Mietin tätä maailmaa ja sen tapahtumia..

[Mahoton mirri]

Meillä oli kiva aamu meillä kotona, minun äiti oli meillä yökylässä, nukkuivat olohuoneessa tytön kans sohvalla (neiti 1v9kk) ihanasti vierekkäin. Mä nukuin miehen kainalossa omassa sängyssä.. Aamulla herätään kaikki iloisina, vähäksi aikaa.

Vaikka kuinka ajattelee et miksi ottaa tääkin ammuskelujuttu niin raskaasti kun monet ajattelee niin kepeästi vain et "tää on vaan elämää".. Onko se hyvä olla näin herkkä ihminen vai onko se huono juttu? En kuitenkaan niin raskaasti ota et oma elämä jäisi paitsioon mut kuitenkin aika paljon mielessä pyörii nyt. Miettii jo kaikki tulevaisuuden jutut et päästänkö tyttöä kouluun tulevaisuudessa jos ei asiat muutu? Ja miten niiden pitäisi muuttua? Miten asiat ovat silloin kun tyttö muutaman vuoden päästä aloittaa koulun? Tuleeko muita juttuja, näitä samoja? Vai tuleeko jotain muuta?

Tää nyt on sekavaa löpinää mut mielessä on nyt niin paljon enkä ota itsekään selvää oikein mitä on mielen päällä..

 

[rva xl]

mulla se oma elämäkin meinaa jäädä nyt vähän paitsioon tämän surun alla. onneksi nuorimmainen meni nukkumaan ja muut on kiltisti. en nyt jaksaisikaan pitää seuraa. muutenkin minulal kipeä ja heikko olo ja nyt tämä..