Miesten näkökulmaa kaivataan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Puurot sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Puurot sekaisin

Vieras
Kuvittele, että olet tarinan mies. Yhdessä nuoruudesta saakka, yhteiset lapset, kihloissa jo 10vuotta. Sinun ongelma on jonkunsortin addiktiot, alkoholi eniten.
Käyt töissä, ei poissaoloja, mutta melkein kaikki vapaat menee juomisen merkeissä. Teet samalla kotonakin jotain + leikit lasten kanssa. Lasten mennessä nukkumaan piipahdat naapurissa tms. tulet kotiin jos tulet. Välillä olet poissa koko viikonlopun etkä soita.

Välillä olet selvinpäin ja ymmärrät itsekin tilanteen vakavuuden, sanot ettet ole selvinpäin samaa mieltä asioista kuin humalassa, yrität olla seuraavan loman selvinpäin (et lupaa, koska et halua valehdella, mikäli lupaus ei toteutuisikaan).
Seksi luistaa, molemmat tyytyväisiä sillä saralla. Vuosien varrella opittu tuntemaan puolison kaikki hyvät ja huonot puolet. Osataan ymmärtää, pääosin. Mutta isot ristiriidat jää selvittämättä? Tapanasi on "lakaista maton alle", nainen vaikenee (on oppinut olemaan hiljaa, ettei tilanne pahene) eikä muuta osaa, ensin yritettyään puhua, vastausta saamatta.

Joskus olet kylmäkiskoinen ja ivallinen, latistat ja vääristelet kaiken mitä nainen sanoo.
Tätä tapahtuu eniten humalassa. Lyöt vyön alle ja menet henkilökohtaisuuksiin. Puoliso itkee "miksi olet niin ilkeä, miten voit olla noin julma"? Hänestä tuntuu, että kaikki on hänen "vika", hänen syytänsä, sinä jatkat juomista ja soitat kaverisi hakemaan sinut pois "kun eihän täällä kestä enää olla"! Nainen kysyy hiljaa, miksi piti kaverille antaa se kuva että minä olen joku pirttihirmu...? Vastausta saamatta. Ovi käy ja mies on poissa.

Tähän on nainen jo niin tottunut, ettei jaksa reagoida, itkee kyllä yksin piilossaan. Toivoo että asiat muuttuisi, ei jaksa enää uskoa siihen. Eroko ainoa vaihtoehto?

Menet menojasi perheestä välittämättä, sinulta ei saa kysyä mitään, se on "kyttäämistä" ja "vainoharhaisuutta". Selvittyäsi ymmärrät, vaikutat pelokkaalta, pitää ottaa "pari" kun on niin huono olo. Mitä "pakenet"?
 
Kuvittele, että olet tarinan mies. Yhdessä nuoruudesta saakka, yhteiset lapset, kihloissa jo 10vuotta. Sinun ongelma on jonkunsortin addiktiot, alkoholi eniten.
Käyt töissä, ei poissaoloja, mutta melkein kaikki vapaat menee juomisen merkeissä. Teet samalla kotonakin jotain + leikit lasten kanssa. Lasten mennessä nukkumaan piipahdat naapurissa tms. tulet kotiin jos tulet. Välillä olet poissa koko viikonlopun etkä soita.

Välillä olet selvinpäin ja ymmärrät itsekin tilanteen vakavuuden, sanot ettet ole selvinpäin samaa mieltä asioista kuin humalassa, yrität olla seuraavan loman selvinpäin (et lupaa, koska et halua valehdella, mikäli lupaus ei toteutuisikaan).
Seksi luistaa, molemmat tyytyväisiä sillä saralla. Vuosien varrella opittu tuntemaan puolison kaikki hyvät ja huonot puolet. Osataan ymmärtää, pääosin. Mutta isot ristiriidat jää selvittämättä? Tapanasi on "lakaista maton alle", nainen vaikenee (on oppinut olemaan hiljaa, ettei tilanne pahene) eikä muuta osaa, ensin yritettyään puhua, vastausta saamatta.

Joskus olet kylmäkiskoinen ja ivallinen, latistat ja vääristelet kaiken mitä nainen sanoo.
Tätä tapahtuu eniten humalassa. Lyöt vyön alle ja menet henkilökohtaisuuksiin. Puoliso itkee "miksi olet niin ilkeä, miten voit olla noin julma"? Hänestä tuntuu, että kaikki on hänen "vika", hänen syytänsä, sinä jatkat juomista ja soitat kaverisi hakemaan sinut pois "kun eihän täällä kestä enää olla"! Nainen kysyy hiljaa, miksi piti kaverille antaa se kuva että minä olen joku pirttihirmu...? Vastausta saamatta. Ovi käy ja mies on poissa.

Tähän on nainen jo niin tottunut, ettei jaksa reagoida, itkee kyllä yksin piilossaan. Toivoo että asiat muuttuisi, ei jaksa enää uskoa siihen. Eroko ainoa vaihtoehto?

Menet menojasi perheestä välittämättä, sinulta ei saa kysyä mitään, se on "kyttäämistä" ja "vainoharhaisuutta". Selvittyäsi ymmärrät, vaikutat pelokkaalta, pitää ottaa "pari" kun on niin huono olo. Mitä "pakenet"?

Mies on jonkinsortin tunnevammainen. Jos, korostan jos asiat ovat noin kuten annat kirjoituksessasi ymmärtää. Eipä taida olla paljon mitään tehtävissä, ellei miehesi pane korkkia kertakaikkiaan kiinni. Jos hän ymmärtää oman tilansa ja molemmat haluatte yrittää jatkaa yhteiseloa niin kannattaa hakea lisäksi ulkopuolista apua. Toisaalta jos tunteet ei kovasti enää kohtaa... Kannattaako silloin enää edes yrittää?
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja jänkäjoonas1943;11600316:
Mies on jonkinsortin tunnevammainen. Jos, korostan jos asiat ovat noin kuten annat kirjoituksessasi ymmärtää. Eipä taida olla paljon mitään tehtävissä, ellei miehesi pane korkkia kertakaikkiaan kiinni. Jos hän ymmärtää oman tilansa ja molemmat haluatte yrittää jatkaa yhteiseloa niin kannattaa hakea lisäksi ulkopuolista apua. Toisaalta jos tunteet ei kovasti enää kohtaa... Kannattaako silloin enää edes yrittää?


Kiitos "silmiä avaavista" vastauksista. Ehkä tässä täytyy saada ulkopuolista apua / näkökantoja... Olen näköjään itse niin syvällä tässä tilanteessa, että tätä on alkanut pitää normaalina??
Luin nuo teidän vastaukset ja ihan sydän hypähti! - onko muunlaista olemassa- muuallakin kuin minun päässäni? (mies nimittäin joskus sanonut, kun olen "vaatinut" parempaa suhdetta, että "ole hyvilläsi kun en lyö sinua, pahempiakin miehiä on olemassa"... )
Eli mies verrannut pahempaan, että hänen käytös näyttäisi hyvältä? Johon minun pitäisi sitten "tyytyä". Huh. En tosin (jos kuvitellaan sinne asti) pysty edes ajattelemaan "muita", rakastan tuota miestä, jostain käsittämättömästä syystä, silti on ikävä läheisyyttä.

Yritän jotenkin aina ymmärtää miestä, ei se paha ole, humala tekee tekosiaan ja humalassa puhuu noita kauheuksia. Ehkä tuo tunnevammainen kuvaa häntä parhaiten. Kun tietäisi mitä tekisi, en haluaisi erota, mutta en kestä enää tätäkään, en halua olla kynnysmatto :(
 
No eipä tuossa ole mitään motivaatiota lopettaa, kun ämmä vaan paapoo ja ottaa kaiken vastaan. Varmaan pesee alleen laskeneen juopon paskatkin kalsareista. Joo ja olen nainen, sorry...
 
Olisiko sellainen tilanne, että miehesi saa ymmärtäjän itselleen kaveripiiristä ja alkoholista. Leikkiminen lasten kanssa, on myös hänelle "hyvää seuraa". Sängyssä sujuu, kun kuitenkin siellä päässä liikkuu jotakin. Työt hoidetaan. Lomalle lähdettäessä on hyvät tavoitteet. Jollakin tapaa ymmärretäänkin toista, mutta sitten onkin niin isoja kysymyksiä, että niitä ei osatakaan puhua. Onko se miehen huonoutta? Vai miehen tähän astisen elämän tulos. Eväät elämään saadaan lapsuudenkodista ja miehen kohdalla ei näytä kovin hyvältä. Aika usein perheen esikoinen käyttäytyy juuri noin; tai sitten ainoa lapsi. Huomio ja läheisyyden antaminen on jäänyt saamatta. Suomalaiskansalliseen tapaan hyvä työmies on juuri se oikea mies ja hänet kasvatetaan ilman halailuja ja rohkaisuja.

Joskus auttaa suhtautumaan mieheen, kun ymmärtää hänen taustansa ja osaa sitten suhtautua oikein ja myös tukea hänen kasvussaan oikeita asioita. Toki katkeruuteen ei kannata jäädä itseään pilaamaan, mutta en osaa olla viisaampi.
 
Olisiko sellainen tilanne, että miehesi saa ymmärtäjän itselleen kaveripiiristä ja alkoholista. Leikkiminen lasten kanssa, on myös hänelle "hyvää seuraa". Sängyssä sujuu, kun kuitenkin siellä päässä liikkuu jotakin. Työt hoidetaan. Lomalle lähdettäessä on hyvät tavoitteet. Jollakin tapaa ymmärretäänkin toista, mutta sitten onkin niin isoja kysymyksiä, että niitä ei osatakaan puhua. Onko se miehen huonoutta? Vai miehen tähän astisen elämän tulos. Eväät elämään saadaan lapsuudenkodista ja miehen kohdalla ei näytä kovin hyvältä. Aika usein perheen esikoinen käyttäytyy juuri noin; tai sitten ainoa lapsi. Huomio ja läheisyyden antaminen on jäänyt saamatta. Suomalaiskansalliseen tapaan hyvä työmies on juuri se oikea mies ja hänet kasvatetaan ilman halailuja ja rohkaisuja.

Joskus auttaa suhtautumaan mieheen, kun ymmärtää hänen taustansa ja osaa sitten suhtautua oikein ja myös tukea hänen kasvussaan oikeita asioita. Toki katkeruuteen ei kannata jäädä itseään pilaamaan, mutta en osaa olla viisaampi.


Viisaita sanoja sinulla :)
Tuota taustaa en halua täällä sen enempää availla, mutta lähelle osuit. Mieheltä puuttunut kokonaan hyvä-isä roolimalli jne. Tästä olemme paljon puhuneet, mutta alkon otettua vallan, mies käyttäytyy entistä enemmän kuin vanhempansa :(
En jaksa loputtomiin olla yksin se ymmärtäjä ja tukija. Itse en saa ymmärrystä, no joskus mies ottaa kainaloon ja sanoo ettei tahdo minulle mitään pahaa, mutta silti jatkaa tuota huonoa käyttäytymistään perhettään kohtaan? Todella ristiriitaista, niinkuin jo totesin.
Haluaisin minäkin suhteen jossa hyvä olla, enimmäkseen.
 
Viimeksi muokattu:
Vai että nainen on naiselle susi? Senkö takia sä riiput alkoholistissa, ja sulla on vielä kakaroita samassa huushollissa. Voin sanoa kokemuksesta, että kun sun kakarat on aikuisia niin ne tulee vihaamaan sua sydämensä pohjasta. Mietippä tätä.
 
Viisaita sanoja sinulla :)
Tuota taustaa en halua täällä sen enempää availla, mutta lähelle osuit. Mieheltä puuttunut kokonaan hyvä-isä roolimalli jne. Tästä olemme paljon puhuneet, mutta alkon otettua vallan, mies käyttäytyy entistä enemmän kuin vanhempansa :(
En jaksa loputtomiin olla yksin se ymmärtäjä ja tukija. Itse en saa ymmärrystä, no joskus mies ottaa kainaloon ja sanoo ettei tahdo minulle mitään pahaa, mutta silti jatkaa tuota huonoa käyttäytymistään perhettään kohtaan? Todella ristiriitaista, niinkuin jo totesin.
Haluaisin minäkin suhteen jossa hyvä olla, enimmäkseen.

Tavallaan tuo teidän keskustelukin on kääntynyt miestäsi vastaan. Se on harmillista. Siis hän on tunnustanut tosiasiat ja tuntenut itsensä huonommaksi. Toisaalta sellainen koirankouluttajan ohje on olemassa, että koirasi karatessa. älä anna sille selkään, kun se tulee takaisin:)

Mutta kyllä sinun pitää sanoa miten pettynyt olet oloosi ja miten huonosti voit. Rakas minulla on paha olo, eikä paska jätkä, et huomio minua yhtään. Toivottavasti huomaat eron.
 
Viimeksi muokattu:
Ja nainen on naiselle susi.


Olen tuon "hohhon" kanssa samaa mieltä, olisin toki eri sanoin asian sanonut, mutta ehkäpä ajattelit hiukan?

Mielestäni sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin hankkia oma asunto, jonne muutat lasten kanssa. Miehelle voit suositella esim. ns. myllyhoitoa, mutta päätöksensä hän tekee itse. Tosin joskus jonkun pelotteen avulla voi toisen pakottaa hoitoon. Vasta oli juttua lehdessä, kuinka 48-vuotias nainen joi jopa työpaikallaankin pullon viiniä päivässä. Pomo ei antanut muuta vaihtoehtoa kuin hoitoon meno. Nainen meni neljä viikkoa kestävään myllyhoitoon ja on nyt palaamassa takaisin työelämään AA:n ja tukihenkilöiden avulla. Eli tässä
onnekkaassa tapauksessa yhteisön väliintulo auttoi, useinmiten se ei auta.

Itse erosin jokin kuukausi sitten alkoholistista. Hän pystyi olemaan viikkojakin juomatta, tosin viimehetkillä joi jokaisena vapaapäivänään. Annoin hänelle kolme kertaa viimeisen mahdollisuuden (olisi pitänyt uskoa kerrasta), mutta hän ei uskonut, vaan pilasi kännäyksillään meidän kauan odottamamme loman, sekä kaksi lasten ehdoilla suunniteltua reissua. Toiseen en ottanut häntä edes mukaan, toisen hän tärisi krapuloissaan. Pitkään uskoin hänen suunnitelmiinsa yhteisistä jutuista (niitä hän aina maalaili hyvinä hetkinään), kunnes viimein tajusin, että pitkään aikaan mikään suunnitelma tai unelma ei ole toteutunut.

Emme asu enää samassa osoitteessa, enkä edes suostu keskustelemaan hänen kanssansa jos hän on humalassa. Ei vieläkään myönnä että hänellä on ongelma, vaan asiat huonontuvat koko ajan. En yhtään ihmettele jos menettää kohta hyvän työpaikkansakin. Enää en ottaisi häntä takaisin, vaikka raitistuisi täysin. Näin välimatkan päästä vasta tajuan, kuinka paljon häpeää, nöyryytystä, raivoa, epätoivoa, toivoa tulevaisuuteen, inhoa ja loppumetreiilä jopa pelkoa elämäni oli. Pitkään yritin selitellä itselleni ja läheisilleni sitä, kuinka paljon hänessä on hyviä puolia ja kuinka hyvä mies hän on selvinpäin. En ole vieläkään täysin toipunut hänen aiheuttamasta pahasta mielstä, vaan varmastikin tulen kipuilemaan vielä pitkään.

Olet jumissa elämässäsi etkä edes itse huomaa kuinka paha tilanne on ja kuinka paha olo sinulla on, vaan yrität ainakin hiukan kaunistella sitä. Älä anna lapsillesi lasista lapsuutta vaan toimi!
 
Viimeksi muokattu:
Vai että nainen on naiselle susi? Senkö takia sä riiput alkoholistissa, ja sulla on vielä kakaroita samassa huushollissa. Voin sanoa kokemuksesta, että kun sun kakarat on aikuisia niin ne tulee vihaamaan sua sydämensä pohjasta. Mietippä tätä.


Siinähän sen taas todistit.
Itse et varmaan kykene miettimään. Minua tuntematta alat ämmäksi ja lapsiani kakaroiksi haukkumaan. Toivottavasti sun elämä on täydellistä.
En tuhlaa enempää aikaani sinuun.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä jatkan. Nuo asiat joita kerroit miehestäsi, sopivat yks yhteen minun xäni kanssa, olisin voinut kirjoittaa täysin samoin. Viimeisinä aikoina mukaan tuli myös putka -ja sairaalareissua, kun kännissä teloi itseään. Kaverinsakaan ei enää häntä jaksaisi, mutta kukaan ei kai ole sitä hänelle sanonut! Olenkin hänen hyville ystävilleen sanonut, että kertoisivat miehelle kun hän on selvä, niitä samoja asioita joita minulle tilittävät!
 
Olen tuon "hohhon" kanssa samaa mieltä, olisin toki eri sanoin asian sanonut, mutta ehkäpä ajattelit hiukan?

Mielestäni sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin hankkia oma asunto, jonne muutat lasten kanssa. Miehelle voit suositella esim. ns. myllyhoitoa, mutta päätöksensä hän tekee itse. Tosin joskus jonkun pelotteen avulla voi toisen pakottaa hoitoon. Vasta oli juttua lehdessä, kuinka 48-vuotias nainen joi jopa työpaikallaankin pullon viiniä päivässä. Pomo ei antanut muuta vaihtoehtoa kuin hoitoon meno. Nainen meni neljä viikkoa kestävään myllyhoitoon ja on nyt palaamassa takaisin työelämään AA:n ja tukihenkilöiden avulla. Eli tässä
onnekkaassa tapauksessa yhteisön väliintulo auttoi, useinmiten se ei auta.

Itse erosin jokin kuukausi sitten alkoholistista. Hän pystyi olemaan viikkojakin juomatta, tosin viimehetkillä joi jokaisena vapaapäivänään. Annoin hänelle kolme kertaa viimeisen mahdollisuuden (olisi pitänyt uskoa kerrasta), mutta hän ei uskonut, vaan pilasi kännäyksillään meidän kauan odottamamme loman, sekä kaksi lasten ehdoilla suunniteltua reissua. Toiseen en ottanut häntä edes mukaan, toisen hän tärisi krapuloissaan. Pitkään uskoin hänen suunnitelmiinsa yhteisistä jutuista (niitä hän aina maalaili hyvinä hetkinään), kunnes viimein tajusin, että pitkään aikaan mikään suunnitelma tai unelma ei ole toteutunut.

Emme asu enää samassa osoitteessa, enkä edes suostu keskustelemaan hänen kanssansa jos hän on humalassa. Ei vieläkään myönnä että hänellä on ongelma, vaan asiat huonontuvat koko ajan. En yhtään ihmettele jos menettää kohta hyvän työpaikkansakin. Enää en ottaisi häntä takaisin, vaikka raitistuisi täysin. Näin välimatkan päästä vasta tajuan, kuinka paljon häpeää, nöyryytystä, raivoa, epätoivoa, toivoa tulevaisuuteen, inhoa ja loppumetreiilä jopa pelkoa elämäni oli. Pitkään yritin selitellä itselleni ja läheisilleni sitä, kuinka paljon hänessä on hyviä puolia ja kuinka hyvä mies hän on selvinpäin. En ole vieläkään täysin toipunut hänen aiheuttamasta pahasta mielstä, vaan varmastikin tulen kipuilemaan vielä pitkään.

Olet jumissa elämässäsi etkä edes itse huomaa kuinka paha tilanne on ja kuinka paha olo sinulla on, vaan yrität ainakin hiukan kaunistella sitä. Älä anna lapsillesi lasista lapsuutta vaan toimi!

Eipä kai kukaan keskustelupalstan ohjeen mukaan elämäänsä järjestä. Kyllä asioihin pitää valmistautua ja tehdä päätökset harkitusti, vaikka päätös olisikin sitten ero. Aivan loistava ratkaisu olisi, jos asiat järjestyisi ja lapsilla olisi molemmat vanhemmat kodissa.
 
Viimeksi muokattu:
Tavallaan tuo teidän keskustelukin on kääntynyt miestäsi vastaan. Se on harmillista. Siis hän on tunnustanut tosiasiat ja tuntenut itsensä huonommaksi. Toisaalta sellainen koirankouluttajan ohje on olemassa, että koirasi karatessa. älä anna sille selkään, kun se tulee takaisin:)

Mutta kyllä sinun pitää sanoa miten pettynyt olet oloosi ja miten huonosti voit. Rakas minulla on paha olo, eikä paska jätkä, et huomio minua yhtään. Toivottavasti huomaat eron.


Eikä, et oo tosissas! Ei alkoholisti muutu, vaikka kuinka puhuisit nätisti. Ei, vaikka olisi kuinka ihana vaimo ja lapset. Eikä se tee hänestä missään nimessä parempaa miestä, vaikka kuinka krapuloissaan katuu ja pyytelee anteeksi ja ymmärtää tekonsa.
 
Viimeksi muokattu:
Siinähän sen taas todistit.
Itse et varmaan kykene miettimään. Minua tuntematta alat ämmäksi ja lapsiani kakaroiksi haukkumaan. Toivottavasti sun elämä on täydellistä.
En tuhlaa enempää aikaani sinuun.


Mutta mä tuhlaan suhun, koska SINÄ TUHOAT LASTESI TULEVAISUUDEN. Haluatko, että lapsesi jatkaa samaa käyttäytymismallia kuten sinä tulevissa ihmissuhteissa. Puoliso on joko JUOPPO., NARKOMAANI TAI VÄKIVALTAINEN HAKKAAJA. Tai sitten se on hän itse, mikäli on poika. JOs lapsestasi kasvaa terve aikuinen, hän ei pidä minkäänlaista kontaktia sinuun aikuisena, vaihtoehto b on tuossa ylhäällä.
 
Viimeksi muokattu:
Eipä kai kukaan keskustelupalstan ohjeen mukaan elämäänsä järjestä. Kyllä asioihin pitää valmistautua ja tehdä päätökset harkitusti, vaikka päätös olisikin sitten ero. Aivan loistava ratkaisu olisi, jos asiat järjestyisi ja lapsilla olisi molemmat vanhemmat kodissa.

Kerroin ap:lle omakohtaisista kokemuksista. Samallaisia kokemuksia ja tuntoja on suurimmalla osalla juoppojen läheisistä.
Olet joko hyvin nuori ja/ tai sitten sinulla ei ole minkäälaista kokemusta siitä, mitä alkoholisti tekee läheisilleen. Ei ne vaikeudet päähän taputtamalla ja ymmärtämisellä muutu.
 
Viimeksi muokattu:
Yritän jotenkin aina ymmärtää miestä, ei se paha ole, humala tekee tekosiaan ja humalassa puhuu noita kauheuksia. Ehkä tuo tunnevammainen kuvaa häntä parhaiten. Kun tietäisi mitä tekisi, en haluaisi erota, mutta en kestä enää tätäkään, en halua olla kynnysmatto :(


Mitä kauemmin suossa rämmit, sitä syvemmälle sinne vajoat ja ylösnouseminen on mahdotonta. Neuvoisin sinua tekemään ratkaisusi lastesi ja itsesi parhaaksi. Mies tekee omansa, joko perheen parhaaksi tai oman itsekkyytensä ehdoilla.
 
Viimeksi muokattu:
Tiedän että aikuiset ovat sekopäitä, mut pelastakaa nyt hyvät ihmiset ne lapset tuollaisesta menosta. Minkälaisen mallin lapset saavat ko. elämästä, miten he myöhemmin pystyvät käsittelemään asioita?
 
Tiedän että aikuiset ovat sekopäitä, mut pelastakaa nyt hyvät ihmiset ne lapset tuollaisesta menosta. Minkälaisen mallin lapset saavat ko. elämästä, miten he myöhemmin pystyvät käsittelemään asioita?

parhaiten lapset tulee pelastettua, kun isä saadaan kuiville ja perhe pysyy ehjänä.

"kokemukselle" sanon, että olen tässä elämässä oppinut, että keskustelu on välttämätöntä, jos meinataan mitään asioita muuttaa tai edistää. Pitää myös muistaa, että kukaan toinen ei voi muuttaa ketään; ainoa muutoksen tekijä on aina kukin henkilökohtaisesti. Voit korkeintaan tukea toisen halua muuttua ja tukea muutosta, mutta pakottaa et voi, tai voit, mutta pysyvyys on sitten toisen hallinnassa.

minä uskon, että ap saa miheensä otteen rakkaudella ja rakastavalla asenteella, oikeastaan olen siitä aivan varma. Toivottavasti hän tulee vielä kertomaan niistä pienistä askeleista , millä elämä järjestyy uudelleen.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja moi;11600430 minä uskon:
Kultaseni, vaikka kuinka haluaisi rakastaa toisen ehjäksi ei se onnistu. Alkoholismista ei parannuta pienillä askeleilla eikä rakastamalla, vaan kerta rykäisyllä ja useinmiten se vaatii myös ammattiapua. Tosin, moni alkoholistin puoliso näin uskoo, kunnes on tarpeeksi monta kertaa lyönyt päätänsä seinään. Ikävä kyllä, sinun metodisi ei juoppoa auttaisi. Monet juopot ovat itsekin kertoneet raitistuttuaan, että läheiset tuolla ymmärtävällä asenteella vain tukivat juomista.
 
Kultaseni, vaikka kuinka haluaisi rakastaa toisen ehjäksi ei se onnistu. Alkoholismista ei parannuta pienillä askeleilla eikä rakastamalla, vaan kerta rykäisyllä ja useinmiten se vaatii myös ammattiapua. Tosin, moni alkoholistin puoliso näin uskoo, kunnes on tarpeeksi monta kertaa lyönyt päätänsä seinään. Ikävä kyllä, sinun metodisi ei juoppoa auttaisi. Monet juopot ovat itsekin kertoneet raitistuttuaan, että läheiset tuolla ymmärtävällä asenteella vain tukivat juomista.

Sinulla on aika kovat metodit, jos toinen etsii keinoa, millä voisi perheensä vielä pelastaa. Vaihtoehtosi on vain se pakan viimeinen. Toinen ongelma on se, että juuri eronneena, kehoitat muita samaan, ilman vastuuta; aivan kuin se pienentäisi sinun taakkaasi. Voit toki kertoa mitä teit ja miten voit, mutta anna muiden päättää asioistaan itse, äläkä yllytä etenemään nopeammin, kuin on tarpeen.

Jos minä uskon rakkauteen ja hyvyyteen, niin anna minun tehdä se, ei se ole sinulta pois. Monet juopot ovat kertoneet plaa, plaa , uskotko itsekin, mitä kirjoitit?
 
Viimeksi muokattu:
Tosiasia on, jotta alkoholi muuttaa ihmisen. Kun se saa koukkuunsa, ei mikään muu ole tärkeää, kuin että sitä saa. Ei siinä todellakaan auta rakkaus ja ymmärtämys, alkoholisti luopuu riippuvuudestaan vain pakon edessä ja silloinkin omasta tahdostaan.

Olen itse tehnyt sen suuren virheen, että yritin hyvyydellä ja rakkaudella "hoitaa" miestäni raittiiksi. Uskoin sen olevan sitä tukemista, jota hän tarvitsee. Uskoin, jotta jos hänellä on hyvä olla kotona ja luonani, hän ei halua lähteä menoihinsa. Myöhemmin hän on kertonut, että silloin oli mukava mennä, kun sai kavereille kehua, miten mukava akka hänellä oli. Jos en ollut niin mukava, oli se taas syy lähteä, koska sellaista ei kukaan kestä. Huolehtimisella, passauksella ja vastuun ottamisella mahdollistamme vain juomisen.

Ap:lle sanoisin, jotta tarvitsette apua koko perhe. Aloita itsestäsi ja ota yhteys Al-Anoon. Sieltä saat tietoa ja vertaistukea luottamuksellisesti sekä neuvoja, miten edetä. Alkoholisti on varsinainen itsekkyyden perikuva, vaikka he todellakin ovat selvin päin ihania ihmisiä. Viina muuttaa aivokemiaa ja sen myötä koko persoonan.
 

Yhteistyössä