E
Eroko mahdollisuus
Vieras
Olemme menossa parin vuoden tauon jälkeen taas pariterapiaan ja mietin miten noista käynneistä eniten hyötyisimme. Tähän asti kokemus ollut, että mikään ei muutu, mies lupaa kaiken siellä (valehtelee) mutta silti kaikki on ennallaan. Mies tuntuu ajattelevan että on tehnyt osuutensa parisuhteen eteen kun käy istumassa terapiassa.
Lapsia on 4 ja juuri heidän vuokseen olen suhteeseen jäänyt, vaikka yhä selvemmin näen ettei suhde anna minulle mitään. On kuin asuisimme jo erillään, mitään yhteistä ei ole, ei edes puhumista. Ei viitsi jutella kuin ihan pakolliset arjen asiat, kun kaikki päättyy aina riitaan. Tilanne ollut todella huono koko vuoden, aiemminkin ongelmia ollut aina eli hätiköityä erokaan ei olisi.
Haaveilen muuttavani lasteni kanssa kotiseudulleni 200km päähän. Tämä nykyinen paikkakunta kun on minulle vieras vaikka täällä on 6v asuttu. Tuttavia on paljonkin, ystäviä ja tukiverkostoa ei lainkaan. Olen kyllä hyvin sosiaalinen emmekä ole lasten kanssa 4 seinän sisällä.
Kaksi lapsistani on koululaisia, itse olen vielä kotiäitinä. Mies patistaa minua töihin kun nuorin täyttää 3v vaikka taloudellisesti pärjäämmekin. Hän ei vain haluaisi elättää meitä enää.
Mietin miten pärjäisin taloudellisesti (koulutus minulla on, mutta 10v takaa) ja miten lapset ja itsekin sopeutuisin kotiseudulleni, jossa lapset eivät ole koskaan asuneet. Minulla on siellä vanhemmat ja sukulaisia sekä ystäviä.
Mies ei suostu puhumaan erosta jäkevästi eli en tiedä miten tapaisi lapsiaan, hyvä isä kyllä on nyt. Sanoo erossa saavansa yksinhuoltajuuden ja laittavansa minut maksamaan kalliit elatusmaksut.
Tulevaisuus on siis tosi epävarma ja se sekä ainainen riitely heijastuu lapsiinkin, joten jokin ratkaisu tilanteeseen on saatava.
Toivoisin kommentteja kaikkeen tähän. Minulla kun ei ole ketään jolle livenä näistä asioista puhuisin.
Lapsia on 4 ja juuri heidän vuokseen olen suhteeseen jäänyt, vaikka yhä selvemmin näen ettei suhde anna minulle mitään. On kuin asuisimme jo erillään, mitään yhteistä ei ole, ei edes puhumista. Ei viitsi jutella kuin ihan pakolliset arjen asiat, kun kaikki päättyy aina riitaan. Tilanne ollut todella huono koko vuoden, aiemminkin ongelmia ollut aina eli hätiköityä erokaan ei olisi.
Haaveilen muuttavani lasteni kanssa kotiseudulleni 200km päähän. Tämä nykyinen paikkakunta kun on minulle vieras vaikka täällä on 6v asuttu. Tuttavia on paljonkin, ystäviä ja tukiverkostoa ei lainkaan. Olen kyllä hyvin sosiaalinen emmekä ole lasten kanssa 4 seinän sisällä.
Kaksi lapsistani on koululaisia, itse olen vielä kotiäitinä. Mies patistaa minua töihin kun nuorin täyttää 3v vaikka taloudellisesti pärjäämmekin. Hän ei vain haluaisi elättää meitä enää.
Mietin miten pärjäisin taloudellisesti (koulutus minulla on, mutta 10v takaa) ja miten lapset ja itsekin sopeutuisin kotiseudulleni, jossa lapset eivät ole koskaan asuneet. Minulla on siellä vanhemmat ja sukulaisia sekä ystäviä.
Mies ei suostu puhumaan erosta jäkevästi eli en tiedä miten tapaisi lapsiaan, hyvä isä kyllä on nyt. Sanoo erossa saavansa yksinhuoltajuuden ja laittavansa minut maksamaan kalliit elatusmaksut.
Tulevaisuus on siis tosi epävarma ja se sekä ainainen riitely heijastuu lapsiinkin, joten jokin ratkaisu tilanteeseen on saatava.
Toivoisin kommentteja kaikkeen tähän. Minulla kun ei ole ketään jolle livenä näistä asioista puhuisin.