Isä on muuttamassa 2:ksi vuodeksi Malesiaan. Olen tyytyväinen hänen urakehityksensä vuoksi, mutta suhde poikaan mietityttää, samon elatusapumaksujen maksaminen ja oma jaksaminen.
Vaikka olemme asuneet erillään jo reilut 7 vuotta on hänestä ollut suuri apu ja aina hän on ollut paikalla kun olemme tarvinneet.
On hän ollut "paikalla" muutenkin ... ei vain meidän tarpeen takia.
Onko kenelläkään kokemusta todella etä vanhemmasta. Luultavasti asiat lutvittuu, niinkuin niillä on yleensä tapana
Mukava olisi kuitenkn kuulla kokemuksia ja kommentteja.
Vaikka olemme asuneet erillään jo reilut 7 vuotta on hänestä ollut suuri apu ja aina hän on ollut paikalla kun olemme tarvinneet.
Onko kenelläkään kokemusta todella etä vanhemmasta. Luultavasti asiat lutvittuu, niinkuin niillä on yleensä tapana