Miesten ja naisten työt...:)

[Mimmukka78]

Hei!

Ihan mielenkiinnosta kyselen seuraavaa. Meillä on aina ollut niin, että luonnostaan minä naisena teen kaikki naisten työt - ja mielelläni, en ole koskaan oikein osannut antaa mieheni siivota, pyykätä tms. En ole mikään pirttihirmu, itseasiassa ehkä hivenen turhamainen ulkonäköni suhteen, urheilen paljon, haluan että olen huolteltu ja kroppa kunnossa. Mieheni samoin on erittäin urheilullinen ja myös tarkka ulkonäöstään - että emme sillä tavoin edusta ihan ns. perinteistämallia. Mutta jotenkin meillä on mennyt yksiin nämä; minä hoidan kodin (myös silloin kun olen käynyt töissä) ja mies tekee ne miesten jutut (kantaa kauppakassit, hoitaa auto-asiat jne) . Ja tosiaan mieheni on sanonut, että auttaa missä vain jos vain apua tarvitsen, mutta itse haluan hoitaa kodin siisteyden jne. En siis ole millään muotoa "nyrkin ja hellan" välissä. Ja suoraan sanoen, en halua nähdä miestäni moppailemassa ja pyyhkimässä pölyjä.. ei mielestäni näytä kauhean miehekkäältä

Nyt lapset saatuamme, edelleen mennään näin. Ja edelleen teen kaiken mielelläni. Mieheni ei ole tarvinnut herätä yöllä jos on pitänyt syöttää tms. Hän kuitenkin menee töihin joka arkiaamu . Minulla taas on mahdollisuus ottaa päiväunia tarvittaessa. Hän tuo sen leivän kotiin enkä missään nimessä halua häneltä vaatia tuplatyötä. Koti ja lapset on minun työni ja teen sen mieluusti. Mieheni osallistuu lasten elämään todella aktiivisesti, on todella hyvä isä, hän leikkii ja hoivaa kyllä - on lapsille todella läsnä kotona ollessaan.

Näin meillä mennään ja olemme todella onnellisia, mutta kun tästä joskus jollekin sanomme, niin tuntuu että meitä pidetään jotenkin kahjoina, että pitäisi olla tasa-arvoisempaa, mutta taas me koemme että juuri näinhän se on... Mies käy töissä, tuo leivän kotiin, huolehtii siitä puolesta ja minä huolehdin että hänellä on puhtaat vaatteet joka päivä, siisti ja kaunis koti, ruokaa kun tulee töistä jne. Yhdessä teemme sitten perheen kanssa paljon asioita, käymme ulkoilemassa, leikimme, kyläilemme jne...

Onko muita naisia, jotka vaikka eivät olekaan niitä ihan perus mammoja - vaan tällaisia ehkä vähän pinnallisiakin, ulkonäöstään huolehtivia - mutta kuitenkin sellaisia, jotka mielellään pitävät erillään ns. perinteiset miesten ja naisten työt ja hoitavat kodin ja lapset ????

 

[Hmp..]

Typerältä osittain kuullostaa tuo kirjoituksesi?

""Onko muita naisia, jotka vaikka eivät olekaan niitä ihan perus mammoja - vaan tällaisia ehkä vähän pinnallisiakin, ulkonäöstään huolehtivia - mutta kuitenkin sellaisia, jotka mielellään pitävät erillään ns. perinteiset miesten ja naisten työt ja hoitavat kodin ja lapset ???? ""

Mikä on perusmamma?? Ei huolehdi ulkonäöstään? Ei ole pinnallinen? Ei pidä huolta kodistaan??

Mites nuo ylipäätään liittyy toisiinsa huolehtiiko ulkonäöstään ja se miten kotityöt jaetaan. En usko että nuo nyt korreloi mitenkään. Luulen, että kotitöiden jakaminen riippuu hieman muista asioista esim. työajoista, asumismuodosta, lapsien lukumääräästä jopa varallisuudesta käykö esim siivooja.

 

[Milla Maqia]

Heh, oli ihan pakko kommentoida, meillä nimittäin koti on periaatteessa mun vastuulla (siis kodinhoito, pyykkäys, ruokahuolto, lasten asiat, kaupassa käynnit jne...) koska olen kotiäiti, mutta mutta... meillä mies rakastaa ruoan laittoa, joten usein vaatii saada laittaa ruokaa. Tykkää siivoamisesta (paljon enemmän kuin minä) ja usein puhdistaakin jotain nurkkaa ohimennessään...ja mä taas tykkään maalata seinää, koota huonekaluja, porata ruuvit ja laittaa taulut seinälle jne... Että väkisinkin menee roolit sekaisin! Tosin hyvä näin, mun mielestä. Haluan, että lapset oppivat että kaikki voivat tehdä kaikkea! Ja kaikkea osaakin tehdä, jos vain haluaa. Opetan kyllä kaikki lapset käyttämään poraa ja pölyrättiä -tasapuolisesti!
Mulla kyllä on yksi ystävä joka on juuri kuvailemasi tapainen. Heillä on perinteiset sukupuoliroolit jaot käytössä. Ystäväni ei siis todella osaa hakata naulaa seinään, vaan tarvitsee siihen apua mieheltään ja heillä mies ei siivoa, ruokaa tosin laittaa viikonloppuisin. Heille se sopii, joten mikäs siinä! Pääasia että kaikki ovat tyytyväisiä.
ps. heillä muuten käy siivooja...

 

[Erikoinen näkemys..]

Komppaan edellistä ja liityn ihmettelijä-kaarttiin, että mitenkä se itsestään huolehtiminen ja kodin työt liittyvät toisiinsa ?!

Valitettavasti Mimmukan juttu vaikuttaa pahasti "kissan hännän nostolle"... Mutta kupapa sen nostaisi ellei kissa itse?

Toivottavasti saat täältä kaipaamaasikin huomiota, etkä vain meitä ihmettelijöitä...

 

[Hyvältä kuulostaa]

Noinhan se menee ihan luonnostaan sen kummemmin miettimättä, jos nainen on saanut miehekseen miehen eikä hiirtä.

 

[Ulpu74]

Liityn edellisiin ja erityisesti tuo "Erikoinen näkemys..." kirjoitti vähän samalla tavalla kuin mitä minullakin tuli mieleen...

Meillä minä teen suurimman osan kotitöistä (esim. siivoaminen+ruoanlaitto+pyykkäys) mutta mies osallistuu kyllä jonkin verran, esim. täyttää/tyhjentää astianpesukoneen, pyyhkii pöydät, järjestelee paikkoja, joskus imuroi (harvoin), joskus tekee ruokaa/leipoo (harvoin). Pyynnöstäni tekee myös ruokaostokset, mutta olen niin tarkan markan mamma, että tykkään mieluummin tehdä ostokset itse...
Mitä en ole muistaakseni koskaan nähnyt mieheni tekevän, on vessojen ja saunan pesu, ne ei vissiin kiinnosta =D

Mielestäni systeemimme on ihan OK, koska en itse ole mitenkään innokas tekemään niitä "miesten töitä", jotka jäävät hänen kontolleen. Miesten töitä meillä ovat mm. kaikki autoon liittyvä, nurmikon leikkuu, kodin korjaus- ja huoltotyöt, polttopuiden hommaaminen jne. No saatan minä pari kertaa kesässä nurmikon leikata...
Lasta hoidamme molemmat. Vauvaiässä minä hoidin enemmän (kun olin kotona), mutta nyttemmin tasapuolisemmin. Sitäpaitsi, lapsi onkin nyt enemmän isänsä perään kuin minun.

 

[Mirkku32]

Juu, en minäkään oikein ymmärtänyt tuosta itsensä huolehtimisesta ja muista..

Mutta muutoin meillä on menty hyvin pitkälle samalla tavoin, varsinkin silloin kun olin kotona lasten kanssa. Ja olin todella tyytyväinen, että sain olla kotona ja tehdä kaikki kotihommat itse, mies avusti vain joissain isommissa/raskaimmissa jutuissa. Ruuvit ja naulat tosin olen itse aina laittanut, ja korjannut pienet viat kodinkoneistakin, mutta kaiken isomman/likaisemman/työläämmän on mies saanut hoitaa.
Nyt kun olen ollut töissä, on lasten kuljettaminen hoitoon, vaatettaminen, ruuan laitto, siivous, pyykit yms. pääosin olleet minun hommia, miehen huolehtiessa autot, talon ylläpidot sun muut. Apuna olemme toisillemme, jos tarvetta on. Yhteisyrityshän tämä perhe on.

 

[Öhöm]

Meillä on yksi lapsi, vauva. Minulle on kuitenkin siinä niin paljon hoidettavaa, että olen ihan poikki kun päivän häntä hoitelen. Kun mies illalla tulee töistä, hän laittaa ruuan, tykkää paljon ruuanlaitosta ja on siinä parempi kuin minä. Hän myös saattaa pyykätä ja imuroida tai mitä tahansa "naisten hommia" jos en ole ehtinyt tai jaksanut. Meillä ei siis ole erikseen naisten ja miesten hommia kotitöitä ajatellen, ei miehenkään mielestä, häntä inhottaa sana "miesten ja naisten työt". Minä en kyllä vaihtele autonrenkaita tai nikkaroi mitään koska en osaa. Jos osaisin, voisin tehdäkkin. Joskus koen pistoksen omatunnossa kun mies joutuu töiden jälkeen tekemään hommia vaikka minä olen ollut päivän kotona, minunhan kuuluisi tehdä ne, mutta en vaan aina jaksa. Ei ole mies valittanut. Sanoo että ei ole pakko jos ei jaksa, kyllä hän auttaa. Ja olenkohan huono äiti ja vaimo kun en meikkaa ja pynttää itseäni joka päivä jos en kerta lähde muualle kun vaunukävelylle kotoa.. toki sitten jos johonkin muualle on menoa.

 

[Mimmukka78]

Pahoittelen, en missään nimessä tarkoittanut, että muunlaiset kun minun tyyppiset naiset eivät huolehtisi ulkonäöstä - yritin tarkoittaa sitä, että olen sellainen pinnallisempaa tyyppiä, sipsuttelen korkkareissa läpi vuoden, meikkaan paljon, omistan rakennekynnet, hiustenpidennykset jne. eli näytän varmasti ulkoisesti enemmän ei-kotiäiteeltä... tätä tarkoitin, ehkä kirjoitin vähän harhaanjohtavasti... Tarkoitus oli enemmän itseäni tässä vähän väheksyä - ei siis muita...

Olen toki minäkin väsynyt välillä, herään joka ikinen aamu 07.00 aikoihin, oli arki tai pyhä, mutta jotenkin se ei minua vain haittaa. Eikä se, että mieheni tulee kotia ja saattaa lysähtää vain sohvalle ja itse pyykkäilen jne...

Yritin vain kysyä, onko muita joille tämä ei ole "ongelma" ??

Enkä ole tarkoittanut, että joku olisi huono äiti jos ei meikkaa, missä välissä sellaista mukamas luki??????? Itseänihän tässä yritin alentaa sanomalla, että olen vähän pinnallinen - sitähän ei kaiketi hyveeksi lasketa...

Mutta tästäkin huomaa, että taidan tosiaan olla luonnonoikku, kun en koe että mieheni tarvitsee osallistua siivoiluun tms. vaan teen sen itse mielelläni aina. Vaikka väsyttäisi...

Mieheni on sanonut, että auttaa jos on tarvis, ihan missä vain. Mutta on tottakai tyytyväinen tähän järjestelyyn. Molemmat olemme onnellisia näin. Eikä kyse ole siitä, etteikö kumpikin osaisi hoitaa niitä toisen hommia; molemmat olemme aikuisiällä asuneet yksinämme joten kyllä se ruoan laitto hoituisi myös mieheltänikin ja osaan kyllä koota hyllyt ja laittaa taulun seinälle. Mutta mielestämme asiat toimivat näin oikein mallikkaasti.

 

[pääasia että toimii!]

Pääasia että rooli- ja työjako on reilu ja tuntuu molemmilta sopivalta! Mitä siinä muuta ihmeteltävää. Joillekin sopii perinteisempi jako ja joillekin vähän persoonallisempi.

Meillä äitiysloman ajan jako on hyvin perinteinen - mies käy töissä ja minä hoidan kodin ja lapset. Se on musta ihan itsestäänselvää niin. Mies tosin käy ruokakaupassa ja tekee ruuan.

Sitten taas kun palaan töihin, olen päävastuullinen meidän raha-asioissa. Molemmat käy töissä, mies hoitaa ruokapuolen, minä siivoukset ja pyykit. Lasten kanssa ollaan molemmat. Kun molemmat käyvät töissä, molemmat myös tekevät kotitöitä.

Hyvin tyytyväinen olen. Ja tyytyväinen etenkin siihen, että olemme pystyneet joustavasti sopeutumaan erilaisiin elämäntilanteisiin niin, ettei taakka missään vaiheessa tule toiselle liian suureksi.

 

[huhhuhh]

Minkäslaisen naisen ja miehen mallin aiotte sitten opettaa lapsillenne? Toivottavasti ei mene niin että tyttäret on "äidin pikku keittiöapulaisia" ja pojat saa leikkiä ja keppostella mielinmäärin. Kuulostaa jotenkin sellaiselta punaniskajenkkiperheen touhulta 50-luvulta, sorry vaan...

 

[joooooo]

Munkin vähän vaikea ymmärtää ap:n pointtia...
"teen kaikki kotityöt vaikka väsyttää", what? Kannattaisko kuitenkin alkaa pikkuhiljaa antamaan vastuuta kotitöistä myös miehelle, koska kymmenen vuoden kuluttua tavat ovat niin syvään uurtuneet että sitten voi olla vaikea enää saada miestä ylös sohvalta. Jos annat hänen nyt ymmärtää ettei hänen tarvitse tehdä kotona mitään, riittää että on töissä... Ja luuletko että 10-15 vuoden kuluttua jaksat tehdä kaikki kotityöt samalla innolla...?
Mäkin tykkään tehdä ruuat ja siivota miehen tuodessa leivän pöytään, mutta tykkään kyllä siitäkin että mies viikonloppuisin siivoilee ja korjailee paikkoja.

 

[Kunhan olette tyytyväisiä]

Eihän siinä mitään, kun olette molemmat oikeasti tyytyväisiä järjestelyynne. Kannattaa pitää mieli avoimena ja olla valmis muuttamaan systeemiä, jos tarvetta ilmaantuu, esim. et enää haluakaan/jaksakaan tehdä kaikkia kotihommia yksin.

Meillä on nyt sama järjestely kuin teillä, kun olen kotona. Mies laittaa joskus viikonloppuisin ruokaa ja vieraiden tullessa saattaa imuroida ja laittaa tiskejä. Hoidan myös kaikki raha-asiat nettipankissa, auton huollot, kodinkoneiden huoltojen tilaukset, lumityöt, puutarhanhoidon, sähkösopimuksen kilpailuttamisen jne. Mielestäni teen perheen eteen enemmän kuin mies, hän taas kokee itse tekevänsä enemmän tai yhtä paljon . On yrittäjä ja tekee pitkää päivää, ymmärrän häntäkin. Ollaan kuitenkin molemmat aika tyytyväisiä.

Kun menen töihin, otan heti siivojan käymään pari kertaa kuussa. Tiedän, että sohva vetää miestä nyt ja silloin. En halua alkaa riitelemään siivouksesta liikaa, enkä itsekään halua laittaa siihen liikaa kallisarvoista perheaikaa sitten, kun näemme toisiamme van 3 h illassa + viikonloput. Ylläpitoa riittää joka tapauksessa ihan riittävästi kaikille.

 

[Täti Tomera]

Joo tyhmää opettaa äijä siihen et muija on sen pikku kotiorja joka tekee kaiken vaikka tekiskin mielellään. Kohta ei enää edes kysy voisko olla jossain avuksi. Miehestä tulee ihan kädetön. Munaton taitaa jo ollakkin.

 

[Mimmukka78]

Joo tyhmää opettaa äijä siihen et muija on sen pikku kotiorja joka tekee kaiken vaikka tekiskin mielellään. Kohta ei enää edes kysy voisko olla jossain avuksi. Miehestä tulee ihan kädetön. Munaton taitaa jo ollakkin.

Näin varmaan onkin sitten

No, tuli siis selväksi monen mielipide asiaan.

Taidan mennä keittelemään perunoita.

T. kotiorja mutta järjettömän onnellinen sellainen.

 

[No niin taas]

Mä en ymmärrä ketkä kirjoittelee tälläisiä alotuksia. En kylläkään kokonaan edes jaksanut lukea tekstiä, itsekehuhan sieltä paistoi läpi.

Musta tuntuu, että osa naisista jotka urhoollisesti tekee kaikki kotityöt haluavat, että mies on niin avuton, ettei pääse irrottautumaan suhteesta. Näin siis varmistetaan oman ja miehen tulevaisuus.

Mä en ymmärrä kuinka muita äitejä tuntuu niin kovasti kiinnostavan kuinka paljon kukin äiti meikkaa ja huolehtii ulkonäöstä. Mitä sillä mitataan? Mun naapurissa asuu älyttömän kaunis virolaistyttö kenellä ei lähes koskaan ole meikkiä ja onkin kauniimpi meikittä kuin meikattuna.

Meikkaan ulos lähtiessä kevyesti, koska en valitettavasti ole luonnon kaunis. Mikään kodinhengetär en ole. Imuroin ja moppaan kun on tarvetta, mies tiskaa, minä pyykkään. Joskus on epäsiistiä ja syödään mikroruokia.

 

[Karvakuono]

Meilläkin minä hoidan kotityöt kun olen vauvan kanssa kotona. Mies tekee kyllä ruokaa ja auttaa kotitöissä kun pyydän. Hän tekee aika pitkiä työpäiviä ja itse kun olen kotona niin homma toimii nyt. Olen kyllä sanonut että kun itsekin palaan töihin tai jos saamme lisää lapsia niin miehenkin olisi syytä ihan kehoittamatta osallistua vähän nykyistä enemmän mutta nyt kun puuhailen kotosalla niin en ole kaivannut miehen apua joten saa nähdä miten hommat jakautuu sitten kun menen töihin. Eli mitään naisten tai miesten hommia ei meillä jaotella, nyt vaan on näin. Joka perheessä on vähän erilailla ja kun itse toivuin sectiosta vauvan ollessa ihan pieni niin silloin kotihommat oli hetken täysin miehen heiniä. Ja lapsi toki otetaan mukaan kotitöihin kun kasvaa ja jossain vaiheessa ne oikeen haluavat osallistua niin siinä se kai tulee luonnostaan, tuskin missään perheessä enää nykyaikana lapsille opetetaan erikseen miesten ja naisten hommia, ei niitä ole, se tekee kenellä on aikaa ja energiaa.

 

[?????????????????????????????????]

Mä en ymmärrä ketkä kirjoittelee tälläisiä alotuksia. En kylläkään kokonaan edes jaksanut lukea tekstiä, itsekehuhan sieltä paistoi läpi.

Musta tuntuu, että osa naisista jotka urhoollisesti tekee kaikki kotityöt haluavat, että mies on niin avuton, ettei pääse irrottautumaan suhteesta. Näin siis varmistetaan oman ja miehen tulevaisuus.

Mä en ymmärrä kuinka muita äitejä tuntuu niin kovasti kiinnostavan kuinka paljon kukin äiti meikkaa ja huolehtii ulkonäöstä. Mitä sillä mitataan? Mun naapurissa asuu älyttömän kaunis virolaistyttö kenellä ei lähes koskaan ole meikkiä ja onkin kauniimpi meikittä kuin meikattuna.

Meikkaan ulos lähtiessä kevyesti, koska en valitettavasti ole luonnon kaunis. Mikään kodinhengetär en ole. Imuroin ja moppaan kun on tarvetta, mies tiskaa, minä pyykkään. Joskus on epäsiistiä ja syödään mikroruokia.

WHAT?????

Siis että varmistetaan, että mies ei pääse irrottautumaan suhteesta??? hehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehe

 

[--viola--]

joo, meni mullakin vähän yli ymmärryksen toi ap alotus. Mutta sen verran täytyy heittää , että kyllä meidän perheessä kaikki tekevät kotitöitä. lapseni ovat iältään vielä alle kouluikäisiä, mutta ovat jo innolla mukana kotihommissa. 5- vuotias tyttäreni osaa jo ripustaa pyykit kuivumaan, huuhtoa potut kattilaan, siivoaa oman huoneen ja tarvittaessa vie likapyykinsä koriin. Koska minusta on hyvä opettaa jo pienestä pitäen lapillekin, että kaikki ei jää äidin harteille. Näin ollen mieskin puistelee raskaimmat matot ja joskus imuroikin. minusta on tosi hyvä, että muutkin osallistuvat näihin yhteisiin hommiin. Mutta kukin taaplaa tyylillään...

 

[??wwr]

Mulla meni nyt kyllä jutun koko pointti ohitse.

 

[tapauskohtaista]

Jokainen pariskunta tekee asiat siten, kun on yhteisesti sovittu. Jos AP:n systeemi sopii hänelle, niin fine, mutta itselleni sellainen ei kelpaisi.

Vauvan hoito on ollut minulle aina raskasta ihan fyysisesti (selkävaivoja, hartiat jumissa, synnytykset olleet pitkiä yli 24 h kestäviä, joista kummastakin tullut anemia runsaan verenvuodon vuoksi) sekä myös henkisesti (liian vähäinen määrä unta tekee minusta itkuisen ja esikoisen kohdalla äidiksi kasvaminen ei tapahtunut ihan viikossa eikä kahdessa). Olen siis tarvinnut itse apua ja toisekseen minusta on myös miehen etu, että hän pääsee alusta asti osallistumaan oman lapsensa elämään kaikin tavoin.

Olen ylpeä miehestäni, joka pitkän sinkkuajan aikana oppi omatoimiseksi mieheksi. Hän osaa siivota hyvin ja tehdä tosi hyvää ruokaa. Ainoastaan ompeluhommia hän ei osaa tehdä, mutta muutoin pärjää kotihommissa loistavasti. Minusta hän on hieno miehenmalli lapsillemme (poika ja tyttö), jotka oppivat näkemään, että ei ole olemassa vain miesten ja naisten töitä, vaan mitä tahansa pystyy tekemään, jos oikein kovasti haluaa. Toivon, että malli heijastuu paitsi heidän yksityiselämäänsä niin myös että he tulevat valitsemaan ammattinsa sen perusteella, mikä heitä kiinnostaa eikä sen mukaan, mikä on heidän sukupuolelleen hyväksyttävää (sopivan maskuliinista tai feminiinistä).

Teen pidempää työpäivää kuin mieheni työmatkojen vuoksi ja työni on hektisempää ja tuloskeskeisempää. Rakastan työtäni ja se on tärkeää. Kuitenkin lapset ja perhe ovat ehdottomasti elämässäni ykkössijalla. Arvostan mieheni panosta kotitöissä ja ilman häntä en pystyisi yhdistämään lapsia nykyisen työni vaatimaan työmäärään.

Arvostan ja kunnioitan miestäni siinä, että hän ei pidä kiinni roolimalleista, vaan hän reippaasti ottaa osaa yhteisen kotimme ja yhteisten lapsiemme hoitamiseen.

Totta kai annan mielelläni hänelle vapaailtoja kavereittensa kanssa, kun hänestä siltä tuntuu. Toisaalta yhteistä aikaa on suht vähän, joten mieluiten vietämme vapaata aikaa ihan kahdestaan ilman kavereita. Ymmärrämme myös molemmat sen, että koska isovanhempien hoitoapua saa vain harvoin, niin meidän täytyy itse nipistää omat vapaat hetkemme. Kun teemme yhdessä kotityöt ja laitamme lapset aina ajoissa nukkumaan samaan aikaan riippumatta siitä, onko kyseessä arki vai pyhä, niin saamme yhteisiä, kullankalliita hetkiä jokaiselle illalle 2-3 tuntia. Niiden avulla jaksaa arkea ja parisuhdekin säilyy tuoreena, kun saa rauhassa keskittyä siihen parisuhteen hoitamiseen.

Jottei tästä tulisi sellainen käsitys, että olen hirmudespootti, niin kyllä minäkin tykkään hemmotella miestä: hieron hartioita, hellittelen, teen hänen lempiruokiaan ja järjestän välillä jotakin kivaa yllätystä.

Ulkonäköpuolesta sen verran, että en ole koskaan rakennekynsiä hankkinut enkä ole kokenut niitä tarpeelliseksi. Bisneselämään sopii hyvin pitkä tukka, jonka saa vaivattomasti kietaistua vaikka pikanutturalle. Kevyt meikkipohja syntyy viidessä minuutissa ja kahvitauolla kunnolla herättyäni laitan huulet ja silmät kuntoon. Korkokenkiä käytän vain asiakastilaisuuksissa, mutta normaalioloissa lompsin vanhoissa sandaaleissa. Kotipäivinä pukeudun tilanteen mukaan: puistoon tuulipuku tai toppapuku, kauppareissulle farkut jne.

 

[Senniseitenviis]

En ihan kaikkea jaksanut lukea...En ymmärrä ap:n pointtia. Minäkin teen kaikki kodin työt, niin siivoukset, ruuanlaitot, pikku rempat, avaan viemäreitä, tapetoin, laitan taulut seinään, huollatan autoa....ja huollatan itseäni. So what? Mieheni tekee 60-tuntista työviikkoa, joten kotihommat lankeavat luonnostaan minulle. Siitä huolimatta voin sipsutella korkeissa koroissa ja laitattaa kynsiäni ja olla vain ihan perusmamma.

 

[Mimmukka78]

1. Siis en halua tehdä ns. perinteisiä "miesten" töitä - vaikka osaankin. Olen asunut myös yksin ihan omassa kodissani, osaan huolehtia myös näistä äijemmistäkin asioista. Mutta en halua. En halua kantaa painavia kasseja, en halua nikkaroida jne.
2. Mieheni hoitaa nämä miesten työt mielellään, mutta ei mielellään siivoa, pyykkäile, vaikka senkin osaa. Hän on myös asunut yksinään.
3. Mielelläni pidän miehestäni huolta, hänen vaatteensa on aina siistinä ja pestynä ja viikattuna valmiiksi kaapissa, silitän paidat, pidän huolta että hän voi lähteä hyvillä mielin aamusta töihin. Istumme koko perheen voimin aamiaiselle pöytään ja minä äitinä teen mielelläni perheelleni ravitsevan aamiaisen. Tämä ei tarkoita, että yritän "pakottaa" hänet suhteeseen, jotta hän ei karkaisi..apua.. samalla logiikalla hän pakottaa minut suhteeseen tienaamalla hyvin, että saan mitä ikinä tarvitsen ja näin en voi lähteä irti suhteesta. Olemme kiitos vain yhdessä rakkaudesta.
- Mieheni tulee kotia, hän viettää aikaa lasten kanssa, minä teen ruokaa, syömme illallisen yhdessä perheen voimin ja lasten mentyä nukkumaan 19.30 meillä on ruhtinaallisesti aikaa viettää kahden kesken. Lapsemme on aina nukkunut yöt hyvin, joten kun mennään nukkumaan, mennään nukkumaan ilman itkua ja näin ollen ei tarvitse kaatua väsyneenä sänkyyn itsekään vaan voimme keskittyä toisiimme.
4. Mieheni tuloista muodostuu perheemme elanto, hän tienaa sen verran, että on sanonut että minä päivänä vain haluan, niin voidaan hankkia kodinhoitaja - mutta teen edelleen mielelläni nämä asiat itse. Ja olemme olleet 10v jo yhdessä, eikä kertaakaan ole harmittanut.
5. Jos sairastuisin tai voinhan vaikka joutua onnettomuuteen tai mitä tahansa.. niin mieheni kyllä pystyy hoitamaan asiat - tottakai suosittelisin vaikka hankkimaan sen kodinhoitajan siinä tilanteessa. Talossamme on kuitenkin neilöitä reilu 130, joten pääsee helpommalla, kun ei tarvitse käydä sekä töissä että hoitaa kotia.
6. Joku haluaa tarttua nyt siihen, että meikkaaminen+äiti olisi nyt joku ongelma johonkin suuntaan. Ei ole. Tarkoitin asialla vain sitä, että itse olen PINNALLINEN, ULKOISESTI näytän varmasti kaikkea muuta kun pullaa leipovalta kotiäidiltä vaikka sitä mitä isommin määrin olenkin Eli ok, itse tässä hieman halusin strereotypisoida sitä, mikä monesti tulee mieleen ns. perus mammasta. Se ei ole huono asia, että on ns. perusmamma. Äitini on juuri sellainen ja upea ilmestys, eikä ole näin pinnallinen kun minä. Halusin vain kysäistä, onko minunlaisiani täällä. Ehkä tämä on väärä foorumi siihen.

No niin, enempää en jaksa kirjoittaa.Tässä oli vain muutama selvitys. En ehkä osaa sitten oikein pukea sanoiksi mitä tarkoitan - ja oikeassa ollaan siinä, että tottakai olen ylpeä siitä mitä olen. Olen onnellinen että nämä asiat tekevät minut onnelliseksi. Jokainen taaplaa tavallaan. Ja varmasti se on hyvä, jos joku nainen tykkää rassata autoja tms. mutta minä en tykkää. Kädet likaantuu ja kynnet katkeaa hyvässä lykyssä. yök.

 

[Mimmukka78]

ja anteeksi kirjoitusvirheet.

 

[tulevaisuus_]

Omakehu haisee...

Oletkos miettinyt, että kun miehesi lopulta päättää lähteä rakastajansa matkaan ja ottaa eron sinusta, niin olet aika heikossa asemassa. Miehesi korkeat tulot eivät auta sinun eläkkeeseesi pätkääkään. Siinä vaiheessa olet katkera, pienellä kansaneläkkeellä kituuttava vanha ämmä.