Suomalainen yhteiskuntajärjestelmä on todella hyvä, mutta ehkä siinä piilee yksi sudenkuoppakin. Yhteiskunta kun pitää niin hyvää huolta kansalaisistaan, niin yhteisöjen, sukujen ja perheiden ei enää tarvitse. Tämä oli tietysti hyvin kärjistetysti sanottu, mutta yhteiskunnassamme on aikamoinen individualismi ja pärjäämisen kulttuuri valloillaan. Jokainen pitäköön huolta omista asioistaan.
En missään tapauksessa olisi purkamassa Suomen hyvinvointipalveluita. Pikemminkin ohjaisin varoja enemmän päivähoitoon, lastensuojeluun, vanhustenhuoltoon, koululaitokseen jne. Nämä varat ottaisin kulttuurista, byrokratian keventämisestä yms. Ja toivoisin, että suomalaiset alkaisivat taas välittää toisistaan. Tutkitusti onnellisimpia ihmisiä asuu siellä, missä yhteisöllisyys kukkii. Suomessa se on aika lailla syyssateiden riepottelema kukkapelto tällä hetkellä.
Tässä lyhyessä kirjoituksessa oli oiottu monta mutkaa tietysti, joten ei kannata lukea liian mustavalkoisesti sitä mitä kirjoitin. Jaan päiväkodin johtajana työskentelevänä saman mielipiteen kuin tässä ketjussa muutama muu (päivähoidon, koulun, lastensuojelun työntekijä) kirjoittaja, yksittäisten perheiden pahoinvointi on lisääntynyt ja osa lapsista oireilee selvästi ja rajustikin. Toivon, että Suomessa alettaisiin panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja siihen yhteisöllisyyteen, jotta jälkihuollon lasku ei jonain päivänä räjähdä silmille.
