Tulevaisuus ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eroko mahdollisuus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Eroko mahdollisuus

Vieras
Olemme menossa parin vuoden tauon jälkeen taas pariterapiaan ja mietin miten noista käynneistä eniten hyötyisimme. Tähän asti kokemus ollut, että mikään ei muutu, mies lupaa kaiken siellä (valehtelee) mutta silti kaikki on ennallaan. Mies tuntuu ajattelevan että on tehnyt osuutensa parisuhteen eteen kun käy istumassa terapiassa.
Lapsia on 4 ja juuri heidän vuokseen olen suhteeseen jäänyt, vaikka yhä selvemmin näen ettei suhde anna minulle mitään. On kuin asuisimme jo erillään, mitään yhteistä ei ole, ei edes puhumista. Ei viitsi jutella kuin ihan pakolliset arjen asiat, kun kaikki päättyy aina riitaan. Tilanne ollut todella huono koko vuoden, aiemminkin ongelmia ollut aina eli hätiköityä erokaan ei olisi.
Haaveilen muuttavani lasteni kanssa kotiseudulleni 200km päähän. Tämä nykyinen paikkakunta kun on minulle vieras vaikka täällä on 6v asuttu. Tuttavia on paljonkin, ystäviä ja tukiverkostoa ei lainkaan. Olen kyllä hyvin sosiaalinen emmekä ole lasten kanssa 4 seinän sisällä.
Kaksi lapsistani on koululaisia, itse olen vielä kotiäitinä. Mies patistaa minua töihin kun nuorin täyttää 3v vaikka taloudellisesti pärjäämmekin. Hän ei vain haluaisi elättää meitä enää.
Mietin miten pärjäisin taloudellisesti (koulutus minulla on, mutta 10v takaa) ja miten lapset ja itsekin sopeutuisin kotiseudulleni, jossa lapset eivät ole koskaan asuneet. Minulla on siellä vanhemmat ja sukulaisia sekä ystäviä.
Mies ei suostu puhumaan erosta jäkevästi eli en tiedä miten tapaisi lapsiaan, hyvä isä kyllä on nyt. Sanoo erossa saavansa yksinhuoltajuuden ja laittavansa minut maksamaan kalliit elatusmaksut.
Tulevaisuus on siis tosi epävarma ja se sekä ainainen riitely heijastuu lapsiinkin, joten jokin ratkaisu tilanteeseen on saatava.
Toivoisin kommentteja kaikkeen tähän. Minulla kun ei ole ketään jolle livenä näistä asioista puhuisin.
 
Ensinnäkin miten muka maksaisit kalliit elarit,kun et ole töissä ja kuinka niin saisi yksinhuoltajuuden.Eli älä kuuntele kiristys sanoja.Asian ytimeen.Itse parhaiten tiedät millä tavalla haluat elämäsi elää.Niin ja yksin on vaikea parisuhdetta pitää yllä!!
Toisekseen lapset sopeutuu aivan varmasti.Ongelmia voi tulla jo nyt,kun huomaavat pahan olosi.Lapset ovat viisaita ja ymmärtäväisiä.
Eli jos on pienikin toivon kipinä,että parisuhde toimii ja molemmat siihen panostavat yrittäkää.Jos taas miehesi ei ole mukana niin eroa.Varmasti selviät jos niin päätät.Läheisesi varmasti tukee ja auttaa sinua vaikean ylitse.
Toivotan vilpittömästi sinulle vaikeaan tilanteen ratkaisuun voimia ja jaksamisia.Mitä ikinä sitten päätätkin tehdä.
Muista myös sinulla on oikeus olla onnellinen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.10.2006 klo 20:37 vinku kirjoitti:
Ensinnäkin miten muka maksaisit kalliit elarit,kun et ole töissä ja kuinka niin saisi yksinhuoltajuuden.Eli älä kuuntele kiristys sanoja.Asian ytimeen.Itse parhaiten tiedät millä tavalla haluat elämäsi elää.Niin ja yksin on vaikea parisuhdetta pitää yllä!!
Toisekseen lapset sopeutuu aivan varmasti.Ongelmia voi tulla jo nyt,kun huomaavat pahan olosi.Lapset ovat viisaita ja ymmärtäväisiä.
Eli jos on pienikin toivon kipinä,että parisuhde toimii ja molemmat siihen panostavat yrittäkää.Jos taas miehesi ei ole mukana niin eroa.Varmasti selviät jos niin päätät.Läheisesi varmasti tukee ja auttaa sinua vaikean ylitse.
Toivotan vilpittömästi sinulle vaikeaan tilanteen ratkaisuun voimia ja jaksamisia.Mitä ikinä sitten päätätkin tehdä.
Muista myös sinulla on oikeus olla onnellinen.

Täysin samaa mieltä, ole rohkea jos on eropäätos mielestäsi paras. Kiristystä ja uhkailua varmaa tuossa vaiheessa käytetään paljon, jätä ne omaan arvoonsa. Tunnut järkevältä ja osaat varmasti tehdä oikean päätöksen. :flower:
 

Yhteistyössä