N
Niimi
Vieras
Mikä on SUN mielestä oikea ikäero sisaruksilla? Haluisin tietää, jotka on sen kokenut. Pienessä- ja isossa ikäerossa on kummassakin hyvät ja huonot puolet. Mut kumpi voittaa?
M
mie vaan...
Vieras
Mulla ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta.
Äidilläni sen sijaan on kahdeksan lasta, he 1,5-7vuoden ikäerolla. Paras hänen mielestään on kaksi vuotta.
Äidilläni sen sijaan on kahdeksan lasta, he 1,5-7vuoden ikäerolla. Paras hänen mielestään on kaksi vuotta.
N
Niimi eli ap
Vieras
2 vuoden ikäero on varmaan aika yleinen. Itselläni on vielä pieni vauveli, mut ollaan keskusteltu, et koska seuraavan vauvelin olis hyvä tulla. Siihen siis kaipailinkin neuvoja ja vinkkejä=)
M
mää vaan
Vieras
Mielestäni 2-3 vuotta olisi hyvä. Ehkä ihanteellinen jossain 2 ja 2,5 vuoden välillä 
. Siis näin itse ajattelisin. Meillä yksi lapsi, tällä hetkellä 10 kk.
Itsellä 1,5 vuotta vanhempi sisko ja 3 vuotta nuorempi veli. Molempien kanssa olen läheinen yhä, mutta erityisesti siskon kanssa.
. Siis näin itse ajattelisin. Meillä yksi lapsi, tällä hetkellä 10 kk.Itsellä 1,5 vuotta vanhempi sisko ja 3 vuotta nuorempi veli. Molempien kanssa olen läheinen yhä, mutta erityisesti siskon kanssa.
S
Santtu..
Vieras
Meillä lasten ikäero on 1v4kk ja sen teksin uudestaankin jos saisin päättää. Esikoisen täyttäessä 2v, totesin ettei silloin tosiaan olisi ollut aika toiselle vauvalle. Onneksi kakkonen oli silloin jo 8kk joka konttasi, nousi seisomaan ja käveli tukea pitkin.
Mun mielestä 2v ei siis missään nimessä ole paras ikäero. Joku 1v4kk-1v10kk ehkä olisi sellainen hyvä haitari.
Mun mielestä 2v ei siis missään nimessä ole paras ikäero. Joku 1v4kk-1v10kk ehkä olisi sellainen hyvä haitari.
M
meillä näin..
Vieras
meillä eroa 1v10kk ja ollut hyvä. Esikoinen jäi just pois vaipoista, söi itse, oli muutenkin melko omatoiminen. Uhmaa jonkin verran tuolloin jo oli,mutta sitä olikin 1,5veestä sinne 3vee asti aina ajoittain. Mä taas en pienempää väliä olis jaksanu millään. Esikoinen valvotti öitä sinne 1v8kk asti hampaiden ja muiden takia. Oppi syömään 1v7kk(mikä oli hyvä juttu ennen vauvaa) ja alkoi puhumaan selkokieltä niin, että ymmärsimme toisiamme puolin ja toisin 1v10kk ikäisenä melko hyvin. Mä siis kannatan 1v10kk-2vee ikäeroa.
M
mappi
Vieras
P
Pikku myy-78
Vieras
Itse en tieten tahtoen hankkisi lasta ennen kuin edellinen olisi sen ikäinen, että osaisi ilmaista tunteitaan verbaalisesti, puhumalla. Usein unohdetaan, että isosiskoksi/veljeksi tuleminen on pienelle lapselle rankka, traumaattinenkin paikka, etenkin jos hänen kielelliset kykynsä eivät ole vielä sillä tasolla, että tunteista ja asioista voisi puhua.
N
Niin joo...
Vieras
OIKEASTA ikäerosta en osaa sanoa mutta esikoisen ja kakkosen välissä meillä reilu 4 vuotta, se oli aika sopiva! Nyt kakkosen ja kolmosen välille tulee 1,5 vuotta, saa nähdä kuinka sujuu...
I
Iitu1.
Vieras
2
2,5 vuotta ikäeroa
Vieras
Me halusimme lapset aika peräjälkeen. Niin kävi, että ikäeroa tulee 2,5 vuotta. Toivomme, että lapsista on enemmän iloa ja seuraa toisilleen, kun ovat lähempänä toisiaan iältään. Vanhemmille se voi olla rankempaa kun on yövalvomiset aika lähekkäinen molemmista lapsista ja muutenkin ettei toinen ole vielä oppinut kovin omatoimiseksi kun pieni syntyy. Toisaalta se menee tähän "samaan syssyyn" ja tottumuksesta kun kerran alkuun on päästy.. Toisen kanssa on varmasti helpompaa kun hommasta on kokemusta eikä kaikki ole ihan uutta.
Pikku myylle sen verran, että pikkusiskon tai -veljen syntymisen "traumaattisuus" vaihtelee varmasti kovin yksilöittäin. Joillekin lapsille se on jopa pääasiassa hyvin iloinen kokemus! Paljon vaikuttaa taas tämänkin uuden asian kanssa se, miten vanhammat uudessa tilanteessa suhtautuvat asiaan. Lapset usein suhtautuvat uusiin asioihin tasan niin kuin vanhemmatkin. Ja totta kai vanhempien käytöksellä on paljon merkitystä. Pitäähän sitä esikoistakin huomioida eikä unohtaa kokonaan kun pieni syntyy.
Asiaa helpottaa paljon jos isä (tai joku muu läheinen apu) on kuvioissa ja mukana lastenhoidossa. Että on muitakin sylejä kuin äidin (kun äiti esim imettää..).
Minusta lapsen tunteita voi ottaa tosi paljon huomioon vaikkei puhetta vielä tulisikaan. Lapsi saa olla aika vanha, että osaa ilmaista itseään verbaalisesti kunnolla. Kyllä ne "suurimmat tunteet" ilmaistaan aika vanhanakin vielä huudolla, itkulla tai muuten levottomalla käytöksellä. Ei lapsi osaa pukea mustasukkaisuuden tai muita negatiivisia tunteitaan sanoiksi.
Kyllä ihan perinteiset läheisyys sekä kodin rauhallinen ja hyvä tunnelma auttavat ihan varmasti selviytymään uudesta tulokkaasta. Ei siihen puhetta niinkään tarvitse. 2-vuotiaskin kyllä ymmärtää tosi paljon puhetta, vaikkei kovin täydellisesti osaakaan itseään ilmaista puheella.
Toisen kanssa on varmasti helpompaa kun hommasta on kokemusta eikä kaikki ole ihan uutta.Pikku myylle sen verran, että pikkusiskon tai -veljen syntymisen "traumaattisuus" vaihtelee varmasti kovin yksilöittäin. Joillekin lapsille se on jopa pääasiassa hyvin iloinen kokemus! Paljon vaikuttaa taas tämänkin uuden asian kanssa se, miten vanhammat uudessa tilanteessa suhtautuvat asiaan. Lapset usein suhtautuvat uusiin asioihin tasan niin kuin vanhemmatkin. Ja totta kai vanhempien käytöksellä on paljon merkitystä. Pitäähän sitä esikoistakin huomioida eikä unohtaa kokonaan kun pieni syntyy.
Asiaa helpottaa paljon jos isä (tai joku muu läheinen apu) on kuvioissa ja mukana lastenhoidossa. Että on muitakin sylejä kuin äidin (kun äiti esim imettää..).
Minusta lapsen tunteita voi ottaa tosi paljon huomioon vaikkei puhetta vielä tulisikaan. Lapsi saa olla aika vanha, että osaa ilmaista itseään verbaalisesti kunnolla. Kyllä ne "suurimmat tunteet" ilmaistaan aika vanhanakin vielä huudolla, itkulla tai muuten levottomalla käytöksellä. Ei lapsi osaa pukea mustasukkaisuuden tai muita negatiivisia tunteitaan sanoiksi.
Kyllä ihan perinteiset läheisyys sekä kodin rauhallinen ja hyvä tunnelma auttavat ihan varmasti selviytymään uudesta tulokkaasta. Ei siihen puhetta niinkään tarvitse. 2-vuotiaskin kyllä ymmärtää tosi paljon puhetta, vaikkei kovin täydellisesti osaakaan itseään ilmaista puheella.
K
Kolmen Äippä
Vieras
Mun mielestä olis ollut ihan kiva ero sellaset 1,5 vuotta....
tuli kuitenkin kaksosten ja tytön väliin eroa 4,5 vuotta.
Itsellä siskon kanssa ikäero 1,3v, nuoremman siskon kans 25 v
tuli kuitenkin kaksosten ja tytön väliin eroa 4,5 vuotta.
Itsellä siskon kanssa ikäero 1,3v, nuoremman siskon kans 25 v
L
liuku.
Vieras
3-4 vuotta. Ei siis vielä ole kuin yksi lapsi ja ihanteellisinta ois laittaa toinen alulle esikoisen ollessa n.3-vuotias. Ei aiemmin eikä myöhemmin. 3-vuotias on sopivan iso (ei vaippoja, ei tartte vaunuja yms.), mutta ei liian iso olemaan tulevaisuudessa seuraksi pikkusisarukselle (muutenkin vierastan ajatusta, että toinen hankittaisiin joskus kun esikko ois jo ala-asteella), olisin saanut 3 vuotta keskittyä vain häneen ja antaa huomioni hänelle(tämä on oikeasti tärkeä pointti, kun mietin tosissani asiaa). Helpompi pitää kuria isommalle, nuoremman tullessa pahaan ikään, ei enää niin helposti saa villittyä siskoa mukaan kaikkiin riehumisiin(ainakin luulen näin). Tuollasia juttuja näin äkkiseltään tuli mieleen.
). Tuollasia juttuja näin äkkiseltään tuli mieleen.
K
Kohta tuplamamma
Vieras
Meille tulee ikäeroa 1v 7 kk. Mielestäni se on aika vähän mutta on silti ehdottomasti parempi kuin että ikäeroa olisi 3 v tai yli. Luulen, että rankkaa on vain tämä eka vuosi ja sen jälkeen sitten paljon helpompaa. Onneksi meillä on isä paljon paikalla ja isovanhemmat vieressä ja tarkoitus on todellakin ottaa taapero kaikkeen mukaan eli hänen saamansa huomio ei tulisi selvästi vähenemään. Toisaalta mielestäni on hyvä oppiakin jo aika pienenä ettei lapsi ole se ainut maailman napa, näitä kun näkee paljon että lapsi saa ihan kaiken huomion ja tahtomansa kolmevuotiaaksi niin sen jälkeen se vasta vaikeaa onkin huomioida muita tai saada sisaruksia...
Itselläni ollut siskon kanssa ikäero 1 v 9 kk ja me olemme pienenä olleet parhaat ystävät. Äiti vain valitti ettei saanut minua enää pitää sylissä kun ihan pienestä asti menimme siskon kanssa vain keskenämme. Meistä oli toisillemme paljon seuraa ja tukea, olisi lapsuus ollut varmasti täysin toisenlainen ilman siskoa. Vasta murrosikäisenä aloimme olemaan hieman eri kaveripiireissä, siihen saakka olimme todella paljon yhdessä aina niin että toisen kaveri oli sitten siinä meidän mukana. Ja tiedoksi että me emme ainakaan juuri koskaan tapelleet vaan meille nimenomaan opetettiin miten tärkeää on oman siskon huomioiminen ja rakastaminen. Lyödä tai kiusata ei todellakaan saanut eikä olisi tullut mieleenkään.
Kaverillani on siskoonsa ikäeroa 3 v ja he taas eivät pienenä olleet ikinä yhdessä. Pikkusisko vain sotki tämän kaverini leikit. Heistä ei siis ollut juurikaan iloa toisilleen, paitsi nyt kun molemmat ovat jo aikuisia ja pikkusisko on ystäväni lapsen kummi ja yhteys toimii taas.
Mielestäni joka ikäerossa on omat vaikeutensa ja millä tahansa ikäerolla on sisarus suurin lahja jonka vanhemmat voivat antaa lapselleen jos he vain pitävät huolta myös siitä että lapset oppivat olemaan keskenään eivätkä vain tappele ja myös siitä etteivät vanhemmat suhtaudu lapsiin eri tavalla tai siis tietenkin kannattaa huomioida eri persoonallisuudet mutta ei saa pitää toista vähempiarvoisena kuin toista.
Itselläni ollut siskon kanssa ikäero 1 v 9 kk ja me olemme pienenä olleet parhaat ystävät. Äiti vain valitti ettei saanut minua enää pitää sylissä kun ihan pienestä asti menimme siskon kanssa vain keskenämme. Meistä oli toisillemme paljon seuraa ja tukea, olisi lapsuus ollut varmasti täysin toisenlainen ilman siskoa. Vasta murrosikäisenä aloimme olemaan hieman eri kaveripiireissä, siihen saakka olimme todella paljon yhdessä aina niin että toisen kaveri oli sitten siinä meidän mukana. Ja tiedoksi että me emme ainakaan juuri koskaan tapelleet vaan meille nimenomaan opetettiin miten tärkeää on oman siskon huomioiminen ja rakastaminen. Lyödä tai kiusata ei todellakaan saanut eikä olisi tullut mieleenkään.
Kaverillani on siskoonsa ikäeroa 3 v ja he taas eivät pienenä olleet ikinä yhdessä. Pikkusisko vain sotki tämän kaverini leikit. Heistä ei siis ollut juurikaan iloa toisilleen, paitsi nyt kun molemmat ovat jo aikuisia ja pikkusisko on ystäväni lapsen kummi ja yhteys toimii taas.
Mielestäni joka ikäerossa on omat vaikeutensa ja millä tahansa ikäerolla on sisarus suurin lahja jonka vanhemmat voivat antaa lapselleen jos he vain pitävät huolta myös siitä että lapset oppivat olemaan keskenään eivätkä vain tappele ja myös siitä etteivät vanhemmat suhtaudu lapsiin eri tavalla tai siis tietenkin kannattaa huomioida eri persoonallisuudet mutta ei saa pitää toista vähempiarvoisena kuin toista.
T
Toisaalta...
Vieras
Minullakin siskoni kanssa 1v9kk väliä ja meilläkin opetettiin rakastamaan ja kunnioittamaan ja ei missään nimessä saanut tapella, mutta niin me vaan siskon kanssa oltiin aina tukkanuottasilla. Hävettää kauheasti nyt jälkeenpäin, ja olen pyytänyt äidiltäni useat kerrat anteeksi, kun on varmasti saanut meitä kakaroina hävetä monet kerrat 
Mutta eihän mikään ole parempaa kuin se oma sisko, veriside... Edelleen tietyt ongelmat, mutta rakastaa aivan kamalasti. On nuorempikin sisko, 4v1kk ja hänen kanssaan ollut aina todella seesteinen ja kaunis suhde. En ole aivan myyty, että kyseessä ikäero, PALJON riippuu myös persoonallisuudesta.
Meilläkin kakkonen mietintämyssyssä. Voisikin vain ajatella, että mikä paras ikäero, mutta mulla ainakin painaa niin monet muut asiat: raskaus oli aivan järkyttävä pahoinvoinnin ja jatkuvan oksentelun takia ja olin lähes koomassa ensimmäiset 5kk. Missäköhän välissä esikoisen kehitystä äiti voisi maata sohvalla puolikuolleena tai pää pöntössä 5kk? Mies on aina aina töissä ja tähän ei tule muutosta ja asumme kaukana kaukana sukulaisista jne eli apua ei ole, pitää vain yrittää laskea oma jaksaminen. Ja esikoinen, vaikka onkin maailman ihanin ja upein nappula, on ollut voimia vaativa koliikkeineen kaikkineen... Nyt 1v ja vieläkään ei nuku öitä. Lisäksi asumme suurkaupungissa ja kaksostenrattaat ei ole vaihtoehto. Olen tullut siihen tulokseen, että käytännössä mahdotonta nyt heti aloitella kakkosta. Vaikka aina olinkin ajatellut että heti vaan toinen perään. Äh, ne elämän reaiteetit.
Mutta eihän mikään ole parempaa kuin se oma sisko, veriside... Edelleen tietyt ongelmat, mutta rakastaa aivan kamalasti. On nuorempikin sisko, 4v1kk ja hänen kanssaan ollut aina todella seesteinen ja kaunis suhde. En ole aivan myyty, että kyseessä ikäero, PALJON riippuu myös persoonallisuudesta.Meilläkin kakkonen mietintämyssyssä. Voisikin vain ajatella, että mikä paras ikäero, mutta mulla ainakin painaa niin monet muut asiat: raskaus oli aivan järkyttävä pahoinvoinnin ja jatkuvan oksentelun takia ja olin lähes koomassa ensimmäiset 5kk. Missäköhän välissä esikoisen kehitystä äiti voisi maata sohvalla puolikuolleena tai pää pöntössä 5kk? Mies on aina aina töissä ja tähän ei tule muutosta ja asumme kaukana kaukana sukulaisista jne eli apua ei ole, pitää vain yrittää laskea oma jaksaminen. Ja esikoinen, vaikka onkin maailman ihanin ja upein nappula, on ollut voimia vaativa koliikkeineen kaikkineen... Nyt 1v ja vieläkään ei nuku öitä. Lisäksi asumme suurkaupungissa ja kaksostenrattaat ei ole vaihtoehto. Olen tullut siihen tulokseen, että käytännössä mahdotonta nyt heti aloitella kakkosta. Vaikka aina olinkin ajatellut että heti vaan toinen perään. Äh, ne elämän reaiteetit.
M
meillä on ajateltu
Vieras
että seuraavaa ruvetaan yrittämään kun esikko on vuoden.
Koska:
Haluan lapsieni olevan suht samaa ikäluokkaa
En halua mennä välillä töihin
Lapsista on enemmän seuraa toisilleen
Kaikki on vielä tuoreessa muistissa esikon jäljiltä
ainoana mietityttää oma jaksaminen kahden pienen kanssa..
Koska:
Haluan lapsieni olevan suht samaa ikäluokkaa
En halua mennä välillä töihin
Lapsista on enemmän seuraa toisilleen
Kaikki on vielä tuoreessa muistissa esikon jäljiltä
ainoana mietityttää oma jaksaminen kahden pienen kanssa..
N
Niimi eli ap
Vieras
Mitä eroa lapsissa on 1v4kk ja 2 vuotiaana? Luulis itse ajateltuna et 2v olis helpompi, mut itse en ole vielä kokenut tuota ikää!!
K
Kohta tuplamamma
Vieras
Niin joo unohdin täysin noi taloudelliset ja päiväkotiasiat eli pienessä ikäerossa tosi suuri plussa on myös se ettei esikoista tarvitse viedä välissä päiväkotiin mikä olis sille todella sekoittavaa vaan äiti voi jäädä suoraan muutaman kuukauden hoitovapaan jälkeen (mikä on varmaan kaikille asian ennakkoon huomioon ottaville taloudellisesti mahdollista) uudestaan äitiyslomalle ja nyt kun on noi tuetkin muuttuneet niin hyviksi että jos jää uudestaan äippälomalle kun esikoinen alle 3 vee niin saa 3 kk täyttä palkkaa ja sit 75% palkasta tai sitten Kelalta 4 kk 90% palkasta ja sitten 75%.
Musta olis ainakin ollut tosi kurjaa laittaa pieni esikoinen päiväkotiin mutta se olis ollut pakko jos ei olis tiennyt että uusi on tulossa jolloin sitten säästimme ja käytimme lainan lyhennysvapaita ym. reilun puolen vuoden hoitovapaan ajan ja nyt sitten taas jo juokseekin ihan normaalipalkka! Kun on talosta ja autosta velkaa niin itse en ainakaan pystyisi mitenkään olemaan hoitovapaalla sitä yli kahta vuotta yhdestä lapsesta, juuri ja juuri ton puolisen vuotta pystyy olemaan. Saati sitten että jotkut pystyy jäämään kotiin yli kolme vuotiaan kanssa...
Musta olis ainakin ollut tosi kurjaa laittaa pieni esikoinen päiväkotiin mutta se olis ollut pakko jos ei olis tiennyt että uusi on tulossa jolloin sitten säästimme ja käytimme lainan lyhennysvapaita ym. reilun puolen vuoden hoitovapaan ajan ja nyt sitten taas jo juokseekin ihan normaalipalkka! Kun on talosta ja autosta velkaa niin itse en ainakaan pystyisi mitenkään olemaan hoitovapaalla sitä yli kahta vuotta yhdestä lapsesta, juuri ja juuri ton puolisen vuotta pystyy olemaan. Saati sitten että jotkut pystyy jäämään kotiin yli kolme vuotiaan kanssa...
M
mime
Vieras
Te mietitte miten esikko selviää sisaruksen tulosta. Voin kertoa myös ettei sen pikkusisaruksen elämä ole välttämättä kovin helppoa. Minä olen nuorempi tuollaisen 1,5v ikäeron parivaljakosta, ja enemmän se oli omista oikeuksista (kuten ruoka, lelut, vaatteet jne) ja vanhempien huomiosta tappelemista kuin mitään seesteistä sisaruselämää.
Paljon parempi suhde minulla on kahteen muuhun sisarukseeni joiden kanssa ikäero on suurempi. Itse en missään nimessä halua lasteni ikäeroksi ainakaan vähempää kuin 3 vuotta, enemmänkin mielellään.
Paljon parempi suhde minulla on kahteen muuhun sisarukseeni joiden kanssa ikäero on suurempi. Itse en missään nimessä halua lasteni ikäeroksi ainakaan vähempää kuin 3 vuotta, enemmänkin mielellään.
K
Kohta tuplamamma
Vieras
Voi kauheaa millaisia vanhempia teillä on ollut jos olette joutuneet sisarustenne kanssa tappelemaan oikeuksista jopa ruokaan yms. Tai elämä yhtä tappelua... Kyllä silloin on oikeasti ollut vanhemmissa vikaa ja paljon...
S
ssisko
Vieras
A
Aq
Vieras
Meidän tytöillä on ikäeroa 2v4kk. Mielestäni oikein hyvä. Ainoa huono puoli oli että esikoiselle tuli uhma kun vauva oli 2kk ikäinen mutta kaikenlaisia kausiahan lapsosille aina välillä tulee eikä niitä pysty ennustamaan =).
N
Näin meillä
Vieras
Olen kolmelapsisen sisarusperheen vanhin. Minun ja keskimmäisen välillä on ikäeroa vain vuosi. Ehkä sellainen läheisyydenkaipuu ja halipula on perua jo tuolta ajalta, sillä isä ei ole lapsenhoitoon osallistunut, vaan hän keskittyi työntekoon. Äiti oli tosi kovilla. Näin jälkikäteen ajateltuna pitää olla todella vahva ja hyvät tukiverkot omaava äiti, jotta jaksaa antaa tarpeeksi hoivaa ja hellyyttä, jos lapset tehtaillaan pienen ikäeron turvin. Omassa lapsuudessani kun ehkäisyvaihtoehtoja ei ollut niin monta kuin nykyisin.
Sisarussarjamme nuorin on minua neljä vuotta nuorempi. Olen läheisempi hänen kanssaan kuin tämän keskimmäisen kanssa. Ei siis ikäero kaikkea ratkaise. En myöskään aina ymmärrä, että miksi isosiskon tai -veljen pitäisi automaattisesti olla leikkiseurana pienemmälle sisarukselleen. Eikö nimenomaan pitäisi nauttia yhdessäolosta koko perheenä ja antaa tukea ja turvaa riippumatta lasten iästä.
Minusta perhesuunnittelua on myös se, että miettii eri vaihtoehtoja. Esimerkiksi uhmaiän tietää kyllä, milloin se osuu kohdalle. Jos jo esikoisen vauva-aika on ollut raskas, niin kannattaako ehdoin tahdoin tehdä toista lasta juuri sellaiseen ajankohtaan, jolloin esikoinen tulee juuri uhmaikään? Tietysti taloudelliset seikat kannattaa myös miettiä, jotta äitiyspäivärahaperusteet tulevat ansiotulojen mukaan eikä esim. sen vuoden mukaan, jolloin on ollut hoitovapaalla.
Omalla kohdallani menin töihin ennen esikoisen 1-v synttäreitä, koska minulle tarjottiin loistotyöpaikkaa. Teinkin sitä hommaa muutaman vuoden, jolloin lasten ikäeroksi tuli reilut neljä vuotta. Sen jälkeen ehdinkin olla kotona muutaman vuoden kotiäitinä, sillä äitiyspäivärahaperusteet tulivat hyviksi ja rahaakin oli ehtinyt kertyä säästöön. Toisen ja kolmannen raskauden välillä olin myös töissä, jotta sain äitiyspäivärahaperusteet kuntoon. Tällä tavoin myös tuntuma työelämään on pysynyt hyvänä, joten nyt ei taas ole ikävä töihin eikä vastaavasti lyhyehköissä työpätkissäkään ole ehtinyt tulemaan kova ikävä äidin hommiin täyspäiväisesti, vaikka sitä nyt taas olenkin.
Sisarussarjamme nuorin on minua neljä vuotta nuorempi. Olen läheisempi hänen kanssaan kuin tämän keskimmäisen kanssa. Ei siis ikäero kaikkea ratkaise. En myöskään aina ymmärrä, että miksi isosiskon tai -veljen pitäisi automaattisesti olla leikkiseurana pienemmälle sisarukselleen. Eikö nimenomaan pitäisi nauttia yhdessäolosta koko perheenä ja antaa tukea ja turvaa riippumatta lasten iästä.
Minusta perhesuunnittelua on myös se, että miettii eri vaihtoehtoja. Esimerkiksi uhmaiän tietää kyllä, milloin se osuu kohdalle. Jos jo esikoisen vauva-aika on ollut raskas, niin kannattaako ehdoin tahdoin tehdä toista lasta juuri sellaiseen ajankohtaan, jolloin esikoinen tulee juuri uhmaikään? Tietysti taloudelliset seikat kannattaa myös miettiä, jotta äitiyspäivärahaperusteet tulevat ansiotulojen mukaan eikä esim. sen vuoden mukaan, jolloin on ollut hoitovapaalla.
Omalla kohdallani menin töihin ennen esikoisen 1-v synttäreitä, koska minulle tarjottiin loistotyöpaikkaa. Teinkin sitä hommaa muutaman vuoden, jolloin lasten ikäeroksi tuli reilut neljä vuotta. Sen jälkeen ehdinkin olla kotona muutaman vuoden kotiäitinä, sillä äitiyspäivärahaperusteet tulivat hyviksi ja rahaakin oli ehtinyt kertyä säästöön. Toisen ja kolmannen raskauden välillä olin myös töissä, jotta sain äitiyspäivärahaperusteet kuntoon. Tällä tavoin myös tuntuma työelämään on pysynyt hyvänä, joten nyt ei taas ole ikävä töihin eikä vastaavasti lyhyehköissä työpätkissäkään ole ehtinyt tulemaan kova ikävä äidin hommiin täyspäiväisesti, vaikka sitä nyt taas olenkin.
P
Pirpanainen
Vieras
Hyvä näin meillä. Aina ei ole mahdollista ajoittaa uusia raskauksia 'kellon tarkasti', siis siten, että lapset syntyvät juuri oman aikataulun mukaan. Elämässä kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee. Jos on joutunut yrittämään 1. lasta kauan, haluaa ehkä aloittaa toisen lapsen yrittämisen mahollisimman pian, ettei ikäero venyisi liian pitkäksi - mitä ikinä se kenennekkin tarkoittaa. Meillä tarkoitus on alkaa yrittää kakkosta siiten kun esikoinen on vuoden - siitä syystä että ensimmäistäkin yrittäessä meni puolisen vuotta ennen kun tärppäsi. Voi olla, että tällä kertaa tärppää heti tai vasta vuoden päästä, ja sen mukaan sitten eletään. Itse yritän ehtiä töihin lasten välissä, mutta voi myös olla etten ehdi. Esikoista kun en halua laittaa hoitoon liian pienenä siksi että saisin paremmin rahaa säästöön tms. Onneksi voin tehdä keikkatöitä ollessani hoitovapaalla.
Lasten ikäerossa olen samaa mieltä siinä, että aina ei ikä ratkaisa. Myöe henkilökemioiden on käytävä yhteen. Todennäköisyys sille, että lapsilla on enemmän yhteistä, suurenee kyllä, jos ikäeroa on maksimissaan 3 vuotta. Säälittää katsella äitini uuden miehensä kanssa saamaa tyttöä, joka on todella yksinäinen nyt 7-vuotiaana kun siskopuolet ovat jo 12-ja 15-vuotiaita. Jos esikoinen on jo koulussa kun kakkonen syntyy niin suhde tuskin muodostuu kovin läheiseksi.
Lasten ikäerossa olen samaa mieltä siinä, että aina ei ikä ratkaisa. Myöe henkilökemioiden on käytävä yhteen. Todennäköisyys sille, että lapsilla on enemmän yhteistä, suurenee kyllä, jos ikäeroa on maksimissaan 3 vuotta. Säälittää katsella äitini uuden miehensä kanssa saamaa tyttöä, joka on todella yksinäinen nyt 7-vuotiaana kun siskopuolet ovat jo 12-ja 15-vuotiaita. Jos esikoinen on jo koulussa kun kakkonen syntyy niin suhde tuskin muodostuu kovin läheiseksi.
M
Muumis
Vieras
Meillä lapset 24,18.13 ja hyvin on mennyt.Lapsia kun ei tehdä vaan niitä saadaan.Ikäero on ollut tosi hyvä koska lapset on tukeneet toisiaan hyvin kun murkkuikä iskee.Kun on ikäeroa noin paljon niin olemme välttyneet tappeluilta joita yleensä sisaruksilla on kun ovat lähekkäin syntyneet.Olen ihan tyytyväinen.