T
Tiia
Vieras
Ulkona on syksyisen pimeää, eikä ikkunoista juurikaan näe ulos. Silloinkin, kun on ihastunut/rakastunut toiseen ihmiseen, on myös vaikea nähdä niiden silmien edessä olevien seittien läpi ...
Olemme olleet yhdessä reilut parit kuukautta, vaikka tutustuimmekin jo viime keväällä, kun olimme samalla kurssilla. Tämän syksyn toisella jatkokurssikerralla hän kysyi, haluaisinko lähteä viettämään hänen kanssaan viikonloppua. Innostuin asiasta, sillä tarjous tuntui hyvältä. Silloin en tiennyt, että hän oli samana päivänä sopinut ex:nsä kanssa erosta. Tämän kuulin myöhemmin muualta.
Miksi lähdin suhteeseen, vaikka tiesin edellisen suhteen päättyneen äkkiä ja eroon liittyneistä voimakkaista tunteista puolin ja toisin. Hänen tunteensa katosivat yllättäen arkeen vedoten. Ymmärtääkseni heillä oli paljon yhteistä ja he jakoivat paljon asioita keskenään. Minulle hän ei halua niinkään avoimesti puhua aiemmin päättyneestä pitkästä avioliitostaan, ajatuksistaan, tuosta edellisestä suhteesta eikä monesta muustakaan asiasta. Ex:lleen hän oli kertonut jo ennen heidän eroaan yhtä sun toista minustakin, vaikka meillä ei silloin ollutkaan muuta yhteistä kuin sama kurssi.
Meillä on yli kymmenen vuoden ikäero, sillä hän on täyttänyt neljäkymmentä. Ikäisekseen hän on aika poikamainen, joskus jopa lapsellinenkin. Liki teinirakkautta osoittava mies. Joudun silloin tällöin miettimään, että olenko hänelle vain lohduttaja. Tapa, jolla hän pääsi nopeasti eroon ex:stään, jonka kanssa he olivat tiiviisti yhdessä reilun vuoden.
Me olemme puhuneet siitä, että molemmilla on omia juttuja, emmekä halua sitoa tosiamme liiaksi. Tapailemme toisiamme ja jopa vältämme seurustella-sanaa, sillä voihan toisen kanssa olla yhdessä muutenkin. Hän on nykyään usein väsyneen oloinen, enkä oikein tiedä, mitä kaikkea siihen liittyy. Johtuuko se vain työasioista. Voinko olla suhteessa luottavaisin mielin vai olenko seuraava erojen ketjussa jonkin ajan kuluttua. Onko minulla rohkeutta nähdä niiden seittien taakse vaiko uskoa, että meidän suhteeseemme.
Olemme olleet yhdessä reilut parit kuukautta, vaikka tutustuimmekin jo viime keväällä, kun olimme samalla kurssilla. Tämän syksyn toisella jatkokurssikerralla hän kysyi, haluaisinko lähteä viettämään hänen kanssaan viikonloppua. Innostuin asiasta, sillä tarjous tuntui hyvältä. Silloin en tiennyt, että hän oli samana päivänä sopinut ex:nsä kanssa erosta. Tämän kuulin myöhemmin muualta.
Miksi lähdin suhteeseen, vaikka tiesin edellisen suhteen päättyneen äkkiä ja eroon liittyneistä voimakkaista tunteista puolin ja toisin. Hänen tunteensa katosivat yllättäen arkeen vedoten. Ymmärtääkseni heillä oli paljon yhteistä ja he jakoivat paljon asioita keskenään. Minulle hän ei halua niinkään avoimesti puhua aiemmin päättyneestä pitkästä avioliitostaan, ajatuksistaan, tuosta edellisestä suhteesta eikä monesta muustakaan asiasta. Ex:lleen hän oli kertonut jo ennen heidän eroaan yhtä sun toista minustakin, vaikka meillä ei silloin ollutkaan muuta yhteistä kuin sama kurssi.
Meillä on yli kymmenen vuoden ikäero, sillä hän on täyttänyt neljäkymmentä. Ikäisekseen hän on aika poikamainen, joskus jopa lapsellinenkin. Liki teinirakkautta osoittava mies. Joudun silloin tällöin miettimään, että olenko hänelle vain lohduttaja. Tapa, jolla hän pääsi nopeasti eroon ex:stään, jonka kanssa he olivat tiiviisti yhdessä reilun vuoden.
Me olemme puhuneet siitä, että molemmilla on omia juttuja, emmekä halua sitoa tosiamme liiaksi. Tapailemme toisiamme ja jopa vältämme seurustella-sanaa, sillä voihan toisen kanssa olla yhdessä muutenkin. Hän on nykyään usein väsyneen oloinen, enkä oikein tiedä, mitä kaikkea siihen liittyy. Johtuuko se vain työasioista. Voinko olla suhteessa luottavaisin mielin vai olenko seuraava erojen ketjussa jonkin ajan kuluttua. Onko minulla rohkeutta nähdä niiden seittien taakse vaiko uskoa, että meidän suhteeseemme.
