Mikä siinä lapsen hoidossa on niin raskasta?

[mirva]

Ihan asiallisia vastauksia odotan ja lähinnä heiltä jolla on yksi tai kaksi lasta.

Vielä itse lapseton mutta kova yritys päällä ja tuntuu että ympärillä ihmiset ja lehtien artikkelit maalaavat hirveän raskasta kuvaa lapsen hoidosta ja ehkäpä hieman naivina en ymmärrä mikä siinä voi olla niin kamalaa ettei yksi tai kaksi aikuista jaksa.

 

[Taa]

Miksi mä en yllättyny, että ap on lapseton?

 

[5 lasta]

minusta siinä ei ole mitään raskasta!tai no,ehkä joskus vois nukkua enempi tai jotain muuta vastaavaa,mutta en koe sitä raskaaksi..

 

[Kippuravarvas]

Miksi mä en yllättyny, että ap on lapseton?

 

[Huspati Huta]

Minusta alussa raskainta oli se muutos, vaikka lapsi oli toivottu ja pitkään odotettu, oli kuitenkin jonkunlainen yllätys, tai ei yllätys, mutta raskaampaa kuin olin odottanut. Se että lapsi on ja pysyy, ei tulee vapaapäiviä uudesta tilanteesta. Kyllähän sen tiesi etukäteen, mutta se kokeminen oli kuitenkin vielä eri asia. Äkkiä siihen tottui, mutta muistan kyllä vielä sen väsymyksen mitä joskus oli.

 

[millinka]

Miksi mä en yllättyny, että ap on lapseton?

Ei se tosin aina raskasta olekkaan, mutta välillä joo.

 

[Dorde]

Mulle ainakin oli raskasta valvominen kun tuo kakkonen ei nukkunut ekoihin kuukausiin öisin vaan päivisin. Esikoinen heräsi tietysti aamulla aikaisin eikä ne ikinä nukkuneet samaan aikaan päikkäreitäkään

 

[Silmukka-]

Ainakin tänä päivänä raskasta tuntuu olevan pysähtyminen hetkeen.
Ennen lasta on elämä usein ollut hektistä suorittamista opintojen tai työelämän puitteissa, niiden lisäksi arkeen on mahtunut harrastuksia ja kaikenlaisia muita menoja ja virikkeitä. Sitten tuleekin lapsi ja tuntee putoavansa tyhjän päälle kun arki onkin sitä koti-puisto-kauppa akselilla palloilua.
Minä olen vakaasti sitä mieltä että elämää virikkeellistetään liikaa kun kotona ei tarvitse montaakaan kuukautta olla kun jo haikailee takaisin "älylliseen" työhön.

Sitten tietysti voi olla ihan aitoa väsymystä tai vaikka parisuhteen rakoilua.

Itse en pidä raskaana mitään muuta kuin sitä kauheaa huolta lapsesta.

 

[nättitähti]

no ei se mielestäni katso sitä montako lasta on.
yhtäkin lasta pitää jaksaa hoitaa ja vahtia vaikka kuinka vois nukahtaa seisaalleen.
joskus on vaan niin väsynyt ettei pystyis tekeen muutakun itkeä.
mulla tää väsymys on puhjennu kyllä vasta äskettäin kun nuorin (kolmas) lapsi onkin aikas huono nukkuja ja mun viikko yö unet on aika lähellä 12..
mutta eiköhän se tästä.

 

[Gekkolisko]

No jos on huonouninen vauva (valvottaa paljon yöllä) tai paha koliikki, niin voihan siinä olla jaksaminen koetuksella. Moni kokee myös sen raskaana, että monesti vauva-arjessa ne kontaktit muihin aikuisiin ovat vähäisempiä kuin esim työelämässä. Toki voi mennä johkin äiti-lapsikerhoon ja tavata siellä ihmisiä, mutta kaikki vain eivät viihdy sellaisissa. Eli päivät voivat tuntua pitkiltä ja tylsiltä, ja näin ollen raskailta.

Itse en ole kokenut arkea lasten kanssa koskaan järin raskaana, mutta mulle onkin osunut 4 helppoa vauvaa. Nyt isompien kanssa sitä jaksamista enemmän koetellaan, kuin pienten kanssa. Isommat siis nyt 9v ja 7v.

 

[Aamuäree]

Miksi mä en yllättyny, että ap on lapseton?

Ei se tosin aina raskasta olekkaan, mutta välillä joo.

Näin. Ja paljon riippuu siitäkin millaiset ennakko-odotukset ja valmiit suunnitelmat elämisen sujuvuudesta on itselleen rakentanut Ennen lapsen syntymää.
Kyllä se voi raskastakin olla: koliikki- univelkakierre-lapsen reuma-univelka jatkuu-toinen lapsi- vielä enemmän univajetta-masennus, voimat loppu jne.

 

[raskasta]

vauvanhoito on ihanaa, mutta kun lapset ovat isompia työmäärä kasvaa. he kun tutkivat paikkoja eivätkä osaa syödä sotkematta. sapuskaa pitää olla vaikka joka päivä ei jaksaisi. pakko vääntää jotain ja siivota jäljet.
raskasta se, että ei saa koskaan vapaata.
Minä tykkää olla yksin, olen aina tykännyt. ja yht'äkkiä se ei olekaan mahdollista koskaan. (siis kun lapset kasvavat eivätkä nuku päiväunia enää)

 

[vieras]

työhön verrattuna lapsi perheen elämä on raskasta koska. lapseen on sidottuna koko ajan, ympäri vuorokauden, viikosta toiseen, vaikka olisit itse kipeänä ja haluisit lepäillä on pakko hoitaa se lapsi myös. töitä taas tehdään yleensä se 5päivää ja 2päivää lomaillaan.

lapset tosin kyllä vievät aikaa mutta kyllä ne palkitseekin todella paljon.

 

[Äpyli]

Kyllä se vauva-arki on joskus raskasta. Myönnän. Meillä eletään sitä parhaillaan. Vauva on seurankipeä, ei siis viihdy yksinään hetkeäkään. Noo nyt ehkä parhaimmillaan vartin, ku on oppinu ryömimään. Vauva on äidissä kiinni koko ajan. Mutta on myös helppoja aikoja ja päiviä. raskasta, mutta niin onnellista. Päiviä helpottaa kummasti jos on osallistuva mies, hoitaa lasta ja kotia. =)

 

[jannanne]

Raskasta aluksi oli se, että lapsi ei nukkunut öisin juurikaan, päivisin kun nukkui niin en itse suostunut nukkumaan kun luulin, että on pakko pyykätä ja siivota ja tehä kaikki kotityöt niin, että jokapaikka on tip top, sitten helpotti kun tajusin hellittää. Sittemmin välillä on raskaaksi käynyt se kun mies on töissä pitkiä aikoja ja saatan olla lapsen kanssa kahden kaksikin kuukautta.

 

[hmm]

no, mä vastaan yhden lapsen äitinä.

-konkreettinen väsymys, univelka.
-vastuun tunne, huoli lapsesta (etenkin sairastelut yms)
-ennakoimattomuus (tämä lähinnä vauva-/taaperoaikana, kun "mitään" ei voi tehdä rauhassa tai suunnitellusti kovin vaativan lapsen kanssa)
-se, että joku on sinusta riippuvainen, ihan joka ikinen minuutti ja sekunti. jatkuvasti täytyy olla saatavilla, edes omiin ajatuksiin ei voi niin vain keskittyä.
-ylipäätänsä se, ettei voi enää itse päättää kauanko nukkuu, mihin lähtee yms.

ja nämä ajatukset ovat vain minun näkökulmastani. ja kaiken rankkuuden vastapainona on niin paljon muuta, että lisää lapsia on toiveissa.

 

[Mymmelis]

Usein myös se kotona oleva tekee kaikki kotityöt, hoitaa kaikki talouden asiat, tietysti suurimpana "väsyttäjänä" se jatkuva vastuu ja päivittäiset samat rutiinit. Näin ainakin meillä...

Olen nauttinut tästä vuodesta enmmän, kuin mistän muusta, mutta olin aika lähellä loppuun krventymistä, kun mies ei tehnyt mitään...

 

[minulla]

1 poika nyt 5v. Eka kaksi vuotta oli raskasta kun ei saanut nukkua. Ekat 6viikkoa pelkäsit että se kuolee kun syntyi keskosena rv 31. Lääkäri antoi ennusteen joka toinen kuolee niihin sairauksiin joita pojalla oli. Valvoin ja pelkäsin. Koton oli ongelmia vauvan kakkaamisen kanssa koska suoli oli ollut osittain kuoliossa ja se osa leikattiin pois ja verenkierto suolessa oli huono jonka vuoksi kakkaaminen oli hankalaa. Poika aloitti kakkaamisen yöllä yleensä kahden aikaan ja sitä itkettiin ja ähisteltiin aamu kymmenee. Ja hän yritti kakkata joka yö. Jonka jälkeen 1 tunnin päikkärit ja toiset 2 tunnin päikkärit iltapäivällä. Oli kitisevä ja kärttyinen kun oli väsynyt yön valvottua. Ja kun puolen vuoden ikäisenä kakka alkoi tulla normaalisti olikin unirytmi täysin sekaisin. 8 kuisena pääsi unikouluun ja alkoi nukkumaan yöt kohtalaisesti. mutta sitten tapahtui jotain mitä emme tiedä tänä päivänäkään. Poika nukkui joka toisen viikon yöT sikeästi mutta joka toinen viikko valvottiin 3- 5 tuntiin yössä ja päiväunet torkuttiin 5 minuutin pätkissä. tätä joka toinen viikko valvomista kesti siihen kun lapsi oli 2v 4kk.
Lääkärissä ja erillaisissa tutkimuksissa hypättiin jatkuvasti mutta mitään ei löytynyt syyksi miksi valvoo ja itkee.
Eli vastaus kysymykseesi se helvetillinen valvominen oli raskasta. Ja nyt kun on isompi ongelmia tuottaa ylivilkkaus eli erityislapsi on. Ja joo ihan neurologilta diagnoosi ei palstalta. On rankkaa hoitaa ylivilkasta lasta vuorotyön lomissa mutta toki helpompaa kuin toi eka reilu 2v.
Yleensä lapsettomat jauhaa kun eivät oikeasti tiedä mitä lapsen kanssa on olla koko ajan. Ja toinen ryhmä on monilapsisten äidit jotka mäkättää kun yhden tai kahden lapsen äiti ja vanhemmat väsyy. Mutta itse tietää tän meidän perheen tilanteen parhaiten et omaan arvoonsa mäkättäjät.

 

[Aamuäree]

Eikä sitä voi suunnitella etukäteen eikä tiedä ennekuin itse on huoltajana lapselle.
Ei se kaikilla raskasta ole.

 

[Ninni ja tyllerö]

Ei ole ollut raskasta. Riippuu paljon miten sen ottaa. Tietenkin vauva-aikana oli valvottuja öitä ja univajetta ja ties mitä muuta, mutta aika kultaa muistot Ja on niitä äitejä, jotka eivät ennen vauvaa osaa ajatella yhtään mitä kaikkea se vauva-arki tullessaan tuo ja silloinhan se voi olla aikamoinen shokki kun kultanuppu ei hymyilekkään 24/7 Mutta voi miten ihanaa on seurata pientä kasvavaa ihmisen alkua! Joka päivä tulee jotain uutta ja jo se pieni hymykin saa aivoissa aikaan sellaisen tunne mylleryksen, että kyllä siinä valvotut yöt unohtuvat samantien

 

[larvae]

Minusta oli paljon rankempaa silloin, kun lapsi oli vauva... Taaperon kanssa on nyt helpompaa. Nuo uhmakohtaukset ja muut on pientä siihen verrattuna, millasta meillä oli lapsen ollessa alle puolivuotias ja alle vuoden ikäinen. Minähän olin ihan pihalla silloin ja mies hyvä että töissä jaksoi käydä. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut esimerkiksi opiskella tai ylipäänsä mitään harrastaa.

 

[Pessi]

On tämä välillä ollut melko raskasta. Lapsi on nyt 1v2kk, mutta nukkuu vieläkin tosi katkonaisesti yöt. Univelka rassaa hermoja ja vaikuttaa tosi moneen asiaan.

Ajankäyttöhän tietysti muuttui täysin lapsen myötä, sehän on selvää. Siihen kuitenkin sopeuduin aika nopeasti. Mihinkään ei voi/halua/jaksa lähteä tuosta vain suit sait. Mihinkään ei oikein voi keskittyä täysillä kun lapsi on hereillä.

Huoli ja vastuu "painaa" koko ajan. Toisaalta olen alkanut huolehtia vähemmän "epäolennaisista" asioista lapsen myötä.

Mutta elämäni parasta aikaa silti :heart:

 

[AavikonNorsu]

Miksi mä en yllättyny, että ap on lapseton?

no itsellani on 1lapsi ja raskaaksi en sanoisi, en todellakaan. Mutta eihän sitä tiedä, uhmakaan vielä tullut..tyttö täyttyy juuri 2v

 

[sama keskosen äiti]

työhön verrattuna lapsi perheen elämä on raskasta koska. lapseen on sidottuna koko ajan, ympäri vuorokauden, viikosta toiseen, vaikka olisit itse kipeänä ja haluisit lepäillä on pakko hoitaa se lapsi myös. töitä taas tehdään yleensä se 5päivää ja 2päivää lomaillaan.

lapset tosin kyllä vievät aikaa mutta kyllä ne palkitseekin todella paljon.

Tää jäi mainitsematta kun olet kipeä et saa levätä. Mammalomalla ja hoitovapaalla mies on töissä ja sinä joudut kipeänä hoitamaan. Ja sitten kun mies oli työmatkoilla yleensä aina olimme molemmat kipeät, mies oli reissulla 1-2 vk. 39 asteen kuumeessa ei jaksaisi läheteä kauppaan, apteekkiin ja myös lääkärissä välillä joutui ramppaamaan jonku sairauden kohdalla useamman kerran. Ja poika itkee taukoamatta välillä kun on laryngiitti, keuhkoputken tulehdus, oksennustauti, ja et jaksaisi omilta säryiltä ja kivuilta nousta hoitamaan mutta pakko kun ei ole mummoja ja pappoja auttamassa. Kerran oli niin kipeä että tarviin sairaalahoitoa mutta en voinut lähteä sairaalaan kun mies oli sillä aikaa jenkeissä työmatkalla. Pääsin sairaalaan kun mies lensi palasi matkalta 3 päivän päästä. Mutta tottakai meillehän se on helppoa kaikki kun on VAAN yksi lapsi.

 

[Kimalle84]

Mitäs tähän nyt sanois..? No, osaksi ainakin lastenhoidosta tekee rankkaa se että.. no hitto.. Jos mä alotan näin, mulla on itselläni nyt 8 kk vanha poika (olen myös raskaana, joka tekee pojan hoitamisesta välillä ihan fyysisestikin raskasta, kun toinen ei vielä edes konttaa.. ), olen koko ajan huolissani pojasta:

-onkohan se nyt saanut suuhunsa jotain ku noin maiskuttaa?*kaivaa vauvan suuta, vauva kokeilee purukalustoaan kun on luovuttanut suun kiinnitiristämisen kanssa* ,

-no nyt mä päästin sen ryömimään lattialle ilman housuja, hitto.. täytyy laittaa sille housut ettei tuu palovammoja..*pyydystää kovaa vauhtia karkuun menevän vauvan ja karmean itkupotkuraivarin jälkeen saa vihdoin vauvalle housut jalkaan, hetken päästä sukat on kuitenkin jaloista kadonneet jos sellaiset on erehtynyt laittamaan*

- Mikä toi ääni oli? kerpeleen pennut jos niiltä lentää joku pallo tohon partsille ku vauva nukkuu siellä! *käy tarkistamassa ja jatkaa imurointia, tiskaamista, pyykkienpesua..*

-voi kettu, olikohan toi kukka myrkyllinen? *ottaa rytätyt kukanlehdet lapsen kädestä ja saa taas lapsen itkemään*

-No nyt sillä valuu taas toi räkä.. Pliis, älä oo flunssa, älä oo flunssa..

Mä en tiedä yhtään millasen kuvan tästä kirjotuksesta saa, mutta siis rankinta on se, että haluaa olla hyvä äiti, hyvä vaimo, pitää kodin siistinä, olla edustava, täytyy muistaa ulkoilla lapsen kanssa, hoitaa asiat... Ja se hetki kun tulee vaikka joku kylään "ihanaa, nyt mä saan istua vähän aikaa ja juoda kahvia" niin vauva on muuten vaan kiukkuinen, ruoka ei kelpaa, syliin halutaan mutta ei halutakaan, mikään lelu ei ole kiva, ei edes ne vilkkuvat ja soivat mitkä yleensä jaksavat viihdyttää, kappas, lapsella olikin vatsa sekaisin "miksiköhän? mitäs mä sille syötinkään?", saan vaihdettua vaipan... Istun kahvipöytään uudestaan "no, nyt" pidän lasta sylissä ja hyppyytän, koska mikään muu ei juuri nyt kelpaa... "ai, nytkö sun täytyy jo lähtee? No, seuraavalla kerralla sitten!"

Oonkohan mä nyt hirveen sekava, mutta siis, lapsi on mulle älyttömän rakas enkä sitä mihinkään vaihtais. Arvostan joka päivää, joka hetkeä jonka saan lapsen kanssa viettää, kunpa vaan voisin keskittyä pelkästään lapseen, joka päivä ja koko ajan.. Se on oikeastaan se muu elämä joka tekee kotiäitiydestä rankkaa.. ei niinkään se lapsi, vaan se kaikki muu.