Mikä idea tissillä roikuttamisessa?

[Ei jummarra]

Tämä on taas niitä asioita joita en itse ymmärrä, enkä viitsi asianomaiselta kysyä (kun yleensä äitiyteen/lapsenhoitoon liittyvät kyselyt otetaan arvosteluna jne.)

Eli mikä idea on antaa yli vuosikkaan lapsen roikkua tissillä "jatkuvasti" eli aina kun haluaa, niin saa käydä kaivamassa äidin puseron alta rinnan esiin ja ottaa huikan tai sitten vain leikkiä sillä?
Joo-o, on lapsentahtinen imetys...mutta eikö se ole VAUVOILLE (ei siis taaperoille)?
Mä aina olen ajatellut, että rintamaito on ruokaa...ja kun lapsi kasvaa, niin siirrytään pikkuhiljaa säännöllisiin ruoka-aikoihin ja tarjotaan maitoa/rintaa silloin kun on "aika".

Onko tässä nyt joku syvempi idea vai olenko ihan hakusessa oman ajatukseni kanssa...

Niin ja itse imetin myös yli vuoden, eli sitä en ihmettele... Ja vielä, että jos joku luulee, että meillä juodaan vain tiettyinä aikoina niin kyllä sitä juotavaa lapsi saa...

 

[en minäkään jummarra]

Johan se on hampaillekkin pahasta, vesi on janojuoma ruokailujen välillä syötiin tissiä tai ei.
En kyllä ole sellaisia äitejä tavannutkaan ketkä vuosikkailleen tissiä tarjoo sillon ku lapsi sillä haluaa leikkiä

 

[ei ymmärrystä täältäkään]

Ja yleensä nämä äidit on vielä kaiken huipuksi niitä jotka kieltävät lapselta kaiken sokerin, mutta antavat lapsen sitten syödä öisinkin tissiä vielä kaksivuotiaana.

 

[kukkiva kukka]

No ei se varmaan mitenkään tarpeellista ole noin ison lapsen hyvinvoinnin kannalta, että pääsee tissille milloin vaan. Mutta eipä se varmaan kovin haitallistakaan ole, joten jos ei äitiä haittaa, niin älä anna sen haitata sinuakaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Me kaikki olemme omalla tavallamme outoja, ja ihan hyvä niin.

 

[Mööö]

Eiköhän se ole jokaisen henk.koht.asia. Toiset tykkää riiputtaa, toiset ei. Mitä se meille kuuluu.

 

[Yksi näkökulma]

Tuskimpa kukaan lastaan yli vuoden ikään imettäessään ajattelee sen olevan "ravinnollisesti" tärkeää. Näkökulma on enemmän psykologinen arvatakseni. Imettäminen on helppo tapa tarjota lapselle läheisyyttä ja kai se lisää sitä perusturvan tunnetta, joka rakentuu 3 ekan vuoden aikana. Minusta yli yksivuotiasta lasta voi ihan hyvin imettää, eikä se minua häiritse. Nykyään pyritään turhan aikaisin "itsenäistämään" lapset. Pieni lapsi tarvitsee äidin läheisyyttä paljon. Imettäminen tarjoaa tuohon oivan mahdollisuuden Annetaan kaikkien hoitaa homma omalla tavallaan! Itse imetin vuoden ikään, koska oli pakko mennä töihin tienaamaan rahaa Muuten olisin varmaan imettänyt pidempäänkin, ehkä 1 1/2 vuotiaaksi.

 

[alkup.]

Joo, ei tässä ollut kukkien kukkimisesta kyse eikä imetyksen antamasta läheisyyden tunteesta...eli kyllä minä asian kanssa pystyn elämään
Voihan sitä läheisyyttä antaa muutenkin kuin antamalla roikkua rinnassa (vaikka muuten imettäisikin). Eikö tuollaisesta tavasta ole vaikea päästä eroon kun lapsi on siihen tottunut? Ja sitten vasta ne "traumat" tulee kun jossain vaiheessa lohtu/läheisyystissi kielletään?

Ei tämä sen ihmeellisempi ihmettely ollut Äitiyden erilaisuuden pohtimista vain. Ja onhan se kiva tietää miksi toiset ihmiset tekee asiansa niin kuin ne tekevät. Oppii näkemään sen erilaisuuden uudessa valossa kun kuulee toisten tekemisistä "perusteluja" -hyvässä hengessä.

 

[alkup.]

Vielä lisään, että EN ole imetystä vastaan vain ihmettelin sitä tapaa. Kiitos.

 

[ninnu2]

Ehkäpä nuo äidit, jotka antavat lapselleen rintaa yli 1-vuotiaana lapsentahtisesti elävät alkukantaisemmin kuin "siviloituneet", aikatauluihin sidotut äidit. Alkukantaisuudella en missään muotoa viittaa mihinkään negatiiviseen, vaan sellaiseen luonnonläheiseen äitiyteen, joka on tyypillistä kehitysmaiden ja ei-niin kehittyneiden maiden äideille. Lapsi saa rintaa, kun sitä tarvitsee. Meillä länsimaissa taas aika nopeasti siirrytään kellotettuun aikaan, jolloin lasta ruokitaan tasavälein. Tuota äidinmaidon vaikutusta lapsen hampaidenkuntoon on tutkittu aika paljon ja toisten tutkimusten mukaan sillä ei ole hampaita reikiinnyttävää vaikutusta. Eli annetaan vain kaikkien kukkien kukkia. Itse en kyllä jaksaisi imettää tai antaa lapsen leikkiä rinnalla aina halutessaan, mutta kaipa minä olenkin näitä tiukasti länsimaisia äitejä.

 

[WHO]

eli maailmanterveysjärjestö suosittaa täysimetystä puolivuotiaaksi ja imetystä 2 vuotiaaksi.

 

[jhdfuhvfvub]

Mä ihmetelen ihan samaa. Eräs tuttava imettää yli vuoden ikäistä vielä lapsentahtisesti. Lapsi syö huonosti kunnon ruokaa, nukkuu yöt todella hajanaisesti, mielellään äidin päällä, tissi suussa. Äiti on jo tosi väsynyt ja loppu, mutta ei raaski lopettaa tai edes rytmittää imettämistä. Lapsi kasvaa huonosti ja on painotarkkailussa. Läheiset, lääkärit ja ravitsemusterapeutit ovat sanoneet suoraan, ettei lapsen syömä ravinto enää riitä ko.taaperoikäiselle. Sellainen imetys ei enää palvele lasta vaan on ihan äidin oma, henkinen juttu. Mun mielestä ap:n tyyli kuulostaa paremmalta. Suosituksia ei pidä mun mielestä ottaa niin kirjaimellisesti, kun jokainen on erilainen yksilö. Ja tosiaan hyvinvointivaltioissa on enemmän vaihtoehtoja. Onhan imetys vaikka 5-vuotiaaksi parempi vaihtoehto maassa, jossa ruokaa on niukasti, juomavesi likaista ym...

 

[imekööt]

Tuohon edelliseend: koskaan ei voi tietää, vaikka lapsella olisi joku sairaus, minkä vuoksi ei syö. Ja äidinmaito on ainut ravinto, jota voi syödä. Esim. meillä on tuttavapiirissä lapsi, jolla paha refluksi. Aluksi lääkärit sanoivat, että on lievä, ei tarvitse leikata. Sitten 2-vuotiaana todettiin, että onkin tosi paha ja enää ei pysty leikkaamaan... Lapsi söi vain tissiä. Mikään kiinteä ei pysynyt sisällä. Eli ei niitä asioita aina tiedä ja turha mennä toisia tuomitsemaan.

 

[hhmmm]

Tuohon edelliseend: koskaan ei voi tietää, vaikka lapsella olisi joku sairaus, minkä vuoksi ei syö. Ja äidinmaito on ainut ravinto, jota voi syödä. Esim. meillä on tuttavapiirissä lapsi, jolla paha refluksi. Aluksi lääkärit sanoivat, että on lievä, ei tarvitse leikata. Sitten 2-vuotiaana todettiin, että onkin tosi paha ja enää ei pysty leikkaamaan... Lapsi söi vain tissiä. Mikään kiinteä ei pysynyt sisällä. Eli ei niitä asioita aina tiedä ja turha mennä toisia tuomitsemaan.

En tuoitse pitkään imettäviä äitejä, mutta ravinnosta on ihan turha puhua yli vuoden ikäistä imetettäessä. Lähinnä sokerilitkua se alkaa jo muistuttaa. Imettäminen ei ole ainut keino saada nestettä, vaikka olisikin sairas lapsi.

 

[ei ole sokerilitkua]

Maidon koostumus ei kylläkään muutu sokerilitkuksi, harhakäsitys. Samalla lailla se on ruokaisaa kuin siihen astikin. Sinänsä äidinmaito on toki rasvaisempaa ja makeampaa kuin lehmänmaito, niin alkuimetyksessä kuin yli vuoden jälkeenkin. Ja liiallinen maidon latkiminen (ideaali on 500-600ml, yli litran ei saisi mennä) aiheuttaa anemiaa ja vie tilaa kunnon ruoalta (tarkoitan tällä nyt taaperoikäisiä, alle 6kk ikäisen ainoa kunnon ruoka on juuri tämä rasvainen sokerilitku).
Kukin tavallaan, nostan hattua myös niille äideille jotka malttavat imettää yli 1-vuotiaita. Itse tähtään siihen yhteen vuoteen, että pärjättäisiin ilman korvikkeita.

 

[imekööt]

Tuohon edelliseend: koskaan ei voi tietää, vaikka lapsella olisi joku sairaus, minkä vuoksi ei syö. Ja äidinmaito on ainut ravinto, jota voi syödä. Esim. meillä on tuttavapiirissä lapsi, jolla paha refluksi. Aluksi lääkärit sanoivat, että on lievä, ei tarvitse leikata. Sitten 2-vuotiaana todettiin, että onkin tosi paha ja enää ei pysty leikkaamaan... Lapsi söi vain tissiä. Mikään kiinteä ei pysynyt sisällä. Eli ei niitä asioita aina tiedä ja turha mennä toisia tuomitsemaan.

En tuoitse pitkään imettäviä äitejä, mutta ravinnosta on ihan turha puhua yli vuoden ikäistä imetettäessä. Lähinnä sokerilitkua se alkaa jo muistuttaa. Imettäminen ei ole ainut keino saada nestettä, vaikka olisikin sairas lapsi.

Todellakin harhakäsitys. Päivitäpä tietojasi. Eihän se ole ainut keino saada nestettä, mutta parempi kuin letkuruokinta, jota myös ehdotettiin ton lapsen kohdalla. Ainakin minusta.

 

[nfbvjbvfd]

Jatkoa vielä... Lapsi on tosiaan tutkittu läpikotaisin, moneen otteeseen. Eikä ole todettu mitään sairautta. Jos joku toinen ihminen syöttää lasta, ruoka uppoaa ihan normaalisti (siis kun äiti/tissi ei ole saatavilla). Ja kun äiti on uupunut, ruoka ei maistu hänellekään. Voi iltapäivällä havahtua siihen, että on syönyt aamiaiseksi vain leivän ym... Minkälaista "ravitsevaa" maitoa hän tuottaa? Kun kaikki terveydenhoidon ammattilaiset on neuvoneet, että nyt pitää ensisijaisesti syöttää kunon ruokaa, tissi on jo toissijainen ravinnonlähde taaperolla. Uskois nyt...Ihan jo lapsen takia, saatikka oman jaksamisen takia.

 

[mistä tunnet sä ystävän...]

No eiköhän tossa ole jo suurempi ongelma kuin syöminen... Luulisi terveydenalan ammattilaistenkin sen näkevän. Jos olet ystävä, yritä auttaa äläkä päivittele täällä.

 

[vggh]

Olen tarjonnut apua, monta kertaa ja niin on monet muutkin. Muutenkin tukiverkosto on sillä perheellä kunnossa, paremmin kuin monella muulla. Mutta kun "äiti on pienen lapsen paras hoitaja"... Minkäs teet?

 

[tuleva äiti]

En tuoitse pitkään imettäviä äitejä, mutta ravinnosta on ihan turha puhua yli vuoden ikäistä imetettäessä. Lähinnä sokerilitkua se alkaa jo muistuttaa.

Tämä on osoitettu harhaluuloksi. Mitä pidempään äiti imettää, sitä ravitsevammaksi maito muuttuu, joten yli vuoden ikäinenkin voi saada äidinmaidosta merkittävän osan päivittäisestä energiantarpeestaan. Toisin kuin korvikkeet, maidon koostumus muuttuu lapsen kasvaessa paremmin hänen tarpeitaan vastaavaksi. Tässä esim. tutkimusta aiheesta:

http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=hyvaolo_vauva&jutunid=5887

 

[Tuputtajat]

Läheisyyttä voi antaa monella tavoin imettämisen lisäksi. Onko nämä niitä äitejä, jotka sitten myöhemmin tuputtavat aina ruokaa kun oikeasti lapsi vain kaipaisikin leikkiä, halia tai muuten läheisyyttä? ;D

 

[Oona K]

Mielestäni äiti joka imettää vuoden vanhaa lasta haluaa tehdä lapsesta riippuvaisen itsestään eikä anna lapsen itsenäistyä. Läheisyyttä voi todella antaa myös isä ja äitikin vaikka ei imettäisikään. Nää on usein niitä marttyyriäitejä, jotka kuvittelevat olevansa korvaamattomia. Mies sysätään sivuun ja sitten ihmetellään jos mies hakee seuraa muualta. No meitä on moneksi.

 

[n47]

Tuli vaan mieleen tosi juttu vähän asiasta ja asian vierestä, jonka äitini on minulle kertonut (äiti on nyt 73 vee).

Lapsena asuessaan Helsingissä, talojen kaikki muksut viettivät aikaansa tietysti pääosin ulkona. Oli sitten muuan 9-vuotias poika, joka kävi ensin nurkan takana salaa tupakalla ja sitten meni sisään imemään äidin tissiä.

 

[aura74]

Mielestäni äiti joka imettää vuoden vanhaa lasta haluaa tehdä lapsesta riippuvaisen itsestään eikä anna lapsen itsenäistyä. Läheisyyttä voi todella antaa myös isä ja äitikin vaikka ei imettäisikään. Nää on usein niitä marttyyriäitejä, jotka kuvittelevat olevansa korvaamattomia. Mies sysätään sivuun ja sitten ihmetellään jos mies hakee seuraa muualta. No meitä on moneksi.

No huh huh. Ehkäpä hän vain haluaa antaa lapselle parasta tarjolla olevaa maitovalmistetta, muun ruoan ohella siis.

Äiti ON 1-2 vuotiaalle lapselle korvaamaton, imetti tai ei, samoin isä omalla tavallaan.

Vanhemmuus on aina suuri haaste parisuhteelle, naiseudelle ja miehuudelle. Jos parisuhde kariutuu siihen, että mies hakee seuraa muualta, tuskin syypää ainakaan on imetys!

Mielenkiintoinen ja hauska tuo n47:n anekdootti. Mitäköhän ko. salatupakoitsija-julkitissittelijästä mahtoi tulla, kertooko tarina?

 

[alkup.]

Asia taas totuttuun tapaan menee vähän sivuraiteille...mutta kiitos ninnu2 pohdiskelusta, enpä ollut tuota tullut ajatelleeksikaan nän "kellotettuna" äitinä

Ja korostaisin, että ei ollut mitään ns. pitkää imetystä vastaan.
Enkä koe, että olisin mitenkään estänyt lastani itsenäistymästä tai sysännyt miestäni syrjään vaikka ensin täysimetin 6kk ja jatkoin imetystä muun ravinnon ohella yli 1v.
Onhan niitäkin kuitenkin varmaan...?

Mutta olisiko muita "teorioita" aiheesta? Tai henkilöä joka niin tekee, voisi kertoa ns. motiivinsa. Minun on ainakin helpompi ymmärtää toisen ihmisen toimia jos niistä kerrotaan enempi...

 

[menipä taas ikäväksi vertailuksi...]

Siinä mielessä olen samaa mieltä siitä, että äiti haluaa tehdä itsestään korvaamattoman, tarjoamalla lohtutissiä ihan joka pieneen inahdukseen, pahaan mieleen, kolhuun, siis korostan taaperoikäiselle. Myös isä on tärkeä 1-2-vuotiaille, ei VAIN "omalla tavallaan".