Miesten näkökulmaa kaivataan?

[Kokenut]

Onpa inhottavia kommentteja nuorelle äidille, joka haluaa vielä kääntää viimeisenkin kiven. Kyllä on Suomen naisenergia melkoisen matalalla tasolla, kun pelkästään selkäänpuukottajia olette.

Hei, herää jo! Tässä kukaan ketään selkään puukota! Nimenomaan naisenergialla yritetään tukea ja kertoa faktoja alkoholismista. Minkä ikäinen mahtaa olla ap? Ymmärsin, että ihan aikuisia, yli kolmekympisiä olette.

Mitäpä jos sinä pysähtyisit itse tarkastelemaan omia kantojasi ja muiden haukkumista!

 

[moi]

Hei, herää jo! Tässä kukaan ketään selkään puukota! Nimenomaan naisenergialla yritetään tukea ja kertoa faktoja alkoholismista. Minkä ikäinen mahtaa olla ap? Ymmärsin, että ihan aikuisia, yli kolmekympisiä olette.

Mitäpä jos sinä pysähtyisit itse tarkastelemaan omia kantojasi ja muiden haukkumista!

Onneksi on koko ketju luettavissa uudelleen, ette muuta kuin joukolla vittuilette hänelle, kun hän yrittää pelastaa perheensä.

 

[Aikuinen vissiin]

Onpa inhottavia kommentteja nuorelle äidille, joka haluaa vielä kääntää viimeisenkin kiven. Kyllä on Suomen naisenergia melkoisen matalalla tasolla, kun pelkästään selkäänpuukottajia olette.

Huh huh, milloin ollaan susia, milloin selkäänpuukottajia. Ihme touhua, miehiltä kysytään kommenttia, kun äijä juo. Omituista että energiaa riittää vittuilla vastaajille, mutta ei saa miestään kuriin kun on kuulemma liian kiltti. Taitaa ap olla joku teiniprovo ja tämä moi sen kaveri.

 

[Kokenut]

Onneksi on koko ketju luettavissa uudelleen, ette muuta kuin joukolla vittuilette hänelle, kun hän yrittää pelastaa perheensä.

Siis mitä minä olen ap:lle vittuillut? Lue itse ketju uudelleen ihan ajatuksella ja koeta myös ymmärtää lukemaasi!

 

[????!]

Miehet ovat luomakunnan kruunuja tai tällaista olen kuullut. Mutta ei kukaan mies taida osata vastata ap. huutoon. Viina on ihmeaine, kun se saa melkeinpä jokikisen miehen käyttäytymään juuri samanlailla mitä ap. kirjoittaa. Melkein huvittuneena olen lukenut, kun prikulleen samoja lauseita, tekotapoja viljeli minunkin mies aikoinaan. Ja tyypillinen nainen käyttäytyy samoin, kun viina vie miestä. Kaikkea sitä itsekkin yritti vuosikaudet auttaa miestä mäessä. Kai sitä on sellainen emotyyppi, joka hoivaa ja jaksaa ymmärtää miestä. Ainoastaan mies tekee omat päätökset, jatkaako samaa rataa. Onko vaimo rakkaampi kuin jotkut kaverit? Ainoa poikkeus tuosta ap aloituksesta on, ettei mieheni kertonut asioita kavereilleen minun kuullen. Voi tietenkin muualla puhua. Elämä oli yhtä helvettiä, eikä sitä kukaan ymmärrä jos ei ole samassa tilanteessa. Mies ei ole juonut 10 vuoteen. Ehkäpä sai tarpeekseen tai jotain tapahtui mikä sai muutoksen aikaan.

Niin se elämä menee, että kun yhtä pyytää, jotakin muuta saa.
Tässäkin peräänkuulutettiin miesnäkökulmaa tuloksella, että akat lyö toisiaan kuin vierasta sikaa.
No, tässä sitä nyt sitten tulee, Miesnäkökulmaa nimittäin, tosin vain kapeasta, yhden elämänkerran sektorista.
Olen siis entinen juoppo, alkoholisti, pulsu tai miten kukin asian katsoo hyväksi ilmaista.
Ap:n tarinaan verrattuna minun kohdalleni sattui sikäli hyvä tuuri, että eräs todella rautaisella tahdolla ja itsetunnolla varustettu nainen sattui haksahtamaan minuun.
Olin aivan kertakaikkiaan unelmamies, unelmavävy ja niinpoispäin, paitsi...
Niin, paitsi, että olin myös armoton viinamäenmies. Tiesin sen, mutta en voinut sille mitään. Ehkäpä tuo tietoisuus vain syvensi juoppouttani, häpesin itseäni, enkä sietänyt elämää ilman alkoa.
Olin jo niin luontunut tuohon jatkuvaan pikku hiprakkaan, etten osannut enää selvinpäin käyttäytyäkään luontevasti.
Sitten tuli tämä nainen. Vei jalat alta ja lopunkin kontrollin, enhän uskaltanut edes katsoa häneen päin ottamatta paria vahvistavaa. Sain sumutettua häntä puolisen vuotta, sitten hän huomasi, missä mennään.
Desinfioituaan vessanpytyn parilla kossupullollisella hän teki selväksi, että nyt alkoi sitten herralle vesipaasto. Täytyy sanoa, että hän taisi todellakin pitää minusta, niin paljon hän näki vaivaa raitistumisestani. Minäkin halusin pitää hänet, mutta en pystynyt hallitsemaan käytöstäni.
Seuraavat lähes neljä vuotta olivat yhtä helvettiä, kummallekin. Minä kävin omalla tahollani kahden rintaman sotaa, välillä vapautuakseni alkosta, välillä taas naisestani, useinmiten en edes tiennyt kummasta oli kysymys.
Useamman rintaman sotaa kävi hänkin, sillä yhtenä vahdittavana olin minä, toisaalta entinen kaveripiirini. Lisäksi hänen täytyi kestää tämä tilanne itse ihan selvinpäin. Töissäkin täytyi jaksaa.
Onneksi hän sai ensitöikseen sen verran aikaiseksi, että entiset kaverit alkoivat kartella minua. Tämä teki helpommaksi kuiville pääsyn, mutta yksinäisyys toisaalta taas masensi ja vei pohjaa pois koko touhusta. Koska hänen täytyi alkuun vahtia minua lähes koko ajan, olimme paljon yhdessä ja kiinnyimme toisiimme. Tämä luultavasti oli ensimmäinen askel kohti onnistumista.
Ja silti minä, aina jollakin tekosyyllä lipsuin.
Toisaalta tiesin kyllä liiankin hyvin, että minulta alkoi peliaika käydä vähiin. En myöskään suostunut menemään mihinkään hoitoon, koska tiesin, että jos emme saa kotoisilla palikoilla pakettia kasaan, ei se kuitenkaan kestäisi ajan mittaan.
Esitin kyllä itselleni ja hänelle varmaan kaikki juoppojen vaki selitykset ja tekosyyt, mutten saanut enää kumpaakaan uskomaan.
Olin ollut ja olin edelleenkin mukana työelämässä, mutta se ei tarkoittanut sitä, että elämäni olisi ollut hallinnassa.
Vähitellen lipsahduksieni välit alkoivat pitentyä. Sitten, yhtenä päivänä pystyin sanomaan EI, ihan omasta tahdostani. Kyllä senjälkenkin vielä tapahtui lipsahduksia, mutta suunta alkoi silti pikkuhiljaa muuttua.
Siinä vaiheessa olen sitä mieltä, että vaimoni toimi todella viisaasti. Hän ei nimittäin palkinnut edistymistäni millään tavoin, hän vain totesi, ettei itsestäänselvyyksistä ketään muutakaan mitenkään palkita.
Sanoisin, että tällainen suhtautuminen oli ainakin minulle se pohja, miltä aloin uutta persoonallisuuttani rakentamaan. Siis oli itsestäänselvää, että oli selvinpäin, ihan uusi ja mielenkiintoinen näkökanta asiaan.
Silti väittäisin, että ainakin viiden ensimmäisen kuivan vuoteni elämänhallinta oli täysin vaimoni käsissä.
Nyt olen ollut kohta kuusitoista vuoptta kuivilla ja elämäni on mielestäni niin hyvällä tolalla kuin se vain tällä iällä ja tuolla taustalla voi olla. En kaipaa enää alkoa, otan joskus ns "pakkotilanteissa", mutten saa siitä enää mitään nautintoa.
Yksikseni olisin ryypännyt itseni hengiltä jo vuosia sitten.

 

[moi]

Ap:n tarinaan verrattuna minun kohdalleni sattui sikäli hyvä tuuri, että eräs todella rautaisella tahdolla ja itsetunnolla varustettu nainen sattui haksahtamaan minuun.

Et varmaan tarkoittanut tuota loukkaukseksi, mutta kyllä sen ap sellaiseksi kokee?
Ja toisaalta kahdessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut aika paljon. Tietysti viina on samaa, mutta kaverit on eri.

 

[höh]

Et varmaan tarkoittanut tuota loukkaukseksi, mutta kyllä sen ap sellaiseksi kokee?
Ja toisaalta kahdessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut aika paljon. Tietysti viina on samaa, mutta kaverit on eri.

Olet itse tuon ap:n alterego, kun niin hyvin tiedät sen tuntemukset!

 

[????!]

Et varmaan tarkoittanut tuota loukkaukseksi, mutta kyllä sen ap sellaiseksi kokee?
Ja toisaalta kahdessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut aika paljon. Tietysti viina on samaa, mutta kaverit on eri.

Mutta nyt en ihan tajunnut pointtiasi, en kummassakaan väitteessäsi.
Olen mies ja putkiaivoiseksi sanottu, joten puhun ja kirjoitan niinkuin ajattelenkin. kenenkään ei tarvitse etsiä mitään piilomerkityksiä tekstistäni.
Siis jos ja kun epäilit minun epäilleen ap:n itsetunnon ja tahtotilan kestävyyttä, täsmentäisin vielä, että minun nähdäkseni vahvoilla oleva ihminen ei kysele neuvoja tällaisesta paikasta. Tännehän nyt voi kuka hyvänsä laukoa mitä hyvänsä.
Toisaalta, jos ap tuntee itsetuntonsa kestävän väitteeni, hän vain naurahtaa tyyliin taas joku kahjo uskoo tietävänsä enemmän kuin tietääkään. Ja ohittaa väitteeni sillä. Mitäpä loukkaavaa siinä olisi, jos joku tekee itsestään pellen.
Tuohon toiseen väitteeseesi vastaisin , että kirjoitetun historiansa (lähes 6000 vuotta) aikana ihminen ei sanottavasti ole muuttunut. Tekniikkaa hän on kyllä kehittänyt, mutta itse ihmisenä pikemminkin taantunut sitä mukaa kun tekniikka on kehittynyt.
Tältä pohjalta väitän edelleen, että ihmisen kaksikymmentä vuotta sitten käytöstavat olivat ihan nykyihmiseen verrattavat.

 

[suojeluvaisto]

Ei pidä paikkaansa, että vain heikot kyselevät neuvoja. Pikemminkin saattaa olla, että hyvinkin itsestään pitävä luulee olevansa se vahvin, mutta taas muut näkevät heikon kohdan.

 

[Kokenut]

"????! " Hatun noston arvoinen teko vaimoltasi! Tietysti myös sinulta itseltäsi.

Ap:n tilanne sikäli erilainen, että heillä yhteiseloa jo toistakymmentä vuotta takana ja kaksi lasta. Jaksaisiko hän moista neljän vuoden urakkaa? En usko, nyt jo alkaa mittari olemaan tapissaan. Heillä lisäksi näyttää, että miehen puolelta ainakin on kunnioitus mennyt, niin rumaa (juopottelun lisäksi) on hänen käytöksensä vaimoaan kohtaan. Lisäksi kun se tärkein tuntuu puuttuvan, eli oma tahto.

Mikä mahtaa tilanne nyt olla, ap?

Ps." Moi", älä sinä saivartele, vääristele ja jeesustele enää minun kirjoituksiani. Et niitä ymmärrä, tai ymmärrät tahalleen väärin ja yrität saada muut kirjoittajat eri puolelle itseesi ja ap:hen nähden, ymmärtämättä sitä, että suurin osa tarkoittaa vain ja ainoastaan hyvää ap:lle. En pidä sinusta, enkä siitä mitä sinä edustat.

 

[moi]

"????! " Hatun noston arvoinen teko vaimoltasi! Tietysti myös sinulta itseltäsi.

Ap:n tilanne sikäli erilainen, että heillä yhteiseloa jo toistakymmentä vuotta takana ja kaksi lasta. Jaksaisiko hän moista neljän vuoden urakkaa? En usko, nyt jo alkaa mittari olemaan tapissaan. Heillä lisäksi näyttää, että miehen puolelta ainakin on kunnioitus mennyt, niin rumaa (juopottelun lisäksi) on hänen käytöksensä vaimoaan kohtaan. Lisäksi kun se tärkein tuntuu puuttuvan, eli oma tahto.

Mikä mahtaa tilanne nyt olla, ap?

Ps." Moi", älä sinä saivartele, vääristele ja jeesustele enää minun kirjoituksiani. Et niitä ymmärrä, tai ymmärrät tahalleen väärin ja yrität saada muut kirjoittajat eri puolelle itseesi ja ap:hen nähden, ymmärtämättä sitä, että suurin osa tarkoittaa vain ja ainoastaan hyvää ap:lle. En pidä sinusta, enkä siitä mitä sinä edustat.

Ainoa mitä toivon on, että ap ei tule tyydyttämään sinun uteliaisuudennälkääsi ja riistaksi tänne omalla vakavalla asiallaan. Hän on saanut jo sen mitä tarvitsi ja paljon muutakin. Lisäksi mitä luulet siellä tapahtuneen? Suuri askel on jo ajatus, jota ei kenellekään kerrota. Jos edellisellä herralla meni neljä vuotta, niin ei ap:n neljä päivää ole kuin alku.

 

[????!]

Ei pidä paikkaansa, että vain heikot kyselevät neuvoja. Pikemminkin saattaa olla, että hyvinkin itsestään pitävä luulee olevansa se vahvin, mutta taas muut näkevät heikon kohdan.

Että todellakin se, että kyselee neuvoja tarvitessaan niitä, on pikemminkin osoitus viisaudesta kuin tyhmyydestä. Se on myös osoitus vahvuudesta, sitä uskaltaa näyttää muille, että ei ole sittenkään täydellinen.
Mutta se, mistä niitä neuvoja kyselee, onkin sitten jo toinen tarina. Olen edelleen sitä mieltä, ettei kukaan vakavissaan kirjoittele tänne, siis jos elämässä on jokin iso juttu katkolla.
Mielestäni on aivan eri asia tuoda asia tänne keskusteltavaksi, saadakseen useammalta puolelta siihen mielipiteitä. Niistä voi sitten itsekseen kehitellä omaan tilanteeseensa sopivia ajatuskuvioita.
Mutta se, miten kevyesti täällä yleensä jaellaan "totuuksia" ja suorastaan määräillään muutenkin epätietoisia neuvonkyselijöitä kertoo tämän foorumin todellisen arvon.

 

[Kokenut]

Mutta se, mistä niitä neuvoja kyselee, onkin sitten jo toinen tarina. Olen edelleen sitä mieltä, ettei kukaan vakavissaan kirjoittele tänne, siis jos elämässä on jokin iso juttu katkolla.
Mielestäni on aivan eri asia tuoda asia tänne keskusteltavaksi, saadakseen useammalta puolelta siihen mielipiteitä. Niistä voi sitten itsekseen kehitellä omaan tilanteeseensa sopivia ajatuskuvioita.
Mutta se, miten kevyesti täällä yleensä jaellaan "totuuksia" ja suorastaan määräillään muutenkin epätietoisia neuvonkyselijöitä kertoo tämän foorumin todellisen arvon.

Miksi ei kirjoittelisi vakavissaan? Ei toki niin, että sokeasti tekisi niin, kuin täällä sanotaan, mutta saahan täältä eri vinkkeleistä näkökantoja. Toisen "totuus" on toiselle ehdoton ei. Varmaan suurin osa neuvojen antajista, ainakin minä, kerron oman mielipiteeni, eli tässä tapauksessa en usko ap:n onneen miehensä kanssa. Tuntuu, että heille on tapahtunut liian paljon, liian kauan. Pystyisikö ap oikekasti kaikki poissaolot, haukkumiset ym antamaan anteeksi ja onko rakkaus hiipunut pisteeseen, josta se ei enää palaa takaisin? Ap:n tarina on kuin omani. Ainut, että ex ei haukkunut minua, vaan päin vastoin, kehui kuinka upea olen ja kuinka on kaikki haukkunsa ansainnut. Itse alkaisin tällä kokemuksella järjestelemään elämääni uudelleen, se, mitä ap tekee, on tietysti hänen harkinnassaan. Missään nimessä en "määrää" ketään lopettamaan suhdettaan tai pysymään siinä näillä tiedoilla (enkä täydellisilläkään teidoilla). Jokainen tekee ratkaisunsa ja toisen oikea voi olla toiselle väärä.

 

[moi]

Miksi ei kirjoittelisi vakavissaan? Ei toki niin, että sokeasti tekisi niin, kuin täällä sanotaan, mutta saahan täältä eri vinkkeleistä näkökantoja. Toisen "totuus" on toiselle ehdoton ei. Varmaan suurin osa neuvojen antajista, ainakin minä, kerron oman mielipiteeni, eli tässä tapauksessa en usko ap:n onneen miehensä kanssa. Tuntuu, että heille on tapahtunut liian paljon, liian kauan. Pystyisikö ap oikekasti kaikki poissaolot, haukkumiset ym antamaan anteeksi ja onko rakkaus hiipunut pisteeseen, josta se ei enää palaa takaisin? Ap:n tarina on kuin omani. Ainut, että ex ei haukkunut minua, vaan päin vastoin, kehui kuinka upea olen ja kuinka on kaikki haukkunsa ansainnut. Itse alkaisin tällä kokemuksella järjestelemään elämääni uudelleen, se, mitä ap tekee, on tietysti hänen harkinnassaan. Missään nimessä en "määrää" ketään lopettamaan suhdettaan tai pysymään siinä näillä tiedoilla (enkä täydellisilläkään teidoilla). Jokainen tekee ratkaisunsa ja toisen oikea voi olla toiselle väärä.

Olet kyllä ihan kuutamolla ja viestisi ovat ristiriitaisia. Koeta vain selvitä tuosta omasta valtavasta katkeruudestasi. Et itsekään huomaa miten kuljetat omaa tarinaasi koko ajan rinnalla ja teet omaa surutyötäsi ja haet omaa hyväksyntääsi ratkaisuillesi. Sitten kun pystyt unohtamaan omat kokemuksesi tunnetasolla, niin voit ottaa kantaa puolueettomasti.

 

[Kokenut]

"Ps." Moi", älä sinä saivartele, vääristele ja jeesustele enää minun kirjoituksiani. Et niitä ymmärrä, tai ymmärrät tahalleen väärin ja yrität saada muut kirjoittajat eri puolelle itseesi ja ap:hen nähden, ymmärtämättä sitä, että suurin osa tarkoittaa vain ja ainoastaan hyvää ap:lle. En pidä sinusta, enkä siitä mitä sinä edustat."

Mitä kohtaa tuosta ed. et ymmärtänyt? Sinulle on tullut minusta pakkomielle. Olet kuin kapinen rakki, joka räksyttää jaloissa ja yrittää pissiä kintuille, vaikka kuinka yrittäisi hätistellä pois! Olet aika säälittävä tapaus. Yritäs nyt päästä minusta yli, en enää kommentoi juttujasi.

"Jokainen tekee ratkaisunsa ja toisen oikea voi olla toiselle väärä."

Mitä kohtaa et tuosta ymmärtänyt?

Kun kirjoitan "tällä kokemuksella", niin se tarkoittaa, etten minä enää koskaan alkaisi samaan rumbaan uudelleen. Väännänkö ratakiskosta, jos menisi perille?

 

[Hahaa]

En yleensä sano noin, koska useimmiten on toivoa. Mielestäni sinun miehesi kohdalla sitä ei ole. Kerrot lukuisista yrityksistäsi. Ei tässä kuule auta A-klinikka eikä minkäänlainen terapia. Miehesi EI HALUA muuttua. Miksi haluaisikaan, kun on selvää, että pullo on paras kaveri.

Miksi olet yhdessä hänen kanssaan? Saat itsellesi jotain todella tärkeää, koska katselet tuota touhua. Illuusion siitä, että sinä olet vahva ja tärkeä ihminen?

 

[höh]

En yleensä sano noin, koska useimmiten on toivoa. Mielestäni sinun miehesi kohdalla sitä ei ole. Kerrot lukuisista yrityksistäsi. Ei tässä kuule auta A-klinikka eikä minkäänlainen terapia. Miehesi EI HALUA muuttua. Miksi haluaisikaan, kun on selvää, että pullo on paras kaveri.

Miksi olet yhdessä hänen kanssaan? Saat itsellesi jotain todella tärkeää, koska katselet tuota touhua. Illuusion siitä, että sinä olet vahva ja tärkeä ihminen?

Eiköhän tuo johtune siitä, ettei uskalla erota. Ukko voi alkaa ikäväksi tyypiksi, tollanen voi uhkailla.

 

[Puurot sekaisin]

Että todellakin se, että kyselee neuvoja tarvitessaan niitä, on pikemminkin osoitus viisaudesta kuin tyhmyydestä. Se on myös osoitus vahvuudesta, sitä uskaltaa näyttää muille, että ei ole sittenkään täydellinen.
Mutta se, mistä niitä neuvoja kyselee, onkin sitten jo toinen tarina. Olen edelleen sitä mieltä, ettei kukaan vakavissaan kirjoittele tänne, siis jos elämässä on jokin iso juttu katkolla.
Mielestäni on aivan eri asia tuoda asia tänne keskusteltavaksi, saadakseen useammalta puolelta siihen mielipiteitä. Niistä voi sitten itsekseen kehitellä omaan tilanteeseensa sopivia ajatuskuvioita.
Mutta se, miten kevyesti täällä yleensä jaellaan "totuuksia" ja suorastaan määräillään muutenkin epätietoisia neuvonkyselijöitä kertoo tämän foorumin todellisen arvon.

Kiitos sinulle " ????! " kirjoituksistasi! Yllä oleva teksti on tiivistettynä kaikki, mitä mielessäni on

Tämä "hyvänä" pitämäni foorumi sai kyllä todella pisteet laskemaan, kuten sanoit "kertomaan foorumin todellisen arvon " !!
Voi olla etten enää koskaan erehdy kyselemään mistään mitään, hullua millaiseksi keskustelu menee? Ehkä olen kasvanut tynnyrissä. Tulin todella pyytämään mielipiteitä ja kokemuksia. Tuntuu että revittiin joka suuntaan ja ohi aiheen, suoranaista v-ttuiluakin minulle tuntemattomilta ihmisiltä,...? No, ehkä voinen kuvitella, miltä julkkiksista tuntuu, kun kaikki "luulee tietävänsä" kaiken hänen elämästään. (Seuraavana varmaan joku viisas napauttaa, luulenko minä olevani joku julkkis ....


Muihin viesteihin en ehdi nyt vastailla, kiitos kuitenkin palautteesta.


Kerron vielä tämän, koska joukossa oli oikeasti muutamia mukavan oloisia ja hyväntahtoisia kirjoittajia. Otin irtioton arjesta ja olimme lasten kanssa lomalla. Kyllä teki hyvää ja ehti ajatellakin iltaisin. En kaipaa humalaista miestä, en sitä hajua, enkä inhottavaa kielenkäyttöä, se hyvä puoli siis
Ikävöin kuitenkin miestä... Hän on ollut vanhemmillaan / töissä, emmemkä ole nähneet ollenkaan. Muutamia viestejä hän on lähetellyt.
Tulevaisuus auki, elän lasten kanssa päivän kerrallaan

 

[Puurot sekaisin]

Niin se elämä menee, että kun yhtä pyytää, jotakin muuta saa.
Tässäkin peräänkuulutettiin miesnäkökulmaa tuloksella, että akat lyö toisiaan kuin vierasta sikaa.
No, tässä sitä nyt sitten tulee, Miesnäkökulmaa nimittäin, tosin vain kapeasta, yhden elämänkerran sektorista.
Olen siis entinen juoppo, alkoholisti, pulsu tai miten kukin asian katsoo hyväksi ilmaista.
Ap:n tarinaan verrattuna minun kohdalleni sattui sikäli hyvä tuuri, että eräs todella rautaisella tahdolla ja itsetunnolla varustettu nainen sattui haksahtamaan minuun.
Olin aivan kertakaikkiaan unelmamies, unelmavävy ja niinpoispäin, paitsi...
Niin, paitsi, että olin myös armoton viinamäenmies. Tiesin sen, mutta en voinut sille mitään. Ehkäpä tuo tietoisuus vain syvensi juoppouttani, häpesin itseäni, enkä sietänyt elämää ilman alkoa.
Olin jo niin luontunut tuohon jatkuvaan pikku hiprakkaan, etten osannut enää selvinpäin käyttäytyäkään luontevasti.
Sitten tuli tämä nainen. Vei jalat alta ja lopunkin kontrollin, enhän uskaltanut edes katsoa häneen päin ottamatta paria vahvistavaa. Sain sumutettua häntä puolisen vuotta, sitten hän huomasi, missä mennään.
Desinfioituaan vessanpytyn parilla kossupullollisella hän teki selväksi, että nyt alkoi sitten herralle vesipaasto. Täytyy sanoa, että hän taisi todellakin pitää minusta, niin paljon hän näki vaivaa raitistumisestani. Minäkin halusin pitää hänet, mutta en pystynyt hallitsemaan käytöstäni.
Seuraavat lähes neljä vuotta olivat yhtä helvettiä, kummallekin. Minä kävin omalla tahollani kahden rintaman sotaa, välillä vapautuakseni alkosta, välillä taas naisestani, useinmiten en edes tiennyt kummasta oli kysymys.
Useamman rintaman sotaa kävi hänkin, sillä yhtenä vahdittavana olin minä, toisaalta entinen kaveripiirini. Lisäksi hänen täytyi kestää tämä tilanne itse ihan selvinpäin. Töissäkin täytyi jaksaa.
Onneksi hän sai ensitöikseen sen verran aikaiseksi, että entiset kaverit alkoivat kartella minua. Tämä teki helpommaksi kuiville pääsyn, mutta yksinäisyys toisaalta taas masensi ja vei pohjaa pois koko touhusta. Koska hänen täytyi alkuun vahtia minua lähes koko ajan, olimme paljon yhdessä ja kiinnyimme toisiimme. Tämä luultavasti oli ensimmäinen askel kohti onnistumista.
Ja silti minä, aina jollakin tekosyyllä lipsuin.
Toisaalta tiesin kyllä liiankin hyvin, että minulta alkoi peliaika käydä vähiin. En myöskään suostunut menemään mihinkään hoitoon, koska tiesin, että jos emme saa kotoisilla palikoilla pakettia kasaan, ei se kuitenkaan kestäisi ajan mittaan.
Esitin kyllä itselleni ja hänelle varmaan kaikki juoppojen vaki selitykset ja tekosyyt, mutten saanut enää kumpaakaan uskomaan.
Olin ollut ja olin edelleenkin mukana työelämässä, mutta se ei tarkoittanut sitä, että elämäni olisi ollut hallinnassa.
Vähitellen lipsahduksieni välit alkoivat pitentyä. Sitten, yhtenä päivänä pystyin sanomaan EI, ihan omasta tahdostani. Kyllä senjälkenkin vielä tapahtui lipsahduksia, mutta suunta alkoi silti pikkuhiljaa muuttua.
Siinä vaiheessa olen sitä mieltä, että vaimoni toimi todella viisaasti. Hän ei nimittäin palkinnut edistymistäni millään tavoin, hän vain totesi, ettei itsestäänselvyyksistä ketään muutakaan mitenkään palkita.
Sanoisin, että tällainen suhtautuminen oli ainakin minulle se pohja, miltä aloin uutta persoonallisuuttani rakentamaan. Siis oli itsestäänselvää, että oli selvinpäin, ihan uusi ja mielenkiintoinen näkökanta asiaan.
Silti väittäisin, että ainakin viiden ensimmäisen kuivan vuoteni elämänhallinta oli täysin vaimoni käsissä.
Nyt olen ollut kohta kuusitoista vuoptta kuivilla ja elämäni on mielestäni niin hyvällä tolalla kuin se vain tällä iällä ja tuolla taustalla voi olla. En kaipaa enää alkoa, otan joskus ns "pakkotilanteissa", mutten saa siitä enää mitään nautintoa.
Yksikseni olisin ryypännyt itseni hengiltä jo vuosia sitten.

Hei ????! !

Jäi vielä tärkein kysymättä. Minusta tuntuu, että miehessäni on kaksi puolta, se selvä (ns. kiltti) ja viinanhimoinen (se ilkeä). Tähän olen yrittänyt päästä jyvälle... Mitä mielessä silloin liikkuu? Tuskin ajattelee, että loukkaanpa tässä perhettäni, vaan viinan himo on niin kova ettei muuta ajattele? Kumpi olit, kun olit krapuloissasi, miten itse koit tuon sisäisen taistelun ? Halusitko olla selvänä? Kiitos jos vielä vastailet

Sekä Onnittelut sinulle taistostasi! Ja onnellista jatkoa vaimosi kanssa

 

[Hahhah]

Kiitos sinulle " ????! " kirjoituksistasi! Yllä oleva teksti on tiivistettynä kaikki, mitä mielessäni on

Tämä "hyvänä" pitämäni foorumi sai kyllä todella pisteet laskemaan, kuten sanoit "kertomaan foorumin todellisen arvon " !!
Voi olla etten enää koskaan erehdy kyselemään mistään mitään, hullua millaiseksi keskustelu menee? Ehkä olen kasvanut tynnyrissä. Tulin todella pyytämään mielipiteitä ja kokemuksia. Tuntuu että revittiin joka suuntaan ja ohi aiheen, suoranaista v-ttuiluakin minulle tuntemattomilta ihmisiltä,...? No, ehkä voinen kuvitella, miltä julkkiksista tuntuu, kun kaikki "luulee tietävänsä" kaiken hänen elämästään. (Seuraavana varmaan joku viisas napauttaa, luulenko minä olevani joku julkkis ....

Eikös nettiprovoilulla ja julkkiksilla ollut jotian yhteyttä? Oliko se narsismi vai sadomasokismi. En muista, mutta samanlaista huomiota niillä haettiin. Sunkin reaktio ihmisten eriäviin mielipiteisiin on precis kuin tämän tunnetun julkkiksen jolla on pershäiriö.

 

[????!]

Hei ????! !

Jäi vielä tärkein kysymättä. Minusta tuntuu, että miehessäni on kaksi puolta, se selvä (ns. kiltti) ja viinanhimoinen (se ilkeä). Tähän olen yrittänyt päästä jyvälle... Mitä mielessä silloin liikkuu? Tuskin ajattelee, että loukkaanpa tässä perhettäni, vaan viinan himo on niin kova ettei muuta ajattele? Kumpi olit, kun olit krapuloissasi, miten itse koit tuon sisäisen taistelun ? Halusitko olla selvänä? Kiitos jos vielä vastailet

Sekä Onnittelut sinulle taistostasi! Ja onnellista jatkoa vaimosi kanssa

Kiitos!
Minun ongelmani johtuivat siitä, että yksinkertaisesti vain pelkäsin aikuistumista ja sen mukanaantuomaa vastuunottoa omasta elämästäni. Kun kaverit ympärillä alkoivat aikuistua, minulle iski paniikki ja ainoa, minkä avulla selvisin päivästä toiseen oli alkoholi. Kännäämiseni alkoi siis jo kouluaikana.
Olin siitäkin surkea tapaus, ettei minusta ollut edes ilkeilemään kellekään. Ei edes kännissä. Halusin aina ja joka tilanteessa miellyttää lähimmäisiäni kaikin tavoin. Olin ujo ja arka, joten selvinpäin en uskaltanut ottaa kontaktia mihinkään suuntaan.
Kyllä minussakin silti oli kaksi puolta. Toinen pelkäsi elämää selvänä ja toinen oli huolissaan siitä, miten minun käy, jos jatkan ryyppäämistä.
Tämä parenpi puoli oli se, joka sai minut menestymään työelämässä. Se lupasi minulle aina, että kun saavutat tämän ja tuon, sinulla on tarpeeksi itseluottamusta lopettaaksasi ryyppäämisen. Ja niin tehtiin kovasti töitä ja työnantajat kiittelivät.
Mutta sitten tuli se toinen minä, joka sanoi, ettei noilla eväillä vielä olla yhtään mitään. Ja taas otettiin ja asetettiin uusi tavoite.
En ottanut koskaan, edes viikonloppuisin, mitään ns perskänniä, mutta aina piti olla jonkinlaisessa kaasussa.
Inhosin itseäni heikkouteni, en niinkään juoppouteni takia. Alkoholi oli minulle se pelastusrengas, jolla sain pääni pysymään pinnalla. Olin onnistunut kehittämään itselleni harhan, etten tulisi toimeen ilman.
Tuossa tapauksessasi voisi ehkä kuvitella kysymyksen olevan turhautumisesta ja sen aiheuttaman pahanolon purkamisesta. Kun yrittää selvitä kuiville ja taas repsahtaa, tulee siitä melko epäonnistuneet fiilikset. Niitä sitten kiukutellaan sille, jolle uskalletaan, eli tässä tapauksessa sinulle. Voihan kysymyksessä olla jotain muutakin, mutta tuo tuli ekana mieleen.
Seurustelumme alettua tuli kuvioihin mukaan vielä pelko siitä, mitä tapahtuu, kun tyttöystävä huomaa, etten olekaan mitään muuta kuin täysi nolla, alkoholihöyrystä puhallettu kupla.
Tässä vaiheessa alkoi työpaikallakin esiintyä vaikeuksia, pelko haittasi keskittymistä ja sen torjuntaan tarvittiin isonpia annoksia, mikä taas aiheutti virheitä. Olin onnistunut kehittämään itselleni melkoisen syöksykierteen.
Onnekseni tyttöystäväni tajusi, että nollakin on jotakin kunhan sen eteen pistää jonkin muun numeron.
Siltä pohjalta hän sitten lähti viemään tilannetta eteenpäin, hän vei ja minä vikisin tai olin vikisemättä, mutta mitään vaihtoehtoja ei annettu.
Vaikka touhun pohjana oli rakkaus, ei se ollut mitään rakastavaisten hömelöintä vaaleanpunaiset lasit silmillään. Ei, se oli katkeraa kamppailua, jonka kestäessä yksi ihminen, yksi persoonallisuus tapettiin ja haudattiin ja tilalle rakennettiin uusi.
Kumpikaan ei olisi siihen pystynyt yksin.

 

[Miksi lopettaa?]

Edellisen kirjoittajan ja APn miehen ero on siinä että yhden tyttöystävä aloitti kurinpalautuksen 6 kk seurustelun alkamisesta, kun suhde oli vielä uusi, eikä kuvioissa ollut lapsia. Mies joutui tosissaan miettimään menettääkö tuon uuden tärkeän ihmisen viinan latkimisen takia. Siinä on jo motiivia. APn mies on sen sijaan elänyt mukavasti kuin pellossa jo kymmenen vuotta ja lapsiakin on hankittu, joten mies tietää ettei vaimo tuosta niin helposti lahde lätkimään, teki hän mitä hyvänsä. Ja oikeassahan mies on. Juominen voi jatkua, kaverit on aina lähellä ja ja perhe pysyy tukena ja nielee kaikki vittuilut kunhan välillä muistaa vähän halata ja pyytää anteeksi. Mies saa kaikki rusinat pullasta. Jos olisin juoppo niin tuossa olisi niin hyvät oltavat että itsekin jatkaisin ryyppäämistä. Mitä syytä tuolla miehellä olisi lopettaa, minä en näe yhtäkään. Se että vaimo välillä vikisee että voi miksi olet noin ilkeä ei ole ongelma juopolle, ainoastaan vaimolle. Siitähän juoppo taas selviää seuraavana päivänä halauksella ja vähän lasten kanssa leikkimällä.

Aplle haluaisin myös sanoa että älä huijaa itseäsi ja uskottele etteivät lapset mitään huomaa. Kyllä me alkoholistien lapset olimme varsin hyvin selvillä siitä mitä kotona tapahtui ja millainen ilmapiiri siellä oli. Äitimme on ollut ihan hoona että miten te tuonkin muistatte, eihän me isän kanssa riidelty lasten aikana. Niinpä niin....

Nimimerkki alkoholistiperheen aikuinen lapsi.

 

[Puurot sekaisin]

Eikös nettiprovoilulla ja julkkiksilla ollut jotian yhteyttä? Oliko se narsismi vai sadomasokismi. En muista, mutta samanlaista huomiota niillä haettiin. Sunkin reaktio ihmisten eriäviin mielipiteisiin on precis kuin tämän tunnetun julkkiksen jolla on pershäiriö.

Sinä Hahhah saat aivan rauhassa tehdä mieleisiäsi diagnooseja, sekä kuvitella minun hakevan huomiota, jos siitä saat jonkinnäköistä tyydytystä

 

[Puurot sekaisin]

Kiitos!
Minun ongelmani johtuivat siitä, että yksinkertaisesti vain pelkäsin aikuistumista ja sen mukanaantuomaa vastuunottoa omasta elämästäni. Kun kaverit ympärillä alkoivat aikuistua, minulle iski paniikki ja ainoa, minkä avulla selvisin päivästä toiseen oli alkoholi. Kännäämiseni alkoi siis jo kouluaikana.
Olin siitäkin surkea tapaus, ettei minusta ollut edes ilkeilemään kellekään. Ei edes kännissä. Halusin aina ja joka tilanteessa miellyttää lähimmäisiäni kaikin tavoin. Olin ujo ja arka, joten selvinpäin en uskaltanut ottaa kontaktia mihinkään suuntaan.
Kyllä minussakin silti oli kaksi puolta. Toinen pelkäsi elämää selvänä ja toinen oli huolissaan siitä, miten minun käy, jos jatkan ryyppäämistä.
Tämä parenpi puoli oli se, joka sai minut menestymään työelämässä. Se lupasi minulle aina, että kun saavutat tämän ja tuon, sinulla on tarpeeksi itseluottamusta lopettaaksasi ryyppäämisen. Ja niin tehtiin kovasti töitä ja työnantajat kiittelivät.
Mutta sitten tuli se toinen minä, joka sanoi, ettei noilla eväillä vielä olla yhtään mitään. Ja taas otettiin ja asetettiin uusi tavoite.
En ottanut koskaan, edes viikonloppuisin, mitään ns perskänniä, mutta aina piti olla jonkinlaisessa kaasussa.
Inhosin itseäni heikkouteni, en niinkään juoppouteni takia. Alkoholi oli minulle se pelastusrengas, jolla sain pääni pysymään pinnalla. Olin onnistunut kehittämään itselleni harhan, etten tulisi toimeen ilman.
Tuossa tapauksessasi voisi ehkä kuvitella kysymyksen olevan turhautumisesta ja sen aiheuttaman pahanolon purkamisesta. Kun yrittää selvitä kuiville ja taas repsahtaa, tulee siitä melko epäonnistuneet fiilikset. Niitä sitten kiukutellaan sille, jolle uskalletaan, eli tässä tapauksessa sinulle. Voihan kysymyksessä olla jotain muutakin, mutta tuo tuli ekana mieleen.
Seurustelumme alettua tuli kuvioihin mukaan vielä pelko siitä, mitä tapahtuu, kun tyttöystävä huomaa, etten olekaan mitään muuta kuin täysi nolla, alkoholihöyrystä puhallettu kupla.
Tässä vaiheessa alkoi työpaikallakin esiintyä vaikeuksia, pelko haittasi keskittymistä ja sen torjuntaan tarvittiin isonpia annoksia, mikä taas aiheutti virheitä. Olin onnistunut kehittämään itselleni melkoisen syöksykierteen.
Onnekseni tyttöystäväni tajusi, että nollakin on jotakin kunhan sen eteen pistää jonkin muun numeron.
Siltä pohjalta hän sitten lähti viemään tilannetta eteenpäin, hän vei ja minä vikisin tai olin vikisemättä, mutta mitään vaihtoehtoja ei annettu.
Vaikka touhun pohjana oli rakkaus, ei se ollut mitään rakastavaisten hömelöintä vaaleanpunaiset lasit silmillään. Ei, se oli katkeraa kamppailua, jonka kestäessä yksi ihminen, yksi persoonallisuus tapettiin ja haudattiin ja tilalle rakennettiin uusi.
Kumpikaan ei olisi siihen pystynyt yksin.

Kiitos jälleen. Todella mukava (siis eihän nämä mukavia asioita ole, mutta ymmärrät varmaan merkityksen) lukea kokemuksistasi ja sinun ajatuksistasi. Sain paljon ajateltavaa ja juuri tuota kaipaamaani näkökantaa
Luulen että tässäkin tapauksessa kyse on jonkinsortin vastuunoton pelkoa! Mutta ei oikein huvita ruotia koko asiaa enää täällä.... Vaikka kanssasi mielenkiinnolla voisinkin keskustella?

Kiitos myös sinulle: Miksi lopettaa?
Painavaa asiaa - ja totta. Tiedän, että olen huijannut itseäni, siksi tämä muutos on nyt tulossa, suuntaan tai toiseen - tämä polku on kuljettu loppuun. Tuleva pelottaa, mutta vanhaan en palaa.

 

[Kokenut]

Painavaa asiaa - ja totta. Tiedän, että olen huijannut itseäni, siksi tämä muutos on nyt tulossa, suuntaan tai toiseen - tämä polku on kuljettu loppuun. Tuleva pelottaa, mutta vanhaan en palaa.

"Hauskaa", mutta tuntuu kaikilla juopon puolisoilla olevan samanlainen itsensä huijauspolku. Tai oikeastaanhan se on kova halu mja usko toisen muutokseen. Tiedä sitten, onko miehelläsi vastuunpelkoa, mutta teillä lapset kuitenkin ovat jo liki kymmenen ikäisiä, eli saattaa olla kyse ihan vaan ilman selityksiä viinan himosta.

Ero on aina kurja juttu, mutta joskus se on uuden, paremman elämän alku. Toivottavasti teillä menee vähin riitelyin eroprosessi, mikäli sellainen tulee. Se on harmi, etteivät miehet usko naisen mitan täyttyvän, vaan vetävät elämänsä överiksi ja usein havahtuvat vasta siihen lopulliseen eroon. Usein silloin on käynyt jo niin, että vaikka mies raitistuisi, ei vaimo enää halua eikä jaksa yrittää. Näin meilläkin. Mies selvästi yrittää raitistua, tekee paljon töitä (on tavallaan korvannut yhden addiktion toisella) ja urheilee. Ei kai ole ottanut yhtään pariin-kolmeen viikkoon.
Meillä uusi koti, ihana rauha, oma vapaus suunnitella mitä haluaa, eikä tarvitse pelätä asioiden menevän mönkään viinan takia. Etukäteen en mitään suunnitellut mahdollisen raitistumisen varalle. Asiat järjestyivät mielessä itsekseen, kun niihin sai etäisyyttä. Ainakin tällä hetkellä fiilis, etten enää vanhaan palaa. Harkinta-aika kesäkuulle saakka.
Käy alkoholistien läheisten sivuilla, jos haluat saada vertaistukea ja lisää tarinoita kohtalotovereilta!

Ps. olen pahoillani noista riitaisista viesteistä tuolla aiemmin. On vaan niin turhauttavaa, kun yksi kääntää kaikkia asiat ihan kummiksi ja on minustakin tehnyt katkeroituneen, ristiinpuhuvan, omassa huonossa olossa rypijän ja manipuloijan, vaikka olen koko ajan kertonut, että voin nykyään paremmin kuin hyvin! Sekä korostanut että nämä ovat minun kokemuksia, ei ohjeita sinulle. En ymmärrä hänen pointtiaan alentaa koko ajan muita keskustelijoita! Tuli mieleen, onko hän jonkun jättämä, eikä siksi tunnu hyväksyvän kirjoituksia joissa juoppo jätetään.