H
hiukan hävettää
Vieras
meillä on kaksi pientä lasta. nuorempi on 9kk ja vanhempi on 1v10kk. eli pienellä ikäerolla ovat tulleet meille. 
ovat ihania, rakkaita ja en kadu mitään. mutta nyt, vanhemmalle tullut orastavaa uhmaa kait? ja mustasukkaisuutta pienemmästä. vanhempi nostaa metelin aina melkein joka kerta kun syötän pienempää vaihdan vaippaa tms. muuta. mutta kaikki on taas hyvin kunhan saa itse huomiota.
tämä on jokseenkin rasittavaa niin rasittavaa. toinen kiljuu, lyö, raapii, potkii kun pienempää hoitaa. huoh. niin ihanaa kun on ollakkin kotona olen tyytyväinen että lähden töihin vanhempainvapaan päätyttyä. siis sain sovittua työnantajan kanssa omat työni niin ettei noita hoitoon tarvitse vielä laittaa.
saan jotain muutakin ajateltavaa välillä ja pääsen aikuisten ihmisten seuraan jossa ei aina tarvi kerrata kuulumisia lapsista.
miehen kanssa juttelin tän hetkisistä tuntemuksista, taisi säikähtää, että olisin masentunut. kysyi haluanko mennä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. ei nyt vielä ainakaan ole tarvetta. mutta mies kannusti puhumaan reilusti, sanoi että voisin vaikka joka ilta lähteä tuulettamaan päätäni jos vain tuntuu siltä. ihana mies! <3 ja joo, mies meillä hoitaa paljon noita lapsia, on töidensä jälkeen niiden kanssa paljon. ulkoilee jollei perheenä lähdetä, leikittää ja viettää laatuaikaa.
mies kyllä ymmärsi että välillä on pinna kireällä ja oma jaksaminen tiukassa risaisten öiden ja tuon isomman uhman? ja mustasukkaisuuden kanssa.
jotenkin tuntuu pahalta myöntää itselle sekä miehelle että tuntuu etten pärjää noiden kanssa. mutta samalla niin helpottavalta kun sain kakistettua asioita ulos. jotain positiivista tilanteesta hakee, niin kevät tulee ja aurinko nostaa päätänsä, tulee lämmintä ei tarvi rehata kaikkia vaatteita varastosta niiden päälle.
no olipas sekavaa sepustusta.. mutta halusin vain kirjoittaa, ihanaa kevättä teille kaikille! ja täältä noustaan!
ovat ihania, rakkaita ja en kadu mitään. mutta nyt, vanhemmalle tullut orastavaa uhmaa kait? ja mustasukkaisuutta pienemmästä. vanhempi nostaa metelin aina melkein joka kerta kun syötän pienempää vaihdan vaippaa tms. muuta. mutta kaikki on taas hyvin kunhan saa itse huomiota. tämä on jokseenkin rasittavaa niin rasittavaa. toinen kiljuu, lyö, raapii, potkii kun pienempää hoitaa. huoh. niin ihanaa kun on ollakkin kotona olen tyytyväinen että lähden töihin vanhempainvapaan päätyttyä. siis sain sovittua työnantajan kanssa omat työni niin ettei noita hoitoon tarvitse vielä laittaa.
saan jotain muutakin ajateltavaa välillä ja pääsen aikuisten ihmisten seuraan jossa ei aina tarvi kerrata kuulumisia lapsista.
miehen kanssa juttelin tän hetkisistä tuntemuksista, taisi säikähtää, että olisin masentunut. kysyi haluanko mennä juttelemaan jonkun ammatti-ihmisen kanssa. ei nyt vielä ainakaan ole tarvetta. mutta mies kannusti puhumaan reilusti, sanoi että voisin vaikka joka ilta lähteä tuulettamaan päätäni jos vain tuntuu siltä. ihana mies! <3
ja joo, mies meillä hoitaa paljon noita lapsia, on töidensä jälkeen niiden kanssa paljon. ulkoilee jollei perheenä lähdetä, leikittää ja viettää laatuaikaa. mies kyllä ymmärsi että välillä on pinna kireällä ja oma jaksaminen tiukassa risaisten öiden ja tuon isomman uhman? ja mustasukkaisuuden kanssa.
jotenkin tuntuu pahalta myöntää itselle sekä miehelle että tuntuu etten pärjää noiden kanssa. mutta samalla niin helpottavalta kun sain kakistettua asioita ulos. jotain positiivista tilanteesta hakee, niin kevät tulee ja aurinko nostaa päätänsä, tulee lämmintä ei tarvi rehata kaikkia vaatteita varastosta niiden päälle.
no olipas sekavaa sepustusta.. mutta halusin vain kirjoittaa, ihanaa kevättä teille kaikille! ja täältä noustaan!
Mutta sitten osaa nauttia niistä rauhallisista hetkistä kun sellaisia välillä tulee. Esim.nyt olen kahdestaan vauvan kans kotona kun kaksi muuta lasta on mummolassa tänään. Ihanan hiljaista! 
