Tuli tällainen mieleen, kun pohdin tässä aamun tunneilla sitä, miten epäromanttinen voikaan ihminen olla (minä).
Minkälaisissa olosuhteissa tapasitte ja miten "bongasit" juuri tuon ko. ihmisen? Mikä hänessä oli SE juttu?
Epäilen vahvasti, että tähän ketjuun tulevat vastaukset tulevat poikkeamaan huomattavasti siitä, mitä itse ajattelin tuon miehen nähdessäni...ja haluan siis tietää, että osuvatko epäilyni oikeaan
Oman mieheni tapasin ravintolassa. Olin ns. haku päällä ja bongasinkin melko nopeasti ravintolasta pitkän ja selkeästi salilla vähän enempikin viihtyvän miehen, jonka pöytään päätin saada luvan istuutua.
Lupa tuli, mutta istuutuessani huomasin, ettei se mies naamastaan ollut aivan sitä, mitä olisin toivonut. Joten kiinnostukseni ei kovinkaan pitkälle kantanut. Pöydän toisella puolen istui hänen kaverinsa, joka sen sijaan kiinnitti huomioni. Joskaan en voi sanoa, että välttämättä pelkästään positiivisesti.
Huomioni tuo mies kiinnitti sillä, että hänellä oli 24/7 kestohymy päällä. Taisi siinä mielessä sekin jo käydä, että "käyköhän tuo tyyppi vähän hitaalla", sillä en oikein ymmärrä tuommoista jatkuvaa hymyilyä. En tarkoita, että itkeäkkäään pitäisi, mutta en toisaalta ole tottunut sellaiseen kestohymyynkään.
Kun hänen kanssaan sitten alkoi juttelemaan, sai huomata, ettei mies käy hitaalla vaan suusta tuli jopa ihan fiksua juttua. Ja kun hän nousi hakemaan juomaa, tuli selväksi samalla se, että tämäkin mies oli punttisalilla viihtynyt. Raamikas kaveri tajuttoman hyvällä perseellä. Ja naamakin näytti siltä, miltä piti.
Jotta sillälailla. Voitinkohan mä juuri palkinnot sekä epäromanttisuudesta, että pinnallisuudesta? :xmas:
Minkälaisissa olosuhteissa tapasitte ja miten "bongasit" juuri tuon ko. ihmisen? Mikä hänessä oli SE juttu?
Epäilen vahvasti, että tähän ketjuun tulevat vastaukset tulevat poikkeamaan huomattavasti siitä, mitä itse ajattelin tuon miehen nähdessäni...ja haluan siis tietää, että osuvatko epäilyni oikeaan
Oman mieheni tapasin ravintolassa. Olin ns. haku päällä ja bongasinkin melko nopeasti ravintolasta pitkän ja selkeästi salilla vähän enempikin viihtyvän miehen, jonka pöytään päätin saada luvan istuutua.
Lupa tuli, mutta istuutuessani huomasin, ettei se mies naamastaan ollut aivan sitä, mitä olisin toivonut. Joten kiinnostukseni ei kovinkaan pitkälle kantanut. Pöydän toisella puolen istui hänen kaverinsa, joka sen sijaan kiinnitti huomioni. Joskaan en voi sanoa, että välttämättä pelkästään positiivisesti.
Huomioni tuo mies kiinnitti sillä, että hänellä oli 24/7 kestohymy päällä. Taisi siinä mielessä sekin jo käydä, että "käyköhän tuo tyyppi vähän hitaalla", sillä en oikein ymmärrä tuommoista jatkuvaa hymyilyä. En tarkoita, että itkeäkkäään pitäisi, mutta en toisaalta ole tottunut sellaiseen kestohymyynkään.
Kun hänen kanssaan sitten alkoi juttelemaan, sai huomata, ettei mies käy hitaalla vaan suusta tuli jopa ihan fiksua juttua. Ja kun hän nousi hakemaan juomaa, tuli selväksi samalla se, että tämäkin mies oli punttisalilla viihtynyt. Raamikas kaveri tajuttoman hyvällä perseellä. Ja naamakin näytti siltä, miltä piti.
Jotta sillälailla. Voitinkohan mä juuri palkinnot sekä epäromanttisuudesta, että pinnallisuudesta? :xmas: