Mikä helve auttaa noihin kiukutteluihin ja raivareihin? 4v kyseessä rupee hakkaamaan ja uhkaileen jos siihen koskee esim kantaa sä

[Uhmakkaan prinsessan äiti]

Siis lapsi ei saa periksi asioita niistä joskus tehdä komromisseja.
Tarhassa päivät ja siellä ulkoilee ja ulkoillaan vielä kun tullaan kotio 2-3h ei pitäis johtu mistään sellaisesta. Syliin en uskalla enään ottaa muuta kun kanto tarkoitukses jos ei usko et menee sänkyyn tai muualle.

Tässä taitaa olla villakoiran ydin? Miksi ihmeessä väsytät jo valmiiksi hoitopäivästä väsyneen lapsen ihan loppuun??? Kun on päivän saanut leikkiä ja touhuta isolla porukalla on lapsi jo ihan naatti. Sen jälkeen tarvitaan syliä ja jutustelua, rauhoittumista ja ruokaa. Ei suinkaan ulkoilua enää. Voi olla, että lapsesi käy ylikierroksilla? Nukkuuko tarpeeksi, jos ei nuku päikkäreitä enää olisi hyvä aikaistaa yöunille menoa. Väsynyt lapsi takuuvarmasti uhmailee ja uhma on väsyneenä voimakkaampaa. Jos lapsi saa omaa uhmaansa vastaan aikuisen kaikenpeittävän uhmakkaan olemuksen ja komennuksen, hän myös ahdistuu ja uhmaa enemmän. Järjestä niin, että lapsesi saa tarpeeksi lepoa ja syliä sekä lisää hänen elämäänsä positiivisuutta. Voitte sopia esim että jo 10kpl tarroja saa jonkin lahjan, on se sitten tavara tai tapahtuma. Sen arvolla ei ole väliä vaan sillä, millainen vaikutus sillä on lapseen. Älkää touhutko iltaisin enää kovasti yhdessä koska lapsi rasittuu. Kunolet saanut hänet ajoissa maate, voit tehdä niitä kotitöitä. Ihan ensin kotiuduttuanne, ota lapsi syliin ja jutelkaa ja hellikä toisianne. Ei 5min vaan väh vartti.
Sanoit että lapsi on huutanut yöllä, miksi? Mikä hänet herättää? Näkeekö painajaisia, onko vessahätä tms? Vaiko onko niin stressaantunut että heräilee sen vuoksi? (näin allekirjoittanut itse...) Yöllä on parasta saada tilanne pysymään mahdollisimman rauhallisena, koska jos lapsi silloin, kesken uniensa raivostuu ja herää kunnolla, on rauhoittuminen todella vaikeaa. Yöllä ei myöskään rangaista eikä uhkailla rangaistuksilla. Vaan yritetään hellästi rauhoittaa häntä. Jos janottaa niin juokoon.
Onneksi tuo on ohimenevä vaihe, lapsesi kasvaa koko ajan ja uudet ongelmat saapuvat. Meillä eletään kohta 5v kanssa ties monennetta uhmakautta, yhtä nopeasti ne rauhoittuvat kuin alkavatkin. Kunnes uusi taas ilmoittaa tulostaan. Meillä on puhe ja rauhallinen suhtautuminen tarra-palkintoineen kylä tehonnut hyvin. Enkä vastaa lapsen kovaankaan uhmaa huudolla/raivolla vaan rauhallisuudella ja asiallisuudella. Menee meillä paremmin läpi. Kyllä se ihmeissään katselee, että eihän tuo hermostukaan ... Tämän olen oppinut kantapään kautta, sillä 2v uhmaa syyllistyin vastaamaan juuri niinkuin ei pitäisi. Ja siitähän ei seurannut kuin stressaantunut lapsi. Yöllä meilläkin raivottiin silloin, ei nyt enää kuitenkaan.
Tuo 5v uhma on joskus kamala kestettäväksi koska sen ikäisen lapsen sanainen arkku osaa jo sivaltaa ... Voimia Sinulle, kun jaksat tämän uhman vielä käydä lapsen kanssa läpi niin kouluun mennessä jo rauhoittuu ;o) Ja kannattaa muistaa, että uhma on lapsen itsenäistymistä symbioosista, joten ihan tervettä käytöstä tavallaan, vaikkei aina siltä tuntuisikaan pikku-raivoojan saadessa kohtauksiaan.

Loppuun vielä; sanoit että jotain nälvimistä tms hoitopaikassa ollut; meillä tuollaista myöskin ja sen olen huomannut että tuo vaikuttaa lapseen kovastikin, hän on varautunut ja stressaantunut. Puhuu päivittäin siitä kuinka siellä on käyttäydytty. Ja itse olen myös nähnyt "tilanteita". Kiusaaminen alkaa jo ennen esikouluikää..... Siihen onneksi henkilökunta on alkanut puuttumaan kun otimme parin vanhemman kanssa asian puheeksi.

 

[Uhmiksen äiti myös]

Vielä sellainen juttu, että rangaistuspaikkana ei saisi käyttää mitään mukavaa paikkaa eli omaa huonetta tai sänkyä koska niitten täytyy olla muuta tarkoitusta varten ja lapsi voi liittää siten kyseisiin paikkoihin huonoja kokemuksia. Jokin tylsä paikka rangaistukseen.

niin asiantuntijat sanoo, mutta olen silti vienyt ihan vaan omaan huoneeseensa, enkä ole kokenut, että se lapselle olisi sitten normikäytössä ahdistavampi paikka kuin vaikkapa sulkea vessaan tai vaatekomeroon huutamaan.
Mikä sitten olisi hyvä? kaikki huoneethan sitten osoittatuu huonoksi tilaksi, esim. eteinen? miten voi tehdä lähtöä kun se onkin se rangaitushuone??

Pienessä asunnossa ei vaihtoehdonmahdollisuuksia edes kaikilla ole.
No, meillä on oma huone ollut se, minne olen kantanut huutamaan, aloittaa sitten leikkimisen siellä.

tarrataulu on meillä siis ollut tosi hyvä: se on konkreettinen, se muistuttaa olemassaolollaan.
Samalla se muistuttaa äidille eli minulle sen kiittämisen ja kannustamisen tärkeyden.

Ihan hyvä paikka tuo oma huone tuohon tilanteeseen, parempi tosiaan kuin esim wc jossa voisi satuttaa itsensä. Omaan huoneeseen vieminen on eri juttu kuin esim ihan pienen lapsen rankaiseminen laittamalla pinnasänkyynsä. Voipi olla että siinä ei enää uni tulisikaan kun muistaisi illalla päivän tuntemuksensa siinä häkissä...
Meillä muuten uhmaraivooja kiedottiin toisinaan peittoonsa kun ei jaksettu pidellä kiinni, niin voimakas oli välillä raivotessaan. Se on pehmeä eikä lapsi siinä voi satuttaa itseään. Matto kuullostaa kovalta...

 

[Toinen 4 v uhmiksen äiti]

Mulla on 4 vuotias tempperamenttinen lapsi, joka oli myös hyvin mustasukkainen. Lisäksi pinna menee pienistäkin asoista, jos ei mene hänen mieltymyksen mukaan.

Tää 4 vee teki vaikka mitä, kauheat raivarit joka päivä. Heitti tavaroita mm. kenkiä. Jos tekee pahojaan tai käyttäytyy huonosti tai raivoo laitan jäähylle tylsään nurkkaan missä ei ole virikkeitä. Tai otan tiukasti syliin, jos yhteys on kadonnut täysin lapseen. Tällöin lapsi ei pysty hallitsemaan tunteitaan.

Kun raivo on laantunut keskustelen 4 veen kanssa asiasta ja keskustellaan mikä meni väärin. Lopuksi keskustelun ja rauhoittumisen jälkeen sanon että: äiti rakastaa xxx sinua ja halitaan. Lisäksi pidän häntä enemmän päivittäin sylissä nykyään, vaikka on rauhallinen ja päiväunille mentäessä vaikka hän on rauhallinen, olen laittanut kapaloon ja pidän sylissä. Huomaa miten hän nauttii tuosta.

Nää on auttanut huomattavasti asiassa.

 

[äiti04]

En voi sille mitään että lapsi haluaa ulos temuaan ja leikkimään vielä tarhan jälkeen.
Se menee sinne vaikka väkisin jos haluaa. Olen yrittänyt keksiä sisälle kaikkea kiwaa mitä vois tehdä askarrella, leipoa ym. Ja sitten tunti ennen nukkumaan menoa rauhoitutaan ja syödään iltapala ja jutellaan vielä päivän tapahtumia esim.

 

[Toinen 4 v uhmiksen äiti]

Niin ja piti vielä lisäämän että rauhallisena ja johdonmukaisena täytyy itse pysyä.

 

[äiti04]

Aina nuo raivarit tai jos lapsi kysynyt jotain on vastattu tai sanottu että odota hetki nyt ei pysty. sitten saanut vastauksen tai autettu jos tarvinnut apua jossain.
Ja jos menee hermo et joutuu hetken odottaan tai tekee pahoja olen ottanut käsistä kiinni tai syliin et mikä on ja mietitty sitä. Nyt tosin tuo hakkaaminen mennyt siihen pisteeseen etten uskalla ottaa niin ettei satu vauvaa.

Jos herättää yösin tai itkee niin on kysytty mitä on tai sattuuko jonnekkin, näitkö pahaa unta, pissahätä tai onko jano ym.
Jos niihin ei saa vastausta jonkun hetken kysyttyä niin sitten annan hetken lapsen olla jos se rauhoittuis siinä on on vieressä hiljaa.
Edellinen yö meni siinä kun heräs itkien sanoi et on jano ettei ole mehua niin nousin hakemaan mukin mehua ja tarjosin sitä. Ei kelvannut tai halunnut vastata mitään kun kysyin otatko sä sitä mehua nyt sitä olisi tässä, ole hyvä.
Aikani siinä odotettua ja kysyttyä laitoin mehun pöydälle että ottaa sitten siitä kun haluaa sen. Niin rupes hokemaan mulla kova jano, tahdon mehua ym. Taas sama juttu tarjosin siis toin sänkyyn mehun niin eipä sitten taas kelvannut.
Sitten sanoin et jos ei ollut mitään hätää ym niin nyt mennään nukkumaan, rupes sitten riehumaan, huutamaan ym sen 3h.

 

[äiti04]

Yleensä aina on meilläkin keskusteltu missä meni vikaan kun tuli kiukku tai itku et mitä oikein tapahtui ym. Vuorovaikutusta pyritään pitämään lapseen ja kuunteleen mitä hän on mieltä miten asiat meni ja mitä hänellä on sanottavaa asiasta.

 

[Toinen 4 v uhmiksen äiti]

Meillä on kans ollu noita yö huutoja, muistin vasta nyt. Ihan samanlaista kuin teillä ei vastausta lapselta mikä on. Niitä ei ole vain ollut pitkään aikaan. Jos muistan oikein niin ne loppu tai väheni kun jäi päiväkodista pois samalla oma stressi hävisi. Tosin ne ei olleet pitkäaikaisia kestoltaan. Meillä raivarit paheni kun aloin perhepäivähoitajaksi, joten osa syynä on tuo mustasukkaisuus. Onneks olemme pääsimme suht nopeasti sopusointuun ja pahinta jaksoa kesti yhteensä muutaman viikon. Osaan ennakoida jo ne kohdat jossa ne vois tulla niin pystyn ennakoimaan tilanteet ja päivät pysyy rauhallisina.

 

[uhmiksen äippä]

En ehdi nyt lukemaan koko ketjua, hyviä ohjeita ja apuja näytti tuossa jo olevankin..
Mutta itse sanoisin vielä, että muista palkita kiitoksen sanoilla ja vaikka tarrataululla kaikki vähänkin hyvin menneet jutut! Niin, että positiivista palautetta saisi pieni myös.
Huomiota kuitenkin varmaan vain hakee, ja jos ei hyvällä niin sitten sillä toisella tavalla. Selvät pelisäännöt kaikille ja rutiinit kunniaan. Ei hän kauaa jaksa taistella kun huomaa, ettei se kannata. Voimia vaatii, mutta kun homman saa kerran kunnolla pyörimään niin helpottaa!
Tsemppiä ja jaksamista!

 

[myy]

Meillä kolme huonetta eikä lapsella omaa huonetta. Ollaan laitettu usein jäähylle sänkyyn ja sinne miettimään tekosia ei saa tulla pois ennen kun on rauhoittunut ja miettinyt mitä tehnyt. Sitten juteltu mikä mennyt vikaan tai harmittaa ja sen jälkeen saa jatkaa leikkejä tai muuta.

eihän sänkyyn sais jäähylle laittaa...

 

[kolmen äiti]

noi yöraivarit on yliväsyneen lapsen tapa purkaa päivän turhautumisiaan. Lisää sylittelyä peliin. Ja aikuinen määrää koska mennään ulos tai ei. Lapsi ei sitä ymmärrä että on väsynyt ja pitäis levätä, ainahan ne leikkis jos sais. Sinun pitää aikuisen ja äitinä kertoa mitä tehdään ja koska. Lapsi raivoaa myös unissaan jos ei ole saanut läheisyyttä ja vastakaikua pahalle ololleen päiväsaikaan. Aivan älytöntä lähteä jo hoitopäivän väsyttämän lapsen kanssa moneksi tunniksi ulkoilemaan. Kyllä siihen rauhoittumiseen tarvitaan enemmän kuin tunti, varsinkin kun se tunti pitää sisällään muuta kuin lepoa tai syliä.

 

[höh]

Meillä kolme huonetta eikä lapsella omaa huonetta. Ollaan laitettu usein jäähylle sänkyyn ja sinne miettimään tekosia ei saa tulla pois ennen kun on rauhoittunut ja miettinyt mitä tehnyt. Sitten juteltu mikä mennyt vikaan tai harmittaa ja sen jälkeen saa jatkaa leikkejä tai muuta.

eihän sänkyyn sais jäähylle laittaa...

näin. vie jäähylle omaan HUONEESEEN, mutta ei sänkyyn!

 

[Emiilia]

Musta kuulostaa pahalta että hakkaaminen on mennyt pahaksi... siis sinä olet aikuinen, niin pidä vaikka käsistä kiinni.

Minulla 3v ja 4v riiviöt ja rv 33 menossa. raivareita tulee molemmilla päivittäin. tyly olen ja komennan omaan huoneenseen huutamaan. en mä semmoista kuuntele. Huutakoot siellä, yhdessä tai vuorotellen, ihan sama mulle. Minua EI lyödä missään vaiheessa. Se on varma. Molemmat ovat sitä tehneet jossain vaiheessa ja joskus vahingossakin, joka kerta sama juttu. Otan tiukasti kädestä kiinni ja ei. Ja olen ERITTÄIN vihaisen näköinen. Sanon että äitiä et kyllä lyö, etkä muitakaan. Olen kysynyt myös lapselta, entä jos äiti lyö takas?

Jonkun mielestä käytän hirmuista alistamista ja pelottelua, olkoot. Minä en suostu omaa lastani pelkäämään! Ja kyllä lapsia halitaan ja heidän kanssa touhutaan ja silitetään, joten varmasti tietävät että rakastetaan.

Eli aloittajalle. Näytä lapselle oikeasti kuka määrää. Kun lyö ota kunnolla käsistä kiinni ja varmasti pärjäät 4v lapselle. Olkoot alistamista, mutta kyllä tuohon on saatava muutos.

Ja tuo yöllä huutaminen, voi olla että näki pahaa unta ja oli puoli unessa kun tuota janoa hoki. Meillä tuo 3v tekee samaa joskus. Huutaa ja kiukkuu keskellä yötä. Mikään ei ole hätänä kitisee vaan. Lopulta kun laittaa kaikki valot päälle ja oikeasti herättää lapsen niin rauhoittuu.