Miesystävän ja ex-puolison suhde

[Ei tuu mittään, lopeta koko juttu]

Erinomainen kommentti edelliseltä. Itselleni tuli kertomuksestasi mieleen että mies yrittää nyt jotenkin hyvitellä menneisyyttä, leikkii malli-isukkia ja yrittää luultavasti saada exän mieltä muuttumaan, eli hinkuu siis itse asiassa takaisin avioliittoonsa. Sinulle ei ole tässä kuviossa todellakaan muuta roolia kuin olla se fyysisten tarpeiden tyydyttäjä ja kumppani silloin kun eksällä on muuta menoa. Ja että mies viettää pyhät mökilla eksän ja lasten kanssa on jo aivan huippu, aivan selvästi tuossa yritetän luoda perheidylliä uudestaan. Miehen suuttuminen on myös selvä merkki että jotain tuossa peitellään. Jos jäät tähän suhteeseen haikailemaan, saat vain pettymyksiä pettymysten jälkeen. Etsi mies joka on joko lapseton tai jo eroprosessinsa läpi käynyt ja valmis sitoutumaan uuteen ihmiseen.

 

[Sivhos]

Taitaa suomalaisilla mennä parisuhdeasiat päin peetä,jos elleihin uskominen.Ehkä kannattaa uskoakin.Kauppojen nurkilla kakarat notkuvat joutilaina ihmisten jaloissa.Aivan kuin olisivat tuuliajolla.Mikään niitä ei kiinnosta.Annetaanko niille joku lantti kouraan ja tylysti häädetään,menkää nyt johonkin siitä,teitä viitti katella.Näinkö se nykyään on?

 

[ap.]

Hyviä ja rakentavia kommentteja teiltä ellit. Tilanne on kannaltani työläs ja ehkäpä minua nyt käytetään tahallisesti tai tahattomasti hyväksi. Itse hölmöyttäni lähdin tähän suhteeseen vaikka tiesin faktat eli ero tuore tms. Pitäisi olla kaukaa viisas. En osaa vielä sanoa mitä aijon tehdä, tiedän kyllä mikä olisi järkevää.

 

[Mistä vinkkelistä katsoo]

Itse katsoisin lapsen vinkkelistä, eli siitä, että perheen yhdessäolo on lapselle tärkeää eivätkä lapsen tunnesuhteet saa vioittua ja häiriintyä erossa. Minulle olisi siis selvää, että jos otan eronneen perheenisän miehekseni, hän on välillä jossain myös porukalla vanhan perheensä kanssa, perheenä. Olisin tyytyväinen, että olen saanut niin tasapainoisen miehen, että hän pystyy siihen riitelemättä eksänsä kanssa, ja tuntee vastuunsa tärkeimmästä eli lapsista. Ei keneltäkään voi viedä menneessä elämässä syntyneitä asioita, eikä lapsilta samalla eväitä tulevaan. Ja jos joku ei pitelemättä liitossa pysy, eipä pysy pitelemiselläkään...

 

[ärsyttää kun naiset sietää mitä vaan]

Hyviä ja rakentavia kommentteja teiltä ellit. Tilanne on kannaltani työläs ja ehkäpä minua nyt käytetään tahallisesti tai tahattomasti hyväksi. Itse hölmöyttäni lähdin tähän suhteeseen vaikka tiesin faktat eli ero tuore tms. Pitäisi olla kaukaa viisas. En osaa vielä sanoa mitä aijon tehdä, tiedän kyllä mikä olisi järkevää.

Hei älä nyt jahkaile. Sanot itsekin, että tiedät mikä olisi järkevää! Joten nyt todellakin järki käteen ja mies vaihtoon, ihan heti. Tämä tilanne ei odottamalla ja "katselemalla" parane.
Älä ole kynnysmatto.
Ansaitset miehen, jolle olet ykkönen.

 

[lyhyt aika se on.]

Puoli vuotta ei ole minusta lyhyt aika seurustelulle, ainakin jos asutaan kohtuullisen lähekkäin ja tavataan usein. Me oltiin kihloissa 5 kk tapaamisesta ja aviossa 1,5 v. tapaamisesta, liittoa takana jo 10 vuotta eikä loppua näy.

Puoli vuotta ON lyhyt aika. Asutaan sitten vaikka naapurissa.

 

[Lapset eivat ole tyhmia]

Itse katsoisin lapsen vinkkelistä, eli siitä, että perheen yhdessäolo on lapselle tärkeää eivätkä lapsen tunnesuhteet saa vioittua ja häiriintyä erossa. Minulle olisi siis selvää, että jos otan eronneen perheenisän miehekseni, hän on välillä jossain myös porukalla vanhan perheensä kanssa, perheenä. Olisin tyytyväinen, että olen saanut niin tasapainoisen miehen, että hän pystyy siihen riitelemättä eksänsä kanssa, ja tuntee vastuunsa tärkeimmästä eli lapsista. Ei keneltäkään voi viedä menneessä elämässä syntyneitä asioita, eikä lapsilta samalla eväitä tulevaan. Ja jos joku ei pitelemättä liitossa pysy, eipä pysy pitelemiselläkään...

Mina olen ollut lapsena tuossa tilanteessa, ja lahinna omituiselta se tuntui. En oikein ymmartanyt miksi se isa meilla heilui ja aitin kanssa viikonloppuja vietti kun tiesin hyvin etta seka isalla etta aidilla oli uudet ystavat. Olo oli lahinna hammentynyt ja rauhaton, en tiennyt tarkoittiko tama nyt ehka etta vanhemmat aikoivatkin takaisin yhteen - ja miksi molemmilla oli kumminkin toinenkin puoliso jo, mitas niille sitten tapahtuisi (pidin myos niista uusista ihmisista, ja olin pikkuvanhasti huolissani heidankin puolestaan). Olisi jalkeenpain ajatellen ollut lapselle selvempaa etta isa olisi tavannut ja pitanyt meita lapsia omassa kodissaan eika viettanyt aikaa aidin luona.

 

[Ball Point Pen]

Kun erotaan, niin sitten erotaan. Jos tahtoo avioeron jälkeen viettää edelleeen jatkuvasti aikaa sen exän kanssa, miksi on ylipäänsä erottu? En ymmärrä.

Ap:n tilanne on minullekin hieman, osittain tuttu. aloin seurustella miehen kanssa, jonka nainen oli jättänyt pari vuotta sitten. Kun minä tulin kuvioihin, nainen alkoikin änkeä takaisin miesystäväni elämään ja sai kaikenlaisilla verukkeilla hänet aina luokseen ja viettämään aikaa kolmistaan miehen ja miehen lapsen kanssa. Yhtäkkiä oltiinkin taas niin perhettä, vaikka naisella oli uusi mies, jonka vuoksi hän alunperin miesystäväni jätti!

Monenlaiset sotkut ja lähes hepulit siinä läpi käytiin, mutta lopulta miesystäväni tajusi, että häntä vain vedätetään ja huijataan, eikä nainen häntä oikesti takaisin tahtonut, ei vain halunnut toisellekaan antaa. Naisen uusi mies siinä myös lenteli suuntaan ja toiseen hölmönä. Tosi reilua menoa.

Nyt tuo touhu jaksaa jo huvittaa, mutta raskasta oli kuukausien sekavuus ja epävarmuus. Yritä sinä ap saada mies päättämään, kenen kanssa elää. Tottakai lapsia pitää tavata, mutta se eksä pitäisi saada pikkuhiljaa taka-alalle ja lastenkin pitäisi saada tietää, että isillä on uusi rakas ihminen elämässään, kun äidin kanssa ei juttu toiminut. "Lapset eivät ole tyhmiä" kertoi hyvän näkökulman asiaan. Aikuiset eivät aina oikeasti tajua, mikä on lapsille parasta, luulevat vain. Ero on ero, selvät sävelet, ja järjestys perheisiin.

 

[kokenut tämänkin joskus]

No huh! Mies menisi viheltäen takaisin jos pääsisi. Exä haluaa pidellä miestä lähellä, ottaa hänestä kaiken hyvän, sinulle jää loput.

Olen itse eronnut exästäni ja tiesin vuosia, että jos haluaisin hän olisi omani, mutta en halunnut. Halusin vain lapsille "kokopäiväisän". Toinen oot ja toiseksi jäät tuolla menolla. Jätä se mies ja ota takaisin vain kokonaisena lapsien kanssa, mutta ilman exää.

 

[Maaginenkasipallo]

Onko oikeasti noin vieras ajatus, että ihmiset voivat olla eronsa jälkeen vielä ystäviä? Ei kaikki suhteet lopu hirveään sotaan ja katkeruuteen. Minusta olisi vain plussaa jos mieheltä (ja siltä exältä) löytyy kypsyyttä pitkän suhteen hälkeen jatkaa ystävinä -> varsinkin kun niitä lapsia löytyy. Eri asia sitten jos vielä elätellään toiveita yhteen palaamisesta.

Eipä tässä enää tarviste ihmetellä miksi ne miehet eron jälkeen helposti katoavat lastensa elämästä, kun naisilla tuntuu olevan se konsesus, että entiset parit eivät missään nimessä voi olla ystäviä eron jälkeen.

 

[Ball Point Pen]

^On ihan eri juttu jatkaa eron jälkeen ihan vaan ystävinä, kuin jatkaa puolittaista yhteiselämää edelleen sen eksän kanssa. Tottakai saa olla ystävä ja kaveri, mutta jos toinen jo löytää uuden kumppanin rinnalleen, eikös ole normaali käytäntö, että hänen kanssaan sitten ollaan suurin osa aikaa yhdessä ja varsinkin juhlapyhät ja sellaiset. Aivan ällistyttävää, jos uudesta suhteesta edelleen "karataan" viettämään joulut ja juhannukset sen eksän seuraan. Mahdollisiin lapsiin voi pitää yhteyttä muutenkin, kuin elämällä kaksoiselämää.

Tulin itse huomaamaan, että tämä niin sanottu "ystävyys" eksän kanssa tuppaa helposti olemaan ihan muuta kuin sanotaan. Jos se todella olisi sitten pelkkää ystävyyttä, miksei esim. niitä juhlapyhiä voisi viettää koko joukon kanssa yhdessä: uudet ja vanhat kaikki samaan jengiin vaan? Ai ei onnistu? Mutta eikös ystävien kanssa ole kiva viettää aikaa yhdessä porukalla? Ai että tämä on eri asia? Miten niin ystävät ja ystävät ovat eri asia....?

Kyllä eksät ovat eksiä, harvoin onnistuu aivan rehellinen, puhdas, viaton ystävyys enää eron jälkeen. Onnea niille, jotka onnistuvat! Monella muulla menee uusikin suhde eksän vuoksi kiville.