Mikä on yksilön ja mikä yhteiskunnan vastuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SporttisMama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tottakai on ongelma, ei sitä kukaan kiellä. Iso ongelma, monellakin alalla.

Mutta samoja ongelmia muissa maissa on, suurimmassa osassa asiat vaan ovat paljon huonommin kuin meillä. Tää pitäis muistaa aina kun lähtee morkkaamaan asuinmaataan. Kun negatiivisessä keskitytään vaan omien silmien alla tapahtuviin asioihin, tuppaa unohtumaan se iso kuva ja meillä menee oikeasti aika hyvin vertailtuna muihin maihin. En jaksa alkaa listaamaan kaikkea mistä voisi olla kiitollinen ja iloinen, useissa ketjuissa niitä on sivukaupalla. Ja musta on jotenkin surullista, ettei osa tunnu huomaavan näitä ollenkaan tai arvostavan yhteiskuntaa missä elää.

mua ei kiinnosta tiedätkö,miten portugalilaiset hemmot jaksaa tai miten nigerialainen perhe voi. mä olen suomalainen ja elän suomessa ja mua kiinnostaa pääasiallisesti tämä yhteiskunta,sen ongelmat ja puutteet.
ei se ole morkkaamista minusta. olen iloinen ja kiitollinen, että meillä on moni asia hyvin, mutta miten se voisi poistaa sen huolen siitä, että pinnan alla kuplii ja pahasti ?
 
[QUOTE="mä";26406679]Mun mielestä tää "hyvinvointiyhteiskunta " pitää niin hyvän huolen ihmisistä että se tappaa ihmisten oman kyvyn ottaa vastuuta omasta elämästä ja tekemisistä :([/QUOTE]

Kyllä täällä rahaa annetaan tuen jos toisenkin muodossa, mutta se ei ole vielä huolenpitämistä minusta. Asenneilmasto on minusta Suomessa kova ja huolta ei todellakaan pidetä.
 
[QUOTE="mä";26406679]Mun mielestä tää "hyvinvointiyhteiskunta " pitää niin hyvän huolen ihmisistä että se tappaa ihmisten oman kyvyn ottaa vastuuta omasta elämästä ja tekemisistä :([/QUOTE]

ehkä ? holhousyhteiskunta vierottaa ihmisen ihmisyydestä ? ehkä se maa joka on kaikissa tilastoissa "huonompi" kuin rakas suomi - siellä asuu onnellisemmat ihmiset ? ehkä ? miten paremmuutta ylipäätään yhteiskunnassa mitataan ? rahalla ja tuottavuudella,ehkä pitäisi ennemminkin keskittyä vaikkapa naurun ja tanssin määrään ?

meneekö tää ihan OT jo :D :D
 
Näyttävät tässäkin keskustelussa menevän yhteisön, (kansalais)yhteiskunnan ja valtion käsitteet iloisesti sekaisin. :)

Näkisin kuitenkin, että sekä yhteisön että yksilön ensisijaisuutta korostavat ovat molemmat osin oikeassa. Kumman tahansa väittäminen merkityksettömäksi olisi kuta kuinkin sama asia kuin väittää talon syntyvän hyvien timpureiden käsissä ilman mitään materiaaleja tai päinvastoin läjän rakennustarpeita muodostavan talon ihan itsekseen.

Ilman yhteisöä meitä ei olisi ihmisinä lainkaan olemassa (siis siinä mielessä, mitä me ymmärrämme ihmisellä), mutta vastuuta omista teoistamme emme voi silti sälyttää itsemme ulkopuolelle.
 
  • Tykkää
Reactions: SporttisMama
Mutta tämä ei kai voi viimekädessä olla yhteiskunnan vastuulla? Tai no ehkä nimenomaan viime kädessä, mutta perustilanteessa ei.

Mikä se yhteiskunta nyt on sitten, mistä puhutaan? Muista välittäminen on ihmisten vastuulla. Ja ihmisistä koostuu yhteiskunta.

Valtio ei voi jättää huomioimatta heikoimpia. Eikä yksilökään saisi.
 
Mun mielestä yhteiskunta on osittain vastuussa esim. silloin kun ihminen pyytää päästä hoitoon eikä pääse, ja sen seurauksena joku muu pääsee hengestään. Sitten on toki niitä ihmisiä, jotka eivät näe mitään hyvää missään ja syyttävät yhteiskuntaa joka asiasta, eivätkä tee mitään itse oman hyvinvointinsa eteen.
 
[QUOTE="mä";26406679]Mun mielestä tää "hyvinvointiyhteiskunta " pitää niin hyvän huolen ihmisistä että se tappaa ihmisten oman kyvyn ottaa vastuuta omasta elämästä ja tekemisistä :([/QUOTE]

Tarkoittanet kuitenkin hyvinvointivaltiota? Hyvinvointiyhteiskunnalla kun tarkoitetaan nimenomaan kaikkea tuota mitä peräänkuulutat; ihmisten vastuuta omasta ja kanssaihmistensä hyvionvoinnista jne. Hyvinvointivaltiossahan tämän tyyppiset jutut on ulkoistettu valtion hoidettaviksi.
 
Kylläpä on kova selittely asioista jota ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan. Se vastuunkanto, missä se näkyy, kantaako katainen vastuun tekemistään 10 miljardin velkatappiosta viimeisen vuoden ajalta, kantaako se vastuuta sillä että leikkaa julkisia palveluita lisää, siksi että saa antaa kreikkaan tukipakettien muodossa lisää rahaa, kantaako se jotain vastuuta sillä kun luukuttaa ihmiset köyhyysloukkoon? Vitut täällä kukaan kanna mistään muusta vastuuta kuin omasta perheestään ja niistäkään aina.
 
[QUOTE="vieras";26406766]sosiaalituen saaminen ei ole yhteiskunnan vastuulla? No kenen vastuulla se sitten on jos ei yhteiskunnan vastuulla?[/QUOTE]

Tarkoitin sitä yleistä asenneilmastoa ja välittämistä. Ei niistä eduskunnassa päätetä, vaan vaikka medialla ja päättäjillä onkin jonkinlaista vaikutusta, niin media ja päätäntävalta myös heijastelee vallalla olevia asenteita. Ja ylipäätään se, että ensimmäinen oletus ei olisi se, että yhteiskunta hoitaa (muutoin kuin siis rahallisesti.)
 
Tottakai on ongelma, ei sitä kukaan kiellä. Iso ongelma, monellakin alalla.

Mutta samoja ongelmia muissa maissa on, suurimmassa osassa asiat vaan ovat paljon huonommin kuin meillä. Tää pitäis muistaa aina kun lähtee morkkaamaan asuinmaataan. Kun negatiivisessä keskitytään vaan omien silmien alla tapahtuviin asioihin, tuppaa unohtumaan se iso kuva ja meillä menee oikeasti aika hyvin vertailtuna muihin maihin. En jaksa alkaa listaamaan kaikkea mistä voisi olla kiitollinen ja iloinen, useissa ketjuissa niitä on sivukaupalla. Ja musta on jotenkin surullista, ettei osa tunnu huomaavan näitä ollenkaan tai arvostavan yhteiskuntaa missä elää.


Minä toki arvostan yhteiskuntaa ja maatani, jossa elän lasteni kanssa, en todellakaan tarkoittanutkaan muuta. Minä näen työssäni sen muutoksen joka on esim lapsissa tapahtunut, siitä endiekin tuossa kirjoitti. Yhteiskunta -ja ihmiset ovat raaistuneet ja tuo on mun mielestäni tapahtunut ihan tässä vasta muutamassa vuodessa.
On olemassa sellaisia perheitä, joissa esim vanhemmilla ei ole koskaan ollutkaan työtä, ovat siis eläneet tukien varassa koko aikuisikänsä(nyt mut lynkataan tästä) ja he kasvattavat ikävä kyllä lapsensakin tuohon elämäntyyliin. Miten sellaisesta osaa lapsi pyristellä irti, johon on kasvanut, että ei tarvitse tehdä työtä ruoan/vaatteiden/asunnon eteen?
Samoissa perheissä saattaa olla vanhemmilla masennusta, päihdeongelmaa ja muita syrjäytymisen 'oireita' ja niin, masentunut vanhempi valitettavasti saattaa sairastuttaa myös lapsensa tai ai ainakin lapsi oppii herkästi tietynlaisen käytösmallin.

Sekava sepustus, olen oikeesti viikkaamassa pyykkejä.:xmas:
 
Suomalainen yhteiskuntajärjestelmä on todella hyvä, mutta ehkä siinä piilee yksi sudenkuoppakin. Yhteiskunta kun pitää niin hyvää huolta kansalaisistaan, niin yhteisöjen, sukujen ja perheiden ei enää tarvitse. Tämä oli tietysti hyvin kärjistetysti sanottu, mutta yhteiskunnassamme on aikamoinen individualismi ja pärjäämisen kulttuuri valloillaan. Jokainen pitäköön huolta omista asioistaan.

En missään tapauksessa olisi purkamassa Suomen hyvinvointipalveluita. Pikemminkin ohjaisin varoja enemmän päivähoitoon, lastensuojeluun, vanhustenhuoltoon, koululaitokseen jne. Nämä varat ottaisin kulttuurista, byrokratian keventämisestä yms. Ja toivoisin, että suomalaiset alkaisivat taas välittää toisistaan. Tutkitusti onnellisimpia ihmisiä asuu siellä, missä yhteisöllisyys kukkii. Suomessa se on aika lailla syyssateiden riepottelema kukkapelto tällä hetkellä.

Tässä lyhyessä kirjoituksessa oli oiottu monta mutkaa tietysti, joten ei kannata lukea liian mustavalkoisesti sitä mitä kirjoitin. Jaan päiväkodin johtajana työskentelevänä saman mielipiteen kuin tässä ketjussa muutama muu (päivähoidon, koulun, lastensuojelun työntekijä) kirjoittaja, yksittäisten perheiden pahoinvointi on lisääntynyt ja osa lapsista oireilee selvästi ja rajustikin. Toivon, että Suomessa alettaisiin panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja siihen yhteisöllisyyteen, jotta jälkihuollon lasku ei jonain päivänä räjähdä silmille.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä ja tytsi-89
Tarkoitin sitä yleistä asenneilmastoa ja välittämistä. Ei niistä eduskunnassa päätetä, vaan vaikka medialla ja päättäjillä onkin jonkinlaista vaikutusta, niin media ja päätäntävalta myös heijastelee vallalla olevia asenteita. Ja ylipäätään se, että ensimmäinen oletus ei olisi se, että yhteiskunta hoitaa (muutoin kuin siis rahallisesti.)

VVM päättää paljonko tulee olemaan norminmukainen toimeentulotuki, VVM päättää kaiken paljonko annetaan tukirahoja kenellekin. Päätti jopa sen että mustalaisille maksetaan romanipuku kerran vuodessa.
 
Aloitusviestiä kommentoin sen verran, että Suomessa on yhteisöllisyys ja toisten auttaminen aika heikkoa vaikka yhteiskunnallisella tasolla pidetäänkin ihmisistä mm. taloudellisesti huolta. Sellaista aitoa välittämistä tarvittaisiin lisää.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä ja Phoebsi
Vastuu hyvinvoinnista on ensisijaisesti yksilön ja ja hänen läheistensä. Ja hyvinvoivista yksilöistä syntyy hyvinvoiva yhteiskunta, joka tukeee myös niitä, joilla ei ole voimia auttaa itse itseään.
Jos asenne on se, että itse ei tarvitse tehdä mitään, kyllä yhteiskunta hoitaa, se lisää myös pahoinvointia.
Tuntuu, että nykyisin monet ei nää omien tekojen merkitystä omaan hyvinvointiin. Lihotaan, "masennutaan", ylivelkaannutaan ym. ja sitten yhteiskunnan pitäisi ratkaista ongelmat. Oma yritteliäisyys ja oman toiminnan vaikutus omaan hyvinvointiin on hämärtynyt, mm. koulutusta ei arvosteta, mutta silti kadehditaan naapurin lakimiehen bemaria...
 
  • Tykkää
Reactions: versatile
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;26406556:
Njaa a. Mun mielestäni Suomessa on yksi erityinen ilmiö syntynyt ja sen olemassaoloahan ei varmastikaan haluta myöntää. Kehdosta asti syrjäytyneet lapset. Sanokaa mun sanoneen, se räjähtää pian silmille.
Se miten yhteiskunnan pitäisi tuota asiaa lähteä ehkäisemään, ei taidakaan enää olla kovin heittämällä tehty homma.
Niin totta. Kuinka se onkaan mahdollista! Minulla lähipiirissä erityisopettajia, jotka opettavat jo "toista sukupolvea" saman perheen sisällä. Siinä ei enää voi suuresti peräänkuuluttaa yksilön mahdollisuuksia, kun osa kansalaisista "syntyy syrjäytymään". Vaikeaa...
 
Alkuperäiseen kysymykseen vielä; Minusta meidän pitäisi herätellä keskustelua siitä, mikä meillä on pielessä, kun pahoinvointi lisääntyy vaikka asiat ovat periaatteessa hyvin. Yksilö kantaa toki vastuun aina teoistaan, mutta yksilöt muodostavat yhteiskunnan ja siten myös yhteiskunnallisella tasolla pitää miettiä mikä on mennyt pieleen, mitä pitäisi tehdä toisin, ja mikä on tulevaisuuden suunta. Suomessa olisi tilausta kunnon arvokeskustelulle.

Omassa aiemmassa kirjoituksessani pohdin jo, mikä minun mielestäni on mennyt pieleen. Arvioisin, että suuri osa sosiaalialalla työskentevistä näkee seuraukset väärin menneistä valinnoista (rahanjaosta), ja korjausliike olisi syytä tehdä pian.

Esimerkiksi oma asuinkuntani Turku. Kunnallisissa päiväkodeissa on täyttö- ja käyttöasteeseen vedoten lapsia pysyvästi ylipaikoilla. Sijaisia ei saa palkata, joten päiväkodeissa on vajaamiehitys jatkuvasti. Koluihin tuli ensi vuodelle huimat säästötavoitteet, vaikka mistään ei ole enää säästettävissä. Samaan aikaa opetuksen laadun parataminen on kirjattu kaupungin kauniisiin juhlapuheisiin. Lastensuojelussa ei näytä olevan rahaa yhtään, ihan pelkästään ensimmäistä kontaktia lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen piti odottaa kuukausia (vaikka se muistaakseni on kirjattu lakiin maksimissaan kahdeksi viikoksi). Esimerkkejä on paljon.
 

Yhteistyössä