on kohtelias ja ystävällinen kaikille.
On älykäs ja huumorintajuinen. Osaa lähes kaiken paremmin kuin minä, on taitava käsistään (rakentaminen, auton korjaus, tietokoneen huollot ym sujuu) ja lisäksi päässäkään ei mitään vikaa, kun hänellä arvostettu korkeakoulututkinto.
Aina kun en jotain tiedä, kysyn ensin mieheltäni ja vastaus tulee lähes alalta kuin alalta (biologia, historia, politiikka...). Arvostan älyä ja sivistystä, enkä kykenisi elää minua tyhmemmän ja sivistymättömän ihmisen kanssa. Miehen kuuluu olla mielestäni se fiksumpi suhteessa. Se, että hän tietää ja osaa, johtuu siitä, että hänellä on uteliaisuutta eri asioita kohtaan, ja sinnikkyyttä, jaksaa istua yökausia korjaamassa tietokonetta ym. itse opettelee asiat.
Osallistuu kotitöihin ja lasten hoitoon. Käy töissä, eikä törsää palkkaa itseensä vaan maksaa vuokran ja laskut. En haluaisi itsekeskeistä miestä, joka harrastaa vaan kalliita harrastuksia ja ihailee omaa naamaansa peilistä.
Täydellinen ei tietenkän ole kukaan. Ei myöskään mieheni. Hänen huono puolensa on se, että ei itse osaa arvostaa itseään. Häneltä siis puuttuu itsetuntoa. Johtuu varmaan pääosin kasvatuksesta, että hänet nuorimpana lapsena kasvatettu siihen, että eihän hän mitään tarvitse tai ansaitse. Sisarukset ovat aina vaatineet ja saaneet enemmän kun ovat vaatineet, koska ovat vanhempia. Eli mieheni huono itsetunto ja siitä johtuen ei näe omaa fiksuuttaan, ei pyydä kunnon palkkaa tai hakeudu hyväpalkkaiseen työhön, tekee kaiken aina kaikille pyytäjille ilmaiseksi. Esim oman alansa töitä tekee iltaisin/öisin ilmaiseksi pyytäjille..
Eli mieheni on liian vaatimaton ja nöyrä ja ei kunnianhimoa, kun ei tajua omaa arvoaan kasvatuksesta johtuen. Miehen vanhemmat ovat perinteisiä duunarivanhempia, hänet on alistettu tottelemaan eikä vastaansanomisia ole sallittu. Tästä johtuen saammekin varmaan aina elää köyhyydessä, paitsi jos itse sitä rahaa hankin meidän perheessä. Mutta minullekaan ei maallinen mammona onnea tuo. Tärkeintä että saa elää ihmisen kanssa jota arvostaa ja kunnioittaa. Enemmän tuo vaatimattomuus ja oman arvostuksen puute huolettaa, koska tarttuu mahdollisesti lapsiin, jotka ovatkin ehkä liiankin vaatimattomia ja kilttejä. Eivät ole normaaleja nykylapsia tyyliin minä minä minä. mulle mulle mulle.
MIeheni on noiden muiden hyvien puolien lisäksi ihan hyvännäköinen mies. On normaalipainoinen ja vaalea ja muutenkin mukiinmenevä.
. Pitää arvossa perheen yhteistä aikaa ja passittaa se välillä minutkin päikkäreille, vaikka yleensä se menee ite.... On se juu hyvä mies mulle ja hyvä isä lapsillemme, et ei tartte vaihtaa, kun rakkauttakin riittää :heart:
