Kai sitten on poikkeuksia, koska mun mies on hyvä hoitamaan lapsia. paljon parempi kuin mä, paljon käytännöllisempi kaikessa.
en tiedä mitä abtraktilla ajattelulla tarkoitetaan, mutta mä ymmärrän paremmin kaikki kokoamisohjeet ja hahmotan paremmin kolmiulotteisia juttuja, mutta mun mies on myös niissä ihan hyvä. Tekniikkaa ja mekaniikkaa se ymmärtää mua paremmin ja on ollut aina kiinnostunut sellaisesta. tunnejutuissa se on vähän kökkö ja kömpelö, mutta parempi silti kuin miehet yleensä.
Sellanen ero, minkä mä oon huomannut miehissä ja naisissa, että miehet ei usein tajua sitä, kun joku ärsyttää ja silloin sitä haluaa puhua ja pohtia. Jos joku ihminen on tyhmä tai on jotain riitaa jonkun kanssa, niin siitä haluu jauhaa.
Miehet keskimäärin ei tee tälläistä, vaan jos joku ärsyttää, niin siitä ei turhaan kannata puhua, ellei se puhe muuta jotain. Ehkä saatetaan sanoa, että olipas nuija tyyppi, mutta sit sen annetaan olla, koska se puhe ei muuta sitä. Jos sille ärsyttävälle asialle voi tehdä jotain niin mies sitten usein tekee vaan sen asian.
Naisille ehkä tunteista jankuttaminen on luontaisempaa ja mies taas pyrkii ratkaisemaan asian. tunteista vaan ois tärkee miehenkin puhua, koska jos jollekin ei voi mitään, niin sitten ne tunteet voi jäädä käsittelemättä. Ja toisaalta joskus on ihan hyvä etsiä ratkaisuja eikä vaan jauhaa. Sen takia mies ja nainen on yhdessä hyvä tiimi.