Miesten näkökulmaa kaivataan?

[Onnistuva mies.]

Jäin miettimään tuota sanontaa, hyvä tulee hyvän luokse.
No varmasti pitää paikkansa.

Mutta miten saada ap:n mies tulemaan pois huonojen kavereiden luota, on se avainkysymys.
Itse en osaa neuvoa, kun ei ole kokemuksia alkoholismista eikä masennuksesta.

Sen osaan sanoa miten helposti kaverit vetää huonoille teille.
Omat kaverit jäi sillä, kun aloin elää työnarkomaanina.
Ei ollut aikaa kavereille.
Myöhemmin olen päässyt eroon tuosta liiallisesta työstä.

Jokin hyvä harrastus voisi tulla myös kysymykseen, jos ja kun haluaa eroon huonoista kavereista.

 

[kaiken sen kärsii]

Miehet ovat luomakunnan kruunuja tai tällaista olen kuullut. Mutta ei kukaan mies taida osata vastata ap. huutoon. Viina on ihmeaine, kun se saa melkeinpä jokikisen miehen käyttäytymään juuri samanlailla mitä ap. kirjoittaa. Melkein huvittuneena olen lukenut, kun prikulleen samoja lauseita, tekotapoja viljeli minunkin mies aikoinaan. Ja tyypillinen nainen käyttäytyy samoin, kun viina vie miestä. Kaikkea sitä itsekkin yritti vuosikaudet auttaa miestä mäessä. Kai sitä on sellainen emotyyppi, joka hoivaa ja jaksaa ymmärtää miestä. Ainoastaan mies tekee omat päätökset, jatkaako samaa rataa. Onko vaimo rakkaampi kuin jotkut kaverit? Ainoa poikkeus tuosta ap aloituksesta on, ettei mieheni kertonut asioita kavereilleen minun kuullen. Voi tietenkin muualla puhua. Elämä oli yhtä helvettiä, eikä sitä kukaan ymmärrä jos ei ole samassa tilanteessa. Mies ei ole juonut 10 vuoteen. Ehkäpä sai tarpeekseen tai jotain tapahtui mikä sai muutoksen aikaan.

 

[Alkoholistin pää]

Miten siinä kävi parisuhteen? Et kuitenkaan eronnut?

Erosin. Harmittaa niin vietävästi vieläkin, jotta en älynnyt tehdä sitä vuosia aikaisemmin.
Kas, se tietämättömyys ja kokemattomuus.

 

[Sitäpä sitäpä]

Erosin. Harmittaa niin vietävästi vieläkin, jotta en älynnyt tehdä sitä vuosia aikaisemmin.
Kas, se tietämättömyys ja kokemattomuus.

No et ainakaan joutunut hoitamaan halvaantunutta alkoholistia. Kusia ja paskaa joutui työkaverini siivoamaan nelikymppiseltä mieheltään, kurrkutorvikin meni umpeen ja laajensivat sen. Rollaattorilla kulki sitten kun alko poltti hermot jaloista, ja katkokäveli. Kaveri Itki aina ennen lomia, että joutuu olemaan sen paskan kanssa nyt koko ajan, eikä pääse töihin pakoon sitä arkea.

 

[Alkoholistin pää]

Lisäänpä vielä muutakin. Olin sinisilmäinen ja uskoin lupauksia ja vannomisia. Suoranaista valehtelemistakin. Tyhjää puhetta kaikki, mutta tiesi sen olevan minulle mieleen.

Toiveajattelu siitä, jotta toinen jättää viinan ja valitsee perheen, huomaa, mikä on arvokasta. Ei se niin mene. Alkoholisti on riippuvainen viinasta ihan siinä kuin muutkin huumeista riippuvaiset. Heidän ajatuksissaan sijalla 1. on aina viina ja sen saatavuuden varmistaminen. Kun vaimo huolehtii kaikesta ja kulissit ovat kunnossa, on hyvin helppo jatkaa samalla tavalla ja tosiasia on, jotta alkoholin tarve lisääntyy ja tulee aina vain tärkeämmäksi. Seura ja kaverit ovat sitä myöten. Moraali muuttuu. Puheissaan he kyllä sanovat muuta, mutta se ei pidä paikkaansa. Sillä he ostavat itselleen lisäaikaa ja ehkä jopa uskovat sillä hetkellä itsekin.

Olen elänyt sen asian kanssa alusta loppuun, eli alkoholisoitumisen alkumetreiltä jokapäiväiseen ryyppäämiseen. Ihmeellisintä oli, jotta mies kävi töissä joka päivä ja ajoi autolla!! Kuitenkin oli tullut yöllä kotiin naula päässä loppuvuosina.

Hänen viisastumisensa aineen suhteen tuli useita vuosia eromme jälkeen, kun lääkäri antoi 2 vaihtoehtoa
- jatkaa juomista ja kuolla tai
- lopettaa heti täysin ja elää sairauksiensa kanssa, jotka viina toi

Siksi en voi uskotella kenellekään, jotta parempi huominen odottaa, kun vain jaksaa rakastaa ihmistä, joka juo.

 

[valinnan vapaus]

Kaikkia viestejä lukematta on silti pakko sanoa yksi asia. Jokainen voi vaikuttaa elämäänsä jonkin verran. Kumppanin voi vaihtaa/jättää/pitää jne. ja itse kyllä tietää/kokee/tuntee... mitä siitä seuraa.. Ne on elämässä niitä omia valintoja.
Jos sitten elämä koetteleekin vaikkapa vakavalla sairaudella, halvaantumisella, syövällä tms. silloin ei ole paljoakaan vaihtoehtoja: jatkanko tätä vai en? Suurin osa valitsee selviytymisen mahdollisuuden, hoidot. Pieni osa valitsee hoidoista kieltäytymisen, eutanasian.

 

[huoh]

kyllä palstalaisten ongelmat tulee esille ihan heidän omissa vastineissaan.

Ei ap:n minua tarvitse uskoakaan, riittää kun hän uskoo itseensä ja siihen, että hyvä tulee hyvän luokse, luottamus palkitaan hyvällä ja antamalla tilaa hän kääntää asian mieheen itseensä.

No niin, tähän sitten uskotaan kun itse on niin hyvä, niin mies muuttuu myös hyväksi. Oikeasti. Sinulla on elämästä vielä paaaaaljon opittavaa.

 

[moi]

No niin, tähän sitten uskotaan kun itse on niin hyvä, niin mies muuttuu myös hyväksi. Oikeasti. Sinulla on elämästä vielä paaaaaljon opittavaa.

Niin, tai sitten sinulla

 

[Onnistuva mies.]

No ainakin sille muutokselle pitää laittaa jokin selkeä takara, tai muussa tapauksessa tiet eroavat.

 

[Puurot sekaisin]

Ja teinit pätee parisuhdepalstoilla neuvoineen? No toivotaan että naapurit ilmottaa tosta perheestä sossuun. Kummaltakin elämänhallinta perseestä.

Ja ilmoituksen aihe olisi??
Kaikenlaista p-skaa sitä maa päällään kantaa!

 

[Puurot sekaisin]

No ainakin sille muutokselle pitää laittaa jokin selkeä takara, tai muussa tapauksessa tiet eroavat.

Kirjavia kommentteja tullut. Kyse ei ole enää muusta, kuin siitä mitä seuraavat viikot tuo tullessaan? Mies laittoi viestin aamulla, että menee vanhemmilleen kun työkeikka ohitse. Itse siis ehdotti, ehkä säikähti kuitenkin, kun kerroin oman mielipiteeni?
Enää en välitä vaikka menisi asuntokin jakoon, niin kyllästynyt olen. En ymmärrä miksi siitä olisi (joidenkin mielestä näköjään) haittaa, että "pelaan pelin" loppuun saakka? Ihmeitäkin on tapahtunut.

 

[Väenö]

Ei haettoa jos puurot ja vellit mennöö sekasi, niin kaun ku ne ei mee pöksyihi...

 

[moi]

Kirjavia kommentteja tullut. Kyse ei ole enää muusta, kuin siitä mitä seuraavat viikot tuo tullessaan? Mies laittoi viestin aamulla, että menee vanhemmilleen kun työkeikka ohitse. Itse siis ehdotti, ehkä säikähti kuitenkin, kun kerroin oman mielipiteeni?
Enää en välitä vaikka menisi asuntokin jakoon, niin kyllästynyt olen. En ymmärrä miksi siitä olisi (joidenkin mielestä näköjään) haittaa, että "pelaan pelin" loppuun saakka? Ihmeitäkin on tapahtunut.

Samaa minäkin ajattelen. Mutta siinä ollaankin perusasioiden äärellä; miksi ahdistua toisen halusta hoitaa asiansa omalla tavallaan. Miksi keskustelupalstallakin pitää hallita ja jos se ei onnistu, niin aletaan suoltamaan p..kaa toisten niskaan.

Hyvä, tuo oli asia, joka liikutti häntä. Pidä nyt ajatuksesi selkeänä.

 

[Sarianna]

Ja nainen on naiselle susi.

Ei, minä ainakin ymmärsin tämän niin, että viestin lähettäjä yritti herätellä sinua näkemään totuuden. En minkään ymmärrä, mikä saa ihmisen elämään tuollaisessa liitossa, jossa joutuu olemaan kynnysmattona ja sylkykuppina.

 

[moi]

Ei, minä ainakin ymmärsin tämän niin, että viestin lähettäjä yritti herätellä sinua näkemään totuuden. En minkään ymmärrä, mikä saa ihmisen elämään tuollaisessa liitossa, jossa joutuu olemaan kynnysmattona ja sylkykuppina.

Tai oikeammin taivutella omaan totuuteensa, joka on ero ja perheen hajoittaminen, sen sijaan, että pelaisi pelin loppuun.

 

[Kokenut]

"moi", miksi sinulla on niin voimakas tarve torpata ja väheksyä muiden mielipiteitä? Etenkin meidän, joilla oikeasti on kokemusta alkoholismista. Sinusta tulee mieleen lällättelevä lapsi, ei rakentavaa keskustelua käyvä nainen tai mies, näin minä kommenttisi koen. Minä ja luultavasti muutkin asian kokeneet, olemme lukenet valtavan määrän asiantuntijoiden, lääkäreiden ja muiden kokeneiden tekstiä. Kaikilla heillä on hyvin yhtenäinen mielipide asiasta.
Et toki ole yksin ajatustesi kanssa, moni alkkiksen kanssa yhteen menevä kuvittelee rakkauden ja lempeyden muuttavan toista, jopa parantavan. Julkisena esimerkkinä Matti Nykänen. Ei auttanut suuri rakkaus Susanna Ruotsalaisen(kaan) kanssa, vaan ensihuuman mentyä, oli Matti taas oma vanha itsensä. Sama tulee käymään uuden morsmaikun kanssa. Myös ystäväpiirissäni on kaksi tällaista miestä. Naiset vaihtuvat 3-5 vuoden välein, suhde kaatuu aina miesten paheneviin ryyppyreissuihin. Myös oman exäni kohdalla oli noin. Vasta suhteen jo vakiintuessa, kuulin hänen tavoistaan äidiltänsä, edes hän ei uskonut poikansa muutokseen.

Ainoa asia mikä alkoholistia oikeasti auttaa, on hoitoon meno, jonne hän itse haluaa mennä.

Ap, ymmärrän halusi uskoa ihmeisiin ja muutokseen, niin minäkin tein, kunnes tosiaan mitta tuli täyteen ja tein päätöksen. Minulla ei, ikävä kyllä ollut ketään joka olisi kunnolla kertonut faktoja, enkä tiedä olisinko hevin niitä hyväksynyt, kun aina sitä ihminen haluaisi uskoa suhteeseensa. Näin jälkikäteen harmittaa ainoataan se, etten toteuttanut erilleen muuttoa jo ensivaroituksen jälkeen, vaan aina annoin vielä yhden tilaisuuden. Ole sinä fiksumpi. Anna miehelle tilaisuus muuttua, jos hän ei siihen tartu, niin ajattele itseäsi ja lapsiasi ja aloita uusi elämä.

Jälkikäteenkin tulee vieläkin joskus ahdistava ja pahaolo kaikesta siitä, minkä olen yrittänyt selittää itselleni "mustaa valkoiseksi". Vähän kuin posttraumaattinen tila.

 

[Puurot sekaisin]

"moi", miksi sinulla on niin voimakas tarve torpata ja väheksyä muiden mielipiteitä? Etenkin meidän, joilla oikeasti on kokemusta alkoholismista. Sinusta tulee mieleen lällättelevä lapsi, ei rakentavaa keskustelua käyvä nainen tai mies, näin minä kommenttisi koen. Minä ja luultavasti muutkin asian kokeneet, olemme lukenet valtavan määrän asiantuntijoiden, lääkäreiden ja muiden kokeneiden tekstiä. Kaikilla heillä on hyvin yhtenäinen mielipide asiasta.
Et toki ole yksin ajatustesi kanssa, moni alkkiksen kanssa yhteen menevä kuvittelee rakkauden ja lempeyden muuttavan toista, jopa parantavan. Julkisena esimerkkinä Matti Nykänen. Ei auttanut suuri rakkaus Susanna Ruotsalaisen(kaan) kanssa, vaan ensihuuman mentyä, oli Matti taas oma vanha itsensä. Sama tulee käymään uuden morsmaikun kanssa. Myös ystäväpiirissäni on kaksi tällaista miestä. Naiset vaihtuvat 3-5 vuoden välein, suhde kaatuu aina miesten paheneviin ryyppyreissuihin. Myös oman exäni kohdalla oli noin. Vasta suhteen jo vakiintuessa, kuulin hänen tavoistaan äidiltänsä, edes hän ei uskonut poikansa muutokseen.

Ainoa asia mikä alkoholistia oikeasti auttaa, on hoitoon meno, jonne hän itse haluaa mennä.

Ap, ymmärrän halusi uskoa ihmeisiin ja muutokseen, niin minäkin tein, kunnes tosiaan mitta tuli täyteen ja tein päätöksen. Minulla ei, ikävä kyllä ollut ketään joka olisi kunnolla kertonut faktoja, enkä tiedä olisinko hevin niitä hyväksynyt, kun aina sitä ihminen haluaisi uskoa suhteeseensa. Näin jälkikäteen harmittaa ainoataan se, etten toteuttanut erilleen muuttoa jo ensivaroituksen jälkeen, vaan aina annoin vielä yhden tilaisuuden. Ole sinä fiksumpi. Anna miehelle tilaisuus muuttua, jos hän ei siihen tartu, niin ajattele itseäsi ja lapsiasi ja aloita uusi elämä.

Jälkikäteenkin tulee vieläkin joskus ahdistava ja pahaolo kaikesta siitä, minkä olen yrittänyt selittää itselleni "mustaa valkoiseksi". Vähän kuin posttraumaattinen tila.

Tarkoitus ei ole, että mielipiteitään kertovat joutuvat keskenään sanaharkkaan
"moi"-nimimerkin kommentit näen itse syvällisemmän ajattelun / elämän / iän tuoman kokemuksen (?) muodossa. Paljon ajattelemisen aihetta, näin haluan pyrkiä itsekin toimimaan. Ei äkillisiä päätöksiä, joita joutuisi myöhemmin katumaan.

Mielipiteistä ei voi kiistellä, siinähän vasta menisikin aikaa hukkaan, toinen toimii näin ja toinen noin. Joskus voi miettiä, miksi nykyään moni (en halua yleistää) eroaa ensimmäisen riidan tullen, kas kummaa, uusikaan suhde i toimi...jne.. Olisiko aika pysähtyä katsomaan peiliin? No, tämä meni nyt sivu, mutta ymmärsitte varmaan pointtini?

Haluan miettiä tarkkaan, se voi ymmärrettävästi näyttää toisten silmissä siltä, että kaikki täällä on jatkuvaa itkua ja kärsimystä, juopon hyysäämistä. Todellakin olen tiedostanut sen, ettei alkoholistia voi pelastaa rakkaudella. Minä en voi sille asialle mitään vaikka odottaisin sata vuotta tai tekisin mitä tahansa. Ymmärrän, ettei kannata koko elämää "tuhlata", mutta en myöskään halua heittää kirvestä kaivoon ongelmien edessä.
Mutta ellei muutosta tapahdu, niin jotain on tehtävä, se taas ei tarkoita sitä, että lopun ikääni odottelen. Katsotaan nyt lähiviikot ainakin ihan rauhassa. Mutta kuten totesin, minä en tee asian eteen mitään, en pyydä mitään, enkä pidä "lankoja käsissäni".



Nimimerkki "kokenut" annat myös hyvää näkökulmaa. Tosin samaa kokeneena sen tiedän.
Kirjoitit:
"Näin jälkikäteen harmittaa ainoataan se, etten toteuttanut erilleen muuttoa jo ensivaroituksen jälkeen, vaan aina annoin vielä yhden tilaisuuden. Ole sinä fiksumpi. Anna miehelle tilaisuus muuttua, jos hän ei siihen tartu, niin ajattele itseäsi ja lapsiasi ja aloita uusi elämä."

Tähän olen siis pyrkimässä





Loppuun vielä moi. nimimerkin kommentti, josta olen täysin samaa mieltä. Mitä se kertoo arvostelijoista itsestään?

" Miksi keskustelupalstallakin pitää hallita ja jos se ei onnistu, niin aletaan suoltamaan p..kaa toisten niskaan."

 

[moi]

Tarkoitus ei ole, että mielipiteitään kertovat joutuvat keskenään sanaharkkaan
"moi"-nimimerkin kommentit näen itse syvällisemmän ajattelun / elämän / iän tuoman kokemuksen (?) muodossa. Paljon ajattelemisen aihetta, näin haluan pyrkiä itsekin toimimaan. Ei äkillisiä päätöksiä, joita joutuisi myöhemmin katumaan.

Mielipiteistä ei voi kiistellä, siinähän vasta menisikin aikaa hukkaan, toinen toimii näin ja toinen noin. Joskus voi miettiä, miksi nykyään moni (en halua yleistää) eroaa ensimmäisen riidan tullen, kas kummaa, uusikaan suhde i toimi...jne.. Olisiko aika pysähtyä katsomaan peiliin? No, tämä meni nyt sivu, mutta ymmärsitte varmaan pointtini?

Haluan miettiä tarkkaan, se voi ymmärrettävästi näyttää toisten silmissä siltä, että kaikki täällä on jatkuvaa itkua ja kärsimystä, juopon hyysäämistä. Todellakin olen tiedostanut sen, ettei alkoholistia voi pelastaa rakkaudella. Minä en voi sille asialle mitään vaikka odottaisin sata vuotta tai tekisin mitä tahansa. Ymmärrän, ettei kannata koko elämää "tuhlata", mutta en myöskään halua heittää kirvestä kaivoon ongelmien edessä.
Mutta ellei muutosta tapahdu, niin jotain on tehtävä, se taas ei tarkoita sitä, että lopun ikääni odottelen. Katsotaan nyt lähiviikot ainakin ihan rauhassa. Mutta kuten totesin, minä en tee asian eteen mitään, en pyydä mitään, enkä pidä "lankoja käsissäni".



Nimimerkki "kokenut" annat myös hyvää näkökulmaa. Tosin samaa kokeneena sen tiedän.
Kirjoitit:
"Näin jälkikäteen harmittaa ainoataan se, etten toteuttanut erilleen muuttoa jo ensivaroituksen jälkeen, vaan aina annoin vielä yhden tilaisuuden. Ole sinä fiksumpi. Anna miehelle tilaisuus muuttua, jos hän ei siihen tartu, niin ajattele itseäsi ja lapsiasi ja aloita uusi elämä."

Tähän olen siis pyrkimässä





Loppuun vielä moi. nimimerkin kommentti, josta olen täysin samaa mieltä. Mitä se kertoo arvostelijoista itsestään?

" Miksi keskustelupalstallakin pitää hallita ja jos se ei onnistu, niin aletaan suoltamaan p..kaa toisten niskaan."

Pidän sinua kyllä tavattoman fiksuna ihmisenä. Hyvä, että edes sinä huomaat mitä tarkoitan ja mitä ajan takaa. Vastasit hyvin "kokeneelle" , kun sanoit toimivasi juuri hänen ohjeidensa mukaan ja ensin katsovasi missä tässä mennään ja tekemällä päätökset rauhassa. Sitä minäkin tarkoitan. olemme siis kaikki samaa mieltä, mutta osallisille tulee tunne, että heitä jyrätään. Se on juuri sitä, kun on elämänsä kuluttanut jyrän alla; silloin ei voi hyvin , vaikka sieltä vapautuukin ja juuri tuollaiset vaikeudet oman sisäisen minänsä hallinnassa tulee esille seuraavissa suhteissa, jotka muodostuvat vaikeiksi. Pitää ymmärtää oman eheytymisen tarve ja "kokeneella" on itselleenkin yllätys miten huonosti hän voi ja miten kauan menee siihen, että pystyy hyväsymään myös muiden mielipiteitä ja inhimillisiä reaktioita. se on tyypillistä, että ihminen kääntää milessään kaiken itseään vastaan.

Ei kai nyt tähän kannata Nykästä vetää, joka menee naisystäviensä kanssa puukkohippaa. Ei minulla ole halua kieltää kenenkään valtavaa kokemusta alkoholismista. Se tässä on hyvää, että tuodaan esille asioiden vakavuus ja se, että niihin tartutaan heti. Ongelmana tässä on se, että ap ei ole hoitamassa jotakin alkoholistia, vaan hän on myös samaan aikaan parisuhteessa ja tämä hoidettava on hänen lastensa isä. olen saanut käsityksen, että kysymys on nuoresta miehestä, joka ei todellakaan ole tiedottomassa tilassa ja joka hetki kännissä. vaan kysymys on myös yhtä paljon parisuhdeongelmasta ja mistä me sen tiedämme, kumpi oli ensin.

Ap, kaikki menee hyvin

 

[Jepulis]

Ap, kaikki menee hyvin

Aha. Nyt sinulla on rakkaudella parantamistaidon lisäksi myös kristallipallo.


DDDD

 

[Ihmettelen]

Onko moi ja ap sama ihminen. Omituista lapsenomaista lässytystä.

 

[moi]

En nyt ehdi vastailemaan enempää, kun juuri naisten viestikisa menossa.

 

[moi]

yes, hopea tuli. Hyvä Suomen naiset!

 

[tänään taas pyyhkii]

Ikävä tilanne ap. Omasta kokemyksestani tiedän ja niin monien viestittelijöiden kanssa saman kokenut. Ei auttanut rakkaus tai hellyys, seksi, kauniit sanat. Halusit miesten mielipiteitä. Käyhän kyselemässä palstoilla, jossa alan miehet pohtivat tuntojaan esim. Päihdelinkin sivuilla. Esitä samat kysymykset siellä.
Valitettavasti usein alkoholismiin ei liity pelkästään ja vain alkoholi, vaan usein myös vieraat naiset. Soitahan anoppilaan ja kysele, onko miestäsi näkynyt.
Keskityt tällä hetkellä voimakkaasti omaan itseesi ja kuvittelet, etteivät lapset ymmärrä ettei kaikki ole niin kuin pitää. Usein läheisriippuvuudesta kärsivät ihmiset peräänkuuluttavat täysin toivottomissakin tilanteissa rakkauden, kunnioituksen,huolenpidon, tuen perään niin itsekeskeisesti, etteivät näe muita jotka kärsii. Kuten sanoin, olen ollut samassa tilanteessa itsekin. Suosittelen sinulle, että keskityt nyt vaan ja ainoastaan omaan ja lastesi onneen. Mieti, miksi yrität pitää väkisin kiinni miehestä, joka ei kunnioita ja arvosta sinua. Mitä se kertoo sinusta? Mitä enemmän sinä itse muutut itseäsi arvostavaksi vahvaksi naiseksi, sitä enemmän se alkaa herättämään miehessäsi kysymyksiä. Hyysäämällä ja "enemmän rakastamalla" et ajaudu kuin pahempaan epätoivoon. Etköhän ole jo tehnyt kaikkesi ja vähän enemmän? Miehesi on aikuinen ihminen ja tekee aikuisen valintoja.

 

[moi]

Ikävä tilanne ap. Omasta kokemyksestani tiedän ja niin monien viestittelijöiden kanssa saman kokenut. Ei auttanut rakkaus tai hellyys, seksi, kauniit sanat. Halusit miesten mielipiteitä. Käyhän kyselemässä palstoilla, jossa alan miehet pohtivat tuntojaan esim. Päihdelinkin sivuilla. Esitä samat kysymykset siellä.
Valitettavasti usein alkoholismiin ei liity pelkästään ja vain alkoholi, vaan usein myös vieraat naiset. Soitahan anoppilaan ja kysele, onko miestäsi näkynyt.
Keskityt tällä hetkellä voimakkaasti omaan itseesi ja kuvittelet, etteivät lapset ymmärrä ettei kaikki ole niin kuin pitää. Usein läheisriippuvuudesta kärsivät ihmiset peräänkuuluttavat täysin toivottomissakin tilanteissa rakkauden, kunnioituksen,huolenpidon, tuen perään niin itsekeskeisesti, etteivät näe muita jotka kärsii. Kuten sanoin, olen ollut samassa tilanteessa itsekin. Suosittelen sinulle, että keskityt nyt vaan ja ainoastaan omaan ja lastesi onneen. Mieti, miksi yrität pitää väkisin kiinni miehestä, joka ei kunnioita ja arvosta sinua. Mitä se kertoo sinusta? Mitä enemmän sinä itse muutut itseäsi arvostavaksi vahvaksi naiseksi, sitä enemmän se alkaa herättämään miehessäsi kysymyksiä. Hyysäämällä ja "enemmän rakastamalla" et ajaudu kuin pahempaan epätoivoon. Etköhän ole jo tehnyt kaikkesi ja vähän enemmän? Miehesi on aikuinen ihminen ja tekee aikuisen valintoja.

Onpa inhottavia kommentteja nuorelle äidille, joka haluaa vielä kääntää viimeisenkin kiven. Kyllä on Suomen naisenergia melkoisen matalalla tasolla, kun pelkästään selkäänpuukottajia olette.

 

[Kokenut]

Se on juuri sitä, kun on elämänsä kuluttanut jyrän alla; silloin ei voi hyvin , vaikka sieltä vapautuukin ja juuri tuollaiset vaikeudet oman sisäisen minänsä hallinnassa tulee esille seuraavissa suhteissa, jotka muodostuvat vaikeiksi. Pitää ymmärtää oman eheytymisen tarve ja "kokeneella" on itselleenkin yllätys miten huonosti hän voi ja miten kauan menee siihen, että pystyy hyväsymään myös muiden mielipiteitä ja inhimillisiä reaktioita. se on tyypillistä, että ihminen kääntää milessään kaiken itseään vastaan.

Älä viitsi, kiitosta vaan, yrittää analysoida minua. Olet sinä aikamoinen, kun muutamien lauseiden avulla päättelet ap:lla kaiken sujuvan hyvin ja minulla olevan vaikeuksia tulevissa suhteissani.
En tokikaan kuluttanut elämääni jyrän alla, vaan nimenomaan osasin lähteä pois huonosta suhteesta kun juopottelua oli kestänyt noin kaksi-kolme vuotta ja se paheni koko ajan, ihan pieniä breikkejä lukuunottamatta.
Minulle ei muuten ollut lainkaan yllätys, että huonoja fiiliksiä ja muistoja tulee ja menee, niin käy kaikille jotka ovat jotain ikävää kokeneet. Olen hyvä hyväksymään muiden mielipiteitä, mutta jos ne mielipiteet ovat täysin vastakkaisia asiantuntijoiden kanssa, niin en tietystikään niitä usko! Olen todella onnellinen nykytilaani, lähes aina hyvällä tuulella, ei tarvitse stressata ylimääräisiä, eikä etenkään kantaa pa**aa tulevaan suhteeseeni. Siihen auttaa juurikin se, että tietää toimineensa oikein, eikä mikään oma tekoni olisi miestä "pelastanut" Itse kantaa jokainen oman vastuunsa.

Ap:nkin mies on jo yli kolmekymppinen, tai niillä hujakoilla, eli ei enää mikään kakara joka hakee itseään. Tietysti ap tekee ratkaisun itse ja tekee valinnan mitä perheelleen haluaa.