mikä on oikein ja mikä väärin

[Horuksen silmä]

Eli kysymys koskee juuri sinun moraaliasi.
Kuvitellaan tilanne, sinulla olisi 6 lasta ja takana vaikea vuosi. Elämässäsi olisi kriisiä, ehkä miehesi olisi jättänyt sinut tai läheisesi olisi vakavasti sairas. Tai ehkä olisit käynyt henkilökohtaisen konkurssin läpi ja eläisitte sossun tuloilla. Tilanne masentaisi sinua. Ja sitten huomaisit olevasi raskaana.
Olisiko moraalisesti parempi päätyä raskaudenkeskeytykseen? Vai olisiko oikein että masentunut saisi sen 7 lapsen?
Entäs jos se elämän kriisi johtuisikin päihteiden käytöstä, eli olisiko moraalisesti oikein jatkaa raskautta jos äidillä olisi päihdeongelmia?
Ja muuttuuko moraalisi jos kyse ei ole itsestäsi vaan naapurista?
Nyt kaikki joukolla pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin :saint:

 

[-]

niin että voi sitten kivittää ku joku onneton tulee kertoo omasta kokemuksista.
haistan ansaa ja kovasti. :kieh:

 

[?]

minusta väärin on tulevaa lasta kohtaan päättää hänen elämänsä aborttiin, oli tilanne mikä tahansa. Oikein minusta ei ole sekään, että päihderiippuvainen äiti ei saisi apua ongelmaansa vapaaehtoisesti tai sitten vaikka pakolla, lapsen parasta ajatellen.

 

[Non compos mentis]

Moraalisella tasolla sikiöllä ja minulla ei kenties ole suurta eroa. Käytännössä kuitenkin on valtava ero. Suosittelisin kenelle tahansa tuossa tilanteessa aborttia, myös itselleni. Kuuden lapsen ja minun oma hyvinvointini painavat vaa'assa enemmän kuin vielä olemattoman. Jos päihdeongelmista olisi kyse, abortti olisi paras ratkaisu edelleen. Päihdevieroitus olisi myös käytävä läpi, jotta lapsista voisi huolehtia. Kuusi lasta olisi vaikea ottaa huostaan ja turvata heille yhteinen koti, hyvä sijoituskoti. Mutta avohuollon toimenpiteisiin lasketaan sekin, että minä ja muksut menisimme jonnekin laitokseen vaikka puoleksi vuodeksi opettelemaan arkea ja päihteettömyyttä.

 

[EJK]

Ei ole oikeaa, eikä väärää. Jokaisella meillä on oma moraali, joka voi ohjailla tekemään eri päätöksiä elämän varrella, elämäntilanteen mukaan.

Minusta on turhaa pohtia tällaisia, joiden vastauksia emme kuitenkaan tiedä, kun emme elä ko. hetkeä. On ehkä varsin helppo kuvitella, mitä vastaavassa tilanteessa tekisi, mutta todellisuudessa päätös voisikin olla toinen.

 

[Horuksen silmä]

Moraalisella tasolla sikiöllä ja minulla ei kenties ole suurta eroa. Käytännössä kuitenkin on valtava ero. Suosittelisin kenelle tahansa tuossa tilanteessa aborttia, myös itselleni. Kuuden lapsen ja minun oma hyvinvointini painavat vaa'assa enemmän kuin vielä olemattoman.

Entäs miten tilanne muuttuisi jos kuuluisitkin johonkin uskontokuntaan jonka mielestä abortti on syntiä? Ja se alkio tai sikiö lasketaan eläväksi olennoksi?
Tuottaisiko tilanne sinulle lisää henkistä tuskaa? Vai osaisitko iloita raskaudestasi?

 

[?]

Moraalisella tasolla sikiöllä ja minulla ei kenties ole suurta eroa. Käytännössä kuitenkin on valtava ero. Suosittelisin kenelle tahansa tuossa tilanteessa aborttia, myös itselleni. Kuuden lapsen ja minun oma hyvinvointini painavat vaa'assa enemmän kuin vielä olemattoman.

Entäs miten tilanne muuttuisi jos kuuluisitkin johonkin uskontokuntaan jonka mielestä abortti on syntiä? Ja se alkio tai sikiö lasketaan eläväksi olennoksi?
Tuottaisiko tilanne sinulle lisää henkistä tuskaa? Vai osaisitko iloita raskaudestasi?

Minulle ylipäätään abortti tuntuisi tuskalle. Kotona sain kasvatuksen, että se olisi murha. Ajattelen näin itsekin. Kamalaa olisi ajatella, jos ääitini olisi kohdallani päätynyt aborttiin

 

[.]

Eli kysymys koskee juuri sinun moraaliasi.
Kuvitellaan tilanne, sinulla olisi 6 lasta ja takana vaikea vuosi. Elämässäsi olisi kriisiä, ehkä miehesi olisi jättänyt sinut tai läheisesi olisi vakavasti sairas. Tai ehkä olisit käynyt henkilökohtaisen konkurssin läpi ja eläisitte sossun tuloilla. Tilanne masentaisi sinua. Ja sitten huomaisit olevasi raskaana.
Olisiko moraalisesti parempi päätyä raskaudenkeskeytykseen? Vai olisiko oikein että masentunut saisi sen 7 lapsen?
Entäs jos se elämän kriisi johtuisikin päihteiden käytöstä, eli olisiko moraalisesti oikein jatkaa raskautta jos äidillä olisi päihdeongelmia?
Ja muuttuuko moraalisi jos kyse ei ole itsestäsi vaan naapurista?
Nyt kaikki joukolla pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin :saint:

Sehän riippuu ihan mitä itse on mieltä, miten pärjää ja tilanteen hoitaa.

 

[Kamala]

Mä päätyisin todennäköisesti aborttiin tuollaisessa tilanteessa.

 

[Horuksen silmä]

Eli kysymys koskee juuri sinun moraaliasi.
Kuvitellaan tilanne, sinulla olisi 6 lasta ja takana vaikea vuosi. Elämässäsi olisi kriisiä, ehkä miehesi olisi jättänyt sinut tai läheisesi olisi vakavasti sairas. Tai ehkä olisit käynyt henkilökohtaisen konkurssin läpi ja eläisitte sossun tuloilla. Tilanne masentaisi sinua. Ja sitten huomaisit olevasi raskaana.
Olisiko moraalisesti parempi päätyä raskaudenkeskeytykseen? Vai olisiko oikein että masentunut saisi sen 7 lapsen?
Entäs jos se elämän kriisi johtuisikin päihteiden käytöstä, eli olisiko moraalisesti oikein jatkaa raskautta jos äidillä olisi päihdeongelmia?
Ja muuttuuko moraalisi jos kyse ei ole itsestäsi vaan naapurista?
Nyt kaikki joukolla pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin :saint:

Sehän riippuu ihan mitä itse on mieltä, miten pärjää ja tilanteen hoitaa.

Aivan!
Tässä vähän kyselinkin mitä mieltä ihmiset ovat.

 

[Non compos mentis]

Moraalisella tasolla sikiöllä ja minulla ei kenties ole suurta eroa. Käytännössä kuitenkin on valtava ero. Suosittelisin kenelle tahansa tuossa tilanteessa aborttia, myös itselleni. Kuuden lapsen ja minun oma hyvinvointini painavat vaa'assa enemmän kuin vielä olemattoman.

Entäs miten tilanne muuttuisi jos kuuluisitkin johonkin uskontokuntaan jonka mielestä abortti on syntiä? Ja se alkio tai sikiö lasketaan eläväksi olennoksi?
Tuottaisiko tilanne sinulle lisää henkistä tuskaa? Vai osaisitko iloita raskaudestasi?

Nyt lennetään sellaisissa hypoteettisissa sfääreissä, etten pysty enää eläytymään tilanteeseen. Tosielämässä tiedän naisia, jotka ovat eläneet ja kasvaneet yhteisössä, jossa abortti on murha, itsekin uskoen näin ja kuitenkin päätyneet aborttiin tilanteen ollessa liian vaikea raskauden jatkumiselle. Täten voi päätellä, että kasvatuksesta ja uskonnollisesta vakaumuksesta huolimatta oma mielipide voi omalla kohdalla muuttua.

 

[Non compos mentis]

Moraalisella tasolla sikiöllä ja minulla ei kenties ole suurta eroa. Käytännössä kuitenkin on valtava ero. Suosittelisin kenelle tahansa tuossa tilanteessa aborttia, myös itselleni. Kuuden lapsen ja minun oma hyvinvointini painavat vaa'assa enemmän kuin vielä olemattoman.

Entäs miten tilanne muuttuisi jos kuuluisitkin johonkin uskontokuntaan jonka mielestä abortti on syntiä? Ja se alkio tai sikiö lasketaan eläväksi olennoksi?
Tuottaisiko tilanne sinulle lisää henkistä tuskaa? Vai osaisitko iloita raskaudestasi?

Minulle ylipäätään abortti tuntuisi tuskalle. Kotona sain kasvatuksen, että se olisi murha. Ajattelen näin itsekin. Kamalaa olisi ajatella, jos ääitini olisi kohdallani päätynyt aborttiin

Noh, eihän sitten olisi mitään ajateltavaa. Jos minut olisi aikanaan abortoitu, en minä siitä voisi nyt ajatella, että ai kuinka kamalaa.

 

[chef]

Minun moraalillani ei raskautta keskeytetä.

Itse lähtisin tuossa kohden hoitamaan päätäni kuntoon jotta olisin valmis ottamaan vauvan 9kk kuluttua vastaan. Masennuksesta voi parantua ja omalla kohdallani jos asiaa pohdin, niin abortti saisi minut vieläkin masentuneemmaksi.

Raskautta olisi myös oikein jatkaa jos minulla olisi päihdeongelma...todella toivottavaa olisi tietenkin että hakisin apua.

Oman moraalikäsitykseni mukaan abortti on murha, eikä murhaa oikeuta sen enempää masennus, kuin päihdeongelmakaan.

 

[Peppari]

Kuusi lasta on jo sellainen härdelli ettei sitä enää seitsemäs voisi pahentaa.

 

[Non compos mentis]

Minusta riskinä ovat myös nämän kuuden lapsen henget. Ei ole ennenkuulumatonta, että masentunut äiti/isä tekee laajennetun itsemurhan. Joskus on valittava kahdesta pahasta se pienempi.

 

[down under]

Abortti, ehdottomasti. Pitää osata ajatella kokonaistilannetta. Vaikea ajatella uskossa olevan aspektista, sillä itse en ole ja en osaa edes aavistella, mitä ratoja ajatukseni juoksisivat jos olisin uskossa. Uskislogiikka on sumeaa.

Luultavasti jos olisin oikeasti vihkiytynyt uskoon, jossa abortti olisi kielletty, niin tuskinpa sitä helvetin pelossani uskaltaisin tehdä. Olettaisin, että siinä tilanteessa abortti saattaisi vahingoittaa muutenkin perhesuhteita ja välejä muihin yhteisön jäseniin (jos siis tietäisivät). Ehkäpä käskisin väkisin itseäni lopettamaan järjellä ajattelun ja luottamaan sokeasti siihen, että tilanteesta huolimatta kaikki järjestyy ja "jumala johdattaa, eikä anna kenellekään enempää kuin jaksaa kantaa". Tulkitsisin hetkelliset aborttiajatukseni ja järjellä ajattelun uskonpuutteeksi, kun en muuta voisi ja keskittyisin seuraamaan jumalan "suurta suunnitelmaa". Kai se iloksi muuttuisi, tai ainakin siedettäväksi, kun vain jaksaisi uskoa johdatukseen ja luottaa siihen, että henkilökohtainen vastuu omasta elämästä ja sen laadusta ei kuulu itselle.

 

[Pesky Pixie]

Minun moraalillani en voisi päätyä raskauden keskeytykseen. Päihdeongelma tekee raskauden jatkamisen moraalisuudesta erityisen ongelmallisen, mutta jotenkin minun on siihen vaikea samaistua kun ei minulla päihdeongelmaa ole. Luultavasti päihdeongelmaiselle kuitenkin suosittelisin raskauden kesketystä.

 

[vicy]

JOs on kyse päihteiden käytöstä niin toivoisin tämän tyypin keskeyttävän raskauden ja antavan muutkin lapsensa pois heti! Mutta muuten suosittelisin pitämään lapsen, ei se ainakaan tilannetta pahentaisi

 

[RouvaRajatapaus]

Kuusi lasta on jo sellainen härdelli ettei sitä enää seitsemäs voisi pahentaa.

Tuo on niin totta. :flower:

 

[Horuksen silmä]

Minusta riskinä ovat myös nämän kuuden lapsen henget. Ei ole ennenkuulumatonta, että masentunut äiti/isä tekee laajennetun itsemurhan. Joskus on valittava kahdesta pahasta se pienempi.

Mä olen kyllä ymmärtänyt että palstalaisista vähintään puolella on jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Ja aika monella on myös jatkuva lääkitys masennukseen. Joten eiköhän kauhukuvat laajennetuista itsemurhista kuitenkin ole aika kaukaa haettuja.

 

[Horuksen silmä]

Minun moraalillani en voisi päätyä raskauden keskeytykseen. Päihdeongelma tekee raskauden jatkamisen moraalisuudesta erityisen ongelmallisen, mutta jotenkin minun on siihen vaikea samaistua kun ei minulla päihdeongelmaa ole. Luultavasti päihdeongelmaiselle kuitenkin suosittelisin raskauden kesketystä.

Mullakaan ei ole päihdeongelmaa, joten en osaa heihin samaistua, mutta huomaan reagoivani hyvinkin negatiivisesti kuullessani päihdeongelmaisen tulleen raskaaksi.

 

[Pesky Pixie]

Minun moraalillani en voisi päätyä raskauden keskeytykseen. Päihdeongelma tekee raskauden jatkamisen moraalisuudesta erityisen ongelmallisen, mutta jotenkin minun on siihen vaikea samaistua kun ei minulla päihdeongelmaa ole. Luultavasti päihdeongelmaiselle kuitenkin suosittelisin raskauden kesketystä.

Mullakaan ei ole päihdeongelmaa, joten en osaa heihin samaistua, mutta huomaan reagoivani hyvinkin negatiivisesti kuullessani päihdeongelmaisen tulleen raskaaksi.

Näin minäkin kyllä teen. :/ Vaikka en periaatteessa kyllä raskauden keskeytykseen usko mutta silloin tulee kyllä mieleen, että se voisi moneltakin kantilta olla paras vaihtoehto.

 

[Rukoilijasirkka]

Vaikeaa. Minun mielestäni oikein olisi mennä juttelemaan ensin ihan vaikka terveyskeskukseen näistä asioista, siitä masennuksesta etenkin. Minun mielestäni asiat pitäisi järjestää kuntoon, ainakin henkisellä puolella, en osaa sanoa muuta.

 

[Non compos mentis]

Minusta riskinä ovat myös nämän kuuden lapsen henget. Ei ole ennenkuulumatonta, että masentunut äiti/isä tekee laajennetun itsemurhan. Joskus on valittava kahdesta pahasta se pienempi.

Mä olen kyllä ymmärtänyt että palstalaisista vähintään puolella on jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Ja aika monella on myös jatkuva lääkitys masennukseen. Joten eiköhän kauhukuvat laajennetuista itsemurhista kuitenkin ole aika kaukaa haettuja.

En silti lähtisi venettä keikuttamaan.

 

[Madicken04]

Jaa-a... Moraalini sallii noissa jutuissa kevyesti sen keskeytyksen naapurille, ei ongelmaa ja ymmärtäisin häntä.

Omalla tahollani tilanne olisi kimurantimpi. Aikanani olen miettinyt etten tekisi keskeytystä kuin ääritilanteissa (lapsi niin siaras ettei selviäisi, raskaus vaarantaisi oman terveyden tai tyyliin raiskaus), mutta tietty jos oma elämä olisi siinä kunnossa että suurinpiirtein kaikki ap:n luettelemat jutut toteutuisivat... Kyllä, oma moraalini on aborttia vastaan, mutta jos oltaisiin siinä tilanteessa etten yksinkertaisesti enää jaksaisi ja samalla kärsisivät jo olemassa olevatkin lapset. :/ Kyllä, järki sanoo että abortti olisi paras ratkaisu, mutten ole varma kuinka helpolla moraali siinä päästäisi. Toivottavasti en ikinä tuohon tilanteeseen joudu!

Yksittäisinä nuo ap:n mainitsemat jutut ovat sellaisia että niistä toki selviäisi, mutta jos kaikki kaatuu kerralla niskaan niin homma onkin erilainen.