Alkuperäinen kirjoittaja Grace:
Entäpä te jotka ette usko..jospa se onkin totta?
Oletteko edes sen sekunnin miettinyt jospa sittenkin.
Mä olen ollut 18 vuotta uskossa ja olen ollut teidän kanssa samaa mieltä ennen uskoon tuloani.
Mikä voi olla niin suuri voima että minun ajatukseni muuttuivat ja kehtaan sitä julkisesti puhua ihan muuallakin tunnustaa avoimesti kuin vaan täällä.
Meitä on aika moni maailmassa..jospa se onkin todellista =)
Sanotaako nyt vaikka niin, että mä olen todellakin miettinyt näitä asioita - nuorempana varsinkin halusin kiihkeästi uskoa, koska muutenolo tuntui liian epävarmalta.
Mutta sitten, pitkän ja syvällisen ajatteluprosessin tuloksena mä päädyin siihen, että en voi oikein tunnustaa ev.lut. kirkon periaatteita, vaikka Jumalaan uskonkin. Musta Jeesuksen opetukset oikeasta ja väärästä, rakkaudesta ja suvaitsemisesta - hyvästä ihmisyydestä - ovat kannatettavia. Hän oli oikealla asialla. Mutta sitten väliin tuli kirkko ja rupesi tuomitsemaan. Se ei sovi mun käsitykseeni uskosta ja uskonnosta.
Tekopyhyyttä Jeesus vihasi, mutta kirkko suorastaan lilluu siinä. Se on oksettavaa. Raamattua tulkitaan miten sattuu: jotkut säännöt, käskyt ja kehotukset irrotetaan kontekstistaan ja tulkitaan edelleen pilkuntarkasti, toisista viis veisataan. Tätä en ymmärrä: millä perusteella uskovainen ihminen voi unohtaa rakkauden sanoman, varsinaisen evankeliumin ja tuomita toisia? Mä luulen, että suvaitsemalla ja rakastamalla kristitty saa paljon enemmän aikaan kuin tällaisella paskanjauhannalla (mitä tässäkin ketjussa on) ja Raamatulla päähän lyömisellä.
En mä tiedä. Mulle Jumala on rakastava ja hyvä, voimavara. Se on minussa ja jokaisessa luontokappaleessa. Omatunto on se, joka kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisen pitäisi löytää moraali sisältään, ei jostakin ikivanhasta opuksesta, joka on aikoja sitten vanhentunut monilta osin.