M
Mella
Vieras
Elämä on täynnä katteettomia lupauksia, joihin useimmat meistä joutuvat valitettavasti jossain elämänsä vaiheessa törmäämään. Niin minäkin. Tapasin ihanan miehen, olimme samanikäisiä, meillä oli yhteensopiva tausta ja koulutus, ymmärsimme toisiamme myös työasioiden osalta. Lisäksi elämänarvomme ja muut kiinnostuksemme olivat samanlaiset. Kaikki tuntui olevan liiankin täydellistä.
Parin kuukauden seurustelun jälkeen sain kuulla, ettei hän voikaan tulla enää isäksi, vaikka hänellä olikin lapsi aiemmasta avioliitostaan. Tietoa oli vaikea ottaa vastaan, sillä olin jo rakastunut häneen. Tuntui pahalta, jos joutuisin valitsemaan. Mieskin rakasti minua ja sanoi, että katsotaan asiaa uudemman kerran puolen vuoden päästä, sillä hänen mukaansa hoidotkaan eivät olisi poissuljettu mahdollisuus. Puoli vuotta meni ja hän oli muuttanut mielensä. Sellaista mahdollisuutta ei olisikaan, vaikka hän edelleen piti minusta paljon. Suhteemme jatkui, vaikka tuntuikin, että jouduin samalla luopumaan rakkaasta haaveesta, omasta lapsesta.
Emme ole enää yhdessä. Suhteemme kaatunut tähän asiaan, vaan hänen osittain narsistiseen luonteeseensa, mikä oli minulle uusi, sillä sitä luonteenpiirrettä en osannut häneen yhdistää kuin vasta yllättävän eron jälkeen. Hän aloitti suhteen itseään yli kymmenen vuotta nuoremman, alle kolmikymppisen naisen kanssa, joka ainakin minun saamani tiedon mukaan haluaa perheen ja lapsia. Nuori nainen ei välttämättä edes tiedä koko asiasta. Miehen mukaan hänen ei tarvitsekaan siitä kertoa, sillä eiväthän naisetkaan heti kerro, että he ehdottomasti haluavat lapsia, vaikka niistä pitävätkin. Missä menee katteettomien lupausten ja jopa petoksen raja.
Parin kuukauden seurustelun jälkeen sain kuulla, ettei hän voikaan tulla enää isäksi, vaikka hänellä olikin lapsi aiemmasta avioliitostaan. Tietoa oli vaikea ottaa vastaan, sillä olin jo rakastunut häneen. Tuntui pahalta, jos joutuisin valitsemaan. Mieskin rakasti minua ja sanoi, että katsotaan asiaa uudemman kerran puolen vuoden päästä, sillä hänen mukaansa hoidotkaan eivät olisi poissuljettu mahdollisuus. Puoli vuotta meni ja hän oli muuttanut mielensä. Sellaista mahdollisuutta ei olisikaan, vaikka hän edelleen piti minusta paljon. Suhteemme jatkui, vaikka tuntuikin, että jouduin samalla luopumaan rakkaasta haaveesta, omasta lapsesta.
Emme ole enää yhdessä. Suhteemme kaatunut tähän asiaan, vaan hänen osittain narsistiseen luonteeseensa, mikä oli minulle uusi, sillä sitä luonteenpiirrettä en osannut häneen yhdistää kuin vasta yllättävän eron jälkeen. Hän aloitti suhteen itseään yli kymmenen vuotta nuoremman, alle kolmikymppisen naisen kanssa, joka ainakin minun saamani tiedon mukaan haluaa perheen ja lapsia. Nuori nainen ei välttämättä edes tiedä koko asiasta. Miehen mukaan hänen ei tarvitsekaan siitä kertoa, sillä eiväthän naisetkaan heti kerro, että he ehdottomasti haluavat lapsia, vaikka niistä pitävätkin. Missä menee katteettomien lupausten ja jopa petoksen raja.