Mikä ihme voi olla vikana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voi apuaaa!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Voi apuaaa!

Vieras
Mies on aivan j ä r k y t t ä v ä n äkkipikainen ja herkkä suuttumaan.Yritän kaikin keinoin olla "tuntosarvet" pystyssä,jotta aistisin mielialoja ja voisin välttää kohtaukset,mutta hän keksii aina jotakin,mistä suuttua.Asiat voivat olla pieniä tai isoja,mutta joka kerta,kun käy kotona (reissutöissä),suuttuu pian.Lisäksi on suuttuessaan silmittömän raivokas,lyö nyrkkiä seinään,silmät leimuavat,sanoo pahasti ja usein myös lähtee ovet paukkuen vaikka ihan yönselkään.Itse yritän tosiaan väistellä riitoja lastenkin takia ja yritän olla puhumatta ongelmista,koska mies vaikuttaa niin kireältä ja stressaantuneelta muutenkin.

Mistä ihmeestä voi olla kyse?Tai vielä tärkeämpää,kuinka ihmeessä voisin välttää riidat ja huudot?Keskustelu ei siis auta ja mitään ulkopuolista apua mies ei halua,koska itse ei edes koe/myönnä suuttuvansa.
 
Kuulostaa hiukan siltä, että herralla on joku muu ongelma, ja sitten tekee tikusta asiaa jotta ärtymykseen löytyisi selitys - on itsellään silloin parempi olla.

Jos rupeat kulkemaan varpaillasi, se saattaa itse asiassa provosoida miestä entisestään. Addiktien ja tiettyjen persoonallisuushäiriöisten puolisot sortuvat tuohon, eikä se ole juuri tainnut koskaan auttaa. Silloin vain supistat omaa henkilökohtaista (ja lasten) tilaa, kunnes sitä ei enää juuri ole. Samalla voit kadottaa persoonallisuutesi.

Kyllä sinun täytyisi pitää kiinni siitä, mikä on normaalia ja toivottavaa. Lapsilla ei muuten ole asiasta mitään käsitystä. Ja viime kädessä, miehesi ei varmaankaan hakkaa nyrkillä pomonsa pöytää. Kykenee siis käyttäytymään toisin halutessaan. Jos sinä pidättäydyt vaatimasta normaalimpaa käytöstä, miksi hänellä itsellään olisi siihen motivaatiota, kun vielä saa kieltää tilanteen.
 
Olen lasten takia alkanut yrittää kovempia otteita eli lähinnä olen vaatinut (yrittänyt vaatia),että joko hakee apua tai ainakin on kotona huutamatta.Mieluummin olen rauhassa yksin lasten kanssa kuin pelottavassa seurassa.Hän vastaa kuitenkin vaatimuksiini hyökkäämällä eli suuttuu siitä,että mulla on toinen tai olen laskelmoidusti käyttänyt häntä hyväkseni (?) taikka valittaen,että hänestä ei kukaan välitä ja sortavat vain joka suunnasta.Saan siis hirvittävän syyllistyksen,jos yritän pitää edes lasten elämää rauhallisena :(
 
Onko ollut muita oireita mustasukkaisuudesta ja onko jotain aihetta sorto- ja hyväksikäyttökokemuksiin - työstressiä esim? Eli tuleeko nämä asiat ilmi muulloin kuin raivotessa?
 
Työstressiä on paljon,työttömyyttä ja uhkaa siitä ollut ja on vieläkin,rahahuolet ovat merkittäviä.Mies ei pysty näistä oikein kenellekään puhumaan ja haluaa näyttää ulospäin kaikille kunnolliselta,vaikka paineita on.Itse olen ottanut vastuulleni koko perheen hoitamisen,perheen talouden jne.Miehelle on jäänyt vain omista töistään ja voinnistaan huolehtiminen,koska muuhun ei ole pystynytkään viime aikoina.
 
Eli tavallaan hän on syrjäytyny omasta elämästään pahanpäiväisesti. Ei koe täyttävänsä tehtäväänsä työihmisenä tai miehenä, ja on lisäksi irrallaan perheensä elämästä (se reissutyö). Kun kokee vielä kaikkensa tehneensä, ja silti homma lipuu sormien välistä, onhan se kova paikka. Kyllähän hänen täytyy havaita itsekin, että perhe irtautuu hänestä ja tuntuu pärjäävän komeasti ilmankin häntä.

Joten ehkäpä mies yrittää (tiedostamattaan luultavasti) pitää teitä edes pelon vallassa, kun tuskin näkee mitään muuta riittävää sidettä. Ja sitten nämä syyttelyt toisesta miehestä ja yleisestä hyväksikäytöstä ja sorrosta jollain tapaa vastaavat hänen tuntemuksiaan ja ulkoistavat pahan siedettävän kauas: hänen epäonnistumisensa miehenä johtuu muiden ihmisten pahuudesta.

Miltä tuommoinen kuvaus vaikuttaa? Jos siinä voisi olla jotain totuuden häivää, vaikuttaako tämä jotenkin omaan kuvaasi tilanteesta ja toimintamahdollisuuksistasi?
 
Itseasiassa näin kokisin itsekin tilanteen olevan ja sellaiseen mies silloin tällöin viittaakin myöntäessään hetkittäin käyttäytyvänsä ikävästi.

Itse mietin,että yritänkö selittää vain tilannetta itselleni,koska en haluaisi myöntää meidän epäonnistuneen.Mietin,voisiko tuo kaikki selittää käytöksen,vai onko tosiaan kyseessä se,että hän vain alistaa minua,inhoaa,roikkuu tässä vain,koska ei halua kaiken luhistuvan/aloittaa ihan kaikkea alusta.

 
Tuohon olisi kauhean hauska osata sanoa, että aa tai bee, mutta... Kai sinun on pakko käydä tämä vaihe läpi, missä heilut tulkinnasta toiseen. Toivonpa vain, että saisit jotain kommunikoitua tästä miehelle asti, siis perille asti...

Toivoakseni kykenin sen verran auttamaan, että ymmärrät ettei niitä riitoja tosiaan voi välttää päällään seisomallakaan niinkuin joku sanoi, tai edes tarvitse väistellä. Lapsien varjelumahdollisuuskin taitaa olla hiukan niin ja näin tässä kohtaa. Jos ne ovat riittävässä iässä, niin ainakin voit selittää että isä on kovilla ja hermostunut.

 

Yhteistyössä