Mikä on oikein?

[oikea ratkaisu]

Hankalaa on ja ei tiedä mikä olisi se oikea ratkaisu. Väillä menee ihan hyvin ja mitään todella suuria mutkia ei matkassa ole, mutta itse kaipaa hellyyttä toiselta ja kun sitä ei todellakaan saa. Eli meillä ei koskaan halata ei varsinkaan pussailla, viereen kun yrittää mennä istumaan niin on sitten kuulema vähän hankala asento vaikka miten päin. Ja sitten ne riidat ne kun menee aina siihen pisteeseen että ollaan eroamassa ja muuttamassa erilleen ja kuitenkin sitten sovitaan että katsotaan vielä. Miehen mielestä meidän elämä on tylsää ja ei koskaan käydä missään, no kun yritän ehdottaa tekemistä esim. ulkoilua yhdessä lasten kanssa on hän aina niin väsynyt ettei kuulema jaksa lähteä. Nyt olen yrittänyt vain myötäillä häntä kun en enää jaksa tapella. Mutta olisiko tosiaan oikea ratkaisu lähteä eri suuntiin? Olen kyllä kysellyt että mistä kiikastaa mutta kuulema yleensä kaikki on ihan ok, vaikka huomaan ettei taas kaikki ole ihan kohdallaan. Miten nuo miehet saisi kertomaan ja puhumaan?

 

[taustalla]

Kuullostaa tutulta, meillä siinä vielä lisänä miehen juominen... olen ajatellut, että niin kauan kuin elämä on "siedettävää" ja niitä hyviäkin hetkiä on niin sinnitellään, jos ei muuten niin lasten vuoksi...

 

[oikea ratkaisu]

Harmi kun teillä liittyy vielä lisänä tuo juominen kuvioihin, meillä sitä ei ole laisinkaan ja isä myös hoitaa kyllä lapsia ihan oma-aloitteisesti sekä silloinkin kun pyydän. Meidän keskinäiset välit vaan on sekaisin. Yhteistä taivalta on kyllä jo sellaiset 12 vuotta joten pitäisi toinen tuntea mutta nyt näyttää ainakin mies muuttuneen todella paljon joten en enää tunne häntä. Olen myös pyytänyt että lähdettäisi ihan kahdelleen johonkin kun saadaan lapsenvahti ja juteltaisi mutta ei kuulema ole tarpeellista lähteä kahdelleen pikaiseen voi käydä jossain kuulema syömässä. Toivoisin niin kovasti että kertoisi minulle suoraan jos ei minusta välitä ja en ole kyllä kieltänyt häntä muuttamasta pois jos haluaa.

 

[Minä vaan]

Meilläkin tuntuu, että miehen puolelta on rakkaus lopahtanut. Ei kuulemma kaipaa läheisyyttä ja hoidamme oikeastaan vain lapsia yhdessä. Saan kyllä mennä kainaloon jos haluan, että ei hän poiskaan tyrkkää, mutta oma-aloitteisesti ei ole aikoihin halannut tai pussannut, pyynnöstä vaan. Tunteet alkaa minullakin jo kuolla vähitellen ja on vaikea elää yhdessä. Itse olen hyvinkin tunteellinen ihminen, mieheni ei niinkään.

Hänellä on myös masennusta ja aika pahaakin ilmeisesti. Hän on jo suunnitellut, olisiko hänellä parasta olla ilman perhettä. Lasten takia haluaisin vielä yrittää. Lasten arjen järjestäminen yksin on varmasti rankkaa. Mutta rakkaudenkaipuukin on rankkaa, kun ei rakkautta saa. Yritän vielä sinnitellä.

 

[taustalla]

Kiinnostais tietää, jaksaako ne miehet "kiehnätä" vielä sittenkin kun uutuden viehätyksestä on päästy.. Onko se vaan niin , että miehet ja naiset on siinä suhteessa erillaisia...

 

[oikea ratkaisu]

\

Kiinnostais tietää, jaksaako ne miehet "kiehnätä" vielä sittenkin kun uutuden viehätyksestä on päästy.. Onko se vaan niin , että miehet ja naiset on siinä suhteessa erillaisia...

Mikä ihmeen uutuuden viehätys jos mekin on oltu jo 12 vuotta niin eiköhän tuo uutuuden viehätys ole mennyt ajat sitten ohi. Joten mitäköhän mahdoit tuolla tarkoittaa???????

 

[äiti]

Meilllä myös meneillään pitkäkestoinen ja rankka jakso - mies selvästikin on väsynyt olemaan vastuullinen ja osallistuva. Kaikki toiveet ja pyynnöt ovat myrkkyä, hän tarvitsee omaa tilaa ja aikaa sekä ihan omia juttuja. Vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista, että ymmärrän hyvin, jos voimat loppuu. Meillä kun ei ole ollenkaan tukiverkostoa isovanhemmista tai sukulaisista. Toisaalta tämä nykyinen tilanne, jossa minä koko ajan olen se paikalla oleva ja vastuullinen ajaa minut hermoromahduksen partaalle ja tunneköyhäksi miestäni kohtaan. En jaksa enää kauaa! Juuri nyt on valoa tunnelin päässä, mies jopa leikkii lasten kanssa päivittäin. Ja on puhunut yhteisistä asioista, kuten asunnosta ja taloudesta. Voimia kaikille, muistakaa pitää huolta itsestänne. Oma hyvä olo heijastuu heti kaikkeen (ihan niinkuin se uupumus ja tunnesolmutkin). Kai se on niin, että on itse tehtävä itsensä tyytyväiseksi, siitä se lähtee. Loppu seuraa itsestään. Mitä tuo nyt sitten tarkoittaakaan itse kunkin kohdalla.

 

[Siiri]

Meillä on myös sama tilanne eli itse olen tunteellinen ihminen, kaipaan haleja, suukkoja, pieniä kehuja yms. Mutta mies taas ei, ainut läheisyys mitä mies kaipaa on seksi, ja itseä taas ei se kiinnosta, jos en saa muunkaanlaista läheisyyttä. Olemme myös seurustelleet kauan (yli 10v) ja olen myös ajatellut eroa, mutta lasten takia en ole vielä halunnut sitä. Sitten taas ajattelen että mieheni on siitä hyvä mies, että alkoholi ei ole ongelmana eikä väkivalta eikä mustasukkaisuus yms. ongelmat, joista monet kärsivät. Ja näin ollen ajattelen, että ei se vaihtamalla parane eli jos eroan miehestäni sen takia että en saa tarpeeksi läheisyyttä, niin seuraava mies voi olla pahempi tai sitten ei miestä ollenkaan...Rakastan miestäni, kai..ja kai hänkin minua, mutta kun ei voi kertoaa tunteistaan, niin ei. Voi kun olisi vielä teini, niin kaikki olisi helpompaa, vaikka silloin kyllä ei tuntunut siltä, vaan toivoi että olisi jo aikuinen, niin tietäisi kaikki vastaukset elämän kysymyksiin. Totuus olikin erilainen, mikään ei enään ole helppoa, eikä voi antaa vanhempiensa päättää asioista, vaan kaikki asiat täytyy hoitaa itse, nyyh :ashamed:

 

[mamma]

olen kasıttanyt,etta pıtkassa parısuhteessa tallaınen kuuluu asıaan... meılla tılanne sınansa hullunkurınen,etta seıtseman vuoden,ja kahden lapsen jalkeen,tılanteemme on kaanteınen: olemme laheısempıa kuın koskaan...etenkın mıehenı,joka työnsa vuoksı on paljon poıssa kotoa(sıınakö syy?),on osottautunut varsınaıseksı halınalleksı! uskokaa,taı alkaa,mutta koen sen joskus jopa rasıtteeksı!

 

[mie]

Olipas nasevaa tekstiä yläpuolella. Mahdoitko kirjoilla paljonkin.
Ei vaiskaan, luin jutun. Hienoa! :wave:

 

[mie]

No, enhän sitä osaa minäkään oikein kirjoittaa / kiroilla / kirjoilla :snotty:

 

[KUKKA]

Meillä takana 10 pitkää vuotta ja elämä sen mukaista. Ei kyöhnätä toistemme kimpussa, minä haluaisin enemmän hellyyttä, läheisyyttä ja yhteistä yhdessä oloa ja mies haluaa pelkkää seksiä. Eli meillä ei harrasteta juuri kumpaakaan. Mutta olen todella tyytyväinen elämäämme, pitääkö elämän olla täydellistä, että parisuhde pysyisi kasassa. Ei meillä ainakaan!!