mietin tässä että ryhtyskö sitä täyttämään avioerohakemusta ja asuntohakemusta

["eveliina"]

vai ei.

periaatteessa miehessä ei ole isoa vikaa...
mutta olen onneton siihen mitä miehellä on antaa suhteellemme, tai oikeastaan onnettomaksi tekee se mitä hänellä ei ole antaa.

Hän on vuosien aikana jäänyt useaan kertaan valehtelusta kiinni... hän väittää ettei valehtele ettei enään koskaan ja sitte jää yllättävästi kiinni niin että salailu pamahtaakin päin kasvoja.. tottakai suutun näissä tilanteissa ja mitä mies tekee, vaikenee!

joko hän sanoo sanan anteeksi yhden kerran,eikä muuta, tai sitten ei sano mitään. Minä voin kertoa hänelle miltä minusta tuntuu mutta hän ei reagoi.. joka tuntuu siltä ettei hän välitä ja tämä taas suututtaa lisää.

En ole ollut yhdessä olo vuosiemme aikana onnellinen oikeastaan koskaan(toki elämä on suurimmaksi osaksi ihan ok. ja joskus jopa ollut ihaniakin hetkiä.) Mutta elämä ei ole sitä mitä minä haluan ja tarvitsen. Mies voisi toki aika helposti muuttaa tämän suhteen tilan, alkamalla avoimeksi,ottamalla vastuun teoistaan, keskustelemalla juurta jaksain asioista em. näistä mistä on valehdellut. Toki mies voisi vastata jotakin kun puhun pahastamielestäni ja siitä miksi minulla on pahamieli. toki mies voisi ottaa tarpeeni huomioon ja ja. Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen että sitä päivää saan odottaa hautaan asti!

toisalta surettaa eroaminenkin,kyllähän minä miestäni silti vielä rakastan, mutta jotenkin tuntuu että tässä suhteessa ei vain ikinä tule olemaan sitä mitä minä tarvitsen/kaipaan ja kun noita muitakin miehiä on.. mutta vain yksi elämä..sen eläisi mielummin onnellisena. ja loppujen lopuksi nää asiathan ei vaatisi mieheltä kovinkaan paljon..joten ehkä hän ei oikeasti välitä.

 

[kerran pettäjä, aina pettäjä]

Mä jätin jokin aika sitten mieheni, juurikin siksi, että valehteli ja salaili asioita. Ei myöntäny mitään, vaikka selkeästi jäi jo kiinni. No, nyt erottuamme, olemme viettäneet muutamia alkoholinhuuruisia iltoja yhdessä, jotka ovat johtaneet seksiin. Yhtäkkiä mies onkin tunnustanut asioita, nyt, kun tietää kaiken olevan myöhäistä. Se ei ymmärrä itseään, että miksei kyennyt avautumaan silloin, kun oltiin yhdessä.

Se rakastais mua, ja haluais yrittää uudestaan, mutta mä en uskalla enkä halua ottaa riskiä, että otan sen takasin, ja sitten kaikki olis kuten ennen. Ja sitäpaitsi, monet asiat, jotka se suhteen aikana jyrkästi kiisti, pitivätkin oikeasti paikkansa. Eli se petti ja valehteli. En ikinä olis niin hullu, että tämän jälkeen sen takasin ottasin!

 

["eveliina"]

Mä jätin jokin aika sitten mieheni, juurikin siksi, että valehteli ja salaili asioita. Ei myöntäny mitään, vaikka selkeästi jäi jo kiinni. No, nyt erottuamme, olemme viettäneet muutamia alkoholinhuuruisia iltoja yhdessä, jotka ovat johtaneet seksiin. Yhtäkkiä mies onkin tunnustanut asioita, nyt, kun tietää kaiken olevan myöhäistä. Se ei ymmärrä itseään, että miksei kyennyt avautumaan silloin, kun oltiin yhdessä.

Se rakastais mua, ja haluais yrittää uudestaan, mutta mä en uskalla enkä halua ottaa riskiä, että otan sen takasin, ja sitten kaikki olis kuten ennen. Ja sitäpaitsi, monet asiat, jotka se suhteen aikana jyrkästi kiisti, pitivätkin oikeasti paikkansa. Eli se petti ja valehteli. En ikinä olis niin hullu, että tämän jälkeen sen takasin ottasin!

ikävä että muillakin on näitä kokemuksia, meillä ei ihan pettämisistä ole kysymys(vaikka toisaalta misät minä sen tiedän,saattaa mies olla petänytkin,tuskin sillä omatunto kolkuttais,kun ei oo ennenkään ite valheita paljastaut,paitsi pakon edessä, kun ei ole voinut enään kieltääkkään)

Älä ota takaisin! ihan oikea päätös, se todennäköisesti jatkaisi samaa käytöstä.