En nyt viitsi alkaa asiasta kinaamaan, sen verran vain oikaisen virheellisiä käsityksiä, että lähiönimi ei todellakaan ole minun keksintöni, vaan ihan Eero Kiviniemen artikkelista poimittu. Asiasta on kirjoitettu muistaakseni Kielikellossa (vai oliko se Virkkeessä) ja myöhemmin kansantajuisemmin Vauva-lehdessä. Ikävä kyllä artikkeleja ei löydy googlettamalla.
Minä en myöskään pidä ketään huonompana ihmisenä sen takia, onko rikas vai klyhä, yh vai ydinperheellinen, kouluttamaton vai korkeasti koulutettu - enkä myöskään sen mukaan, miten ihmiset lapsensa nimeävät. Kyseessä on ihan muiden tahojen tekemä tutkimus, jonka mukaan alempaan keskiluokkaan kuuluvat ihmiset, jotka suomalaisessa mittakaavassa ovat KESKIMÄÄRIN muita todennäköisemmin matalasti koulutettuja, heikommassa taloudellisessa asemassa, yksinhuoltajia ja asuvat lähiöissä. Ja tällaiset ihmiset antavat KESKIMÄÄRIN muita useammin tietyntyyppisiä nimiä lapsilleen. Ja tuo keskimäärin ei tarkoita sitä, että näin olisi aina ja kaikissa tapauksissa. Se, että arkihavainnot koulumaailmasta korreloivat tämän tutkimuksen tulosten kanssa, on vain ja ainoastaan mielenkiintoinen ilmiö, josta typeryyksissäni täällä raportoin. Kadun sitä syvästi.
Se, että näiden ns. lähiönimien antaneiden vanhempien täytyy olla jatkuvasti puolustuskannalla, on mielestäni jokseenkin outoa. Se, että esimerkiksi minä en pidä sen tyylisistä nimistä, ei tarkoita sitä, että pitäisin ketään huonompana tai itseni muita parempana. Tästä on tehty (toivoakseni) tahallisia väärintulkintoja. Jokainen antakoon lapselleen kauneimman/parhaimman tietämänsä nimen. Jos sitten sillä perusteella sattuukin kuulumaan johonkin tutkimukselliseen kategoriaan, niin mitä väliä? Itselleni ainakaan ei ole mitään merkitystä sillä, että solahdan sujuvasti siihen kategoriaan, jossa korkeakoulutetut vanhemmat antavat lapselleen perinteikkään luontonimen. Kenenkään ei pitäisi antaa moisten abstraktioiden haitata elämäänsä niin paljon kuin nyt näyttää joidenkin kohdalla tapahtuvan.