarkoita että ei nauti lasten seurasta.

Ole hyvä ja ulkoiluta itseäsi sieltä kuplasta. Ette pian ole sellainen äiti joka "kuolee" kun lapsia ei seurasi enää kiinnostakaan (usko pois, 15v ei aina nauti että roikut hänessä)
¨
Olisko sulla mies? Vai oliko niin että olet yh?

 

[Data]

Minusta molemmat ovat aivan hyviä tapoja lomailla ja ihmettelen jos joku katsoo kieroon niitä jotka noin tekevät. Joku katsoo kieroon kun lomailee ilman lapsia ja toinen pudistelee päätään kun ottaa lapset mukaan, minusta pikkusieluista toimintaa.

Kuvat eivät ole minun mutta käytiin tuolla laivalla lasten kanssa ja hyvin viihtyivät niin lapset kuin aikuiset. Pienin tosin taisi nukkua valtaosan ajasta, mutta rattaiden kanssa onnistui ihan hyvin kun henkilökunta auttoi nostamaan laivaan.

 

[AivanSama]

No ei mulla ole mukava olla puputtamassa vaikka on isotkin lapset jos ne on heti seuraavassa huoneessa.

Eiks teillä ole himassa seksiä? Vai siis vaan silloin, kun lapset ei ole siellä?

 

["epeli"]

Niin eihän elämään mahdukaan sellaistakuviota jossa reissataan paljon lasten kanssa. Ja myös satunnaisesti kahdestaan.

Happygirl -ihan noin vinkkinä, ennen kuin alat jaella neuvoja hommaa ne lapset. Jooko rakas pikkuinen?

 

["mmmm"]

Eiks teillä ole himassa seksiä? Vai siis vaan silloin, kun lapset ei ole siellä?

Käytetääks teillä aikuisten leluja? Millä tavalla? Onks teil äänieristykset niin kondiksessa että voi vaan antaa palaa? Vai kenties vaan sellaista seksiä jonka minä miellä arki-seksiksi. Eli hieman valjuksi. Makuja on monia joten ei kannata alkaa arvioide sen pohjalta yhtään mitään.

Mä nautin seksistä varsinkin lomilla. Kun ei ole työ - ja arkipaineita niin pääkin vrittyy hommaan ihan eritavala. Ei ole niin väliä meneekö hommassa tunti tai kolme. Mut ei nuo sessiot lasten kanssa vaan onnistu. Silloin väkisinkin kokoajan pelkää että joku tulee "häiritseen". Puhumattakaan että ihmettelisivät mikä/mitkä ihmeet surisee ja pärisee vanhepien huoneessa

Yleisesti ottaen meidän lomat tosin on vaan viikonloppuja kotona. Kun lapset on rakkaassa mummulassa. Mutta toden totta, jos rahaa olisi lähdettäs kyllä silloin tällön kuhertelemaan pois arjesta.

 

[vierass]

Juu, ei kaikki lapset tykkää matkustella. Muistan itse, etää oli 11-vuotiaana äitini kanssa reissussa ulkomailla. Olin tosi pahalla päällä. Mahtoi äidillä olla kestämistä.

Omien lasten kanssa on matkusteltu ulkomailla vain harvakseltaan. Ovat tainneet tulla äitiinsä, sillä nauttimisen sijasta heillä on usein ollut vähemmän kivaa. Toki onneksi hyviäkin hetkiä on ollut.

 

["hmm"]

Mielestäni lomailla voi yksin, kaksin, kolmin, perheen kesken tai miten vaan. Mutta niin että kaikki kuitenkin joskus pääsevät jonnekin jos lomailua/ matkustamista kuitenkin harrastetaan.
Mä olen esim. menossa teinin kanssa kaksin jenkkeihin ja sitten toisella reissulla vien kaksi poikaa muualle, esim. legolandiin, tms. Ei olisi mitään järkeä maksaa matkoja sellaisille perheenjäsenille keitä kohde ei kiinnosta. Liian hintavaa maksaa vain mukaan ottamisesta ellei halua mennä ko. paikkaan. Miksi siis ei voisi räätälöidä matkoja?
Miehen kanssa voidaan sitten tehdä yhdessä lapsille tylsiä kohdekäyntejä

 

[annabelled]

Ei mulla muuta, mutta mua sapettaa noi kommentit siitä ettei lapsi osaa kaivata ulkomaanmatkaa, kuten ao.

"Lasten kanssa meillä ei ole varaa matkustaa kuitenkaan. Eivätkä lapset ole osanneet kaivata mitenkään ulkomaille lähtemistä edes. Kotimaassakin matkailu on osoittautunut koettelemukseksi. "

Itselläni on lapsuus vielä melko tuoreessa muistissa (olen piiru verran päälle parikymppinen) ja mun lapsuudessa me ei käyty koskaan ulkomailla (paitsi Tallinnassa). Olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa 19-vuotiaana avomieheni kanssa. Mä en lapsena osannut kaivata ulkomaanmatkoja, koska miten mä olisin osannut? Miten ihminen osaa kaivata mitään mistä ei tiedä? Kun ensimmäistä kertaa pääsin ulkomaille ihan perus rantalomalle, voi hyvä ihme miten hienoa se oli. Kaikki oli niin erilaista ja uutta kuin Suomessa tai Tallinnassa. Rakastin ihan jokaista hetkeä, niin lentomatkaa kuin itse lomaakin. Sen jälkeen olen lähtenyt lomalle heti kun rahatilanteeni on sallinut, koska yksinkertaisesti rakastan ulkomaanmatkoja. En ole katkera vanhemmilleni (he eivät menneet myöskään kaksin mihinkään, äitini oli esimerkiksi ensimmäistä kertaa koneessa kanssani vajaa 50-vuotiaana), mutta varmasti olisin mikäli he olisivat matkustelleet kaukomailla kahdestaan. Miksi he olisivat evänneet lapsiltaan niin loistavia kokemuksia?

Kaksin saa toki matkailla, mutta pitäkää huoli, että otatte ne lapset edes joka toiselle matkalle mukaan. Me kävimme lapsuudessani kesäisin kiertämässä aina Suomea, mutta eivät ne valtavasti mitään uutta antaneet. Kivoja reissujahan ne olivat, mutta eivät vedä vertoja millään tavalla ulkomaanmatkoilleni.

 

[Peyote]

Eiks teillä ole himassa seksiä? Vai siis vaan silloin, kun lapset ei ole siellä?

Ei lapset ole meillä kotona heti seuraavassa huoneessa kuuntelemassa.

 

[riiviöiden äiti]

[QUOTE="jep";30030735]Mitä paskaa. Kai nyt kruunusi kiiltää?

Jos haluaa oman puolison kanssa olla kahden muutaman päivän niin A) se ei ole lapsille pettymys ellei siitä äiti/isi tee lapselle pettymystä ja b ) jos haluaa olla hetken miehensä kanssa lomalla ei tarkoita että ei nauti lasten seurasta.

Ole hyvä ja ulkoiluta itseäsi sieltä kuplasta. Ette pian ole sellainen äiti joka "kuolee" kun lapsia ei seurasi enää kiinnostakaan (usko pois, 15v ei aina nauti että roikut hänessä)
¨
Olisko sulla mies? Vai oliko niin että olet yh?[/QUOTE]

On mulla mies, ja ollaan lähetetty isompia lapsia reissuun ulkomaille kyllä, niinkin voi viettää aikaa oman kullan kanssa
Olen ollut äiti pian 18 vuotta, ja osaan irrottautua lapsistani (ja antanut mieheni olla koti-isänäkin, itse ollut se joka käy töissä).
Siltikin otan mielelläni lapset mukaan reissuun, ja nautimme siitä kaikki , mikä ihme sinua siinä syö, varsinkin kun sanoin ettei minua syö se että muut matkustaa pariskuntana?!?

 

[eiymmärräei]

Ei kyllä ymmärrys riitä miten se on lapsilta pois jos vanhemmat käy joskus kahdestaan lomalla, oli se sitten yks yö tai kaks viikkoa.
Jokainen varmasti tietää itse minkä aikaa voi viettää pois lapsensa luota. Asiantuntijat ei sitä pysty sanomaan, mutta lasten kanssa kaiken aikansa viettävät aikuiset kyllä. Esim mun 6-vuotias pärjäis vallan hienosti parikin viikkoa ilman mua, kunhan ois tuttujen ihmisten hoivassa. 4-vuotiaalle tulis ikävä neljässä päivässä mutta viikon verran pärjäis kuitenki. Itse en kyllä halua olla noista erossa kuin korkeintaan sen 5päivää.
Jos arki on oikeasti töiden ja lasten vuoksi kiireistä ja kuluttavaa niin on hemmetin hyvä asia jos vanhemmilla on mahdollisuus lähteä edes joskus olemaan aviopari eikä aina vaan vanhemmat. Kotona ollessa se tahtoo unohtua että pitäisi olla muutakin kuin äiti ja isä. Eikä ole mahdollistakaan irtautua täysin kun koko ajan on mahdollisuus että joku lapsista keskeyttää. Sen jokainen päättäköön itse meneekö ulkomaille vai pysyykö kotimaassa.