ikävä mieli
\
Terapiasta sen verran että eilen taas pyöriteltiin asioita. Koko ajan mennään vaan syvemmälle suohon...
Ei kyse ole siitä, että minun olisi pakko kertoa miehelleni kaikkia niitä asioita joita olen käynyt terapiassa läpi ja ainakaan heti. Syy miksi kerron on se että mieheni ymmärtäisi että teen nyt asian eteen oikeasti töitä ja että haluttomuudelleni on ollut joku oikea syy eikä se ole vain minun kiusan tekoa. Jos mieheni sen ymmärtää, niin ei ehkä menisi sitten vieraisiin ainakaan vielä vaan antaisi minulle vielä aikaa. Lue nämä aiemmat viestit, niin ehkä ymmärrät miten tähän on tultu. Minä sanoin jotain tosi pahaa ja nyt sitten saan korjata omaa hölmöilyäni. Ja ainut konsti mikä tähän ehkä auttaa on juuri tuo että puhun asioista avoimesti. Tai sitten ei auta, mutta muutakaan en keksi tähän hätään.Alkuperäinen kirjoittaja 02.12.2006 klo 19:17 Beeta kirjoitti:Omaan itseensä tutustuminen ei todellakaan ole aina helppoa. se ottaa koville. Se on joskus yhtä #&%?$!* tuskaa. Mutta se kannattaa.
Eikä sun tarvi kertoa kaikkea miehellesi, mitä siellä terapiassa käyt läpi. Ne on sun asioita. Kerrot niistä, kun itse siihen pystyt, kun se tuntuu hyvälle. Turha ajtella, että kun tähän asti en ole puhunut niin puhutaan sitten kaikki, tilittää sen takia kaikki toiselle että tuntee syyllisyyttä tilanteesta, kun on ollut "huono vaimo" tähän asti. Puhut, kun olet valmis. Jos omien henkisten ongelmiensa takia ei ole kyennyt seksiin, niin ei se tee susta huonoa vaimoa, eikä huonoa ihmistä. Meillä kaikilla on kriisejä ja vaikeita asioita elämässä, kullakin ne purkautuvat tavallaan. Kukaan ei niitä toivo, kukaan ei tee sitä tahallaan. Ei ole rikos olla haluamatta seksiä. Mutta ymmärrettävästi puolisolle toisen haluttomuus on myös todella iso ongelma, jonka hän sitten käsittelee/hoitaa tavallaan.
Terapiasta sen verran että eilen taas pyöriteltiin asioita. Koko ajan mennään vaan syvemmälle suohon...