Mikä on yksilön ja mikä yhteiskunnan vastuu?

[Jätkä]

Niin totta. Kuinka se onkaan mahdollista! Minulla lähipiirissä erityisopettajia, jotka opettavat jo "toista sukupolvea" saman perheen sisällä. Siinä ei enää voi suuresti peräänkuuluttaa yksilön mahdollisuuksia, kun osa kansalaisista "syntyy syrjäytymään". Vaikeaa...

Samansuuntaisia kokemuksia minullakin. Äärimmäisen huolestuttavaa, mutta milloinkohan tuohon havahdutaan?
Muistaakseni kirjoitin ja pähkäilin aivan samasta ilmiöstä jo ööh, vuosia sitten. Nyt kun samaa työtä teen edelleen, tosin enemmän vain tuolla lastensuojelunkin puolella, tuntuu tuo ilmiö vain kasvaneen.

 

[Lilii lisänimetön]

Niin miten tämä tilanne päivähoidossa ja koulussa näkyy muuttuneen? Eka kysymys taisi jäädä sivun loppuun (ja nyt tämä jää kakkossivun loppuun grr.)

Kouluissa/päiväkodeissa ilmiöstä osa voi johtua osin siitäkin, että asiaan kiinnitetään enemmän huomiota? Mutta sosioekonomiset erot ovat kasvaneet valtavasti sitten "tasapuolisemman" 80-luvun, sillä lienee oma vaikutuksensa. kuilut eri kansanosien välillä kasvaa.

Pahanilmanlintu povaa luokkayhteiskunnan kiihtyvää paluuta.

 

[piina]

Hyvinvointiyhteiskunnan idea on, että kun huonoimpivointisetkin voivat hyvin, me kaikki voidaan paremmin. Mielestäni nyt verorahat ei mene ihan oikeisiin osotteisiin vaan rahoja kiristetään niin lasten-ja nuorten palveluista kuin myös mielenteveyspalveluista yms., joiden laatu vaikuttaa pitkälle monien ihmisten elämään ja heidän elämänsä vaikuttaa meidän kaikkien muidenkin elämään.

 

[Phoebsi]

Pahanilmanlintu povaa luokkayhteiskunnan kiihtyvää paluuta.

Minusta nämä on aina olleet olemassa, enemmän tai vähemmän taustalla mutta olemassa ja havaittavissa.

Minulle on kaksi koulunkäyntiavustajaa kertoneet, miten koulumaailmasta on tullut entistä raaempi. Lapset käyvät kiinni toisiinsa enemmän JA aikuisiin myös. Omaa miestäni tuli kerran leikkipuistossa ihan vieras kouluikäinen lapsi lyömään, kun hän ei pitänyt siitä että mies kiipesi kaksivuotiaan poikamme perässä telineeseen. Siis se lapsi löi.

 

[Jätkä]

Niin miten tämä tilanne päivähoidossa ja koulussa näkyy muuttuneen? Eka kysymys taisi jäädä sivun loppuun (ja nyt tämä jää kakkossivun loppuun grr.)

Lapset ja nuoret voivat huonosti, erilaiset käytöshäiriöt ovat lisääntyneet, huostaanottoja, vanhemmat voivat huonosti,,, listaa on aika vaikea tehdä. Yksittäisiä esimerkkejä en taida kuitenkaan kirjoittaa tähän, vaitiolovelvollisuuskin velvoittaa.

 

[tytsi-89]

Tottakai on ongelma, ei sitä kukaan kiellä. Iso ongelma, monellakin alalla.

Mutta samoja ongelmia muissa maissa on, suurimmassa osassa asiat vaan ovat paljon huonommin kuin meillä. Tää pitäis muistaa aina kun lähtee morkkaamaan asuinmaataan. Kun negatiivisessä keskitytään vaan omien silmien alla tapahtuviin asioihin, tuppaa unohtumaan se iso kuva ja meillä menee oikeasti aika hyvin vertailtuna muihin maihin. En jaksa alkaa listaamaan kaikkea mistä voisi olla kiitollinen ja iloinen, useissa ketjuissa niitä on sivukaupalla. Ja musta on jotenkin surullista, ettei osa tunnu huomaavan näitä ollenkaan tai arvostavan yhteiskuntaa missä elää.

Niinhän se usein menee, että kun vastuuta on "liikaa" yhteiskunnalla, unohtaa yksilö oman vastuunsa. Hyväntekeväisyys esim. on paljon harvinaisempaa Suomessa kuin maissa, joissa on heikompi sosiaaliturva. Täällä oletetaan jo liikaakin, että yhteiskunta pitää huolen itsestä ja muista. Se passivoittaa ihmistä.

 

[vicy]

Tietysti yksilö viimekädessä päättää ampuuko se toisia vai ei, mutta jos yhteiskunta olisi toiminut niinkuin sen pitäisi niin esim. molemman kouluampumiset olisi ehkä vältetty (molemmat ampujat olivat yrittäneet hakea psykiatrista apua sitä saamatta).
Suomessa laitetaan rahaa kokoajan kaikkeen turhaan eikä siihen missä sitä kipeimmin tarvittaisiin

 

[Phoebsi]

Hyvinvointiyhteiskunnan idea on, että kun huonoimpivointisetkin voivat hyvin, me kaikki voidaan paremmin. Mielestäni nyt verorahat ei mene ihan oikeisiin osotteisiin vaan rahoja kiristetään niin lasten-ja nuorten palveluista kuin myös mielenteveyspalveluista yms., joiden laatu vaikuttaa pitkälle monien ihmisten elämään ja heidän elämänsä vaikuttaa meidän kaikkien muidenkin elämään.

Koululuokat on isoja ja päiväkotiryhmät vielä isompia. Nuorten mielenterveyspalvelut ovat olemattomia eikä kouluissa, ala-asteillakaan ole esim. terveydenhoitajaa saatavilla joka päivä. Opettajat on kuormitettuja ja kädet sidottuina ongelmatapausten edessä. Vangin ruoka maksaa enemmän kuin koululaisen... siinä on minusta jo jokin vinkki joillekin siitä, kenestä täällä välitetään ja kenestä ei.

 

[Lilii lisänimetön]

Minusta nämä on aina olleet olemassa, enemmän tai vähemmän taustalla mutta olemassa ja havaittavissa

Jo vain, mutta nyt siis luokkaerot kasvavat kiihtyvällä tahdilla. Sitä ajoin takaa. Arvelen (mutu) että 80-luvulla oltiin lähimpänä sosiaalisen tasa-arvon aikaa, vaikka luokkia onkin aina olemassa.

 

[Phoebsi]

Jo vain, mutta nyt siis luokkaerot kasvavat kiihtyvällä tahdilla. Sitä ajoin takaa. Arvelen (mutu) että 80-luvukka oltiin lähimpänä sosiaalisen tasa-arvon aikaa, vaikka luokkia onkin aina olemassa.

En tiedä, tiedän siis mitä tarkoitit. Mutta olen oman taustan takia "aina" saanut olla näkemässä ne erot, ne sosiaaliset erot, ne "luokat".

 

[fifiia]

Vastuu on yksilöllä. Mikä on yhteiskunta jos se ei koostu yksilöistä joiden kuuluu vastuunsa kantaa kykyjensä mukaan.

 

[piina]

Aloitusviestiä kommentoin sen verran, että Suomessa on yhteisöllisyys ja toisten auttaminen aika heikkoa vaikka yhteiskunnallisella tasolla pidetäänkin ihmisistä mm. taloudellisesti huolta. Sellaista aitoa välittämistä tarvittaisiin lisää.

Mielestäni ihmisistä ei pitäisi pitää vain taloudellisesti huolta, vaan niitä ihmisiä, jotka rahallista apua tarvitsevat, pitäisi auttaa heidän elämäänsä muillakin keinoin. Eli auttaa heidä jaloilleen ja saamaan itsensä kuntoon sekä työelämään. Ei ole mieltä rikastuttavaa elämää istua kotona ja täytellä lappusia sossuun.

 

[Lilii lisänimetön]

En tiedä, tiedän siis mitä tarkoitit. Mutta olen oman taustan takia "aina" saanut olla näkemässä ne erot, ne sosiaaliset erot, ne "luokat".

Sanoisin että samoin, kun itsekin olen sieltä ekonomisesta alakastista lähtöisin. Mutta silloin omassa lapsuudessa yläluokka oli lähempänä kuin nykyään (eikö sinusta?). Ja "alaluokka" oli laajempi ja ei niin "paha". Nyt ne, joilla menee huonosti, ovat superalhaalla. Ja ne joilla hyvin, ovat superylhäällä.

Onpas vaikea käyttää korrektia kieltä nyt, kaffepaus.

 

[lto]

Alkuperäiseen kysymykseen vielä; Minusta meidän pitäisi herätellä keskustelua siitä, mikä meillä on pielessä, kun pahoinvointi lisääntyy vaikka asiat ovat periaatteessa hyvin. Yksilö kantaa toki vastuun aina teoistaan, mutta yksilöt muodostavat yhteiskunnan ja siten myös yhteiskunnallisella tasolla pitää miettiä mikä on mennyt pieleen, mitä pitäisi tehdä toisin, ja mikä on tulevaisuuden suunta. Suomessa olisi tilausta kunnon arvokeskustelulle.

Omassa aiemmassa kirjoituksessani pohdin jo, mikä minun mielestäni on mennyt pieleen. Arvioisin, että suuri osa sosiaalialalla työskentevistä näkee seuraukset väärin menneistä valinnoista (rahanjaosta), ja korjausliike olisi syytä tehdä pian.

Esimerkiksi oma asuinkuntani Turku. Kunnallisissa päiväkodeissa on täyttö- ja käyttöasteeseen vedoten lapsia pysyvästi ylipaikoilla. Sijaisia ei saa palkata, joten päiväkodeissa on vajaamiehitys jatkuvasti. Koluihin tuli ensi vuodelle huimat säästötavoitteet, vaikka mistään ei ole enää säästettävissä. Samaan aikaa opetuksen laadun parataminen on kirjattu kaupungin kauniisiin juhlapuheisiin. Lastensuojelussa ei näytä olevan rahaa yhtään, ihan pelkästään ensimmäistä kontaktia lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen piti odottaa kuukausia (vaikka se muistaakseni on kirjattu lakiin maksimissaan kahdeksi viikoksi). Esimerkkejä on paljon.

Vastaan vielä tähän oman vastaukseni loppuun Jenni tiukkahuulen kysymykseen miten pahoinvoinnin lisääntyminen käytännössä näkyy (ihan puhtaasti ruohonjuuritason kokemuksillani):

- Luokkayhteiskunta tuntuu tekevän paluuta. On "Hirvensalolapsia" (hyvintoimeentulevia), jotka rikkovat cd-soittimen, ja kun komennat niin lapsi nauraa että et sä mulle mitään mahda. Ja kun kerrot vanhemmalle niin huomaat mistä asenne tulee. Ja niitä jo syntymästään syrjätyneitä, joista jätkä ja Lilli puhuivat.
- Reilu 10 vuoden työkokemuksella käytösongelmaisten lasten määrä ryhmissä on lisääntynyt selvästi. Lisäksi välillä pitää hoitaa niitä vanhempien käytösongelmia.
- Psykoosissa olevan vanhemman lapsia ei saada autettua. Lastensuojeluilmoituksen tekemisen jälkeen kestää kaksi kuukautta, ennen kuin kukaan edes soittaa yh-vanhemmalle. Vanhempi huitelee muissa maailmoissa, lapset heitteillä. Vuoden päästä tilanne on sama, lapset asuvat kotona, vanhempi käy silloin tällöin juttelemassa jonkun kanssa.
- Päiväkodeissa on esimerkiksi yhdessä ryhmässä kirjoilla 24 3-6 vuotiasta lasta. Koska sijaisia ei saa ottaa, huonossa lykyssä väsähtänyt työntekijä on poissa paljonkin ja ryhmä jatkuvasti kahden aikuisen kanssa.

Jne.

 

[Phoebsi]

Sanoisin että samoin, kun itsekin olen sieltä ekonomisesta alakastista lähtöisin. Mutta silloin omassa lapsuudessa yläluokka oli lähempänä kuin nykyään (eikö sinusta?). Ja "alaluokka" oli laajempi ja ei niin "paha". Nyt ne, joilla menee huonosti, ovat superalhaalla. Ja ne joilla hyvin, ovat superylhäällä.

Onpas vaikea käyttää korrektia kieltä nyt, kaffepaus.

Ehkä noin. Se yläluokka, tai jokin ylempi kasti jonka lapsuudestani muistan, oli kyllä minulle etäinen mutta se johtui minusta. En ehkä sano tähän enempää, menen itsekin ihan sekaisin kun yritän seikkaperäisesti selittää, mitä tunsin lapsuudessani 80-luvulla. Se ei enää kuulu tähän.

 

[Isämies]

Omassa aiemmassa kirjoituksessani pohdin jo, mikä minun mielestäni on mennyt pieleen. Arvioisin, että suuri osa sosiaalialalla työskentevistä näkee seuraukset väärin menneistä valinnoista (rahanjaosta), ja korjausliike olisi syytä tehdä pian.

Eli mistä otetaan rahaa ja resursseja pois, jotta niitä voidaan allokoida sosiaali- ja terveyssektorille?

On helppo olla sitä mieltä, että sillä ja sillä sektorilla on liian vähän rahaa. Huomattavasti hankalampaa onkin sitten löytää sitä lisää. Pelkällä hyvällä tahdolla tai poliittisilla päätöksillähän se raha ei lisäänny.

Viime aikojen uutisten perusteella rahaa on liian vähän ainakin päihdetyöllä, lastensuojelulla, kouluilla, yliopistoilla, poliisilla, sairaanhoidolla, armeijalla, huumetyöllä, teiden ylläpidolla, ratojen ylläpidolla, nuorten mielenterveystyöllä jne jne jne. Yhtään sellaista uutista en muista, jossa joku toimija ilmoittaisi, että meillä menee hyvin, meiltä löytyy vähintäänkin riittävästi rahaa ja muita resursseja.

 

[Lilii lisänimetön]

Sivuhuomio: Esim. se, ettei lapsia enää laiteta omaan lähikouluun, edesauttaa luokkaerojen kasvamista.

 

["vieras"]

Ymmärrän, miksi asia kiinnostaa, mutta kuten sanoin, en erittele.

Tämä menee nyt ihat OT, mutta en lääkärinä keksi yhtäkään tällaista "poistettua" sairautta, ja sinä vielä kirjoitit tällaisista sairauksista monikosa! Vähän haiskahtaa siltä, että tuttavasi on lääkäreiden kanssa eri mieltä oireidensa syystä, mikä tietysti valitettavaa, mutta se on hiukan eri asia kuin se, mitä kirjoitit eli että " Suomessa lääketiede ei yhteiskunnan päätöksellä tunne tiettyjä sairauksia. Ne sairaudet on siis tieteellisessä mielessä olemassa, niitä hoidetaan muualla ja aiemmin Suomessakin, mutta sitten ne on vaan poistettu tautiluokituksesta, ja nyt niitä ei enää "ole" eikä hoideta."

 

[tytsi-89]

Kyllä täällä rahaa annetaan tuen jos toisenkin muodossa, mutta se ei ole vielä huolenpitämistä minusta. Asenneilmasto on minusta Suomessa kova ja huolta ei todellakaan pidetä.

Niinpä. Ei se pelkkä rahan jakeleminen auta, jos ihmisillä on elämänhallintaongelmia.

 

[tytsi-89]

Suomalainen yhteiskuntajärjestelmä on todella hyvä, mutta ehkä siinä piilee yksi sudenkuoppakin. Yhteiskunta kun pitää niin hyvää huolta kansalaisistaan, niin yhteisöjen, sukujen ja perheiden ei enää tarvitse. Tämä oli tietysti hyvin kärjistetysti sanottu, mutta yhteiskunnassamme on aikamoinen individualismi ja pärjäämisen kulttuuri valloillaan. Jokainen pitäköön huolta omista asioistaan.

En missään tapauksessa olisi purkamassa Suomen hyvinvointipalveluita. Pikemminkin ohjaisin varoja enemmän päivähoitoon, lastensuojeluun, vanhustenhuoltoon, koululaitokseen jne. Nämä varat ottaisin kulttuurista, byrokratian keventämisestä yms. Ja toivoisin, että suomalaiset alkaisivat taas välittää toisistaan. Tutkitusti onnellisimpia ihmisiä asuu siellä, missä yhteisöllisyys kukkii. Suomessa se on aika lailla syyssateiden riepottelema kukkapelto tällä hetkellä.

Tässä lyhyessä kirjoituksessa oli oiottu monta mutkaa tietysti, joten ei kannata lukea liian mustavalkoisesti sitä mitä kirjoitin. Jaan päiväkodin johtajana työskentelevänä saman mielipiteen kuin tässä ketjussa muutama muu (päivähoidon, koulun, lastensuojelun työntekijä) kirjoittaja, yksittäisten perheiden pahoinvointi on lisääntynyt ja osa lapsista oireilee selvästi ja rajustikin. Toivon, että Suomessa alettaisiin panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja siihen yhteisöllisyyteen, jotta jälkihuollon lasku ei jonain päivänä räjähdä silmille.

:flower: 100% samaa mieltä.

 

[piina]

Niinpä. Ei se pelkkä rahan jakeleminen auta, jos ihmisillä on elämänhallintaongelmia.

Toisaalta pelkkä rahan-antaminen tulee halvemmaksi, kuin antaa rahaa ja aikoja eläämänhallintaoppalle tms. Kuten myös halvemmaksi tulee antaa masennuslääke resepti kuin terapiakäyntejä. Mutta pidemmänpäälle jatkuva rahan ja reseptien antaminen kostautuu.

 

[lto]

Eli mistä otetaan rahaa ja resursseja pois, jotta niitä voidaan allokoida sosiaali- ja terveyssektorille?

On helppo olla sitä mieltä, että sillä ja sillä sektorilla on liian vähän rahaa. Huomattavasti hankalampaa onkin sitten löytää sitä lisää. Pelkällä hyvällä tahdolla tai poliittisilla päätöksillähän se raha ei lisäänny.

Viime aikojen uutisten perusteella rahaa on liian vähän ainakin päihdetyöllä, lastensuojelulla, kouluilla, yliopistoilla, poliisilla, sairaanhoidolla, armeijalla, huumetyöllä, teiden ylläpidolla, ratojen ylläpidolla, nuorten mielenterveystyöllä jne jne jne. Yhtään sellaista uutista en muista, jossa joku toimija ilmoittaisi, että meillä menee hyvin, meiltä löytyy vähintäänkin riittävästi rahaa ja muita resursseja.

olet aivan oikeassa. Minä tottakai päivähoito- ja sosiaalialan ihmisenä olen sitä mieltä, että ne ennen muita, mutta muun alan ammattilaisilta löytyy toki hyviä perusteluja näille muille mainitsemillesi kohteille.

Palaan kuitenkin kotikaupunkiini Turkuun. Turku oli kulttuuripääkaupunki viime vuonna. Tämä vei rahaa miljoonia ja taas miljoonia, ellei puhuta ihan miljardeista. Samaan aikaan Turulla on viesteissäni mainitsemani palvelut ihan persiillään esimerkiksi lähikuntiin verrattuna. Mielestäni kulttuuripääkaupunkiutta ei missään tapauksessa pitäisi edes hakea, jos se tarkoittaa sitten miljoonaluokan säästötoimenpiteitä esimerkiksi koulutoimeen (jossa oli toteutettu lukuisia säästöjä jo aiempina vuosina).

Samoin Suomessa sosiaalialalla rahat riittäisivät ihan eri tavalla, jos ne pennoset ohjattaisiin jälkihuollon sijasta paremmin ennaltaehkäisevään työhön. Esimerkiksi lastensuojelun laitospaikka on törkeän kallis. Jos suunniteltaisiin hyvintoimivaa ennaltaehkäisevää apua perheille, niin säästettäisiin niistä kalliista laitospaikoista ja koko yhteiskunta voisi pitkällä tähtäimellä paljon paremmin. Tämä on ihan helppoa matikkaa, en ymmärrä miksi se on päättäjätasolla niin kovin vaikeaa. Ehkä ne kauniit vaalilupaukset painavat enemmän ja pitkäjänteisestä työstä tuleva kiitos on liian kaukana?

Lapseni herää ja meidän pitää lähteä. Tulen illalla katsomaan onko tähän mielenkiintoiseen ketjuun tullut lisää mielipiteitä!

 

["noo"]

Nää on kommentteja, joita mä en käsitä. Suurin osa suomalaisista voi hyvin, pahoinvoivien osuus on pienentynyt mutta näkyvyys lisääntynyt.

Mihin sä perustat oman kommenttisi? Jos paperilla meillä menee hyvin, onko sulla jotain faktaa siitä että todellisuudessa menee huonosti? Oletko tutustunut muihin maihin niin kattavasti, että pystyt varmuudella väittämään suomen häviävän vertailussa?

Eikö ole just toisinpäin. Pahoinvoivien osuus on suurentunut. Tuohon että paperilla menee hyvin, niin eihän me suomalaiset kerro ongelmistamme jos niitä kysytään.
Eikös suomess ole aika isot itsemurhatilastot?

 

[Suolivammanen]

[QUOTE="vieras";26407027]Tämä menee nyt ihat OT, mutta en lääkärinä keksi yhtäkään tällaista "poistettua" sairautta, ja sinä vielä kirjoitit tällaisista sairauksista monikosa! Vähän haiskahtaa siltä, että tuttavasi on lääkäreiden kanssa eri mieltä oireidensa syystä, mikä tietysti valitettavaa, mutta se on hiukan eri asia kuin se, mitä kirjoitit eli että " Suomessa lääketiede ei yhteiskunnan päätöksellä tunne tiettyjä sairauksia. Ne sairaudet on siis tieteellisessä mielessä olemassa, niitä hoidetaan muualla ja aiemmin Suomessakin, mutta sitten ne on vaan poistettu tautiluokituksesta, ja nyt niitä ei enää "ole" eikä hoideta."[/QUOTE]

Terveisiä lekurille.. En ole osallinen tuohon henkilöön, mutta päätimpä nyt kertoa omasta puolesta vaan..

Suomessa on niin hauskasti KELAn lääkärit määritellyt esim. colitiksen ja chronin taudin kanssa, että jos sulle lopulta lääkärit heittää toivonsa lähes 20 leikkauksen jälkeen.
Saat diagnoosin "määrittämätön suolistosairaus" ja kuule sitten ei voida lääkitä vilkasta suolta(remicade esim. niin kallis, että sitä et saa ilman oikeaa diagnoosia) tai jatkuvaa prolapsitaipumusta.
Korkea verenpaineki johtuu sitten kivusta, ok, ei sitäkään sen enempää ruveta tutkimaan. Hae sitten apuja yksityiseltä, jos millon rahat riittää mihinkin. Kilpparissakin voi olla vikaa, mutta turha sitäkään tutkia. Kun henki pihisee ja vetelet lisäravinteita, kun ei jaksa syödä sellaisia määriä ruokaa, että painon sais normisti pidettyä edes siinä 50kg.
Näin. Luettelenko lisää? Kaikki karvat on muuten veks, mutta eipä sillekään mahda mitään. Voi liittyä noihin muihin, imeytymishäiriönkin muodossa(yks.lekurin näkemys) mutta kun ei varsinaisesti haittaa.. niin ei tukea tipu esim.peruukkiin, kestopigmentointiin tms.

Sitten voikin vaan olla masentunut ja kaikki aiemmat sairaudet "hups" katoaa ja masennusoireet tekevät vaan noita yllämainittuja sen jälkeen. Joten saapaha sit olla vaan pakostikin, ei myönnetä kuntoutusta tms. Kai siellä KELAssa kuolemaa odottavat tän kohdalla..

 

[piina]

Eli mistä otetaan rahaa ja resursseja pois, jotta niitä voidaan allokoida sosiaali- ja terveyssektorille?

.

Ei sitä rahaa mistää tule, vaan se pitäisi osata käyttää oikein. Pitäisi keskittyä siihen, miten sitä saadaa lisää, eikä heittää kankkulankaivoon. Eli ei pitäisi pönkittää ihmisiä laiskuuteen vaan siihen, että saataisiin sairaatkin terveiksi ja näin jatkossa pois rahaluukulta.