Toka syntyi aamupäivällä. Läksin taksilla sairaalaan viiden aikoihin jolloin hälyytin isovanhemmat jotka ajoivat parin tunnin ajomatkan päästä meille ja mies tuli sitten perässä synnärille juuri parahiksi ennen ponnistusvaiheen alkua.
Nyt kolmatta ootellessa on samat suunnitelmat, lisäksi tässä lähempänä on kummeja yms jotka ovat arkisin töissä,mutta jos ajotus osuu niin voivat toki tulla lapsenvahdeiksi siksi aikaa kun isovanhemmat pääsee paikalle.
Jos pitää keskellä yötä lähteä sairaalaan niin en oikein tiedä viitsinkö soittaa noille isovanhemmile, kun en tiedä haluankonettä lähtevät ajamaan keskellä yötä unenpöpperössä talvikelissä tänne.
Sinänsä siis oon valmistautunu synnyttämään yksinkinnmutta haluaisinntoki että mies pääsisi näkemään lapsensa syntymän, ne on ollu tähän asti ihania hetkiä. (ja oli kyllä ihanaa munki jaksamisennkannalta että mies ehti viimeksi paikalle juuri kun olin kipeimmilläni, se kovasti auttoi jaksamaan)