Mikä pieni/pienehkö koirarotu lapsiperheeseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olisko labradorinnoutaja ihan huono vaihtoehto?

Niin ja toisaalta taas.. olisihan isommasta koirasta myös hyötyäkin meille enempi sillä mies on paljonkin reissussa niin olis turvaa.
 
[QUOTE="aloittaja";23347138]Olisko labradorinnoutaja ihan huono vaihtoehto?

Niin ja toisaalta taas.. olisihan isommasta koirasta myös hyötyäkin meille enempi sillä mies on paljonkin reissussa niin olis turvaa.[/QUOTE]

Labbis on loistava ihan siitäkin syystä, että sitä on vaikea "vääränlaisella" koulutuksella pilata. Veljeni psykiatri suositteli labbista hänen kuntoutukseen, että niistä varmasti huokuu hyvää energiaa koko perheelle. :)

Se ei myöskään ole sellainen rotu, joka vaatisi sisällä mitään tilaa peuhaamiseen. Pitkiä kävelylenkkejä kylläkin...
 
[QUOTE="aloittaja";23347052]Niin.. no mä ainakin katoin hetki sitten jotain koira/eläin ohjelmaa ja siinä oli et iso koira tarttee tarpeeks isot tilat "temmeltää" ja esimerkkinä taisi olla kultainennoutaja..[/QUOTE]

Tavallaan joo, mutta normikokoinen rivaripiha ei kyllä kunnolla riitä pienenkään koiran temmellyskentäksi. Riehuessa kurvit tulee tiukoiksi ja voi tulla vammoja. Olen mm. nähnyt koiran törmäävän seinään ja yhden ristisiteen paukahduksen liian pienessä tilassa riehumisen seurauksena.
 
[QUOTE="aloittaja";23347138]Olisko labradorinnoutaja ihan huono vaihtoehto?

Niin ja toisaalta taas.. olisihan isommasta koirasta myös hyötyäkin meille enempi sillä mies on paljonkin reissussa niin olis turvaa.[/QUOTE]

niitä on aika pienimallisia, itse en ottaisi tavallisen kokoista, ainakaan urosta, on tuntemani yksilö sen verta kouho, mutta sitä ei kyllä valitettavasti ole kasvatettu yhtää..
 
Labbis on loistava ihan siitäkin syystä, että sitä on vaikea "vääränlaisella" koulutuksella pilata. Veljeni psykiatri suositteli labbista hänen kuntoutukseen, että niistä varmasti huokuu hyvää energiaa koko perheelle. :)

Se ei myöskään ole sellainen rotu, joka vaatisi sisällä mitään tilaa peuhaamiseen. Pitkiä kävelylenkkejä kylläkin...

No niistämä pidän itsekkin,pitkistäkävelylenkeistä :)

mieskin tykkäisi enemmän sellasesta "koiran kokosesta koirasta" :D

Mitähän nuo labbikset kustantaa ja mistä niitä kannattais alkaa kysellä?
 
Labbis on loistava ihan siitäkin syystä, että sitä on vaikea "vääränlaisella" koulutuksella pilata. Veljeni psykiatri suositteli labbista hänen kuntoutukseen, että niistä varmasti huokuu hyvää energiaa koko perheelle. :)

Se ei myöskään ole sellainen rotu, joka vaatisi sisällä mitään tilaa peuhaamiseen. Pitkiä kävelylenkkejä kylläkin...

itse en kyllä ole ihan sujut ajatuksen kanssa, että hauveli ei elämänsä aikana tehnyt mitään pahaa, koska se ei viitsinyt tai ei sattunut tulee mieleen tai sitä ei ärsytetty tarpeeksi, kyllä se vastuu pitää olla hihnan yläpäässä vaikka ois kuin herttanen koira, niin saa tyytyä osaansa koirana..
 
[QUOTE="palma";23347218]Mä en sit vissiin tiedä koirista mitään, kun en ole mistään minilabbiksesta kuullutkaan. Mikä se on?[/QUOTE]

en tiiä onks se nyt sit eri mutta, ainakin tää minkä tunnen painaa about 20 kiloo ja on kyllä aika pienen olonen verrattuna toiseen tuntemaani 50 kiloseen. ihan noin niinku raameiltaankin..
 
[QUOTE="aloittaja";23347239]No niistämä pidän itsekkin,pitkistäkävelylenkeistä :)

mieskin tykkäisi enemmän sellasesta "koiran kokosesta koirasta" :D

Mitähän nuo labbikset kustantaa ja mistä niitä kannattais alkaa kysellä?[/QUOTE]

Mulla on suklaanvärinen labbis ja voin suositella lämpimästi. Rauhallinen luonne sisällä ja jaksaa kävellä vaikka loputtomiin. :)

Labradorinnoutajakerho
 
Chow Chow. EI ole pieni, mut keskikokoinen. Luonne on rauhallinen, ei hypi seinille jos lenkkeily jääkin joku päivä vähemmälle. Perus asiat(kuten sisäsiisteys) oppii helposti. Ei tarvitse mitään peruslenkkeilyä kummempaa harrastusta.
 
Chow Chow. EI ole pieni, mut keskikokoinen. Luonne on rauhallinen, ei hypi seinille jos lenkkeily jääkin joku päivä vähemmälle. Perus asiat(kuten sisäsiisteys) oppii helposti. Ei tarvitse mitään peruslenkkeilyä kummempaa harrastusta.

En kyllä chowia oikein perhekoirana osaa nähdä. Ainakin mun tuntemani yksilöt tuntuvat karttavan lasten seuraa, vaikka tuttujen kanssa toimeen tulevatkin. Jo koiran eleettömyys tekee siitä mielestäni aikuisten koiran. Lisäksi liian moni chowi on elinkelpoinen vasta silmä- ja polvileikkauksen jälkeen, joten kunnon vakuutus pitäisi ainakin olla.
 
Millaista kokemusta aloittajalla on koirista, olisi kiva tietää. Kultaisetnoutajat ja labradorit lapsiperheen koirina voi minun mielestä aika pitkälti unohtaa, jos muksut on pieniä, koska nuo vaatii kuitenkin paljon tekemistä ja esimerkiksi labbikset paljon turhautuessaan pistää paikat remppaan.. Ja lonkat on labradorinnoutajilla huonot.
Cavalierkingcharlesin spanielilla on paljon terveysvaikeuksia, erityisesti sydänvaivoja, ja joskus niille tulee joku sellanen, että pääkallo on liian pieni aivoille jalostuksen takia ja siitä tulee sairauksia.. Eivät yleensä pysty edes synnyttämään ilman keisarinleikkausta. Luonteeltaan voi olla kiva rotu mutta sairas, hyvin sairas, en ottaisi.
Miten olisi joku mopsi tai terrieri tai bichon frise, coton de tulear, cockerspanieli? Tai vaikka bretoni
 
Kun haukku herkkyyttä miettii niin aikalailla koiran kuin koiran pystyy siihen kouluttamaan, yksinoloon ja turhanpäiväisen haukkumisen lopettamiseen. Joillakin koirilla haukkuminen on niin verissä kuten metsästyskoirilla... Tietenkin tulisi koira kouluttaa niin, että kotona sitten rauhoitutaan ja haukkuminen jätetään metsälle. Haukuttomia koiria on kuitenkin harvassa, että on aika turha olettaa, että koiran saa koulutettua täysin haukkumattomaksi.Ääri tapauksissakin haukkumista voi karsia, mutta ei aina loppumaan täysin. itselläni on sakemanni-lapinkoiramix ja eikä pahemmin hauku. varoittaa tietysti jos joku on sisälle tulossa, mutta hiljenee kun sanotaan ja aika haukkuherkistä roduista on kyse. Lapinkoira paimentaa haukkumalla, joten jos joku ei mene niin kuin koira haluaa, yrittää koira ns. ohjata/komentaa. Sakemannilla taas on vahava vahtivietti. joten on se aika koirakohtaista... luonne ratkaisee ja koulutus. hyvä luonteisen koiran pystyy pilaamaan huonolla koulutuksella ja päin vastoin. näin myös haukkumisen kanssa.

Mutta joo.. tämä keskustelu on jo aika vanha, mutta alkuperäiselle kirjoittajalle voisin vastata, että kannattaa ottaa huomioon koirien huonoja piirteitä, sillä useinkaan näissä Suurissa Koirarotu kirjoissa ei ole listattu koirien ns. huonoja piirteitä ja mahdollisia "heikkouksia". Kuten kysyttäessä ihmiset sanovat, että usein paras (ja usein pienikokoinen) koira perheeseen olisi cockerspanieli. Usein eivät omistaja puhu kyseisten koirien jopa pakkomielteenomaista tarpeesta puolustaa/vartioida omia lelujaan, luitaan ja jopa paperin paloja. En siis yleistä, luonnekohtaistahan se on, mutta aika paljon on tullut tietoon tämän tyyppisiä tapauksia. Lammaskoirat ovat taas tyypillisesti hekkiä korkeille äänille ja pamauksille, joten lapsiperheessä se saattaa olla haastavaa.. ja osittain stressaavaa koiralle. Erittäin pienille koirille pienet lapset ovat vaaraksi, enkä suosittelisi pieni luustoista koiraa lapsiperheeseen, koska lasten juostessa ja heidän käsitellessä koira voi jäädä alle tai tippua ja loukkaantua. Terrierit taas jahtaavat vaikka liikkuvia varjoja jos on mahdollista, eli housun puntit saattavat lapsilla olla vaarassa heidän juostessaan.

Usein myös ihmiseltä kysyttäessä, minkälaisen koiran he haluaisivat, he vastaavat: " Fiksun ja nätin koiran, kuka nyt tyhmää koiran haluaa". Fiksuuskin on aika kaksipiippuinen juttu. Fiksu koira on ihanteellinen treenaavalle ja harrastavalle perheelle, usein lapsettomalle perheelle. Ei niinkään lapsiperheeseen, sillä koirat miettivät huomattavasti enemmän, mitä luulemmekaan. Koirien älykkyys on kuitenkin pienen lapsen tasolla. Hälisevässä perheessä se on erittäin stressaavaa fiksulle koiralle , jonka vuoksi koirat ovatkin onnettomia ja joskus ns. sekopäisiä keskittäen energiansa mm. haukkumiseen ja ulospääsyyn raapien ovet ja ovenpielet ja hyttysverkot ikkunoista. Koulutus saattaa olla ns. helpompaa, ne oppivat nopeasti ja muistavat sen pitkään.. niin myös huonot tavat ja mahdolliset virheet joita tekee, ja niitä tapahtuu aina. Ei-niin-viisaat-koirat antavat ns. anteeksi, koska samoja asioita pitää toistaa, että ne pysyvät mielessä. Fiksujen koirien kanssa taas pitää keksiä jotain uutta, joka pitää mielen virkeänä, sillä saman toistaminen käy tylsäksi ja oppiminen loppuu ja motivaatio häviää. Niin sanotusti tyhmempi koira ei välitä pienemmistä, fiksuja koiria häiritsevistä, asioista. Se on onnellisempi ja peruskoulutuksella ihanteellinen perhekoira.

Suosittelisin hyvänä vaihtoehtona Tiibetinspanielia, kyseinen rotu on melko terve, ihanteellinen lapsiperheeseen, ei haukkuherkkä, lempeä perhekoira. Aina rotukoirissa on jotain "vikaa" jalostuksen vuoksi, mutta suht. terveestä rodusta on kyse. Terrierejähän olisi melko lailla, mutta itse pidän niiden jahtaamisvaistoa hiukan hankalana, kysehän on usein metsästyskoirasta (rottakoira yms.) ja hakkuherkkiä ovat suurin osa. En yleistä, mutta suuri osa on. Nypittävät rodut ovat aina hankalia (oma mielipide), itse olen mieltynyt pidempi ja pehmeä karvaisempiin kavereihin, mutta toisaalta jokaisen koiran turkkia ja ihoa pitää hoitaa, joten oma mieltymyshän siinä ratkaisee. Tästä nyt tuli pitkä... liian mielenkiintoinen aihe :-D
 
Bostoninterrieri. Se sopii hyvin lapsiperheeseen. Bostoninterrieri ei ole nimestään huolimatta terrieri, vaan se on sukua bulldogeille ja mastiffeille. Bostoninterrieri ei vaadi välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon.

Turkki on erittäin helppohoitoinen. Se harjataan ja pyyhitään kostealla liinalla tarvittaessa. Turkista ei irtoa karvaa.

Bostoninterrierin hienolaatuinen karva on lyhyttä ja kiiltävää. Väriltään se on joko brindle, seal (musta, jossa punainen vivahde) tai musta. Yleisin väri on brindle. Kaikissa väreissä tulee olla valkoiset symmetriset merkit.

Bostoninterrieri on Suomessa melko harvinainen rotu, joten pentua voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira. Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy allergioita, epilepsiaa ja polvilumpion sijoiltaanmenoa.
 
Rodulla esiintyy allergioita, epilepsiaa ja polvilumpion sijoiltaanmenoa.
Perhosnikamaa sekä hemivertebraa, joiden takia jopa 22 % rodun yksilöistä joudutaan jossain elämänsä vaiheessa lopettamaan. Kaikilla on hengitysvaikeuksia jonkinasteisena. Pennuista sektiolla syntyy yli 90 %.

Kaikesta huolimatta, vaikka bostoninterrieri on normaalirakenteista koiraa paljon sairaampi, on se brakykefaalisista kääpiökoirista (mm. mopsi ja ranskanbulldoggi) paras vaihtoehto.

Älä huoli tällaisen vanhemman pentua:
tammy-head6-bck-500-url.jpg


Suosi mieluummin tällaista:
boston-terrier-training.jpg
 
Jonkun verran on ehdotettu sairaita rotuja. Bostoninterrieri on brakykefaalinen eli ei hengitä kunnolla. Koira on myös kylmänarka eli lapsen lisäksi puet koiran. Cavalierit ovat kaikki sairaita. Niillä on sydänongelmia ja syringomyeliaa eli niiden aivot eivät mahdu pääkoppaan. Toiset oireilee, toiset ei. Hankkisin lapsiperheeseen koiran mahdollisimman terveestä rodusta, enkä jatkuvasti kipuilevasta rodusta. Koira voi ensinnäkin olla arvaamaton ja toisekseen leikkaukset ja lääkitykset ovat stressaavia ja vievät rahaa. En ostaisi kyllä minkäänlaista brakykefaalista koiraa eläinsuojelun nimissä. Perusterveitä lapsiperheen koiria löytyy kyllä. Selvitä tarkkaan, ettet ota koiraa rodusta, jossa useampi on sairas kuin terve. Sairaissa roduissa rotujärjestöt tuppaavat kaunistelemaan rodun tilaa. Sairasteleva ja nuorena lopetettava koira on lapsille kova paikka ja sinulle ylimääräisen stressin aihe.
 

Similar threads

Yhteistyössä