V
"vieras"
Vieras
Minua on nuoresta pitäen haukuttu ja arvosteltu mitä erilaisimmista asioista.
Olen aina viettänyt ihan normaalia elämää ja tekemiset ja sanomiset ovat ihan normaaleja, en poikkea muista mitenkään, sulaudun massaan, en ole erikoinen.
Tämä kaikki alkoi kun aloitin seiskaluokan. Alakoulussa oli jo sellaista, että minun oli vaikea saada lojaalia parasta ystävää. Minulla ei ole koskaan ollut parasta ystävää kuin vain hetken aikaa.
Kun aloitin yläkoulun minusta tuli kiusattu. Minua haukuttiin ja minuun käytettiin fyysistä väkivaltaa. Minulla oli kuitenkin kavereita, jotka hekin välillä käyttäytyivät huonosti minua kohtaan, he eivät esimerkiksi koskaan puuttuneet asiaan kun minua lyötiin tms.
Kun yläkoulu loppui en ollut kiusaajien kanssa samassa koulussa, joten kiusaaminen loppui heidän taholtaan. Sain uuden kiusaajan, isäpuoleni. Hän haukkui minua monin eri sanoin, olin tyhmä, idiootti, ruma, lutka, huora. Tämä oli päivittäistä.
Tämä loppui kun muutin omilleni ja sain lapsen avomieheni kanssa. Sain olla vihdoin rauhassa kunnes avomieheni alkoi haukkumaan minua, lähinnä ulkonäköäni ja vaatetustani. Meille tuli ero kun hän jäi kiinni pettämisestä (hänen kaverinsa soitti ja kertoi minulle) Exäni kävi minuun myös käsiksi (minua ei ole koskaan sattunut fyysisesti niin paljon vaikka hakattu minut on monesti, olihan kyseessä vahva mies)
Sanomattakin on selvää, en osaa pitää puoliani. Olen usein näissä tilanteissa aivan hiljaa ja nieleskelen kyyneleitä. Annoin myös toisten lyödä minua laittamatta vastaan, paitsi exän heitellessä minua lähdin karkuun!
Tämän kaiken jälkeen olen ollut paljolti vain kahden lapseni kanssa. Toki näitä haukkumistilanteita on tullut muutamia vastaan. Mutta kun en ole juuri muiden kanssa enää tekemisissä niin olen saanut olla aika rauhassa.
Mutta nyt kun lapsi on kasvanut aika isoksi, hänen kaverinsa ovat alkaneet arvostelemaan minua. Yleensä olen heidän mielestään huono jossain asiassa, joskus jotain ulkonäköön liittyvää tai työhön. He kertovat asiat lapselleni ja lapsi minulle.
Tietysti kaikkia ihmisiä on arvosteltu jossain vaiheessa elämää, mutta miten minusta tuntuu, että saan kuulla jatkuvasti jotain haukkumista tms. Ei tässä vielä kaikki haukkumiset, olen kuullut niitä läheisiltä ja tuntemattomiltakin, mutta se on ollut vähäisempää kuitenkin.
Aikuisiällä olen tavannut pari ystävää ja he eivät taas ole koskaan haukkuneet tai arvostelleet minua. He haluavat pitää minuun yhteyttä (usein) ja tavata minua. Joten en ole aivan kamala ihminen. Luulen, että ne kiusaajat tajusivat että olen heikko, enkä pistä vastaan ja siitä se lähti.
Mutta mikä aiheuttaa sen, että aikuiset ihmiset ja jopa lasteni kaverit alkavat haukkumaan ja arvostelemaan minua?
Kun vaan itse tajuaisin, mikä minussa on vikana? Ei ole varmaan ihme, että itsetuntoni on huono. En ole ollut suhteessa eroni jälkeen, tuntuu etten uskalla mitään kun pelkään niin perkeleesti ihmisiä. Vaikkei sitä päällepäin varmasti huomaa, juttelen small talkia sujuvasti ihmisten kanssa. Mutten koskaan päästä ketään ihmistä liian lähelle.
Olen aina viettänyt ihan normaalia elämää ja tekemiset ja sanomiset ovat ihan normaaleja, en poikkea muista mitenkään, sulaudun massaan, en ole erikoinen.
Tämä kaikki alkoi kun aloitin seiskaluokan. Alakoulussa oli jo sellaista, että minun oli vaikea saada lojaalia parasta ystävää. Minulla ei ole koskaan ollut parasta ystävää kuin vain hetken aikaa.
Kun aloitin yläkoulun minusta tuli kiusattu. Minua haukuttiin ja minuun käytettiin fyysistä väkivaltaa. Minulla oli kuitenkin kavereita, jotka hekin välillä käyttäytyivät huonosti minua kohtaan, he eivät esimerkiksi koskaan puuttuneet asiaan kun minua lyötiin tms.
Kun yläkoulu loppui en ollut kiusaajien kanssa samassa koulussa, joten kiusaaminen loppui heidän taholtaan. Sain uuden kiusaajan, isäpuoleni. Hän haukkui minua monin eri sanoin, olin tyhmä, idiootti, ruma, lutka, huora. Tämä oli päivittäistä.
Tämä loppui kun muutin omilleni ja sain lapsen avomieheni kanssa. Sain olla vihdoin rauhassa kunnes avomieheni alkoi haukkumaan minua, lähinnä ulkonäköäni ja vaatetustani. Meille tuli ero kun hän jäi kiinni pettämisestä (hänen kaverinsa soitti ja kertoi minulle) Exäni kävi minuun myös käsiksi (minua ei ole koskaan sattunut fyysisesti niin paljon vaikka hakattu minut on monesti, olihan kyseessä vahva mies)
Sanomattakin on selvää, en osaa pitää puoliani. Olen usein näissä tilanteissa aivan hiljaa ja nieleskelen kyyneleitä. Annoin myös toisten lyödä minua laittamatta vastaan, paitsi exän heitellessä minua lähdin karkuun!
Tämän kaiken jälkeen olen ollut paljolti vain kahden lapseni kanssa. Toki näitä haukkumistilanteita on tullut muutamia vastaan. Mutta kun en ole juuri muiden kanssa enää tekemisissä niin olen saanut olla aika rauhassa.
Mutta nyt kun lapsi on kasvanut aika isoksi, hänen kaverinsa ovat alkaneet arvostelemaan minua. Yleensä olen heidän mielestään huono jossain asiassa, joskus jotain ulkonäköön liittyvää tai työhön. He kertovat asiat lapselleni ja lapsi minulle.
Tietysti kaikkia ihmisiä on arvosteltu jossain vaiheessa elämää, mutta miten minusta tuntuu, että saan kuulla jatkuvasti jotain haukkumista tms. Ei tässä vielä kaikki haukkumiset, olen kuullut niitä läheisiltä ja tuntemattomiltakin, mutta se on ollut vähäisempää kuitenkin.
Aikuisiällä olen tavannut pari ystävää ja he eivät taas ole koskaan haukkuneet tai arvostelleet minua. He haluavat pitää minuun yhteyttä (usein) ja tavata minua. Joten en ole aivan kamala ihminen. Luulen, että ne kiusaajat tajusivat että olen heikko, enkä pistä vastaan ja siitä se lähti.
Mutta mikä aiheuttaa sen, että aikuiset ihmiset ja jopa lasteni kaverit alkavat haukkumaan ja arvostelemaan minua?
Kun vaan itse tajuaisin, mikä minussa on vikana? Ei ole varmaan ihme, että itsetuntoni on huono. En ole ollut suhteessa eroni jälkeen, tuntuu etten uskalla mitään kun pelkään niin perkeleesti ihmisiä. Vaikkei sitä päällepäin varmasti huomaa, juttelen small talkia sujuvasti ihmisten kanssa. Mutten koskaan päästä ketään ihmistä liian lähelle.
