Tuli taas mieleen siitä eilisestä tohlopin rannan tapauksesta: sen lisäksi että mua ihan ylipäätään kauhistuttaa että joku tuntematon tulisi ja ottaisi tuosta noin vaan mun lapseni häipyäkseen sen kanssa, tämä kyseinen ranta on myöskin melko lähellä meidän kotia. No mutta siis: mä taas itsekseni mietin että ei musta ole tekemään lapsia enempää tässä vaiheessa, mä en kerta kaikkiaan voisi olla varma siitä, että mä kykenisin hoitamaan ja huoltamaan ja pitämään kaikki turvassa ja hengissä tässä pimeässä maailmassa aikuisuuteen saakka. Mä en vaan ymmärrä sitä, että ihmiset ei ymmärrä tätä puolta asiasta: olen sanonut että iltatähteä voin joskus ajatella, mutta niin että nämä nuorimmat jo kohtuullisesti osaavat huolehtia itsestään ja toisistaan tuolla maailmalla, oli se sitten lähiranta tai kotipiha tai mikä paikka vaan. Yleinen mielipide on tähän, ettei kannata miettiä liikaa, ja että jos haluan lisää lapsia, putkeen vaan kaikki: kyllä ne tulee kidnapatuksi jos on tullakseen, vaikka niitä olisi vain kolme. Joo, varmaan totta. Ja varmaan mä olen hysteerinen äiti. Mutta se olisi pahinta mitä mun lapselleni voisi sattua, että joutuisi ryöstetyksi johonkin lapsikauppaan tms, ja vaikka mä tiedän että sellaista sattuu aniharvoin, mä en pysty saamaan mielestäni kyseistä asiaa. Tälläiset eilisen kaltaiset tapaukset vaan vahvistaa sitä: ei lisää lapsia, kolmenkin kanssa on vahtimista ettei tapahdu mitään.
Mikäköhän olisi painavampi syy olla tekemättä lisää: tai miksi juuri tätä syytä vähätellään? :/
Mikäköhän olisi painavampi syy olla tekemättä lisää: tai miksi juuri tätä syytä vähätellään? :/
