Mikä on lapsen etu vai eikö sitä ole olemassakaan?

["äiti"]

Tänään oli siis eskaripalaveri ja tuli jälleen selväksi, että taidot lapsella vastaavat ikäistään, mutta sosiaalisissa taidoissa on puutteita. Hän myös leiki toisten kanssa, vaan vetäytyy omiin puuhiinsa. Hän ei myös vielä osaa yhteisleikkiä, vaan vielä on ns. rinnakkaisleikin aika. Eskarikirjan täyttäminenkin tuottaa tuskaa toisinaan. Lapsi on myös eskarissa kuuleman mukaan sellainen, että tekee vain mieleisiä tehtäviä, mutta mistä tehtävästä hän ei pidä, sitä hän myöskään tee. Hän ei edes ala yrittämään tehtävää mistä hän ei pidä.

Mutta sitten otsikon aiheeseen takaisin lapsen edusta. Se vain jäi harmittamaan kovasti, kun erityisopettaja sanoi, että meidän lähellä olevassa koulussa on pienryhmä missä lapsen on hyvä sitten aloittaa koulunsa. Sanoin, että sitten on lapsella taas paikanvaihdos edessä. Siihen eskariopettaja vain sanoi, että ensi vuonna alkava ekaluokka täällä koulussa on iso ja sekään ei ole kovin häävi juttu lapsen kannalta. Ensi vuonna kun ekaluokkalaisia on 25.

Silti minusta ei ole hääviä että lasta pompotellaan koulusta toiseen. Nyt on tämän lukukauden tuolla kauempana koulussa ja oppii noitten lasten kanssa edes jotenkin toimimaan ryhmässä. Sitten mahdollisesti hän kumminkin joutuu tuohon lähikouluun palaamaan ja taas on edessä uudet ympäristöt + uudet kaverit. Ei sekään tee lapselle yhtään hyvää. Nytkin tämä eskarialku on toisinaan ollut melkoista vuoristorataa, kun eskari ympäristö on ihan uusi lapselle.

Välillä olen pohtinut, että olisiko kouluaikana lapselle parempi käydä ns. kotikoulua? Sitten lapsi ehkä oppisi paremmin asioita ja ei tulisi sosiaalisten tilanteitten hankaluuksia.

 

[endie2]

tottakai on lapsen etu mennä pienempään ryhmään! ei mitään kotikoulua - se ei ratkaise minusta ongelmaa, että niitä "paetaan" .

 

["vieras"]

Onko ongelmana se etta lapsesi 'joutuisi' pienryhmaan, ja koet etta hanet leimataan erikoislapseksi, vai oikeasti se etta joutuisi vaihtamaan koulua?
Tuosta kotikoulusta, silla varmaan valttaisi kylla sosiaaliset tilanteet hyvin, mutta kenen etu se olisi, koska ei han sitten niita koskaan oppisikaan ja vanhempana olisi aivan varmasti viela hankalampaa sopeutua uuteen ymparistoon jos on tottunut vain kotona olemaan.
Eiko olisi parempi etta lapsi saa pienryhmassa tarvitsemansa tuen oppimiselleen ja pienemmassa ryhmassa on yleensa myos helpompi ystavystya, ja jos koulun vaihdos olisikin uudestaan edessa niin ehka han siihen mennessa olisi oppinut hieman sosieelisemmaksi ja nainollen parjaisi paremmin eika jaisi muiden jalkoihin.

 

[alkuperäinen]

Lapsi on nyt eskarissakin pienryhmässä, mutta tuntuu, että ryhmässä on muitakin vilkkaita lapsia ja ei nyt taida pienryhmä olla hyvä juttu.

En minä ongelmia halua paeta, mutta tuntuu, että lapsella on aina parhaiten elämä sujunut täällä kotona. Ns. julkisilla paikoilla hän on aika ajoin mahdoton.

 

[alkuperäinen]

Se harmittaa, kun ympäristö ja kaverit vaihtuvat uuden koulun myötä. Ja kuten yllä mainitsin, lapsella on aina mennyt parhaiten täällä kotona. ( Toisaalta minä itsekin olen ollut koko ikäni ns. yksinäinen susi, en minäkään ole kovin sosiaalinen persoona, enkä tarvitse laumaa ihmisiä ympärilleni. Pärjään kyllä yksinkin)

 

[endie2]

Se harmittaa, kun ympäristö ja kaverit vaihtuvat uuden koulun myötä. Ja kuten yllä mainitsin, lapsella on aina mennyt parhaiten täällä kotona. ( Toisaalta minä itsekin olen ollut koko ikäni ns. yksinäinen susi, en minäkään ole kovin sosiaalinen persoona, enkä tarvitse laumaa ihmisiä ympärilleni. Pärjään kyllä yksinkin)

onko lapsella siinä kotiympäristössä kavereita ? jos on, niin eiväthän he häviä vaikka eri kouluissa kävisivätkin.
onko sinun vaikea "tunnustaa", että lapsellasi on mahdollisesti vaikeuksia eikä kyse olisi vain siitä että on ns.yksinäinen susi ? ihan hyvällä kysyn.
ja ethän sä voi kotona lasta pitää "aina ja ikuisesti" - joskushan sen lapsen pitää kohdata maailma kummiskin , ja mitä pienempänä näihin vaikeuksiin tartutaan, sitä helpompaa se lapselle on.

 

[halipupu harmaana]

Hankala juttu, mutta ei tässä maailmassa kovin pitkälle silläkään pötki, että ei tule sosiaalisesti toimeen muiden kanssa ja eristäytyy. Itse laittaisin lapsen pienempään luokkaan ja toivon, että hän saisi jatkaa siinä mahdollisimman pitkään eikä tulisi lisää ympäristön vaihdoksia. Tsemppiä teille eskarivuoteen!

 

[2+3]

onko lapsella siinä kotiympäristössä kavereita ? jos on, niin eiväthän he häviä vaikka eri kouluissa kävisivätkin.
onko sinun vaikea "tunnustaa", että lapsellasi on mahdollisesti vaikeuksia eikä kyse olisi vain siitä että on ns.yksinäinen susi ? ihan hyvällä kysyn.
ja ethän sä voi kotona lasta pitää "aina ja ikuisesti" - joskushan sen lapsen pitää kohdata maailma kummiskin , ja mitä pienempänä näihin vaikeuksiin tartutaan, sitä helpompaa se lapselle on.

Viisaasti sanottu.

 

[alkuperäinen]

endie2, eipä ole. tai yhden kanssa hän silloin tällöin leikkii, mutta tuo kaveri on muualla eskarissa. lapsella on ADHD ja siitä nämä ongelmat pitkälti johtuvat.

halipupu, koulun ensimmäiset luokat lapsi käy tuossa pienryhmässä eikä sitten vaihdoksia tule. mutta harmittaa kun hän käy eskarin tuolla toisessa koulussa pienryhmässä ja palaa lähikouluun pienryhmän takia. että miksi tätä eskariluokkajakoa ei voida tuolla toisessa koulussa jatkaa myös kouluvuosinakin? eli että toisessa ryhmässä on se 10 lasta ja toisessa 15. olisi se taatusti lapsillekin kivempi noin, kuin että kouluvuotena heitä olisi siis 25.

 

[koulussa töissä]

Erityisluokkien sijoittelussa ei monessakaan kaupungissa ole oikeasti mitään järkeä. On kouluja joissa on ainoastaan 1-2 erityisluokka. Sitten pitää mennä toiselle puolelle kaupunkia jatkamaan 3-4 -luokille. Jos hyvä säkä käy, voi jatkaa 5-6 samassa koulussa, mutta se on jo aika hyvä säkä. Jos siis onnistuu ensinnäkään erityisluokalle pääsemään! Erityisluokilla olevia lapsia siirretään koulusta toiseen todella montakin kertaa jo ensimmäisen muutaman luokana aikana, koko alakoulusta puhumattakaan. Ja useimmat erityisluokilla olevat lapset kun tarvitsisivat nimenomaan pysyvyyttä, vielä enemmän kuin yleisluokilla olevat lapset (tietysti kaikki lapset tarvitsevat pysyvyyttä, älkää tarttuko tuohon). Olen nyt pari vuotta seurannut tuota ja se on aivan käsittämätöntä touhua, tuo pienten erityisluokkalaisten siirtely paikasta toiseen. Ymmärrän hyvin aloittajan huolen, mutta kotikoulu EI ole se ratkaisu. Ei tietenkään kotona ole ongelmia, koska kotona hän ei joudu sosiaalisiin tilanteisiin.

 

[Non compos mentis]

Jos ei ole sosiaalinen, ei se pienryhmä välttis auta mitään. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?

 

["vieras"]

endie2, eipä ole. tai yhden kanssa hän silloin tällöin leikkii, mutta tuo kaveri on muualla eskarissa. lapsella on ADHD ja siitä nämä ongelmat pitkälti johtuvat.

halipupu, koulun ensimmäiset luokat lapsi käy tuossa pienryhmässä eikä sitten vaihdoksia tule. mutta harmittaa kun hän käy eskarin tuolla toisessa koulussa pienryhmässä ja palaa lähikouluun pienryhmän takia. että miksi tätä eskariluokkajakoa ei voida tuolla toisessa koulussa jatkaa myös kouluvuosinakin? eli että toisessa ryhmässä on se 10 lasta ja toisessa 15. olisi se taatusti lapsillekin kivempi noin, kuin että kouluvuotena heitä olisi siis 25.

Varmaan siksi, ettei pieniin ryhmiin ole rahaa. Opetustoimessa ollaan tosi tiukoilla budjeteilla. Senkin takia olisin tosi ilonen, että teille edes tarjotaan pienryhmää. Uskoisin, että se on lapsen etu tässä tilanteessa. Kaikista tärkeintä olis kuitenkin, että ne sosiaaliset taidot kehittyis ja lapsi oppisi pärjäämään ryhmässä. Ootko miettiny sitä, että kotiopetuksessa ei näitä taitoja oppisi ja aikuisena nämä taidot on todella tarpeellisia.

 

["vieras"]

Jos ei ole sosiaalinen, ei se pienryhmä välttis auta mitään. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?

Olla erilainen on eri asia kuin olla sellainen joka ei OSAA tulla toisten kanssa toimeen. Eikö ideaali tilanne olis se, että lapsi tutustutettaisiin toisiin lapsiin ja aikuisena saisi valita haluaako olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä vai ei.

Surullista, jos aikuiset päättää jonkun lapsen kohdalla, että tätä taitoa tämä lapsi ei tule ikinä tarvitsemaan. Aika ajattelematonta sulkea tietyt mahdollisuudet lapsen elämän ulkopuolelle.

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="vieras";21940771]Olla erilainen on eri asia kuin olla sellainen joka ei OSAA tulla toisten kanssa toimeen. Eikö ideaali tilanne olis se, että lapsi tutustutettaisiin toisiin lapsiin ja aikuisena saisi valita haluaako olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä vai ei.

Surullista, jos aikuiset päättää jonkun lapsen kohdalla, että tätä taitoa tämä lapsi ei tule ikinä tarvitsemaan. Aika ajattelematonta sulkea tietyt mahdollisuudet lapsen elämän ulkopuolelle.[/QUOTE]

Minusta sosiaalisuutta ei voi opettaa. Opastaa, harjoittaa yms., mutta ihmisestä se itsestään lähtee. Minulla voi olla hieman eriävät mielipiteet tästä, koska katson tätä toisesta vinkkelistä: epäsosiaalisena aikuisena, joka oli epäsosiaalinen lapsi.

 

["vieras"]

Minusta sosiaalisuutta ei voi opettaa. Opastaa, harjoittaa yms., mutta ihmisestä se itsestään lähtee. Minulla voi olla hieman eriävät mielipiteet tästä, koska katson tätä toisesta vinkkelistä: epäsosiaalisena aikuisena, joka oli epäsosiaalinen lapsi.

Ehkä sitten niin, että mahdollistaa niitä tilanteita, joissa on mahdollista oppia. Yksin on vähän hankalaa olla sosiaalinen, luulisin.

Ihan tosi kyllä, että ei kaikista tule sosiaalisia vaikka mitä temppuja tekis, eikä tarttekaan tulla. Jollakin tasolla toisten ihmisten kanssa tarttee tulla toimeen, että maailmassa pärjää. Ehkä se dilemma on se, että miten ihmeessä lapsen tulisi osata toimia ja olla ryhmässä jos hän ei koskaan siellä ole ollut?