Tulevaisuus pelottaa

[Huhuu]

Tulevaisuus nykyisen poikaystävän kanssa pelottaa, koska hän suhtaut uu väheksyvästi huoliini ja murheisiini. Häntä taas pelottaa, koska mielestäni liioittelen huoliani. Hän ajattelee, että miten suhtaudun tosielämän murheisiin, jos murtunut sormi on jo katastrofi.

Joo, tosiaan sormi tuntui kipeältä ratsastusonnettomuuden jälkeen ja kävin lääkärissä. Siis toisin sanoen, putosin hevosen selästä, mitään vakavaa ei käynyt, sitten sormi kipeytyi. Lääkäri sanoi, että siellä on pieni murtuma, ja paketoi sormen. Valitin tästä poikaystävällleni koko viikonlopun ja vielä viikollakin, ja sanoin, että elämäni on ohi, jos sormi jää vinoksi.

En tietenkään tarkoita tällä totta, että elämäni olisi loppu, mutta suutuspäissä tulee aina liioiteltua. Poikaystävä yrittää aina rauhoitelll minua ja sanoo ymmärtävänsä tuskani, mutta ei kestä sitä, että valitan itkemällä/huutamalla ja ""jauhan"" siitä koko viikonlopun. Se kuulemma rasittaa. Hän myös olettaa, että ihmiset puhuvat totta ja tarkoittavat puhumaansa, eli jos sanon elämäni olevan loppu, niin hänen mielestään se on merkki itsarista.

Miten saan hänet näkemään, että asia voi olla minulle niin tärkeä/suuri, ja sen, etten todellakaan aina tarkoita mitä sanon? Mutta miten taas toisaalta voin hillitä käytöstäni, etten huutaisi niin paljon, koska joskus saan asiat kuulostamaan siltä, niin kuin se olisi hänen vikansa, ja etten todellakaan ottaisi murtunutta sormea niin vakavasti? Minua myös inhottaa se, ettei poikaystäväni anna minun surra sormea tms, koska ne ovat hänen mielestään pikkuasioita. Hän ei myöskään anna minun rypeä itsesäälissä, sillä hän itse on yleensä aika positiivinen (tai ainakin koettaa olla).

 

[riitu]

Huhuu elämä loppu ja piloilla jos sormi jää vinoksi. Ajattele aivoillas, jos sulla niitä on, yks sormi vaikkei sitä olis ollenkaan on pieni juttu. Olishan pahimmillaan voinut vaikka halvaantua pudotessa. Elämä ei todellakaan kaadu yhteen sormeen.
Ymmärrän hyvin poikaystävääsi. En minäkään jaksaisi koko viikonloppua keskustella vain kipeestä sormesta ja katsella itsesäälissä rypevää muijaa. Opettele ajattelemaan asioita positiivisesti ja hillitse suusi. Ajattele ensin ja laukaise vasta sitten.
Tuntuu, että olet vain itsekeskeinen kakara ja et osaa ajatella kuin itseäsi. Mitenkähän pitkään poikaystäväsi jaksaa sua katella.

 

[niin just]

teippaat suus kiinni ja ajattelet ettei mitään ole tapahtunutkaan. Meitä on paljon.

 

[mies]

Oletko ainoa lapsi?

Olen törmännyt naisilla aivan samaan asiaan ja se on YLIREAGOINTI. Poikaystäväsi suhteutti asian erittäin viisaasti; entä sitten jos tapahtuu jotakin pahempaa.

Myös kasvatuksessa nainen voi räjähtää sukista lattialla ja alistaa lapsen tässä maailmanlopussa. Entä sitten kun on lapsen kanssa oikea ongelma? Tai nuori on kadulla päissään, taisi sukkien kanssa tulla ylireagoiduksi.

Järjen käyttö on sallittua.

 

[Väärä palsta!]

Väärä palsta! Kirjoita juttusi Heppahullut-lehden ""Murkkujen Murheita""-palstalle. Kyllä muut heppatytöt tsemittävät ))

 

[Meikämaija]

Voi voi pikku prinsessa! Huomionkipeä pieni raasukka. Anna kun täti puhaltaa, sillä se pipi paranee.

Ei sinun poikaystäväsi tarvitsekaan tuollaista vauvoilua sietää. Kasva ulos vaipoistasi.

 

[seikku]

Nyt kyllä on niin lapsellinen kirjoittaja siellä että hohhhoi!! Aika ois kyllä asenne muuttua, vai oletko ollut aina kaikkien ""pikku prinsessa"".

 

[Jalkavaivainen...]

Tulevaisuus nykyisen poikaystävän kanssa pelottaa, koska hän suhtaut uu väheksyvästi huoliini ja murheisiini. Häntä taas pelottaa, koska mielestäni liioittelen huoliani. Hän ajattelee, että miten suhtaudun tosielämän murheisiin, jos murtunut sormi on jo katastrofi.

Joo, tosiaan sormi tuntui kipeältä ratsastusonnettomuuden jälkeen ja kävin lääkärissä. Siis toisin sanoen, putosin hevosen selästä, mitään vakavaa ei käynyt, sitten sormi kipeytyi. Lääkäri sanoi, että siellä on pieni murtuma, ja paketoi sormen. Valitin tästä poikaystävällleni koko viikonlopun ja vielä viikollakin, ja sanoin, että elämäni on ohi, jos sormi jää vinoksi.

En tietenkään tarkoita tällä totta, että elämäni olisi loppu, mutta suutuspäissä tulee aina liioiteltua. Poikaystävä yrittää aina rauhoitelll minua ja sanoo ymmärtävänsä tuskani, mutta ei kestä sitä, että valitan itkemällä/huutamalla ja ""jauhan"" siitä koko viikonlopun. Se kuulemma rasittaa. Hän myös olettaa, että ihmiset puhuvat totta ja tarkoittavat puhumaansa, eli jos sanon elämäni olevan loppu, niin hänen mielestään se on merkki itsarista.

Miten saan hänet näkemään, että asia voi olla minulle niin tärkeä/suuri, ja sen, etten todellakaan aina tarkoita mitä sanon? Mutta miten taas toisaalta voin hillitä käytöstäni, etten huutaisi niin paljon, koska joskus saan asiat kuulostamaan siltä, niin kuin se olisi hänen vikansa, ja etten todellakaan ottaisi murtunutta sormea niin vakavasti? Minua myös inhottaa se, ettei poikaystäväni anna minun surra sormea tms, koska ne ovat hänen mielestään pikkuasioita. Hän ei myöskään anna minun rypeä itsesäälissä, sillä hän itse on yleensä aika positiivinen (tai ainakin koettaa olla).

No tuo on nyt aika pientä sulla.
Minulla on mennyt koko nilkka paskaksi, jäin auton alle n. 2v. sitten. Kärsin kivuista joka päivä, lääkkeetkään ei auta. Tätä on jatkunut siis jo kaksi vuotta ja huonompaan suuntaan kuulema mennään, nivelrikkoa yms.
Myös leikkaushaavojen jälkiä pitkin jalkaa, jota en kyllä murehdi! Pääasiahan on , että olen hengissä. Ja sinä olet!
Pää pystyyn sielläkin ja ei kannata ihan elämän "pikku juttuihin" musertua, joltakinhan saattaa puuttua vaikka koko käsi ja kipua muutenkin monin kertaisemmin.

Tsemppiä! *peukku*
Positiivisella asenteella pääset pitkälle, vaikka kurjaltahan se saattaa hetkellisesti tuntua.