M
miniä minäkin
Vieras
Aloitanpa taas ihan uuden keskustelun tästä ikuisesta aiheesta anoppien ja miniöiden välisestä suhteesta. Lähinnä haluan tuoda esiin oman kantani miksi oma anoppini ärsyttää. Kun olin synnyttämässä esikoistani niin anoppi oli sillä välin, tiedän kyllä että ihan hyvää hyvyyttään, tullut siivoamaan meille ja isäntää passaamaan, niinkuin ei nyt aikuinen mies olisi paria päivää itsekseen pärjännyt, ja olisi se isäntä itsekkin voinut ottaa vähän vastuuta siitä siivouksesta. Sitten vielä anoppi oli suunnitellut että minun äidin olisi pitänyt tulla meille meitä "passaamaan" ainakin viikoksi ja ei tietenkään voinut ymmärtää kun sanoin ettei käy. Halusin siis itse ihan oman perheen kanssa ensin tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen ilman että siinä on ulkopuolisia vahtimassa. No kuopuksen kohdalla sama homma, eli taas oli anoppi tullut siivoamaan ja ruokaa laittamaan vaikka itse olin järjestänyt esikoisen hoidon toisella tapaa ja ajattelin että tekee isännällekin ihan hyvää kun joutuu ottamaan ns. vastuuta lapsen hoidosta (eipä silti ihan hyvin isäntä olikin esikoisen kanssa pärjännyt minun poissaollessani). Se mikä minua eniten tuossa tilanteessa eniten ärsytti oli se että asiasta ei mitenkään edes kysytty minulta että käykö että tullaan siivoamaan. Just tuollainen kysymättä tuppaantuminen sai ainakin minun puolelta aikaan sen että heti nousee "karvat pystyyn" anopin neuvojen suhteen. Ja kun tuo sama kuvio toistui taas kun olin keväällä kuopuksen kanssa sairaalassa yhden yön seudun. Siis ei minusta olis liikkaa vaadittu jos asioista edes vaivauduttaisiin kysymään myös minulta eikä vaan että tuppaudutaan avuksi.