Mies valehteli menevänsä töihin,

[ap]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta ihan oikeasti, sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä.

Eli aina pitää suostua kaikkeen, mitä mies keksii ja mihin haluu mennä niinkö?? No, ehkä mä oon tosi epänormaali, mut mun mielestä voi sanoo joskus, et älä nyt mee. Toki en mä sitä tajua, et ei ikinä mihinkään pääse yms. Ja kuten sanoin, olen ollut nyt vähän pipo kireellä.

 

[Rytkäätys]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Suoraan sanottuna, ihmettelen ettet sitä yhtä iltaa olisi kestänyt vauvan kanssa kahden? Niin olisi ukkos saanut mennä. Ei kukaan lähde jos toisella on hätä tai jotain muita suunnitelmia (en nyt laske tässä tilanteessa suunnitelmaa olla kotona kahdestaan lasta hoitamassa kun se on sitä normaalia elämää) kuten itse olisi jonnekin menossa.
Ja kyllä meillä otetaan toinen huomioon, siinä vain ei tarvitse kysellä lupia jne, vaan meillä on itsestään selvää että aina välillä pyhitetään esim. viikonloppu kokonaan perheelle, sitten välillä vuorotellen saadaan käydä baanalla ja saunailloissa. Ihan rauhassa. Yleensä menot tiedetään sen verran ajoissa ettei päällekkäisyyksiä tule... Kannattaa harjoitella sellaista luonnollista organisointia parisuhteessakin...

 

[hyvä ap]

Sempä takia sinun ap kannattaisikin mennä psykologin juttusille, että saisit käsiteltyä sen entisen suhteesi ja oppisit luottamaan mieheesi ja pystyisit ehkä sitten lopettamaan sen miehesi rankaisun. Ja tämän sanon ihan hyvällä, ehkä se parantaisi teidän molempien hyvinvointia, kun mies pääsisi joskus ulos ja sinä et sitten olisi niin ahdistunut.

 

[Rytkäätys]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta ihan oikeasti, sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä.

Eli aina pitää suostua kaikkeen, mitä mies keksii ja mihin haluu mennä niinkö?? No, ehkä mä oon tosi epänormaali, mut mun mielestä voi sanoo joskus, et älä nyt mee. Toki en mä sitä tajua, et ei ikinä mihinkään pääse yms. Ja kuten sanoin, olen ollut nyt vähän pipo kireellä.

Ei tarvii suostua jos sulla on oikea syy. Esim. että olisit kipeänä. Tai että sulla olis seuraavana aamuna meno tms. Mut se että sinun mukavuudenhalustasi et halua päästää miestä edes pikkujouluun, ei ole normaalia käytöstä. Antaako miehesi sinulle vapaa-aikaa? Jos itse et ikinä pääse minnekään niin sitten ymmärrän paremmin sinuakin.

 

[ap]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Suoraan sanottuna, ihmettelen ettet sitä yhtä iltaa olisi kestänyt vauvan kanssa kahden? Niin olisi ukkos saanut mennä. Ei kukaan lähde jos toisella on hätä tai jotain muita suunnitelmia (en nyt laske tässä tilanteessa suunnitelmaa olla kotona kahdestaan lasta hoitamassa kun se on sitä normaalia elämää) kuten itse olisi jonnekin menossa.
Ja kyllä meillä otetaan toinen huomioon, siinä vain ei tarvitse kysellä lupia jne, vaan meillä on itsestään selvää että aina välillä pyhitetään esim. viikonloppu kokonaan perheelle, sitten välillä vuorotellen saadaan käydä baanalla ja saunailloissa. Ihan rauhassa. Yleensä menot tiedetään sen verran ajoissa ettei päällekkäisyyksiä tule... Kannattaa harjoitella sellaista luonnollista organisointia parisuhteessakin...

Ehkä, et ihmettelis jos tietäisit kuinka väsynyt olen. Tietty tääkin aika ois kannattanu levätä, ku vauva nyt nukkuu. Mun mielestä tää akuutti itku-aika ois voitu olla rauhas kotosalla Kai sitä ehtii bilettää myöhemminkin. Luulin, et mieskin aattelee näin, mut eipä näkäjään aatellu. aika hirmuks sitä on tullu kylläkin. Onneks sentään myönnän virheeni.

 

[Rieputarallaa]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta ihan oikeasti, sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä.

Eli aina pitää suostua kaikkeen, mitä mies keksii ja mihin haluu mennä niinkö?? No, ehkä mä oon tosi epänormaali, mut mun mielestä voi sanoo joskus, et älä nyt mee. Toki en mä sitä tajua, et ei ikinä mihinkään pääse yms. Ja kuten sanoin, olen ollut nyt vähän pipo kireellä.

Siinäpä se onkin, että puolisokseen kannattaa valita aikuinen, vastuullinen ihminen, jolla on sydäntä ja järkeä. Mun näkemyksen mukaan suhde ihan oikeasti perustuu huomioimiseen, luottamukseen ja vapauteen, toiselle ei siis voi sanoa, että minä kiellän sinua menemästä. Kantansa voi tuoda julki, ja itse asiassa se pitääkin tuoda julki, sillä harva meistä (ja varsinkaan miehistä) on ajatuksenlukija. Silti päätös on lopulta yksin toisen. Eikä se lähteminen tarkoita rakkauden puutetta tai pettämistä.

Jos olisin sinä, niin kertoisin tämän kaiken, mitä tässä ketjussa olet esittänyt, miehelle. Ehkä hän ei kerta kaikkiaan ole ymmärtänyt, miltä sinusta tuntuu ja millaisena koet tuoreen vanhemmuuden. Niin kuin itsekin sanoit, vauvan syntymä on asia, johon ei voi osata valmistautua, se on kuin hyökyaalto, jossa toiset osaavat luovia alusta asti paremmin kuin toiset. Kukaan siihen ei voi valmistautua.

Valehteleminen oli mieheltäsi väärin, ilman muuta, mutta ehkä te olette parisuhteessanne vauvan syntymän jälkeen samanlaisessa myllerryksessä kuin esim. minä oman puolisoni kanssa. Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja olin kaikin puolin hankala ihminen miehelleni. Voin siis hyvin kuvitella, miltä sinusta tuntuu, ja jotenkin aavistan myös sen, mitä miehesi käy nyt läpi. Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Asiat selviävät varmasti.

 

[ap]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta ihan oikeasti, sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä.

Eli aina pitää suostua kaikkeen, mitä mies keksii ja mihin haluu mennä niinkö?? No, ehkä mä oon tosi epänormaali, mut mun mielestä voi sanoo joskus, et älä nyt mee. Toki en mä sitä tajua, et ei ikinä mihinkään pääse yms. Ja kuten sanoin, olen ollut nyt vähän pipo kireellä.

Siinäpä se onkin, että puolisokseen kannattaa valita aikuinen, vastuullinen ihminen, jolla on sydäntä ja järkeä. Mun näkemyksen mukaan suhde ihan oikeasti perustuu huomioimiseen, luottamukseen ja vapauteen, toiselle ei siis voi sanoa, että minä kiellän sinua menemästä. Kantansa voi tuoda julki, ja itse asiassa se pitääkin tuoda julki, sillä harva meistä (ja varsinkaan miehistä) on ajatuksenlukija. Silti päätös on lopulta yksin toisen. Eikä se lähteminen tarkoita rakkauden puutetta tai pettämistä.

Jos olisin sinä, niin kertoisin tämän kaiken, mitä tässä ketjussa olet esittänyt, miehelle. Ehkä hän ei kerta kaikkiaan ole ymmärtänyt, miltä sinusta tuntuu ja millaisena koet tuoreen vanhemmuuden. Niin kuin itsekin sanoit, vauvan syntymä on asia, johon ei voi osata valmistautua, se on kuin hyökyaalto, jossa toiset osaavat luovia alusta asti paremmin kuin toiset. Kukaan siihen ei voi valmistautua.

Valehteleminen oli mieheltäsi väärin, ilman muuta, mutta ehkä te olette parisuhteessanne vauvan syntymän jälkeen samanlaisessa myllerryksessä kuin esim. minä oman puolisoni kanssa. Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja olin kaikin puolin hankala ihminen miehelleni. Voin siis hyvin kuvitella, miltä sinusta tuntuu, ja jotenkin aavistan myös sen, mitä miehesi käy nyt läpi. Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Asiat selviävät varmasti.

Kiitos

 

[Niini]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta ihan oikeasti, sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä.

"sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä". Kyllä vaan mun mielestä voi pyytää toista olemaan menemättä, jos on itse ihan poikki ja kaipais helppiä kotonakin. Ei toista tietenkään voi kahlita, mutta totta kai pitää pystyä sanomaan että älä kiltti tällä kertaa mene, mä olen ihan poikki. Ei sillä lailla että "nyt et ukko/akka jumalauta mee mihinkään", vaan keskustella asiasta asiallisesti. Tietysti jokainen tarvii joskus vapaa-aikaa, mutta mun mielestä menot pitäisi pystyä järkkäämään semmoiseen ajankohtaan, että ne sopii kummallekin.

Onko tässä miehen kaveripiirissä yhtään perheellistä? Kummallista, jos eivät ymmärrä sitä että pienen lapsen vanhempi joutuu pakostakin karsimaan jotain menoja, etenkin jos lapsi itkee illat läpeensä ja toinen vanhempi on väsynyt.

 

[ap]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta ihan oikeasti, sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä.

"sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä". Kyllä vaan mun mielestä voi pyytää toista olemaan menemättä, jos on itse ihan poikki ja kaipais helppiä kotonakin. Ei toista tietenkään voi kahlita, mutta totta kai pitää pystyä sanomaan että älä kiltti tällä kertaa mene, mä olen ihan poikki. Ei sillä lailla että "nyt et ukko/akka jumalauta mee mihinkään", vaan keskustella asiasta asiallisesti. Tietysti jokainen tarvii joskus vapaa-aikaa, mutta mun mielestä menot pitäisi pystyä järkkäämään semmoiseen ajankohtaan, että ne sopii kummallekin.

Onko tässä miehen kaveripiirissä yhtään perheellistä? Kummallista, jos eivät ymmärrä sitä että pienen lapsen vanhempi joutuu pakostakin karsimaan jotain menoja, etenkin jos lapsi itkee illat läpeensä ja toinen vanhempi on väsynyt.

Juurikin näin! Miehen kavereista suuri osa on jotain iki-teinejä, joiden motto on et ämmät ei meitä määräile. Ja tosiaan kaikki on määräilyä, esim. vauvan hoito.

 

[Rytkäätys]

Kyl mä myönnän ,et mussa on vikoja ja et oon ollu ihmeen tiukkis. En silti hyväksy tota valehtelua. Ja tosta luvan kysymisestä, kyl se mun mielestä on kohteliasta toista kohtaan kysyä, mut siinä oon samaa mieltä, et ei oikein sais kieltää aikuista ihmistä menemästä. Silti mä toimin niin.

Siis kysytäänkö monessakin suhteessa LUPA?! Eikö se riitä että sovitaan että mä meen sillon, mee sinä sitten. Minä en ikinä kysy, eikä multa kysytä saako jonnekin mennä tai jotain tehdä! Aikuisia ihmisiä kun ollaan, niin kyllä pitää luonnostaan olla arvostelukykyä!

No, siinä mieles lupa, et onks toisella jotain suunnitelmia tai onks ok muutenkin. aika tylyä mun mielestä vaan ilmotella omia menoja, ilman et ottaa toista huomioon. Mut tää on vaan mun mielipide ja näköjään olen vähemmistössä.

Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta ihan oikeasti, sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä.

"sä et voi kieltää etkä myöntää miestäsi menemästä, jos se haluaa mennä". Kyllä vaan mun mielestä voi pyytää toista olemaan menemättä, jos on itse ihan poikki ja kaipais helppiä kotonakin. Ei toista tietenkään voi kahlita, mutta totta kai pitää pystyä sanomaan että älä kiltti tällä kertaa mene, mä olen ihan poikki. Ei sillä lailla että "nyt et ukko/akka jumalauta mee mihinkään", vaan keskustella asiasta asiallisesti. Tietysti jokainen tarvii joskus vapaa-aikaa, mutta mun mielestä menot pitäisi pystyä järkkäämään semmoiseen ajankohtaan, että ne sopii kummallekin.

Onko tässä miehen kaveripiirissä yhtään perheellistä? Kummallista, jos eivät ymmärrä sitä että pienen lapsen vanhempi joutuu pakostakin karsimaan jotain menoja, etenkin jos lapsi itkee illat läpeensä ja toinen vanhempi on väsynyt.

Juurikin näin! Miehen kavereista suuri osa on jotain iki-teinejä, joiden motto on et ämmät ei meitä määräile. Ja tosiaan kaikki on määräilyä, esim. vauvan hoito.

No onpa erikoista. Ja jos miehesi ajattelee samoin, miksi ihmeessä teit moisen äijän kanssa lapsia? Ettekö keskustelleet vastuun jakamisesta ja oman ajan tärkeydestä jo suunnitteluvaiheessa?
Voimia sulle. :/

 

[ap]

Siis, mies on paljon "kiltimpi" kun kaverinsa, jotka sit aukoo päätään.

 

[Niini]

Siis, mies on paljon "kiltimpi" kun kaverinsa, jotka sit aukoo päätään.

Keskustelepa miehesi kanssa (niin kuin Rytkäätys sanoi) vastuun jakamisesta ja asioiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen.

 

[annika]

Kyllä mä ainakin ymmärrän sua ap, että joskus vaan on niin väsynyt että ei jaksais jäädä yksin.

 

[Rytkäätys]

Siis, mies on paljon "kiltimpi" kun kaverinsa, jotka sit aukoo päätään.

No mun mies ainakin teki ihan pesäeron niihin kakaramaisiin kavereihin jotka eivät ymmärtäneet miksi mies ei enää joka viikonloppu ollut halukas lähtemään kuppiloihin lapsen syntymän jälkeen. Ei kai aikuinen mies viitsi sellaista typerää keljuilua kuunnella? Luulisi löytyvän järkevämpääkin seuraa?

 

[ap]

Siis, mies on paljon "kiltimpi" kun kaverinsa, jotka sit aukoo päätään.

No mun mies ainakin teki ihan pesäeron niihin kakaramaisiin kavereihin jotka eivät ymmärtäneet miksi mies ei enää joka viikonloppu ollut halukas lähtemään kuppiloihin lapsen syntymän jälkeen. Ei kai aikuinen mies viitsi sellaista typerää keljuilua kuunnella? Luulisi löytyvän järkevämpääkin seuraa?

On se kyl ottanutkin niihin etäisyyttä. Pari on samassa duunissa, et ei oikein voi erossakaan olla. Ellei sit firmaa vaihda, ei kannata ku vakiduunin sai just. Johan ollaan joulupuuro keitetty.

 

[vieraana]

Suoraan sanottuna, ihmettelen ettet sitä yhtä iltaa olisi kestänyt vauvan kanssa kahden? Niin olisi ukkos saanut mennä. Ei kukaan lähde jos toisella on hätä tai jotain muita suunnitelmia (en nyt laske tässä tilanteessa suunnitelmaa olla kotona kahdestaan lasta hoitamassa kun se on sitä normaalia elämää) kuten itse olisi jonnekin menossa.
Ja kyllä meillä otetaan toinen huomioon, siinä vain ei tarvitse kysellä lupia jne, vaan meillä on itsestään selvää että aina välillä pyhitetään esim. viikonloppu kokonaan perheelle, sitten välillä vuorotellen saadaan käydä baanalla ja saunailloissa. Ihan rauhassa. Yleensä menot tiedetään sen verran ajoissa ettei päällekkäisyyksiä tule... Kannattaa harjoitella sellaista luonnollista organisointia parisuhteessakin...

Suoraan sanoen mä kyllä ihmettelen, onko miehet niin onnettomia otuksia, etteivät selviä ilman YHDEN illan menoa? Onko YKSI ilta kotona ihan oikeasti jonkun mielestä liikaa vaadittu :O?

 

[Milla Makia]

Minka ikaisista ihmisista mahtaa olla kyse? Ja olitkohan ap valmis tahan uuteen suhteeseen ja vauvan tuloon, kun sua vanhat asiat ja edellisessa suhteessa tapahtuneet asiat viela kaivelee?

 

[Rytkäätys]

Suoraan sanottuna, ihmettelen ettet sitä yhtä iltaa olisi kestänyt vauvan kanssa kahden? Niin olisi ukkos saanut mennä. Ei kukaan lähde jos toisella on hätä tai jotain muita suunnitelmia (en nyt laske tässä tilanteessa suunnitelmaa olla kotona kahdestaan lasta hoitamassa kun se on sitä normaalia elämää) kuten itse olisi jonnekin menossa.
Ja kyllä meillä otetaan toinen huomioon, siinä vain ei tarvitse kysellä lupia jne, vaan meillä on itsestään selvää että aina välillä pyhitetään esim. viikonloppu kokonaan perheelle, sitten välillä vuorotellen saadaan käydä baanalla ja saunailloissa. Ihan rauhassa. Yleensä menot tiedetään sen verran ajoissa ettei päällekkäisyyksiä tule... Kannattaa harjoitella sellaista luonnollista organisointia parisuhteessakin...

Suoraan sanoen mä kyllä ihmettelen, onko miehet niin onnettomia otuksia, etteivät selviä ilman YHDEN illan menoa? Onko YKSI ilta kotona ihan oikeasti jonkun mielestä liikaa vaadittu :O?

Ööh, no meillä ainakin mies on sen kymmenen-kakskymmentä iltaa kotona yhtä baari-iltaa vastaan.........?!