Miesystävän ja ex-puolison suhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neiti kesäheinä<3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Neiti kesäheinä<3

Vieras
Kaipaisin mielipitetänne nykyisestä suhteestani. Miesystäväni viettää paljon aikaa ex-avopuolisonsa kanssa, heillä on kaksi yhteistä lasta. Molemmat lapset ovat vielä pieniä. Itselläni ei ole lapsia. Olen tuntenut miesystäväni nyt reilu puolivuotta.

Minua on alkanut vaivaamaan tiivis yhteydenpito entisen kanssa. Kuulemma haluaa pitää hyvät välit, mikä ei tietenkään ole mielestäni huono asia. Onko teidän mielestänne normaalia, että ollaan kavereita ja vietetään paljon aikaa entisten kanssa? En pidä itseäni erityisen mustasukkaisena ihmisenä, mutta minusta on alkanut tuntumaan, että jään ikäänkuin kakkoseksi. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta menee vaan mahdottomaksi riitelyksi. Oliskohan tässä nyt aihetta nostaa kytkintä? Toisaalta pidän miehestä, mutta en oikein jaksa tätä jatkuvaa pahaa oloa. Loukkaannun aina uudestaan ja uudestaan...
 
Sehän on ihan ymmärrettävää että exän kanssa ollaan väleissä jos on lapsia ja varsinkin jos on pieniä lapsia!!
Haluaisitko sitten riistää niiltä lapsilta isän vai?
Tottakai silloin ollaan yhteyksissä,tiiviistikkin kun on pieniä lapsia.
Miksi aloit suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia,ajattelitko muka ettei hän pitäisi mitään yhteyttä lapsiensa äitiin ja että sinä olisit se kaikkein tärkein hänelle??
Ja kyllä,on normaalia että exän kanssa ollaan väleissä,oli sitten lapsia tai ei.
 
On normaalia, etenkin jos ovat eronneet hyvissä väleissä, ja luoja sentään, heillä on yhteisiä lapsia, joten koita vain sopeutua.

Olet tuntenut miesystäväsi vasta puolisen vuotta? Se on erittäin lyhyt aika, ja sinulla ei ole kyllä mitään päätäntävaltaa siinä asiassa, että kuinka usein mies näkee lastensa äitiä. Hän tekee juuri niin kuin parhaaksi katsoo, ja vanhempien hyvät välit ovat vain lapsellekin hyväksi.

Miksi väännät riitaa tuollaisesta asiasta? Tottakai olet ja tulet aina olemaan kakkonen tämän miehen elämässä, lapset ovat aina ykkössijalla.

Mustasukkaisuus ja epäilyt jo tuossa vaiheessa kun on styylattu vasta muutamia kuukausia, on aika lapsellista, anteeksi vain. Nosta ihmeessä kytkintä jos tahdot, mutta kyllä nyt kerrankin sanon, että vika ei ole miehessä vaan sinussa, jos sinulta ei riitä ymmärrystä tuohon tilanteeseen.
 
En tietenkään halua riistää isää lapsilta. Syy miksi tunnen näin on se, että mies viettää jopa enemmän aikaa exän kanssa kuin minun kanssani. Mielestäni saa pitää yhteyttä entiseen, mutta mielestäni tämä nyt on jo liiallista ja se että on tullut tunne, että exä on tärkeämpi kuin minä. Lapset toki ovat miehelle ykkösiä näin saa ollakin, sehän on normaalia.
 
...että tässä tapauksessa ne lapset ovat tärkeämpiä kuin sinä - ja se on ihan luonnollista - sillä ei kai ex olisi ex, jos hän olisi tärkeä? Lisäksi jos ex-vaimo olisi jättänyt miehen ja mies olisi siitä katkera ja haikailisi takaisin, hän olisi luultavasti katkera ja kaunainen, eikä kestäisi olla lähelläkään exäänsä.
 
Vanha klisee, mutta kannattaisi puhua ja puhua ja puhua miehen kanssa asiasta. En itsekään katselisi hyvällä, jos mieheni hengailisi entisen vaimonsa kanssa enemmän kuin minun. Lapset ovat tottakai tärkeimpiä ja niiden kanssa isän pitää ollakin. Mutta kun ovat kerran eronneet, niin miksei isä vietä aikaansa lapsien ja SINUN kanssasi.

Mutta itse en varmaan kauaa viitsisi jäädä lehdelle roikkumaan. Jos mies ei osoittaisi myös minun olevan merkityksellinen, niin mitä väliä sellaisella suhteella sitten on.
 
Olet varmasti oikeassa nimimerkki "Uskoisin..." Alunalkaen ero on lähtenyt exän aloitteesta, mutta eroa on miehen mukaan tehty useita vuosia, joten se on hänen mielestään selvä. Ei kai pitäisi kyseenalaistaa tätä. Olen kyllä huomannut, että jos on tunteita jäljellä, niin en ainakaan itse pysty olemaan ystävä.
 
Kiitos kommentistasi "rannikkolaivuri". Miestä alkaa ahdistamaan kun otan ko. asian esille. Kuulemma ollut niin rankkaa viime vuosian (erosta), ettei jaksa puhua ja ajatella. Hänen mielestään asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kuitenkin minulla on juuri tuo lehdellä roikkuja -tunne nyt, ollut tässä jo jonkin aikaa. Hieman olen hämmennyksissä, että mitä pitäisi tehdä, kun kokoaika on surullinen olo. En siis saa mielestäni tarpeeksi huomiota suhteessa tällä hetkellä, siis muutenkaan ja lisäksi tämä exä asia vaivaa. En ole siis siitä pahoillaan, että ovat yhteyksissä, vaan siitä että minä jään kakkoseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja abc1:
Ja kyllä,on normaalia että exän kanssa ollaan väleissä,oli sitten lapsia tai ei.

Jos on lapsia, asia ok, mutta ellei ole, ei eksässä ole mitään syytä roikkua ja häntä tapailla. Olen tuonkin muutaman miehen kanssa kantapään kautta oppinut.

Lue vanha keskustelu "pitsajormista" mitä käytiin talvella. Ketjussa nainen kävi eksänsä kanssa milloin missäkin, ja nykyinen miesystävä oli ihan repeämässä.
 
Minusta kyllä on erikoista, jos mies viettää paljon aikaa exän kanssa. Ymmärtäisin jos hän tapailisi lapsia paljon, mutta en kyllä kattelisi sitä että hän oikein VIETTÄISI AIKAA exän kanssa! Hehän ovat eronneet, yrittävätkö he esittää vielä ehjää perhettä vai mitä ihmettä tapahtuu? Syystäkin sinulla on patti otsassa. Tuntuu ettei hän ole kovin vakavissa kanssasi jos hän on vasta puoli vuotta sinua tapaillut, mutta jo nyt tunnet olosi hylätyksi. Vanha suola janottaa?
 
Huomaan, että on monenlaisia mielipiteitä tässä asiassa. Näitä asioita tässä pyörittelen mielessäni. Juhlapyhät vietin yksin, kun toiset mökkeili exän ja lasten kera. En ole tavannut lapsia siis vielä, liekkö tätä menoa tulen heihin tutustumaankaan. En tiedä onko kyse ehjän perheen esittämisestä lasten takia. Ko. pariskunnan asumuserosta ei ole vielä pitkää aikaa. Eli ainakaan "oppikirjojen" mukaan minun ei missään nimessä olisi kannattanut aloittaa suhdetta tämän miehen kanssa, mutta eihän sitä tunteilleen mitään voi. On sanonut rakastavansa tms. Mutta eipä tämä näytä menevän kuin elokuvissa, toki odotinkin vaikeuksia, niiden kanssa on vaan konkreettisesti vaikea elää =(

 
Siis mökkeili exän ja lasten kanssa ja sinä olit yksin pyhät??
Nyt järki käteen, tuo ei ollut ihan varmasti mitenkään tarpeellista lasten takia.
Jos halusi mökkeillä lasten kanssa, niin mitä ihmettä se ex siellä teki?
Muutkin eronneet vanhemmat ovat lastensa kanssa joko uuden puolison kera tai yksin.
 
Nosta ihmeessä kytkintä niin kauan kuin et vielä ole kovin kiintynyt "isukkiin". Tuo ei minun mielestäni ole normaalia että leikitään vielä perhettä vaikka ollaan erottu. Saat vain sydänsuruja itsellesi, tyttö kulta.
Jos vaikka suhteenne etenisikin sille tasolle että tapaat lapset jne.. niin siitä uusperhe-elämästä saat vielä enemmän harmaita hiuksia!!! Lue huviksesi muutamia ketjuja uusperhepuolelta, ja lisää niihin ongelmiin sitten juuri tuo että isukki on hyvissä väleissä exäänsä ja paapoo häntä - sinä tulet aina olemaan number last one tuossa ketjussa. Ja miltäs se sitten pidemmän päälle tuntuu?
Jos minä oisin tiennyt mitä uusperhe-elämä (lue:helvetti) on niin olisin kääntänyt miehelle selkäni heti kun hänet olin tavannut ja saanut tietää että hänellä on lapsia.
 
Jos lapset on pieniä, niin ei tuossa ole mitään kummallista. Oletko edes varma, että teillä on mitään varsinaista suhdetta? jos puoli vuotta olette tunteneet, niin se ei ole käytännössä katsoen vielä mitään, eikä siinä ajassa opi sitä toista kunnolla tuntemaan.

Tai sitten sinun pitäisi ymmärtää se vihje mitä mies koittaa sinulle viestittää, häntä ei kiinnosta alkaa kanssasi mihinkään vakavampaan, kun viettää aikaansa eksänsä kanssa.

Mutta kuten sanoin, jos lapset ovat todella pieniä, on ymmärrettävää, että lasten äiti on myös mukana kuvioissa ja samoissa riennoissa miehen kanssa.

Päätös on sinun.
 
Kumman suvusta oli kyse? Jos miehen suku, niin miksi se ex oli siellä etkä sinä? Ja jos exän suku, niin mitä se mies siellä enää teki eron jälkeen. Lapsiaan voi tavata muulloinkin ja te olisitte yhdessä voineet mennä lasten kanssa vaikka jollekin muulle mökille.
Ei sinun läsnäolosi olisi ollut yhtään traumaattisempaa tai oudompaa kuin äidinkään oleminen eron jälkeen.

Itse olisin vastaavassa tilanteessa hyvin loukkaantunut ja todennäköisesti antanut miehelle jo potkun persuuksille. Palatkoon asiaan sitten/jos kun on vapaa. Kurjaa, että muualle sitoutunut mies vedättää kilttiä ihmistä.
 
Puoli vuotta ei ole minusta lyhyt aika seurustelulle, ainakin jos asutaan kohtuullisen lähekkäin ja tavataan usein. Me oltiin kihloissa 5 kk tapaamisesta ja aviossa 1,5 v. tapaamisesta, liittoa takana jo 10 vuotta eikä loppua näy.
 
Kiitän kommenteistanne. Mielestäni mies ei panosta tarpeeksi minuun ja on liiaksikin tosiaan paapomassa eksää. Heillä on vielä yhteistä omaisuutta jonkin verran, mitä mies luonnollisesti (?) huoltaa tms. Entisen ei tarvi tehdä muuta kuin nauttia valmiista. Kaikki on kuulemma hyvin sopuisaa. Itselläni ei tosiaan ole lapsia, niin olen miettinyt sitä että kuinka paljon tosiaan selittyy lasten ehdoilla menemisellä. Eli että enkö vain ymmärrä itse, koska en ole kokenut ns. perhe-elämää. Miehellä ja minulla on aika suuri ikäero. Asumme lähekkäin, joten yhteydenpito siltä osin ei ole ongelma. Mies pitää yhteyttä päivittäin minuun. Ehkä olen itsekin nyt ollut vähän syrjäänvetäytyvä, koska en oikein tiedä mitä ajatella ja tehdä asian suhteen. Sen vaan tiedän, että olen loukkaantunut. Toisen mielestä marisen turhia.
 
Sinun pitäisi siis sopeutua miehen elämään hänen ehdoillaan? Oletko sopiva palikka valmiiksi rakennettuun palikkataloon?
Tekeekö hän jotakin sinun ehdoillasi tai mieliksi?
Mariset turhia? No mikä se sinun asemasi on hänen elämässään hänen mielestään?

Karvat nousee vähän pystyyn, että miten joku viitsiikin olla kynnysmattoja ja valmiina noukittavaksi itse haluamanaan aikana. Ryhdistäydy!
 
Ilmeisesti hän mielestään tekee minunkin ehdoillani asioita. Olemme keskustelleet aiheesta. Kyllä hän tekeekin, mutta ei tarpeeksi. Olenkin viime aikoina alkanut kieltäytymään kutsuista, koska on tullut tunne, että minun pitäisi olla saatavilla kun hänelle sopii.
 
Jätä kuule moinen mies, joka vielä ihan selvästi ei ole päässyt eroon entisestä. Sinulla tulisi jatkossa olemaan tosi vaikeaa exän ja lasten kanssa kun sellaista on jo nyt. Ei uusperheeksi kannata haaveille ryhtyvänsä, jolleivät molemmat pysty panostamaan siihen kunnolla.

Etsi itsellesi toinen mies, pääset ihan varmasti helpommalla.
 
Minä olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Tosin minun tilanteessani lapset olivat jo lähempänä murkkuikää kuin ihan pieniä. Yritin olla ymmärtäväinen, en halunnut painostaa, ajattelin lasten etua.

Kun aikaa kului, alkoi jotenkin tulla todella tyhmä olo. Ihan niin kuin minut aina heitettäisiin syrjään, vaikka olinkin auttamassa ja ymmärtämässä, sekä antamassa neuvoja miehelle hänen pyytäessään (Hän oli aika pihalla kahden melkein murrosiässä olevan tytön ajatusmaailmasta..). Minulle jopa tuli tunne, että mieheni ei oikein ymmärtänyt, että hänen pikkutytöistään oli tulossa pikkuneitejä. Luulen, että hän jotenkin poti huonoa omatuntoa siitä, ettei ole ollut lapsilleen paikalle, kun he olivat pieniä. Sitten eron tullessa, hän yritti liiankin paljon kompensoida sitä mikä jäi joskus puuttumaan.

Helpommaksi asiaa ei tehnyt yhtään se, että lapset asuivat exän luona, joten hän käytännössä oli aina siellä. Lisäksi oli tekemässä milloin exälle halkoja, milloin auttamassa räystäskourujen kanssa tms.Aivan kun hän olisi roikkunut exässään. Otin asian puheeksi, kun olimme jo olleet suhteellisen pitkään yhdessä. Ehdotin, että (tunsin kuitenkin lapset) voisimme tehdä jotain myös omalla porukalla, tytöt voisivat esimerkiksi tulla miehen luokse viikonlopuksi. En tiedä, mitä mieheni pelkäsi, minuako vai sitä, että tyttöjen kanssa menee riitelyksi, jos ex ei ole paikalla. Vai sitä, että minä olisin saattanut tulla tyttöjen kanssa toimeen häntä paremmin.

Puhuminenkaan ei muuttanut tilannetta. Minusta tuntui, että olen pelkkä kasvatusneuvoja ja tyydytysreikä. Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin todeta miehelle, että hänen on ehkä parempi keskittyä vain lapsiinsa, ja miettiä parisuhdetta vasta sitten kun hän on siihen valmis/hänelle on sille aikaa. Tyydytyksen voi saada muullakin tavoin.

Tällä hetkellä olen uudessa suhteessa. Mies ilmoitti jo alkuvaiheessa, että hänellä on esikouluikäinen lapsi. Muistan vieläkin, miten karvat nousi pystyyn. Ajattelin, että taasko tätä. Mies oli kuitenkin mukava, ja treffailua jatkettiin. Kun mies 4 kk tapailun jälkeen kysyi, haluaisinko tavata hänen tyttärensä ja lähteä heidän kanssaan leikkipuistoon, kysyin varmaan kymmenen kertaa, että onko hän varma (ei mitään traumoja edellisestä suhteesta..). Hänen suhtautumisensa on ihan erilaista. En tiedä, johtuuko se siitä, että hänen exälläänkin on jo uusi kumppani ja heille yhteinen lapsi tulossa. Lapsi on aivan ihana, ja me tulemme hyvin juttuun. Tulen myös lapsen äidin kanssa hyvin juttuun. Jos miehelläni (avomies nykyään :) )menee töissä pitkään, käyn hakemassa pikkuprinsessan hänen exänsä luota, eikä se ole tuottanut kenellekään ongelmia. En voi kun välillä ihmetellä, miten aikuismaisesti ja kypsästi jotkut osaavat hoitaa tilanteet. Minua kohdellaan tasavertaisesti jokasuhteessa. En tietenkään ole lapsen äiti, enkä äidin paikkaa pysty ottamaan, mutta koen, että minulla on kasvatuksellista vastuuta, kun tyttö on meillä. Ja sen vastuun olen ilomielin ottanut.

En tiedä, oliko tästä minun kirjoituksesta mitään apua, mutta et mielestäni marise turhia. Sinun olisi ehkä hyvä keskustella miehen kanssa, mitä odotuksia hänellä on teidän suhteeltanne, ja mikä tulee olemaan sinun roolisi lapsiin nähden vai tuleeko sitä olemaan ollenkaan. Nämä asiat ovat sellaisia, jotka vaativat lapsienkin edun nimissä kärsivällisyyttä, mutta toisaalta ei kukaan jaksa sitä, että jää suhteessa aina kaiken muun alle..
 
Eihän tuossa ole mitään eväitä vakavaan suhteeseen sinun ja miehen välillä.

Piste tuolle venkoilulle ja sinulle uutta miestä hakuun. Nykyinen "miehesi" voi sitten vapaasti olla sen exänsä kanssa niin paljon kuin haluaa. Lasten kanssa oleminen ei edellytä esim. juhannusta exän kanssa.

Eli järki käteen, silmät auki ja uusi luku elämässä käyntiin.
 
Jos olisin sinä, lopettaisin suhteenne. En kestäisi tuollaista epävarmuutta ollenkaan. Oma avomieheni on myös 6-vuotiaan lapsen isä. Exänsä kanssa on tekemisissä ainoastaan lasta koskevissa asioissa, eikä vietä exän kanssa ollenkaan aikaa. Miksi viettäisikään?? Lapsen kanssa mies tietysti viettää aikaa, joka toinen viikonloppu lapsi on meillä ja näin kesällä useamman viikonkin. Näin on hyvä:)
 
Monessa muodossa täällä on jo kirjoitettu, jotta tällä miehellä on vielä eroprosessi pahasti kesken. Kyllä hän on kiintynyt entiseen perheeseensä vielä kovin vahvasti. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin, tosi onnellista, että he pystyvät olemaan vielä perheenä ja pitämään yhtä. Lasten kannalta se on parasta nyt.


Sinä olet kuvioissa täydentämässä sitä, mikä antisen vaimon kanssa puuttuu. Se on tietysti fyysinen puoli. Mies ei varmasti itse tajua oikein, missä vaiheessa hän elämässään on. Olet siis se parjattu "laastari", joka helpottaa miehen elämää. Sinun kannaltasi tosi surullista.

Jos ajatttelet itsekkäästi vain omaa parastasi, jätät tämän suhteen selkäsi taaksi mahdollisimman nopeasti. Sinä annat, mutta et saa. Sinä kaipaat oman ihmisen - miehen - eikä hän pysty sitä sinulle olemaan.

Ero on prosessi, joka pitäisi käydä loppuun, ennenkuin kiinnityy uuteen ihmiseen. Tämä uusi joutuu rooliin, joka on sekä nöyryyttävä että raskas, sillä hän toimii terapeuttina ja tulee syrjäytetyksi kovin usein. Seurustelet miehen kanssa, joka ei todellakaan pysty vielä pitkään aikaan kiinnittymään sinuun tai kehenkään muuhunkaan. Hän on kiinni myös vaimoonsa, vaikka hän sen kieltää. Teot puhuvat totta, sanat voi valita tilanteen mukaan. Lue tekoja.
 

Yhteistyössä