Jokaisella lienee omat syynsä, miksi parisuhteessa ollaan. Minulla vaatimukset ovat aika kovat ja siksi kai sinkkuna olen edelleen. Minä haluan miehestä seksikumppanin, jolta saan myös hellyyttä ja läheisyyttä sekä ystävän, joka jakaa murheita iloissa ja suruissa. Haluan myös, että mies osallistuu kotitöihin sekä talouden kuluihin. Jos miestä ei siivoaminen kiinnosta, niin sitten palkatkoon siivoojan, mutta minulle sellainen suhde ei käy, jossa minä toimin kokkina, leipurina, pyykkärinä, siivoojana, edustusrouvana ja kaiken lisäksi vielä seksiorjanakin.
Älkää hyvät naiset kasvattako pojistanne uusavuttomia. Teette karhunpalveluksen, jos opetatte lapsenne siihen, ettei omia jälkiä tarvitse kerätä, ei tarvitse koskaan tehdä ruokaa, ette opeta pyykkikoneen käyttöä yms. Tällainen poika aikuisena elää kaaoksessa tai yrittää hommata itselleen tyttöystävän, joka ryhtyisi äitihahmoksi. Pahimmassa tapauksessa oma äiti käy siivoamassa vielä poismuuttaneen lapsensa luona. Silloin tyttöystävällä on todella kova homma kouluttaa mies hyville tavoille parisuhdekelpoiseksi. Joskus mies ihan itse tajuaa, että on aika kasvaa aikuiseksi, mutta yllättävän yleistä näyttää olevan tuo laiskaksi ja osaamattomaksi heittäytyminen.
AP:lla on kova homma kouluttaa miestä siten, että mieskin tekisi kotitöitä ja muita ei-niin-kivoja hommia. Viimeinen kiristyskeino on kiristää seksillä. Sitä ennen voisi kuitenkin yrittää esim. sitä, että pidetään siivouspäivä kerran viikossa, jolloin kumpikin siivoaa yhdessä. Silloin ei mennä harrastamaan eikä kutsuta kavereita kylään. Samoin ruokaa voi tehdä yhdessä esim. toinen tekee salaattia ja kattaa pöydän, toinen tekee ruokaa. Ruokailun jälkeen toinen voi kerätä astiat pöydästä ja toinen laittaa margariinit yms. jääkaappiin. Viikonloppuisin sen jälkeen onkin mukava mennä sitten yhdessä vaikka sinne sänkyyn nautiskelemaan, kun velvollisuudet on jo tehty.
