Miestä kiinnostaa vain omat jutut?

["vieras"]

Onko muilla samaa ongelmaa? mies haluaa vain tavata kavereita, katsoa telkusta omia ohjelmiaan, pelata ja käydä treeneissä. Mikään mitä minä teen, ei kiinnosta. Jos valitan että ei koskaan tehdä mitään yhdessä, niin vastaus on että käytiinhän me just kaupassa. Siis siinäkö on miehen käsitys yhdessä tekemisestä; kaupassa käynti ja kotona oleminen samaan aikaan, eri huoneissa.. pah.

Alussa sentään vähän yritti, nyt näyttää pitkää naamaa heti jos pitäis tehdä jotain mitä minä haluan. Ei se voi edes katsoa "mun" ohjelmaa telkkarista mun mieliksi ikinä.

Mies vaikuttaa ihan perustyytyväiseltä, eikä sitä näytä koko asia edes haittaavan. Mua haittaa ja tietää sen. Eikö vaimon kanssa oikeasti voi tehdä muka mitään? on sillä ainakin naispuolisia ystäviä ja niitäkin jaksaa tavata. En enään tiedä miten asian ottaisin puheeksi ja mitä sanoisin, kun syntyy vaan riita.

 

[MINTYNEN]

Kuulostaa ihan meiltä. Aluksi meni hyvin mutta nykyään tuo ei suostu edes käymään kaupassa yhdessä, jos ei itsellään ole sinne tärkeää asiaa. Ollaan vaan äiti ja isä, ei seurustelukumppanit. Tääkään ei tiedä mitä tehdä, kun miehen mielestä ei ole mitään ongelmaa, ja jos uskaltaa sanoa jotain ystävällisestikin, syntyy mykkäkoulu ja riita.. Kertokoot joku joka tietää!

 

[lusmut kuriin]

jos ystävällisesti sanomisesta tulee mykkäkoulu ja riita, niin pitää sanoa niin rumasti että varmasti menee perille, että lusmuilulle on tullut hinta. Kun mies yrittää riitelemällä hiljentää vastaväitteet, pitää vaan huutaa miestä kovemmin, muuten ei ole toivoakaan. Pitää näyttää tasan tarkkaan, miltä homma tuntuu.

Oikeasti, jos mies kerran huomaa voivansa pitää ilmaista piikaa, tottahan se suututtaa kun piika alkaa jotain sössöttää. Nyrkkiä pöytään nyt vaan.

 

["vieras"]

on siis muutaman kerran mm. lipsauttanut suustaan sellaisen sammakon että "mitä nyt vielä tarvii tehdä, johan mä kävin sun kanssa kaupassa niinkuin halusit!!" Siis what?! Ihan niinkuin ruokaostoksilla käynti kuuluisi mun yleisiin huvinviettotapoihin. En todellakaan suostu siihen että alan hoitamaan kaikki ruokaostokset yksin. Ja meillekkin on tulossa vauva, eli todellakin mietityttää millainen tilanne tulee olemaan lapsen syntymän jälkeen. Kai mä olen sitten entistä enemmän vaan kodinhoitaja ja lastenkaitsija.

 

[MINTYNEN]

Ja meillä ON vauva. Ei auta kovempaa huutaminen eikä mikään. Onkohan olemassa jotain miestenkoulutusopasta, tai empatiakurssia ikilapsille?

 

[A*]

Samaa menoa täälläkin,on joko töissä tai sit juoksee kaverin kans "leikkimässä" ja välillä kotonakin "leikkii" leluillaan tai korjailee ja kun en osoita kiinnostusta jos innostuu esitteleen jotain tai tarjoaa kokeiltavaksi niin sitten vedetään vähintään herne nenään jos ei koko palkoa,eikä ymmärretä yhtään miks mua ottaa päähän.
Välillä kauheella kiiruulla yhdessä käydään kaupassa tai jos ajan kanssa niin sitten jotain tekemistä tuon harrastuksen kanssa. Onhan se hyvä tietenkin että tietää missä menee mut joskus vois tehdä jotain yhdessä perheen kanssa, muuta kuin tuohon harrastukseen liittyvää.