Mikä on kohtuus?

[Maija-mummo]

Kertokaapa, hyvät äidit, mikä on mielestänne kohtuus näissä mummola-asioissa.

Saako lapsenlapsi käydä yökylässä 2 vai 10 kertaa vuodessa.
Saanko käydä lasteni perheissä 1 vai 4 kertaa vuodessa.
Saanko soittaa lapsilleni/lastenlapsilleni 2 vai 6 kertaa vuodessa.

Meillä käy lapsenlapsi nyt yökylässä 2 kertaa vuodessa. Minusta se on ihan sopiva määrä. En pyydä yökylään, vaan suostun kun lapsi kysyy että saako tulla.

Lasteni perheille soitan ehkä 2 kertaa vuodessa, silloinkin vain jos on asiaa. Etäisyyttä on 20 km. Onnittelut laitan tekstiviestillä. Kutsuvat sitten kahville jos haluavat. Joistakin asioista laitan sähköpostia, niin voivat miettiä rauhassa mitä vastaavat.

Jos pyydetään niin menen lapsenvahdiksi. Ennen pyysivät, nyt ei enää.
Tuovat lapset mummolaan mieluummin.

Pitäisikö mummon maksaa lasten harrastuksia ja kuinka paljon: ratsastusta, balettitanssia, musiikkitunteja, ym.

Siis ihan kohtuuden rajoja kyselen, mikä on liikaa, mikä liian vähän, mikä sopivasti.

 

[vakiokävijä harmaana]

Kuten olen tuolla aiemmin purnannut että meillä kontakti lapsilla isovanhempiin on minimaalinen.
Joten tyytyväinen olisin, minä ainakin ns.normaaleihin väleihin, tällä hetkellä lapsenhoutoapu olisi maailman ihanin juttu isovanhemmilta, hankala tosin vaan toteuttaa kun lapset eivät isovanhempiaan tunne, ei vieraalle viitis pistää hoitoon, mutta eipä ole pyydettykään.
Mutta alkup. sen verran että olisiko mahdollista että itse josku kysyt voitko olla avuksi ottaa lapsenlapsia luoksesi, kun kerran völimatkaakin on noin vähän? Voisi olla vanhemmille helpotus että ei aina tarvitse pyytää, tulisi itselle ainakin tuputtamisen tunne, ihana olisi jos isovanhemmat osaisi näyttää että oikeasti haluavat viettää aikaa lapsenlapsien kanssa, sehän jo tukee heidän luonnollista välien kehittymistä.
Onpas sekavaa mutta ehkä ymmäräätte rakkaat mammat ja isomammat pointin :flower:

 

[Arjen sankari]

\

Kertokaapa, hyvät äidit, mikä on mielestänne kohtuus näissä mummola-asioissa.

Saako lapsenlapsi käydä yökylässä 2 vai 10 kertaa vuodessa.
Saanko käydä lasteni perheissä 1 vai 4 kertaa vuodessa.
Saanko soittaa lapsilleni/lastenlapsilleni 2 vai 6 kertaa vuodessa.

Meillä käy lapsenlapsi nyt yökylässä 2 kertaa vuodessa. Minusta se on ihan sopiva määrä. En pyydä yökylään, vaan suostun kun lapsi kysyy että saako tulla.

Lasteni perheille soitan ehkä 2 kertaa vuodessa, silloinkin vain jos on asiaa. Etäisyyttä on 20 km. Onnittelut laitan tekstiviestillä. Kutsuvat sitten kahville jos haluavat. Joistakin asioista laitan sähköpostia, niin voivat miettiä rauhassa mitä vastaavat.

Jos pyydetään niin menen lapsenvahdiksi. Ennen pyysivät, nyt ei enää.
Tuovat lapset mummolaan mieluummin.

Pitäisikö mummon maksaa lasten harrastuksia ja kuinka paljon: ratsastusta, balettitanssia, musiikkitunteja, ym.

Siis ihan kohtuuden rajoja kyselen, mikä on liikaa, mikä liian vähän, mikä sopivasti.

Vastauksia:
Meillä kouluikäinen lapsi voi olla yökylässä mummolassa, 1-2 kertaa vuodessa, ja korkeintaan 2-5 päivän jakson. Alle kouluikäiset lapset eivät käy yksinään mummolassa yökylässä. Me vanhemmat sovimme yökyläilyistä isovanhempien kanssa. Isovanhemmat eivät saa sopia suoraan lastemme kanssa yökyläilyistä.

Mummolassa kyläillään koko perheen kanssa muutaman kerran vuodessa. Sovimme kyläilyistä aina etukäteen, ja kysymme hyvissä ajoin, mikä päivä isovanhemmille sopii. Emme tee yllätysvierailuja mummolaan.

Isovanhempien sopii käydä meillä kylässä noin joka toinen kuukausi, ja kyläilyistä sovitaan aina etukäteen. Isovanhemmille tarjotaan ruoka ja kahvi, ei tarvitse olla meillä kotiapulaisina kyläreissulla =).

Isovanhempien ei tarvitse olla meillä lastenvahteina ollenkaan =). Jos tarvitaan lapsille hoitajaa kotiin, se hommataan muualta. Isovanhempien ei tarvitse tehdä meillä mitään kotitöitä (siivous, ruoanlaitto, vaatehuolto, remontti, rakennushommat, polttopuiden teko, lumenluonti, nurmikonleikkaus). Teemme itse kaiken kotona.

Lasten harrastuksia ei meidän isovanhempiaen tarvitse maksaa. Emme pyydä isovanhemmilta koskaan rahaa, avustuksia tai vie heille laskujamme maksettavaksi. Tulemme omillamme toimeen =).

Soitan appivanhemmilleni, jos minulla on asiaa heille. Soitan ehkä muutaman kerran vuodessa. Jos ei ole asiaa, en soita =).

Näin meillä B).

 

[Maija-mummo]

"Mutta alkup. sen verran että olisiko mahdollista että itse josku kysyt voitko olla avuksi ottaa lapsenlapsia luoksesi, kun kerran völimatkaakin on noin vähän? Voisi olla vanhemmille helpotus että ei aina tarvitse pyytää, tulisi itselle ainakin tuputtamisen tunne, ihana olisi jos isovanhemmat osaisi näyttää että oikeasti haluavat viettää aikaa lapsenlapsien kanssa, sehän jo tukee heidän luonnollista välien kehittymistä."

Juuri tuota tuputtamista yritän välttää kun sitä on täälläkin kritisoitu.
En halua sekaantua lasten perheiden elämään liikaa.

Olisi kyllä ihanaa asua lasten naapurissa että pienet voisivat piipahtaa tien yli mummolaan. Vaan en uskalla ajatellakaan hankkivani asuntoa niin läheltä ettei tule huonot välit. Minä kun en anna ihan kaikessa periksi. Kuten sunnuntaiaamun korkeushyppy klo 06 :/

Lapsenlapseni tuovat omat herkkuruokansa tullessaan yökylään. On omat murot, maidot, keksit, karkit, nakit jne. Mitään mummon perunoita tai salaatteja ei syödä. Yleensäkään eivät syö vihanneksia ollenkaan eikä hedelmiäkään joka päivä. Mansikat kyllä onneksi kelpasivat. Karkkeja on puolisen kiloa mukana. Pidän karkkien tuontia aivan turhana, mutta en ole siitä sanonut mitään. Olen ajatellut että pääsen helpommalla kun en puutu syömisiin. Saavat syödä mummun ruokia jos haluavat. kysyn kyllä että ottavatko.

 

[vakiokävijä harmaana]

Ninhän se on että makuja monia, toinen haluaa toista ja toinen toista, yksi sitä välimuotoa kolmennelle ei kelpaa mikään*

Tuota ylenmäärästä karkin ja herkkujen pupeltamista en ymmärräm, itse kyllä tunnustan aikoinani laittaneeni lapselle eväät kun on pariksi tunniksi mummon luokse mennyt, ihan kunnon ruokaa kyllä ja hedelmiä, sitä mitä kotonakin, ne kyllä tulevat bumerangina takaisin, tietysti saisi syödä mitä siellä tarjotaan, mutta kun ne raaka-aineet ei ole sieltä tuoreimmasta päästä hänellä toki en maija-mummoa epäile samasta

Ihanaa muuten kun ajattelet noin, että et sekaannu, meiilä anoppi aikanaan tuli omilla avaimilla sisään, jotka oli annettu ns.hätätapauksia varten, ilmoittamatta, saattoi vaan seistä yht äkkiä sohvan vieressä, sillon otti päähän mutt nyt voi jo hymyillä ajatukselle

 

[Maija-mummo]

Olen ollut huono kasvattaja omille lapsilleni kun eivät syö omissa kodeissaan kunnon ruokaa vaan ostavat kaikenlaisia herkkuja ja keksejä. Aikuiset ihmiset.

Omilla avaimilla ei tulisi mieleenikään mennä toisten asuntoihin, ei omien lastenkaan, jos ei asiasta ole sovittu. Tiedän kyllä että jotkut niin tekevät. Minua se aivan kauhistuttaa.

Minulla ei ole vanhoja ruokia kotona. katson päiväykset ja varsinkin vieraiden tullessa hankin tuoretta. Olen siinä suhteessa aika tarkka.
On itsestäkin inhaa kun kylässä tarjotaan reunasta homeista pullaa.

No, aina ei pääse itse miniöitään valkkaamaan. Ja voisihan se silti mennä pieleen. Vaan jos pariskunnat tulevat itse hyvin toimeen niin se olkoon heidän onnensa. Olen vähän sitä mieltä että mummot ovat vieraita lastensa perheissä. Tyytykööt siihen miten toiset omat kotinsa hoitavat. Avuksi voi olla jos apua tarvitaan.

 

[Äippä72]

Näin meillä..Lapset saa käydä mummolassa yökylässä sillon ku isovanhemmat kysyvät ja lapset sit vaan haluavat, jos ei jo ole valmiiksi suunniteltuja muita menoja. Itse kysymme yöhoitoa ehkä n. 5 krt vuodessa. Enkä siitä loukkaannu jos joskus ei hoito järjestykään sillä heillä on myös omat menonsa! Kyläilyjä meillä harrastetaan joka viikko puolin ja toisin, mies tosin ei läheskään aina mukana , koska on paljon töissä.Olemme myös tehneet pieniä reissuja yhdessä sekä ulkomaanmatkakin tehty porukassa. Toiset isovanhemmat asuu kaukana, joten heitä ei nähdäkään kun pari krt vuodessa mutta yökyläilyt pätevät samalla tavalla myös heihin. Meillä on hyvät välit ollu aina .. neuvoja meille ei tuputeta vaan niitä tulee kysyttäessä. On ilo jos iso rikkaus jos välit vanhempiin(isovanhempiin) on kunnossa!

 

[kikka]

Meillä tapaillaan molempia isovanhempia kerran pari kuukaudessa. Meillä isovanhemmat pyytelevät kylään. Välillä soittelemme, että ovatko he kotona, jos tulemme käymään. Mummot ja papat käyvät meillä vain kutsuttuna.

Lapsemme on ollut yökylässä vanhempieni luona vasta pari kertaa, koska on vielä niin pieni, anoppilassa ei ollenkaan. Jatkossa hän saa mennä yökylään koska haluaa ja jos isovanhemmille sopii. Kukaan ei loukkaannu, jos kyläily ei puolin tai toisin sovi.

Välillä pyydämme hoitoapua, jos on tarvetta päästä johonkin kahdestaan. Mummot päättävät itse, ehtivätkö/haluavatko hoitaa tyttöä. Välillä he jättävät jopa omat menot menemättä, jos lapsenlapsi tarvitsee hoitajaa (se on todellakin heidän oma päätöksensä eikä meidän vaatimuksemme). Molemmat mummot haluavat käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen olla tytön kanssa, koska se on heille niin mieleistä.

Isovanhemmat eivät maksa lapsemme harrastuksia, mutta jos haluavat antaa rahaa otamme sen vastaan. Mitään velvollisuutta rahojensa jakamiseen meille heillä ei ole.

Mielestäni meillä on hyvät välit isovanhempiin. Välillä nähdään usein, välillä vähän harvemmin. Kukaan ei mene ilmoittamatta omin avaimin toisten asuntoon, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Aika harvoin soittelen anopille, omalle äidilleni kylläkin. Molemmat soittelevat meille päin lähes viikottain. Minä ja mieheni huolehdimme siitä, että omat vanhemmat eivät puutu elämäämme liikaa. Neuvoja saa antaa, mutta turha loukkaantua, jos emme kaikkia noudata. Näin meillä on hyvin mennyt.

 

[tuumintaa]

Jos ei halua tuputtaa hoitoapua ja haluaa lapset yökylään voisihan asian ilmaista myös niin että on valmis ottamaan lapsia hoitoon jos tarve tulee ja tekee sen mielellään.
Silloin jää vanhemmille päätäntävalta ja harkinta. Vanhemmat myös tietäisivät että lapset otetaan myös mielellään useammin kylään jos on tarvis.
Mielestäni isovanhempien ei voida olettaa maksavan lastenlastensa harrastuksia ja siitä ei saa kukaan loukkaantua jos siitä kieltäytyy. Isovanhemman omasta halusta ja vanhempien suostumuksesta se on mielestäni mukava ele.

 

[äiti 40plusplus]

minulla on varmaan hurja ajatus jota kukaan muu ei allekirjoita mutta uskallan se tässä sanoa. Minun mielestä yökyläilyt yms pitäisi lähteä lapsen omasta halusta sekä isovanhempien halusta ottaa lapset kylään ei yksin vanhempien mukavuuden ja menemisen halusta.
Isovanhemmat ei ole mitenkään velvollisia "maksutta" hoitamaan lapsenlapsiaan kovin usein. Maksu ei tarkoita toki rahaa vaan jotakin mukavaa pientä viemistä. Ja itseasiassa myös mummon tapojen kunnioittamista tietyissä määrin mutta myös mummon joustavuutta eli ei kotona makeaasaamattomalle lapselle tuputeta mummolla karkkia mutta ei myöskään sitä että vanhemmat ei hyväksyisi mummon ruuanlaittotaitoa ja laittaisi lapselle omia ruokia mukaan (jos lapsi ei ole allergikko jolle on hankala laittaa ruokaa). Sehän on mummon omilta lapsilta aikamoinen epäluottamuslause mummon ruuanlaittotaitoja kohtaan.
Ja lisään sen vielä että isovanhempien ei todellakaan tarvitse osallistua lapsen harrasteiden kustantamiseen. KUnkin pitää valita harrastukset sen mukaan mitä omasta kukkarosta on varaa maksaa, jos noin ilkeästi saa sanoa.

 

[mummimamma]

\

minulla on varmaan hurja ajatus jota kukaan muu ei allekirjoita mutta uskallan se tässä sanoa. Minun mielestä yökyläilyt yms pitäisi lähteä lapsen omasta halusta sekä isovanhempien halusta ottaa lapset kylään ei yksin vanhempien mukavuuden ja menemisen halusta.
Isovanhemmat ei ole mitenkään velvollisia "maksutta" hoitamaan lapsenlapsiaan kovin usein. Maksu ei tarkoita toki rahaa vaan jotakin mukavaa pientä viemistä. Ja itseasiassa myös mummon tapojen kunnioittamista tietyissä määrin mutta myös mummon joustavuutta eli ei kotona makeaasaamattomalle lapselle tuputeta mummolla karkkia mutta ei myöskään sitä että vanhemmat ei hyväksyisi mummon ruuanlaittotaitoa ja laittaisi lapselle omia ruokia mukaan (jos lapsi ei ole allergikko jolle on hankala laittaa ruokaa). Sehän on mummon omilta lapsilta aikamoinen epäluottamuslause mummon ruuanlaittotaitoja kohtaan.
Ja lisään sen vielä että isovanhempien ei todellakaan tarvitse osallistua lapsen harrasteiden kustantamiseen. KUnkin pitää valita harrastukset sen mukaan mitä omasta kukkarosta on varaa maksaa, jos noin ilkeästi saa sanoa.

olen täsmälleen samaa mieltä sun kanssa. Voihan se mummo olla joskus lastenhoito apuna, mutta jos sitä mummoa pidetään itsestään selvyytenä. että kyllä se joutaa aina hoitamaan lastenlapsia ja perukoon omat menonsa, niin joutaa hoitamaan, niin se ei ole oikein. Ei se mummokaan aina jaksa olla käytettävissä, kun mummokin saattaa olla vielä työelämässä, niin ei aina jaksa ja voi. Ja kun se mummo on kuitenkin hoitanut jo ne omat lapsensa, niin ehkä haluaa jo sitä omaakin aikaa.

 

[taustalla]

\

minulla on varmaan hurja ajatus jota kukaan muu ei allekirjoita mutta uskallan se tässä sanoa. Minun mielestä yökyläilyt yms pitäisi lähteä lapsen omasta halusta sekä isovanhempien halusta ottaa lapset kylään ei yksin vanhempien mukavuuden ja menemisen halusta.
Isovanhemmat ei ole mitenkään velvollisia "maksutta" hoitamaan lapsenlapsiaan kovin usein. Maksu ei tarkoita toki rahaa vaan jotakin mukavaa pientä viemistä. Ja itseasiassa myös mummon tapojen kunnioittamista tietyissä määrin mutta myös mummon joustavuutta eli ei kotona makeaasaamattomalle lapselle tuputeta mummolla karkkia mutta ei myöskään sitä että vanhemmat ei hyväksyisi mummon ruuanlaittotaitoa ja laittaisi lapselle omia ruokia mukaan (jos lapsi ei ole allergikko jolle on hankala laittaa ruokaa). Sehän on mummon omilta lapsilta aikamoinen epäluottamuslause mummon ruuanlaittotaitoja kohtaan.
Ja lisään sen vielä että isovanhempien ei todellakaan tarvitse osallistua lapsen harrasteiden kustantamiseen. KUnkin pitää valita harrastukset sen mukaan mitä omasta kukkarosta on varaa maksaa, jos noin ilkeästi saa sanoa.

Mä olen yökyläasiassa samaa mieltä myöskin ja tuosta harrastusjutusta. Tietenkin jos ihan välttämättä haluaisi maksaa ja loukkaantuisi jos ei saa, asia ois eri asia. Mut eipä ole kyllä tullut mieleenkään että isovanhemmat maksaisivat harrastukset, joihin meidän lapset haluavat mennä...

 

[minä]

\

Meillä tapaillaan molempia isovanhempia kerran pari kuukaudessa. Meillä isovanhemmat pyytelevät kylään. Välillä soittelemme, että ovatko he kotona, jos tulemme käymään. Mummot ja papat käyvät meillä vain kutsuttuna.

Lapsemme on ollut yökylässä vanhempieni luona vasta pari kertaa, koska on vielä niin pieni, anoppilassa ei ollenkaan. Jatkossa hän saa mennä yökylään koska haluaa ja jos isovanhemmille sopii. Kukaan ei loukkaannu, jos kyläily ei puolin tai toisin sovi.

Välillä pyydämme hoitoapua, jos on tarvetta päästä johonkin kahdestaan. Mummot päättävät itse, ehtivätkö/haluavatko hoitaa tyttöä. Välillä he jättävät jopa omat menot menemättä, jos lapsenlapsi tarvitsee hoitajaa (se on todellakin heidän oma päätöksensä eikä meidän vaatimuksemme). Molemmat mummot haluavat käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen olla tytön kanssa, koska se on heille niin mieleistä.

Isovanhemmat eivät maksa lapsemme harrastuksia, mutta jos haluavat antaa rahaa otamme sen vastaan. Mitään velvollisuutta rahojensa jakamiseen meille heillä ei ole.

Mielestäni meillä on hyvät välit isovanhempiin. Välillä nähdään usein, välillä vähän harvemmin. Kukaan ei mene ilmoittamatta omin avaimin toisten asuntoon, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Aika harvoin soittelen anopille, omalle äidilleni kylläkin. Molemmat soittelevat meille päin lähes viikottain. Minä ja mieheni huolehdimme siitä, että omat vanhemmat eivät puutu elämäämme liikaa. Neuvoja saa antaa, mutta turha loukkaantua, jos emme kaikkia noudata. Näin meillä on hyvin mennyt.

Teillä kuulostaa siltä, mikä minullekin on normaalia. Viestin aloittanut tuntuisi minusta kovin etäiseltä isovanhemmalta ja olisin henkilökohtaisesti loukkaantunut välinpitämättömuyydestä. Minusta isovanhemmat ja suku ylipäätään on rikkaus, ei säännelty rasite. Mutta mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, vaan voi tuntua riippuvuudelta tms.

 

[Maija-mummo]

Niinpä niin. Mistäpä sen sitten tietää mikä on kohtuus.
Minä olen saanut sen käsityksen että korkeintaan pari kertaa vuodessa sopii käydä kylässä. Ja ylimääräiset muutenvaan soittelutkin olisivat pahasta.

Tuo "minä" piti minua tylynä. Luulenpa että tässä on nyt niin että mummit yrittävät olla mieliksi ja muuttaa omia tapojaan, mutta miniät haluavat komennella ja määrätä mummot elämään heidän tavoillaan.

Taitaa olla paras että mummot elää kotonaan niinkuin parhaiten osaavat ja miniät elävät omissa huusholleissaan. Se joka menee toisen kotiin, olkoon sitten talonväen armoilla. Ainakin meillä nyt loppui nöyristely. Meille kun tulee kylään niin minä määrään säännöt omassa kodissani.En suostu enää kyselemään kun ei tunnu mikään kelpaavan,

sanoo mummiksi yrittänyt pahoilla mielin.

 

[mummu minäkin]

\

Niinpä niin. Mistäpä sen sitten tietää mikä on kohtuus.
Minä olen saanut sen käsityksen että korkeintaan pari kertaa vuodessa sopii käydä kylässä. Ja ylimääräiset muutenvaan soittelutkin olisivat pahasta.

Tuo "minä" piti minua tylynä. Luulenpa että tässä on nyt niin että mummit yrittävät olla mieliksi ja muuttaa omia tapojaan, mutta miniät haluavat komennella ja määrätä mummot elämään heidän tavoillaan.

Taitaa olla paras että mummot elää kotonaan niinkuin parhaiten osaavat ja miniät elävät omissa huusholleissaan. Se joka menee toisen kotiin, olkoon sitten talonväen armoilla. Ainakin meillä nyt loppui nöyristely. Meille kun tulee kylään niin minä määrään säännöt omassa kodissani.En suostu enää kyselemään kun ei tunnu mikään kelpaavan,

sanoo mummiksi yrittänyt pahoilla mielin.

Minä teen aivan samalla tavalla ja olen myös pahoilla mielin :'(

 

[minä]

Mitä Maija-mummu itse haluaisit? Miten teillä tehtiin kun omat lapsesi olivat lapsia?

Meillä oli aina kovin kiinteät välit isovanhempiin ja se oli lapsenlapsen näkökulmasta erittäin mukavaa. Aikuisenakin oli mukava vierailla useinisoisän luona (muut olivat jo kuolleet) ja tarinoida.

 

[Micosa]

\

Niinpä niin. Mistäpä sen sitten tietää mikä on kohtuus.
Minä olen saanut sen käsityksen että korkeintaan pari kertaa vuodessa sopii käydä kylässä. Ja ylimääräiset muutenvaan soittelutkin olisivat pahasta.

Tuo "minä" piti minua tylynä. Luulenpa että tässä on nyt niin että mummit yrittävät olla mieliksi ja muuttaa omia tapojaan, mutta miniät haluavat komennella ja määrätä mummot elämään heidän tavoillaan.

Taitaa olla paras että mummot elää kotonaan niinkuin parhaiten osaavat ja miniät elävät omissa huusholleissaan. Se joka menee toisen kotiin, olkoon sitten talonväen armoilla. Ainakin meillä nyt loppui nöyristely. Meille kun tulee kylään niin minä määrään säännöt omassa kodissani.En suostu enää kyselemään kun ei tunnu mikään kelpaavan,

sanoo mummiksi yrittänyt pahoilla mielin.

Onneksi lapseni isovanhemmat ovat sulattaneet minut sekä mieheni omina itsenään.Itse en myöskään halua että esim.anoppi alkaa minua mielistellä vaan tekee kotonaan niinkuin tekee.
Lapset hoidettu aina hyvin ja pitävät isovanhemmistaan se riittää.
Ottavat hoitoon,jos ei menoja.Koskaan ei ole tarvinnut niitä perua eikä tulevaisuudessakaan tarvitse.
Omat menomme sovitamme sen mukaan.Jos lapset eivät sovi paikkaan mihin pitäisi lähteä jää jompikumpi tai molemmat kotiin lasten kanssa.
Molemmilta isovanhemmiltaan lapset ovat paljon saaneet tai toivottavasti pitkään vielä saavatkin.
Mielipide eroja on ja tulee olemaan,mutta riippuen asiasta ja sen vaikutuksesta lapseeni sanon tai olen sanomatta mitään.
Molemmat isovanhemmat saisivat kyläillä useamminkin kuin vain kutsuttuna,mutta toisaalta käymme muutaman kerran viikossa molempien luona itse(toivottu että käymme usein)
Käymme myös kumpikin molempien appivanhempien luona yksin ja lasten kanssa ilman toista ja koskaan ei ole ajettu pois(vain jos lähdössä ovat johonkin itse)
En ole koskaan ymmärtänyt miksi toisen pitäisi aina miellyttää toista jos itse ei ole valmis sitä myös tekemään.
Joustetaan hieman kaikki niin on helpompaa
:hug:

 

[Paha äitipuoli]

Tulee oikein huono omatunto kun lueskelen noita edellisiä viestejä. Meille mummu (anoppini) on painonsa arvoinen kultaa, kun auttaa meitä lasten kanssa niin paljon. Kun vauvat olivat pieniä, oli mummu meillä kotona hoitamassa, niin että ei heti äitiysloman jälkeen tarvinnut viedä hoitoon. Avuntarjous tuli mummulta itseltään ja oli aivan loistava asia.

Nykyisinkin, kun lapset ovat jo tarhassa, auttaa mummu usein ja jos on parin viikon väli, ettei nähdä ja sitten soitetaan että tullaan kylään, on mummulla ollut jo ikävä. Ihan niinkuin lapsillakin. Lapset syövät mielellään mummun ruokia, mutta koska lasten kyläily on myös kulu, niin pyrin pakkaamaan ruokia mukaan. Luotan myös siihen, että mummu kertoo, jos käymme liikaa. Joskus on sanonutkin, että ihanat nuo teidän auton perävalot! Enkä minä siitä loukkaannu.
Mielestäni on todella tärkeää, että isovanhemmat ovat läheisiä lapsenlapsille. Arvostan sitä perimätietoja ja erilaista elämän mallia, jota lapset saavat isovanhemmiltaan.
Mummu ja pappa käyvät meillä iltaa istumassa ja aina silloin tällöin kutsun molemmat isovanhemmat meille syömään, ja meillä on porukalla tosi mukavaa.

Olemme myös tehneet pidempia autoreissuja koko porukalla (mummut, papat, miehen sisko perheineen ja meidän perhe..yhteensä 13 henkilöä).. ne reissut on kyllä melko rasittavia ja niiden jälkeen kaikkitarvitsevat lomaa toisistaan

En oleta tai edellytä apua mummulta, mutta olen äärettömän onnellinen siitä ja näistä läheisistä väleistä. Ex anoppini oli todella etäinen ja "hieno(steleva)", enkä olisi voinut edes kuvitella viettäväni aikaa hänen luonaan. Nykyisen luona olen myös ollut yötä, jos miehet ovat olleet reissussa.

Avunanto ei ole yksipuolista, me pyrimme myös auttamaan mummua ja pappaa.

Hitto, että olen onnellinen että anoppini on juuri sellainen ihminen kuin on! En ikinä kuvitellut, että minulla olisi näin hyvä tuuri!

 

[Maamikki]

Kuulostaa TOSI kylmiltä nuo teidän välit, mutta kukin tyylillään! Meillä minun vanhemmat käyvät kylässä joka viikko, joskus useamminkin. Me käydään myös heillä, harvemmin kuitenkin. Anoppi käy vähän harvemmin, ehkä kerran kuussa. Poika on yökylässä n. kerran kahdessa kuukaudessa ja itse kysytään heiltä että käykö se heille ja ainahan se on käynyt, elleivät ole töissä. Poika menee eritäin mielellään ja aina on hyvin yökyläilyt menneet. Kun näkee isovanhempia viikoittain, heistä on tullut pojalle hyvin tärkeitä ja rakkaita ja hoitoon meno on hyvin helppoa. Äitini kanssa soitellaan melkein joka päivä, ei haittaa ketään osapuolta.

En voisi kuvitellakaan tuollaisia välejä kuin alkuperäinen kertoi, lapsi siinä kärsisi ja muutkin osapuolet. Meidän lapsen isovanhemmat haluavat olla osa lapsen elämää eivätkä halua missään tapauksessa jäädä paitsi hänen kehityksensä ja elämänsä seuraamisesta. Ja hyvä niin, kaikki osapuolet ovat voittajia meillä :heart:

 

[Vilma232]

Kuullostipa kauheelta, vain 20km välimatkaa ja näätte niin harvoin??? Isovanhemmat on suuri rikkaus. Ihmettelen että eikö mummolla ole lapsenlapsia ikävä? Meillä ei tulisi kuuloonkaan. Meillä niin lapset kuin isovanhemmatkin kuolisi ikävään :'(

 

[mumu]

Minusta tuntuu että meillä isovanhemmilla olisi halua ja mhdollisuuksia olla enempi lastenlasten kanssa ,mutta nykyvanhemmat eivät sitä halua.
Vanhemmat ovat hyvin tarkkoja "omasta reviiristä" ja sinne ei anopilla/mummulla ole paljonkaan asiaa... en henk. koht. haluakaan puuttua nuorten perheiden asioihin/päätöksiin, mutta lastenlasten kanssa olisin mielelläni nykyistä paljon enemmän.

Omilla lapsillani on hyvin kiinteät välit isovanhempiinsa, mutta minöiden/ vävyjen myötä on lapset luoneet omat perhekuviot, joka heille sallittakoon... mutta koen olevani väliinputoaja kun lapseni edelleen ovat tiiviissä yhteydessä minun vanhempiini.

Nyt joku sanoo, että katso mummu peiliin.... katsottu on ja keskusteltu lasten kanssa.... se on nyt vaan nykyajan henki että jokainen elää omaa elämäänsä ja jos ei elä niin sellainen käsketään hankkimaan :kieh:

mutta niinkuin sanoin ikävöin lapsenlapsiani :heart:

 

[nasu]

Meillä taapero ikäinen muksu on mummolassa hoidossa aina kun mummit sitä itse pyytävät ja silloin jos meillä on itsellämme haluja ja tarve lähteä viettämään omaa sekä yhteistä aikaa=)
Meillä on vielä sellainen ihanuus, että muksulla on 2 mummia ja 2 pappaa ja kaiken lisäksi avopuolison omat isovanhemmat... ja kaikki ovat alle 67 - vuotiaita. ( jaksavat olla naperon kanssa)
Hoito järjestelmää helpottaa tietysti se, että asumme samassa kaupungissa ja eikä ongelmaksi muodostu sekään että, omat vanhempani asuvat 40 km päässä.
Olen muksun kanssa kotona ja avopuoliso töissä.
On helpottavaa saada nauttia arjesta kun isovanhemmat auttavat - ja ihan omasta halustaan.
Rahaa emme pyydä - Leluja ja vaatteita ostamme pojan tarpeisiin tarkotetuilla rahoilla- On ihanaa saada nähdä isovanhempien ilo heidän saadessaan viettää aikaa pojan kanssa=)! Näin meillä.